Uutta Vuotta!


Kuva: Ilonpisara

31.12.08 uuden vuoden aatto

Olen juuri lähdössä uuden vuoden aaton saunaan, mutta haluan toivottaa teille kaikille tutuille ja tuntemattomille blogiani usein tai harvoin selaileville ystävilleni onnekasta ja kaikinpuolin antoisaa uutta vuotta!

Ilotulitusta omatoimisesti omalla hiirelläsi!

"Uure vuore ohjei: Ot käpy pois kenkäst. Kaar vesi pois saappaast. Nost ämpär silmiltäs. Jua kuppis tyhjäks. Ol ilone, ol valone, ol pulune. Älä lait kät sirkkeli. Älä purot kirvest kintuil. Älä unohr kotti avaimi. Älä karot annetui syrämei."

Oispa joulu ainainen

JOULUPATJA Kuva: joulumaa.eu

"Joulupatja o mu omakeksimä perinne, mink mää tahtoissin lanseerat niil ihmisil, ketkä tahto viättä lepojoulu.

Joulupatja tehrä nii, et jouluaattoaamun sänkyst raahata patja keskel olohuane lattia peittoines tyynyines päivines. Ympärs asetella ruakka (mitä ei ol itte tehty vaa myyjäisist ostettu taik jonku ahkeran jouluihmisen laittama), namei ja uussi kirjoi ja mitä muit paketei onka sattunu saama.

Siäl peito al sit maatta uuttevuatte saak, käännetä välil kirja sivui taik kylkke ja ojenella kätt kohren konvehtei. Viarai ei saa tul käymä, eikä itte kuulu käyrä missä.

Ei ol väli onk yksinäine, pariline taik perheline – joulupatja o joustava ratkaisu. Ko siit nousse, o niin kyllästyny makkamisse ja niin täys tyäntouhu ja toiminna ilo, et sitä riittä pitkäl kevässe."

Heli Laaksonen

Tämä Heli Laaksosen runo tuli minua vastaan jo joskus paljon ennen joulua, kun selailin Kirkko ja kaupunki -lehteä no 47, jonka ilmestymispäivä oli 10.12.08. Etsin äsken vielä tuon lehden käsiini tai oikeastaan vain aukeaman, jossa tuo runo oli ja jonka juuri tuon runon takia olin laittanut talteen.
Itse asiassa vietin joulun suurin piirtein (jonkin verran omiin oloihini soveltaen) runon ohjeiden mukaisesti. Suosittelen ensi jouluksi niille, joille vastaavanlainen ylellisyys on mahdollista.

Välipäivät

27.12.08 lauantai

Kun kunnollinen joulusiivouskin jäi tekemättä, olen lohduttautunut Marttojen viisaalla elämänohjeella: “Siivoa komerot vain jos aiot viettää joulun siellä”! (Löysin Niinuskan blogista)

Opettajan taipaleellani on ollut arkisia välipäiviä, jolloin on pitänyt olla työssä, vaikka harva oppilas on silloin kouluun vaivautunut. Nyt nämä välipäivät sijoittuvat melko taitavasti viikonlopun tuntumaan, joten monella on vapaata tänä vuonna enemmän. Koulumaailmassa ei kovin monta päivää ole mahdollista etukäteen sisäänkään tehdä, vaikka joitakin liikunta-, monitoimi - ja/tai muita puuhalauantaita yritetäänkin syksyyn mahduttaa.

Nyt kun saadaan olla kotosalla, jos saadaan ja vaikka ei saataisikaan, niin jouluruokien nauttimisen (ja niiden rippeiden) lomassa voisi muistaa vaikka hampaitakin. Leutolan blogista löysin tämän hampaisiin liittyvän videon.

"Uudella tietokonepelillä lapset oppivat tehokkaampaa suuhygieniaa. Tutkimuksessa pelurit pesivät hampaansa paremmin kuin ilman peliä hampaansa harjanneet."

Jos linkki ei toimi niin katso tämä YouTubesta suoraan: A new computer game that guides children as they brush their teeth.

Välipäiviä mietti...Murphy joskus pari vuotta sitten: "Välipäivät, -mistähän ovat nekin nimensä saaneet? Kaikki päiväthän ovat joidenkin toisten päivien välissä. Sarille välipäivät tarkoittavat päiviä jolloin ei mitään saa aikaiseksi. Pyhät ovat tulossa ja toiset pyhät juuri olleet, kaikki ovat väliaikaisessa tunnelmassa ja kauppojen varastot tyhjät. Leipomot eivät toimi ja vain eineksiä sekä pakasteleipää on tarjolla."

Täytyy lähteä kauppaan, pyykille ja mahdollisesti siivota jonkin verran. Illemmalla tai sitten huomenna käydään ehkä katsomassa, toimivatko ledtuikut vielä lyhdyissä haudalla.

EDIT: Koska Helsingissä ei ole enää sitä vähäistäkään lunta, kuvituksena on setäni ottamia valokuvia Ristiinasta, jossa tällä hetkellä on lunta ihan riittämiin. Kuvat ovat tässä blogissani setäni luvalla. Sain kuvat eilen sähköpostissa ja ne ovat tältä joululta.

Jihuu! Meillä paistaa aurinko! !! Kello on juuri nyt 12.04.

Ruhtinaallinen joulu


Tapaninpäivän aamu 26.12.08
Vähän ennen joulua olin auttamassa erästä ystävääni, joka oli ollut sairaalassa toimenpiteessä, jonka jälkeen ei saanut noin vuorokauteen olla kotona yksinään. Loppujen lopuksi ystäväni touhusi ja kestitsi minua kotonaan kuin ei mitään. Ihan nolotti, kun en osannut itse tehdä mitään hänen hyväkseen, olla vain paikalla. Hän tosin vakuutteli, että se riittääkin. Olen iloinen, että hän toipui niin hyvin ja oli omasta mielestään aivan kunnossa samantien. Hyvä jos näin on. Ennen kuin lähdin kotiin, hän vielä tarjosi minulle herkullisen joululounaan läheisessä ruokapaikassa. Suokoon Jumala, että jatkotutkimukset osoittavat ystäväni tilanteen olevan OK, niin ettei mitään vakavampaa ilmene.

Jouluaatto meni rauhallisesti kotona. Aivan lumista joulua ei tullut, pikku pakkanen kuitenkin on säilyttänyt maastossa paikoitellen näkyvän millin parin lumikerroksen, joka juuri joulun alla sateli taivaalta.

Aattona Minna-naapuri ilmaantui miljoonakorin kanssa. Harmi, etten ottanut siitä korista ennen avaamista valokuvaa. Läpinäkyvän punaisella rusetilla sidotun sellofaanikelmun sisällä oli suuri korillinen vaikka mitä: Suklaata, hedelmiä, kahvia, teetä, kynttilöitä, servettejä, pähkinöitä...



En ole lukenut mitään, vaikka olin ostanut itselleni joululahjaksi Sofi Oksasen kirjan Puhdistus. Bloggailin hiukan, ulkoilutin tavanomaiset kierrokset Puhia ja ihmettelin, siis vain ihmettelin huushollini kaaosta, joka on kasvamistaan kasvanut niiden kolmen vuoden aikana, jotka Jasminen kanssa lähes päivittäin sukkuloimme kodin ja sairaalan väliä. Tänä vuonna en jaksanut rakennella minkäänlaista joulua, en laittanut edes tavanomaista ovikoristetta ulko-oveen. Ystäviäni sentään yrittelin muistaa joulukukilla ja jollain pienellä lahjalla. Joulukorttejakin sain värkättyä pitkästä aikaa niille, joiden osoite oli löydettävissä, kun osoitekirjani on teillä tietymättömillä. Muut saivat tekstiviestin, vaikka Kanerva ja Vanhanen ovat toimillaan saattaneet ylipäänsä kaiken tekstiviestittelyn out-listalle.



X oli jouluyön ajossa ja poikkesi hakemaan minut johonkin aikaan yöstä joulutorttukahveille - minä tosin juon aina mieluummin teetä. Samantien tuli valvottua koko jouluyö. Kuuntelin Taivaan ja maan väiltä ohjelmaa Radio Deistä ja netistä yritin kahdeksalta aamulla katsoa jouluaamun jumalanpalveluksen, mutta totta puhuen nukahdin kesken saarnan. Olisi pitänyt lähteä kävellen lähimpään kirkkoon, niin olisin saanut hengellistä evästä enkä olisi varmastikaan kirkonpenkissä torkahtanut. Itse asissa olisin mennyt mieluusti aamukirkkoon Saalemiin, mutta koska julkinen liikenne on jouluaamuna vielä seis, niin en jaksanut lähteä kävelemään Hakaniemeen asti.



Joulupäivänä minut oli kutsuttu sisareni hyvän ystävän Annan luo syömään. Anna oli valmistanut oikean jouluaterian ja sisareni tehnyt makoisan marjapiirakan. Lisäksi systerillä oli yllätyslahjat paketissa joulupöydän alla. (Sopii ottaa käyttöön tämä tapa niissä perheissä, joissa ei satu jouluna olemaan joulukuusta.)



Sain peräti kolme pakettia, kaksi paria aitoja kudottuja villasukkia, torkkuhuovan ja virkatun naavaparran. ( Katso kuva!) Sitten kotona muistin, etten ollutkaan avannut Anna-Maijan minulle viime viikolla tavatessamme antamaa lahjakassia. Sieltä löytyi suuri enkelikuviolla koristettu kynttilä, enkelinmutoinen muistivihko ja Gummeruksen julkaisema kirja Runoja surusta. Kiitos ystävät!

Katkelma Saima Harmajan runosta Pieni Helena:

"Vailla painoa, autuas,
leikit pyhillä teillä,
parvi kuultava seuranas,
ilona enkeleillä.

Hymyy kukkulat kultaiset,
missä loistaen liikut,
sädeperhoja ajelet,
sateenkaarella kiikut.
-----
Illan langeten loistossaan
kastetuoksuja vasten
aukoo unikot keinujaan
nukkua taivaan lasten."

Surutyöstä


Jouluna 25.12.08

Jasmine on nyt ollut poissa jo yli kuukauden. Olen surrut hänen poismenoaan ja ollut fyysisestikin melkein kipeä. Ikävässäni päätin aloittaa uuden vaiheen. Avaan nyt taas tämän blogini ja palautin profiilikuvani, jonka Jasmine on minusta joskus viime vuonna ottanut.


Tämä on nyt ensimmäinen joulu ilman häntä. Seuranani ovat olleet hänen lemmikkinsä, jotka ovat öisin kiivenneet nukkumaan sänkyyn viereeni, mitä ne eivät ole aikaisemmin tehneet.

Sinä menit edeltä




Olen lukenut Kaarinan sivuja Tiinaleenasta


Sivut ovat sekä itkettäneet että lohduttaneet minua. Löysin sieltä myös tämän tuntemattoman kirjoittajan runon. Lainaan sen kokonaisuudessaan tähän:

"KAIPAUKSELLA:

Lainaan sinulle lapseni hetkeksi, Hän sanoi.
Rakastaaksesi häntä hänen eläessään ja
surraksesi häntä, kun hän on kuollut.
Kuusi tai seitsemän vuotta
tai kaksikymmentäkaksi tai -kolme.
Lupaatko pitää hänestä huolta puolestani,
kunnes minä tulen takaisin?
Hän tuo sinulle iloa kauneudellaan,
jos hän viipyy luonasi hetken.
Hänen muistonsa lohduttaa sinua suuresti.
En voi luvata, että hän viipyy kauan,
sillä kaikki palaavat maan päältä.
Mutta siellä alhaalla on opittava jotakin,
haluan lapsen oppivan.
Olen etsinyt maailmasta kaikkialta
hyvää opettajaa ja olen valinnut Sinut.
Lupaatko rakastaa häntä koko sydämestäsi?
Äläkä ajattele vain työtä.
Äläkä vihaa minua,
kun otan hänet takaisin.
Kuvittelin kuulevani heidän sanovan:
Rakas Herra tapahtukoon sinun tahtosi.
Lapsi tuottaa niin paljon iloa,
että antaudumme tuskaan.
Suojaamme häntä hellyydellä,
rakastamme niin kauan kuin voimme.
Olemme ikuisesti kiitollisia
onnesta jonka tunnemme.
Mutta enkelit kutsuivat häntä ennen aikojaan.
Kestämme urheasti katkeran surun
ja yritämme ymmärtää."

Lehitraot - näkemiin Jasmine

29.11.08 lauantai

"Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennen kuin ainoakaan niistä oli tullut."
Ps. 139:16

Emme sano hyvästi, vaan näkemiin, lehitraot.

Viime päivinä mielessäni ovat toistuvasti kaikuneet sanat: LEHITRAOT! LEHITRAOT! Niin usein, että minun oli tarkistettava tuon sanan merkitys. Olen joskus opetellut hiukan hebreaa, mutta vuosien varrella lähes tyystin unohtanut oppimani.

On lohdullista voida sanoa rakkaalle ihmiselle lehitraot, näkemiin. Nämä jäähyväiset eivät ole lopulliset. Kaipaus ja ikävä jää, mutta kerran tapaamme. Ero ei ole iankaikkinen. Jokaisella meillä on vain yksi elämä, eikä se koskaan ole kovin pitkä. Kerran, kun oma maallinen elämämme päättyy, saamme tavata kaikki rakkamme Jumalan iankaikkisuudessa, kaikki, jotka ovat uskossa Jeesukseen lähteneet tästä ajallisesta maailmasta, kaikki, jotka ovat ymmärtäneet muuttaa ajallisen elämänsä iankaikkiseksi elämäksi Jumalan meille kaikille tarjoaman armon ja Jeesuksen sovitustyön kautta. Näin uskon ja luotan siihen, että Jasminea vastassa on jo ollut joukko sukumme uskossa tästä ajasta pois siirtyneitä. Toivon todella, että sukupolvesta polveen moni omaiseni on saanut uudestisyntyä ja omistaa uskon Jeesukseen.

Silti minua itkettää ja on kauhean ikävä Jasmine-tyttöä, jonka kanssa tiiviisti vietin nämä viimeisimmät lähes kolme vuotta jakaen hänen kanssaan ilot ja surut.



Eniten minua ovat nyt lohduttaneet sanat: "mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut " (1.Kor. 2:9) on Jumala valmistanut niille, jotka häntä rakastavat. Tiedän, että tämä Raamatun kohta tarkoittaa nimenomaan Jeesuksen sovitustyötä, niin ainakin sen asiayhteydestään ymmärtäisin, mutta jotenkin ajattelen sen heijastavan myös ilmoitusta siitä, millaista iankaikkinen elämä on Jumalan luona. Siis varmasti jotain mahtavan ihanaa. Jotain sanoin kuvaamattoman upeaa!
Ajattelen, että ne, jotka lähtevät kuoleman kautta taivalliseen elämään, saavat osakseen jotain niin hienoa, että tämä matoinen ja rankka ihmiselämä kipuineen ja suruineen vaihtuu johonkin suurenmoiseen, niin ettei minun tarvitse surra pienen tyttöni kohtaloa, vaan hänellä on kaikki hyvin nyt.

Vaikka luopuminen onkin vaikeaa, vaikka itkettää välillä hirveästi ja tuntuu tyhjältä, niin varmasti Jumala, joka on keksinyt luoda näin ihmeellisen olennon kuin ihminen, tietää, mitä tekee. Minun ei tarvitse olla huolissani.

Kaunis perhonen

25.11.08
Keskelle lumista talvea blogiini lennähti minua ilahduttamaan kaunis perhonen Sinikan lähettämänä yllätyksenä. Kiitos!

Mieleeni tuli heti Jasmine-tytön rakkain koru, perhosrintaneula, jota hän mielellään piti puserossaan. Kuvassan tytöllä on kaulassaan myös itse tekemänsä kaulakoru, jonka hän on juuri tehnyt ohjaajansa Mirjan opastuksella. Oheisessa kuvassa näkyy joten kuten myös tuo tytön suosikki: perhosrintakoru.




Tässä muutamia kuvia, joissa Jasminella on tuo perhonen puseronsa rintamuksessa. Kuvat on otettu Tuomarinkylän lastenmuseossa.


Merkin ohjeet:
Lähetä tämä kuva viidelle blogille, joka on mielestäsi tunnustuksen arvoinen.

Täältä lennähtää perhonen seuraaville:

Annalle
Hallattarelle
Eerolle
Liioliille
Johnille

Öisiä talvikuvia Helsingistä



Tiistai 25.11.08 Helsinkiin on tullut talvi

Lunta alkoi sataa hiljakseen lauantaiyönä. Sunnuntaina lumentulo yltyi myrskyksi. Junat myöhästelivät, sateenvarjot kääntyivät kaksinkerroin, autot tunkivat vaivalloisesti eteenpäin lumesta täyttyvillä kaduilla, raitiovaunut seisoivat, kun kuljettajat eivät saaneet niitä ilman apuvoimia kääntymään oikeille raiteille.

Jalkakäytävät olivat tukossa. Miesväkikään ei meinannut jaksaa työntää lastenvaunuja perille umpihangessa. Kaikki kevyenliikenteen väylät olivat tulvillaan lunta. Jalankulkijat kahlasivat lumessa polviaan myöten. Jopa pääkaduilla vasta myöhään yöllä ensimmäiset lumiaurat ilmaantuivat liikenteeseen.





Lumisade jatkui vielä maanantaina. Lapset laskivat innoissaan pulkkamäkeä. Lumiaurat saivat työtä samoilla kaduilla ja pihoilla yhä uudestaan. Lopulta lumikasat olivat jo paikoin metrin korkuisia.




Tässä muutamia talvikuvia öisestä Helsingistä.
Täälä on nyt oikea talvi ainakin vähän aikaa.



Pieni prinsessa Jasmine lähti Taivaaseen




"Opeta meille, miten lyhyt on aikamme, että saisimme viisaan sydämen."

12.-13.11. välisenä yönä Jasmine nousi istumaan ja toisti minulle ihastuneella äänellä monta kertaa: "Jeesus, Jeesus, Jeesus!" Samalla hän ikään kuin näytti minulle kädellään, että Jeesus oli siinä hänen luonaan.

Aamulla hän pyysi juotavaa. Joskus yhdentoista aikaan hän nousi jälleen istumaan ja käänteli ja katseli käsiään kysellen hämmästyneellä äänellä: "Mitä tämä on? Mitä tämä on?" Jotain sellaista hän näki, mitä minun silmäni eivät erottaneet.

Vaivuttuaan tajuttomuuteen Jasmine lakkasi yhden aikaan iltapäivällä hengittämästä, rauhallisesti ja hiljaa hän nukkui pois. Kasvoiltaan hän näytti ihmeen kauniilta ja aivan siltä kuin hän todella olisi vain nukkunut.

Taivaan kotiin hän lähti päässään prinsessan kruunu, jonka hän oli tehnyt juuri ennen Terhokotiin lähtemistä. Siellä perillä hän varmaan on saanut aidon kruunun tuon paperisen kruunun tilalle.

Uskon, että hänellä on nyt hyvä olla Jumalan luona, vaikka niin kovasti rukoilin ja toivoin hänelle nuoren tytön elämää ja terveitä vuosia.

Kiitos kaikille, jotka olette Jasminen puolesta rukoilleet ja meitä rukouksin kantaneet Taivaan Isän eteen ja Jeesuksen parantavien käsien alle. Jasmine on nyt varmasti vapaa kaikista sairauksista ja kivuista. Hänen kärsimystensä aika on ohi.

Viimeisiä halauksia


Sunnuntai 16.11.08

Näitä rivejä on vaikea kirjoittaa.

Olen kuitenkin kertonut Jasminesta jotain viimeisen puolen vuoden ajalta, joten nämäkin rivit pitää tähän lisätä. Monet ovat rukoilleet Jasminen puolesta.

Paljon olemme yhdessä Jasminen kanssa kokeneet. Lähes kolme vuotta olen ollut yhdessä hänen kanssaan 24 tuntia vuorokaudessa milloin sairaalassa ja kotona, matkalla sairaalaan ja matkalla kotiin. Yhdessä olemme kokeneet eristyselämän rajallisuudet, infektioriskien tuoman varuillaan olon ihmisten tapaamisessa, ylihygieenisyyden määräykset, jatkuvan käsien pesun ja desinfioimisen.

Lapsen kovien sytostaattihoitojen kärsimyksissä olen kulkenut vierellä ymmälläni elämän epäoikeudenmukaisuudesta. Oma kipuni rinnalla kulkijana ei ole ollut fyysistä. Ei samalla tavalla kuin lapsen. Olemme yhdessä saaneet elää monta huonoa hetkeä, mutta myös lukemattomia hyviä ja antoisia hetkiä, jotka ilman lapsen sairastamaa leukemiaa olisivat jääneet kokematta.

Olemme toivoneet paljon, pyytäneet Jumalalta paljon. Jasmine itsekin rukoili hartaasti, että Jeesus parantaisi hänet.

Viikko sitten sunnuntaina isänpäivänä Jasminen isä ja Siru-sisko kävivät ilahduttamassa Jasminea. Jasmine oli piirtänyt isälle kortin. Tiistaina Jasmine yritti vielä leikata paperinukkeja.

Siru-sisko kävi myös keskiviikkoiltana lahjakassin kanssa. Vapisevin käsin Jasmine tutki saamiaan lahjoja. Voimat olivat jo huvenneet lähes minimiin, kuitenkin hän halusi vielä pyörätuolissa istuen lähteä Sirun ja isänsä seuraksi talvipuutarhahuoneeseen.

Kovin yksin olemme nämä vuodet olleet. Ihmisillä ei liikene aikaa omilta kiireiltään. Eivät he ehdi käymään sairaalassa eivätkä Terhokodissa.
Erityiset kiitokset naapurillemme Minnalle, joka viikolla ennen Terhokotiin siirtymistämme antoi Jasminelle kaksi isoa kassillista paketteja, jotka Minna oli aikonut antaa vasta jouluna, mutta kokenut sitten, ettäne pitäisi antaa nyt. Jasmine odotti kovasti joulua. Minnan paketteja avatessaan Jasmine sai sillä tavoin jotain joulusta tänäkin vuonna.

Jasmine rakasti juhlia. Hän olisi toivonut voivansa viettää syntymäpäiväjuhlia useampien ihmisten kanssa. Kiitokset Terttu-kummitädille siitä,että Jasmine sai kesällä viettää yhteisiä synttäreitä hänen kanssaan. Kolmen vuoden eristyselämä erossa luokkatovereista ja lähes kaikista muistakin ihmisistä ei ollut vilkkaalle tytölle helppoa.

12.11.08 illalla
Jasmine pelasi Hain tarina -peliä viime viikolla ainakin kahtena iltana tuntikausia. Kissan ja koiran kanssa oli mukava hiukan peuhatakin. Molemmat rakastavat Jasminea omalla tavallaan ja tyttö saa halata niitä niin paljon kuin haluaa.

Paitsi valokuvaustilanteessa Nalle Puh on varuillaan. Koiran vaistot sanovat, ettei kameraan tai kännykkäkameraan voi luottaa, varsinkaan kun sillä tähtäillään suoraan kohti. Kyllä vahtikoiran vaistot sanovat, että kaikenlaisilla esineillä tähtäily on sangen epäilyttävää.

Mikku-kissa ei kamerasta piittaa, mutta halaukset ovat oikeastaan mukavia. Jotenkin ihan kissan makuun. Halauksia ja hyvää ruokaa, mitäpä muuta kissa voisi enää toivoa. Jaa no, pehmeää ja lämpöistä petiä.



Hoitajat täällä ovat ystävällisiä ja suuri vapaaehtoisten joukko on kuin enkeliarmeija auttelemassa potilaita ja heidän omaisiaan.

Enkelten talo?



Tiistai-keskiviikko yöllä klo 0.30 about (siis 12.11.08)

Turussa on ainakin ollut Enkelten talo niminen ravintola. Täällä Terhokodissa on enkeliaiheisia tauluja eri puolilla ja monia koriste-esineitä, joista useimmat ovat enkeleitä. Tämäkin talo on tavallaan enkelten talo.Vieraskirjassa kiitetään milloin äidin, milloin veljen tai muun läheisen viimeisestä hoidosta.

Ajattelin, etten koskaan kestäisi tällaista paikkaa. Siis siinä vaiheessa, kun saattohoidosta alettiin puhua. Itseasiassa en ole aikaisemmin edes tiennyt, että tällaista sairaalaa on olemassakaan. Eikä näitä olekaan Suomessa kuin neljä, yksi Helsingissä, tämä, yksi Turussa, yksi Tampereella ja yksi Hämeenlinnassa. Kummallista, että kunnat eivät halua perustaa paikkaa, jossa vakavasti sairaat saisivat asianmukaista hoitoa vielä loppuvaiheessa. Kun hoidot eivät tehoa, ihmiset saavat jäädä vaikka heitteille, sairaaloissa kun ei ole henkilökuntaa edes niiden kunnolla hoitamiseen, jotka selviävät joten kuten sairaudestaan.

Kuolevien talo. Taivaaseen lähtevien talo? Täällä on vielä mahdollisuus valita suunta, jos sitä ei ole aikaisemmin tehnyt. Taivaaseen vai helvettiin? Täällä on kaksi päivää viikossa pappi paikalla. Eli hänen työhönsä on sisällytetty tästä maailmasta pois siirtyvien kanssa vietettäväksi kaksi päivää viikossa, siis puolisen tuntia viikossa per kuolemaa tekevä potilas. Näin luterilainen kirkkokin säästää. Onhan pidettävä tiukkaa budjettia kirkossakin, kun kerran maallisella puolellakin leikataan ja säästetään. Kokoaikainen pappi talossa, jossa kaikki hoidettavat ovat lähtöviivalla, liikaa vaadittu? Kirkko ei miellä kai näitä sieluja yhden papinviran arvoisiksi. No, onhan sitä reilu puoli tuntia aikaa viikossa parempi kuin ei mitään. Kyllähän sitä puolessa tunnissa kerkiää potilaan kuin potilaan ovelta moikata. Vakavia keskusteluja potilaiden kanssa? Puolessa tunnissa? Kyllä varmasti osa ihmisistä jää hengellistä apua vaille. Ja sitten ovat vielä omaiset, ne jotka myös ehkä tarvitsisivat hengellistä evästä jaksaakseen kuolevan vierellä. Mitäpä kirkko heistäkään. Kuitenkin täällä jos missä tarvittaisiin toivon sanomaa kokopäiväisesti.

Terhokodissa on paikka 18:lle. Onnelliset ne, jotka saavat olla täällä viimeiset vaiheensa, eivätkä joudu olemaan lähes unohdettuina jonkun täpö täyden sairaalan nurkissa, missä hoitajia ei ole tarpeeksi. Luku 18 on todella vähän, kuoleville potilaille paikkoja on aivan surullisen vähän. En ymmärrä, miksi tällaisten sairaaloden, saattokotien perustamista viivytellään. Ainakin kaikissa isoissa kaupungeissa olisi oltava tällainen Terhokodin tyyppinen paikka. Ja Helsingissä nyt on, mutta paikka vain 18:lle. Surullista, miten vähän välitetään kuolemansairaista ihmisistä.

Perjantaina Jasmine innostui maalaamaan ja maalasi vesiväreillä varmaan kuusi tuntia yhteen menoon. Näissä kuvissa Jasmine esittelee maalauksiaan peruukki päässä.Peruukki on aika lähellä tytön omaa tukkaa, joka lähti lähes kolme vuotta sitten kahden viikon kuluttua siitä, kun sytostaattihoidot aloitettiin. Yli kaksi vuotta tyttö oli ilman hiuksia. Jo viime syksynä alkoi tytön päässä kasvaa untuvaa ja tämän vuoden keväällä, kun sytostaattihoitoja yhä lievennettiin hiukset alkoivat hitaasti kasvaa, mutta Jasminen kaunis tukka ei kuitenkaan ole palautunut. Peruukki muistuttaa aika lailla tytön omaa tukkaa.


Lauantaina 8.11. Jasmine oli niin hyvässä kunnossa, että jaksoi vielä esittää pyjamatanssia. Terveenä ollessaan tytölläoli tanssitunti kerran viikossa.Tässä vielä työ, jonka Jasmine teki viime kesänä. Hän on aina ollut innostunut tekemään abstrakteja maalauksia. Jasminen haaveena on ollut tulla isona taiteilijaksi ja pitää omia näyttelyitä.

EDIT:
Kirkollako ei ole varaa palkata sielunhoitajia?

Kauppalehdessä 5.10.08 Jyrki Jurvelin kirjoittaa (Lainaan kirjoituksen kokonaisuudessaan tähän):

"Suomen evankelisluterilainen kirkko on kerännyt jättiomaisuuden. Tuloilla mitattuna kirkko nousee kirkkaasti sadan suurimman yrityksen joukkoon Suomessa.

Tiedot käyvät ilmi yhteen lasketuista tilinpäätös- ja tasetiedoista.

Vuonna 2007 kirkon varallisuuden tasearvo oli noin kolme miljardia euroa.

Summasta oli peräti 800 miljoonaa euroa likvidejä kassavaroja, josta oli käteistä 255 miljoonaa ja 542 miljoonaa euroa oli kiinni erilaissa osakkeissa, osuuksissa ja arvopapereissa.

Vastaavan kokoiset taseet löytyvät muun muassa SOK:lta, SanomaWSOY:ltä ja Rautaruukilta.

Tase ei kuitenkaan mittaa kirkon omaisuuden käypiä arvoja, joten kirkon omaisuus on todennäköisesti selvästi tasearvoja suurempi.

Kirkon omaisuusmassa on rahoitettu lähes kokonaan kirkon omin varoin. Seurakunnilla oli korollista velkaa vain 56 miljoonaa euroa.

Koska kassavaroja on selvästi korollista velkaa enemmän, kirkko on käytännössä velaton. Kirkon omavaraisuusaste oli taseesta laskettuna 92 prosenttia.

Alkon kokoluokkaa

Kirkon talous kestää varsin suurenkin jäsenkadon. Viime vuonna kirkon ylijäämä, tulorahoituksesta vähennettyjen investointien jälkeen, oli 45 miljoonaa euroa.

Käytännössä kirkosta voisi erota nykyisellä kulurakenteella noin 240 000 ihmistä, jotta ylijäämää ei jäisi lainkaan.

Tilannetta helpottaa se, että kirkolla on likvidejä varoja kassassaan suunnilleen vuotuisen verokertymän verran eli noin 800 miljoonaa euroa.

Kirkon kokonaistuotot eli liikevaihto muodostuvat valtaosin kirkollis- ja yhteisöveroista sekä toimintatuotoista.

Viime vuonna kirkon liikevaihto nousi reilun miljardiin euroon. Summa on vastaava kuin esimerkiksi Alkolla. Liikevaihdollaan kirkko nousisi reippaasti sadan suurimman suomalaisyrityksen joukkoon.

Kirkon tuloista verojen osuus oli 805 miljoonaa euroa, jossa oli kasvua 5,5 prosenttia. Yritysten maksamia yhteisöverotuottoja kertyi 118 miljoonaa euroa, jossa oli kasvua yhdeksän miljoonaa euroa.

Toimintatuottoja kirkko keräsi 139 miljoonaa euroa. Summa kasvoi lähes seitsemän prosenttia. Toimintatuottojen kasvu johtui lähinnä kirkon metsätalouden tuottojen kasvusta eli puun myynnistä. Seurakunnat saivat metsistä tuloja 20 miljoonaa euroa."

Kyösti Jurvelin, Kauppalehti