Ihana ilta Saalemissa

Illalla myöhään 30.9.08
Ilta Saalemissa oli todella antoisa. Esko Matikainen puhui Avoimessa raamattukoulussa klo 18-19 paimenista ja evankelistoista. Mauri Venemies veti Voima elämään-iltaa klo 19:sta eteenpäin. Tapasimme tutun Saalemin vanhimmistoveljen ennen näitä ohjelmia kahviossa, jossa oli menossa Yhteysilta. Olimme hieman myöhässä, mutta ehdimme kuitenkin jutella kaikenlaista erityisesti Jasmineen liittyen. Vanhimmistoveli rukoili Jasminen puolesta ja antoi meille Prisman uuden CD:n nimeltä Tänään, jossa Ison Kirjan kuoro ja musiikkiryhmät esittävät 12 eri kappaletta sekä Aikamedian uutuuskirjan Voiman keskipisteessä, jonka on kirjoittanut Mika Talja. Lisäksi Jasmine sai todella reippaat karkkirahat.
Esko Matikainen puhui raamattutunnin aikana aika hyvin, vaikka en jaksanutkaan seurata tarkkaavaisesti koko ajan.
Voima elämään -illassa esiintyi Petri Ronkainen vaimonsa Ullan kanssa. (Laulajat eivät siis olleet Gospelryhmä Lähde kuten aikaisemmin luulin.) Mies lauloi hyvin, mutta nainen lauloi suorastaan kuin enkeli. Oli sitä musiikkiesitystä mahtava kuulla! Pelkästään sen naisesiintyjän, Ulla Ronkaisen, takia kannatti mennä tuohon iltatilaisuuteen.

Olen ollut uskossa vuodesta 1974 ja Saalem seurakuntaan liityin 1978, siis 30 vuotta sitten. Välillä olen asunut muualla Suomessa ja käynyt siksi muissakin seurakunnissa, mutta Saalemin olen tuntenut kodikseni ja erityisesti taas tänään tunsin suurta iloa siitä, että sain olla Saalemin kokouksessa mukana. Melkein kolme vuotta olemme Jasminen kanssa eläneet hänen sairautensa takia eristyselämää. Infektioriskit ovat olleet sytostaattihoitojen takia liian suuret.

En tiedä, pitikö Klaus Korhosen olla tänä iltana Saalemissa, mutta joka tapauksessa hän oli siellä ja rukoili myös tänään Jasminen puolesta. Myös joku nainen, jonka nimeä en tiedä, rukoili sielunhoitajan ominaisuudessa tytön puolesta. Jasmine sai siis tänään kolme henkilökohtaista rukousta.

Kaikkiaan illassa oli voimakas Pyhän Hengen läsnäolon tuntu, tuli myös kaksi profetiaa.

Aurinkoinen tiistai 30.9.08

Syksyistä koleutta. Lämpöasteita ollut päivisin kuten viime talvena: eilen jotain 5 plusastetta aamupäivällä. Nyt kello on jotain 13 ja plusasteita noin 10. Aurinko kuitenkin paistaa nyt kuten eilenkin. Kuvassa oikealla Lastenklinikan ylätason ruskaa.

Eilen tosin satoi hiukan joskus tähän samaan aikaan. Huomasin sen pisaroista ikkunaruudussa, en katsellut silloin ulos sen tarkemmin, sillä olimme sairaalassa. Jasminella oli lääkäriaika klo 11 ja verenkuvakontrolli. Veriarvot olivat hieman laskeneet.
Jasmine askarteli sinisen kimallepussukan valmiiksi ja teki kauniit silkkikukat minulle ja isälleen. Lisään kuvia myöhemmin. Jasmine oli hyvillään, kun Mirja pääsi auttamaan häntä askarteluissa. Mirja on nykyisin maanantaisin jossain K10:n vauvojen ohjauksessa, mitä se sitten onkin.

Minä istun tavallisesti sairaalareissulla suurimman osan ajasta passiivisena ja tuijotan jotain TV:stä tulevaa ohjelmaa. Kesällä klo 11 meni TV1:ssä Sydämen asialla, joka sitten uusittiin iltapäivällä klo 17. Myös Tohtorit-sarja menee iltapäivisin joskus klo 14 jälkeen. Usein olemme vielä silloin sairaalassa. Toisinaan menee sairaalakäyntimme aikana TV2:ssa jokin suomalainen vanha elokuva. Komedioita ja hauskoja kotimaisia elokuvia katsoo mielellään, mutta opettavaisia synkkiä draamoja en jaksa katsoa. Eilen olin aika ankealla mielellä. Johtuikohan se sunnuntaisesta käynnistämme Kallion kirkossa.

Olimme sunnuntai-illalla Pirkko Jalovaaran kokouksessa. Mainitsin siitä Taipaleella-blogissani. Kirkko oli täynnä väkeä. Korkeintaan muutamia paikkoja siellä täällä oli tyhjänä. Useimmat kai olivat sairaita. Takanamme istui puheripulia poteva nuorehko naisihminen, joka höpötti koko ajan vieressään istuvalle kovalla äänellä. Lopulta sanoin hänelle, että jos on pakko puhua koko ajan, voisi mennä ulos keskustelemaan. Nainen ei lopettanut puhumistaan, mutta hiljensi sen jälkeen sentään ääntään.

Vieraileva puhuja puhui jotain, en tosiaankaan muista mitä. Ei ilmeisesti mitään kovin vaikuttavaa. Pirkko Jalovaarakin puhui tavalliseen tapaansa hitaasti ja vakuuttavasti. Ei kai siinä puheessa mitään erityistä myöskään ollut. Ihan hyvää julistusta Jumalan hyvyydestä kaiketi. Olen tosin kiinnittänyt huomiota Jalovaaran omituiseen tapaan puhua itsestään Pirkkona. Pirkko teki sitä ja tätä jne. Ihan kuin hän olisi niin vieraantunut itsestään, että pitää käyttää hän-muotoa minä-sanan sijasta. Kuin katselisi itseään jostain kauempaa. Omituista minun mielestäni. Miksi ei voi puhua, että minä tein etc, vaan sanoo Pirkko teki yms. Sitten vähän ennen kuin rukous ihmisten puolesta alkoi, Jalovaara aloitti valituslaulun, miten heikoilla kaikessa on ollut edellispäivänä jne jne jne. Jotenkin hän tyhjäsi aikaisemman puheensa, mutta siis vain minun mielessäni, minusta sellainen puhe ei kuulunut tilaisuuteen, jossa hän pian oli aloittamassa rukoilemisen sairaitten puolesta. Ymmärrän kyllä, että on raskasta ja väsyttävää rukoilla ja rukoilla aina vain uusien ihmisten ja kenties samojenkin puolesta ilta illan jälkeen.

Ihmiset ohjattiin penkkiriveittäin rukousjonoon. Mekin menimme Jasminen kanssa sinne eteen. Jasmine kaatui Jalovaaran rukoillessa ja joku naisihminen voiteli hänet sitten vielä erikseen, kun Jasmine oli taas penkissä istumassa, öljyllä. Jasminen sairauden takia menimme, muuten en olisi mennyt Jalovaaraa rasittamaan.

Lähtiessämme ostin kirjapöydältä tarjouskirjat kympin kappale:
Don Piper, 90 minuuttia taivaassa
Joyce Meyer, Älä ole kaille mieliksi
Kathryn Kuhlman, Päivieni jälkeen se tapahtuu

Nyt pitää ruveta laittamaan ruokaa. Pesen vielä tukkani, ennen kuin lähdemme iltatilaisuuteen Saalemiin. Tapaan siellä entisen työkaverini Esko Halmeen RV:stä. Hän kuuluu Saalemin vanhimmistoon ja on käynyt kerran sairaalassa rukoilemassa Jasminen puolesta, silloin kun tytön sokeriarvot olivat 60. Lääkärit sanoivat, etteivät olleet koskaan nähneet niin korkeita sokeriarvoja. Tytön sokeriarvot laskivat tuon rukouksen jälkeen aika pian normaaleiksi. Kiitos Jumalalle. Monet muutkin kyllä rukoilivat samaan aikaan Jasminen puolesta, sillä olin pyytänyt monelta taholta esirukousta tytön puolesta. Itse olen parantunut niskakulumavaivasta 28 vuotta sitten, kun silloinen Saalemin johtaja Kai Antturi rukoili yleisesti sairaiden puolesta.

Sairaalakäynti, askartelua ja ulkoilua


Talomme edessä oleva nurmikenttä alhaalta oikealta katsottuna.


24.9.08
Eilen tiistaina 23.9. olimme Jasminen kanssa taas K10:llä. Jassun veriarvot olivat muuten hyvät paitsi trombosyytit olivat tippuneet 80:een. Ei siis tankkauksia. Seuraava lääkäriaika 29.9.08 maanantaina klo 11.

Jasmine askarteli jälleen hienon kaulakorun ja aloitti pussukan tekemisen. Ohjaajana oli jälleen Mirja Heinonen, joka osaa hienosti neuvoa jasminea noissa askartelujutuissa. Kirsi on kolme viikkoa poissa.

Jasminen innoittajana on ollut hänelle syntymäpäivälahjaksi antamani Prinsessan askartelukirja. Siitä tyttö on järjestyksessä tehnyt sivu sivulta erilaisia askartelujuttuja.




Tässä ollaan jo tehty
uudet helmet ja aloitellaan
pussukan tekemistä
Mirjan kanssa.

Olin nukkunut huonosti edellisyönä ja hajamielisyyksissäni rupesin heti kotiin tultuamme puuhaamaan saunaan menoa. Ihmeekseni saunan ovi oli ja pysyi lukossa, vaikka millä avaimella koitin. Silloin vihdoin tajusin, että oli tiistai ja sauna on keskiviikkona.

Siispä takaisin kotiin ja saunan sijasta menimmekin vähäksi aikaa ulos. Ilma oli kaunis ja aurinkoinen sekä aika lämminkin, jotain 16-17
plusastetta. Kiertelimme nurmikentän tuntumassa ja
otin muutamia kuvia taas tosin vain kännykällä.
Aurinko paistoi vielä upeasti.
Erään läheisen kerrostalon pihassa auringonkukat (Helianthus annuus) kukkivat vielä täysillä. Osa kukista oli saavuttanut yli kahden metrin varren, jonka päässä suuret kukat huojuivat. Auringonkukat voivat kasvaa jopa kolmimetrisiksi jossain amerikoissa kuulemma peräti kahdeksan metriä korkeiksi. Kukat ovat isoja kuin lautaset, suurimmillaan halkaisijaltaan jotain 30 cm. Kyseisen talon pihalla oli myös pienikokoisia auringonkukkia. Ehkä ne oli kylvetty myöhemmin, eivätkä ehkä kasvupaikankaan takia olleet yltäneet toisaalla kasvavien mittoihin. minä olen aina ihaillut auringonkukkia niin tauluissa kuin maljakossa. Minusta auringonkukkapellot ovat aivan ihastuttavia.









Tässä kiva kuva Jasminesta ja Nalle Puhista ja Jasminen ottama kuva minusta ja Nalle Puhista. Nämä kuvat on otettu nurmikentän oikeassa laidassa olevalla kalliolla.


Otimme lisää kännykkäkuvia nurmikentän ympäriltä.


Näissä kuvissa nurmikenttä talolta päin katsottuna.

Suurin suru on sanaton


24.9.08 Keskiviikko

Ylläolevan kuvan olen lainannut Anne Turuselta ImagePark.bizistä (www.imagepark.biz). Se ei siis ole minun ottamani. Kuvaan liittyy teksti "Kuva on otettu eräältä Kallio vuorten huipulta, neljän kilometrin korkeudelta merenpinnasta. Kuva on otettu suoraan eteenpäin; kuvassa ollaan alimmaisten pilvien tasolla. Colorado, U.S.A." Pilvien tasolle tai yläpuolelle ei pääse noin vain. Ehkä kuvassa on jotain symbolista eiliseen Kauhajoen tapahtumaan liittyen. Surullinen tapaus on tuonut pilviä Suomen taivaalle. Toivottavasti nuo pilvikerrokset yläpuolellamme tullaan voittamaan ja voimme vielä nähdä kirkkaan taivaan.

Jälleen on suomalaisia kohdannut suuri menetys. Nuori mies teki teon, joka käy yli ymmärryksen. Lisäksi menetimme nuoria elämänsä alussa olevia ihmisiä. Ja lisää pelkoa tuli suomalaisten elämään. Jumala ei halua meille tällaisia murheita. Jos tunnemme Jumalan, emme tee mitään pahaa lähimmäisillemme. Suomen nuorisosta on osa pahasti eksyksissä.

Elinympäristömme kuvia

Nurmikenttä ja Leikkipuisto

Asumme pienen viheralueen tuntumassa, tai pienen ja pienen, miten sen nyt ottaa. Tämä on periaatteessa aika lailla Helsingin keskustaa, mutta harvassa paikassa on näin vihreää. Talon edessä on valtava nurmikenttä, monen peltosaran kokoinen. Puut suojaavat läheisen vilkkaasti liikennöidyn kadun melulta. Talo, jonka 5. kerroksessa asumme (pihalta 4. kerros, nurmikentän puolelta 5. kerros), on rakennettu mäelle. Viereinen iso valtaväylä jää alas puiden taakse. Mäki itsessään jo eristää talomme liikenteen ääniltä. Vihreää on joka puolella, vaikka monet pitävät aluttamme harmaana betonikylänä. Se johtuu siitä, ettäalueen halki kulkeva katu on taloja alempana ja betonia on kadulle päin runsaasti, samoin leveitä betoniportaita, joita nousemalla vasta pääsee sisälle kaupunginosaamme.
Lisään tähän mahdollisesti muutaman kuvan myöhemmin.

Naapuritalot ovat samanlaisia kivijärkäleitä. Näissä kuvissa on mainoskuumailmapalloja. Tosin kännykkäkuvassa ne näkyvät pelkkinä pisteinä,vaikka ovatkin suhteellisen isoja palloja.


Vuodenaikojenvaihtelut näkee näillä kulmilla hyvin, sillä puita ja pensaita on paljon. Ruska on totta tälläkin leveysasteella. Siellä täällä näkee myös villinä kasvavaa luontoa, vaikka nurmikenttä parturoidankin huolella. Nurmikenttään ilmeisesti meneekin sitten kaikki energia, muuta ympäristön hoitamista näkee harvoin. Keväällä täällä on valkovuokkoja ja harvinaisia keltavuokkojakin, jotkä yllättäen kasvavat nurmikentän laidoilla.







Kesällä nurmikentän kansoittavat auringonottajat, leikkivät lapset, nuoret miehet peleineen ja joskus ryyppyporukat. Sanonkin mielessäni tätä aluetta rannaksi, vesi vain puuttuu. Joskus tässäon ranta varmaan ollutkin päätellen kalliossa olevista metallikoukuista.Kesällä nurmikolla on paljon väkeä. Varsinkin hellepäivinä. Mutta vähäinenkin auringonpaiste houkuttelee ihmiset tänne. Jotkut tulevat valmiiksi uimapuvuissa ja bikineissäkin.





Nokkosiakin on ja pujoa, vaikka kiskonkin mahdollisimman monista niistä kukkanuput ennen kuin ne ehtivät aueta. Maitohorsmaa, takiaisia ja villinä kasvavia vadelmapuskia. Puut ovat joko lehmuksia tai vaahteroita, mutta myös leppiä, haapoja japihlajia on siellä täällä aika paljon. Kuuset ovat varmaankin istutettuja. Kallioilla ja hiekkateiden varsilla kasvaa orvokkeja, katkeraa maksaruohoa, lemmikkejä ja monia muita villikukkia. Mansikoita, metsätähtiä, voikukkia jne.

Otetaanpa tähän pari poseerauskuvaakin. Jasmine ja minä ulkoilutamme collietamme Nalle Puhia.

Tässä näkymä nurmikentälle leikkipuiston suunnasta tultaessa.

Viereinen leikkipuisto on ollut kesästä asti remontissa. Ilmoituksen mukaan leikkipuiston kunnostus kestää pitkälle joulukuulle.
Leikkipuiston portinpieli on nyt tämän näköinen.
Olen joitakin graffiteja laittanut aikaisempaan blogiini. Laitan ne nyt pienempinä kuvina myös tähän. Graffitit ovat leikkipuiston rakennusten ulkoseissä.
Leikkipuiston portin sisäpuolella on nyt tällaista.


Jotain on jo valmiinakin. Jasmine kokeilee uusia laitteita.

Lelumuseohaaveita



Tiistai 23.9.08

Vuosia sitten, silloin kun Jasmine oli vielä pieni ja asuimme maalla vanhassa kansakoulussa, pidin nukke-ja nallenäyttelyitä. Silloin aloin haaveilla leikkikalumuseon perustamisesta. Olenkin vuosien varrella kerännyt aika paljon aineistoa, mutta ovatko ne enää tallella, en tiedä. Jasminen sairastuttua en ole pystynyt käymään maallakaan kolmeen vuoteen. Monissa muutoissakin on paljon matskua saattanut hävitä. Enää viime aikoina en varsinaisesti ole ostanut paljon mitään leikkikalumuseota silmällä pitäen. Joskus kyllä joltain kirppikseltä on tullut hankittua jokin mielenkiintoinen esine, jos hinta on ollut kyllin halpa. Tapanani on myös ottaa talteen, jos joku on heittänyt jotain hyväkuntoisia lasten leluja pois.



Tässä juuri päivänä muutamana oli joku laittanut talomme roskahuoneeseen kaatikselle vietäväksi ison kassillisen leluja.Varmaan jonkun isoksi kasvaneen pikkupojan aarteet, sillä tuskin kellekään tytölle on niin suurta määrää erilaisia hirviöitä ja dinosauruksia hankittu.


Mukana tosin oli iso nukke, joka lienee 70-80-luvun peruja. Nuken kädet olivat irti, mutta ehjät. Puuttui vain kumilenkki, jonka avulla kädet ovat taas kunnossa. Lelut olivat suurimmaksi osaksi ehjiä ja puhtaita. Nukke suorastaan hieno. Myös kaikki isot dinot olivat ehjiä.
Nukke muistuttaa aika paljon omaa 12-vuotiaana saamaani nukkea. Selässä lukee Rovaniemi, Polarnukke, Finland. Saman tehtaan muotteja varmasti. Harmi, ettei minulla enää ole sitä lapsuuden nukkea. En enää 12-vuotiaana leikkinyt nukeilla, mutta vuosia nukke kulki mukanani rakkaana muistona mummostani, joka nuken minulle antoi Marjan päivän lahjaksi. Hän oli myös tehnyt nukelle kauniit vaatteet.




Tästäkin nukesta saa hienon. tTukka kampaukselle ja nätit vaatteet ylle.

Jouluun 93 yötä


Maanantai 22.9.08
Nyt kun on oikeasti jo syksy, voi unohtaa kuluneen kesän, jota ei ikään kuin ollutkaan. Odotimme helteitä, mutta koko kesä oli kokonaisuudessaan aika viileä. Siispä on aika alkaa odotella joulua, johon ei olekaan enää kovin pitkä aika.

Toisaalta jouluun on kokonaisen kesän pituinen aika.

Kulunut viikko oli sateinen ja kolea. Öisin mittari on käynyt nollassa tai ainakin aika lähellä nollaa. Vasta sunnuntaina aurinko paistoi taas kunnolla. Tänään maanantaina oli lämpöasteitakin taas jonkin verran. Emme kuitenkaan saaneet intiaanikesää, sillä kyllä nyt ollaan jo niin pitkällä syksyssä, että helteitä on turha enää odottaa. Lämmin pitkä syksy tietysti auttaisi hiukan ja päälle pari kuukautta kunnon lumista talvea.

Jasminen veriarvot ovat olleet sen verran hyvät, että tankkauksia ei ole tarvinnut tehdä. Huomenna tiistaina Jasminella on aika klo 11.30 taas. Otetaan normaalit verikokeet. Seuraava lääkäriaika on keskiviikkona 29.9.08. Onkohan viime aikoina Jasminea hoitanut lääkäri Mervi Taskinen silloin taas paikalla? Viime viikolla hän sanoi lähtevänsä lomalle. Ehkä tuo loma on kaksi viikoa, jolloin hän mahdollisesti on 29.9.08 taas K10:llä. Nyt K10:n lääkärinä on tällä hetkellä tietääkseni Jukka Kanerva. LYPin tulos oli pettymys. Vaikka veriarvot ovat hyvät, luuytimessä on yli 50% viallisia soluja. Klaus Korhosen rukouksen jälkeen veriarvot ovat olleet hyvät. Jasminen puolesta on paljon rukoiltu. Olemme käyneet Seppo Juntusen luona, Markku Koivisto ja Jukka Mononen ovat rukoilleet Jasminen puolesta ja sunnuntaina Saalemissa Esko Matikainen voiteli tytön öljyllä ja rukoili hänelle terveyttä.

Kahtena viime sairaalareissuna Jassulla on ollut taideterapiaa, jota on ohjannut Kirsi Laine-Wager. Jasmine pitää kovasti sekä maalaamisesta että askartelusta. Huomenna on toivottavasti Mirja heinonen, lastentarhanopettaja Jasminea neuvomassa mieluisissa askartelutehtävissä.

Kuluneella viikolla Jasmine on askaroinut mosaiikkitöitä. Hän on tehnyt niitä nyt kotona, kun emme ole oikein voineet kylmien ilmojen takia olla ulkonakaan. Sairaalassa tehdyt mosaiikkityöt ovat olleet Jasminen innoituksen aiheina kotona tekemiseen. Toinen kummitäti Anna-Maija taisi viime jouluna saadakin Jasminen tekemän mosaiikkipannunaluksen.

Olemme jo kaksi kertaa käyneet ostamassa mosaiikkipaloja askarteluliikkeistä. Kummitäti Terttu toivoo itselleen Jasminen kuvaa mosaiikkikehyksessä.


Olemme kummallakin kerralla, jolloin olemme käyneet ostamassa mosaaiikkipaloja yms. askarteluliikkeestä, menneet lopuksi juomaan teetä ja syömään suklaakakkua Cafe Lasipalatsiin ennen kotiin lähtöämme. Jasminesta pelkkä kahvilassa käynti on mukavaa, koska olemme kolmatta vuotta eläneet eristyselämää.

Ratikallakin on kuljettu, mutta nyt viimeksi oli ratikassa niin kauheasti yskiviä ihmisiä, että täytyy miettiä, voimmeko enää käyttää julkisia kulkuneuvoja flunssavaaran vuoksi.