EU ja naiset

31.1.09

"Euroopassa on 250 miljoonaa naista. Eikö heidän joukostaan tosiaankaan löydy sopivaa ehdokasta?

Seuraavien 12 kuukauden aikana EU:n johtopaikoille nimitetään neljä poliitikkoa. Kuluneiden 50 vuoden aikana kuva Euroopan johtajistosta on pysynyt samana. Sen on aika muuttua. Jatkossa kansainvälisiin johtotehtäviin on saatava pätevin ehdokas. Euroopassa on 250 naista. Eikö heidän joukostaan tosiaankaan löydy sopivaa ehdokasta?"

Käy kirjoittamassa nimesi Females in Front -sivulle , jos katsot, että ainakin yhden EU:n johtajista tulisi olla nainen.

"Unionin tulee kaikessa toiminnassaan pyrkiä poistamaan naisten ja miesten välisen tasa-arvoisuuden puutteita sekä edistämään heidän välistään tasa-arvoa," Lissabonin sopimuksessa todetaan.

Lissabonin sopimus sisältää osallistuvan demokratian periaatteen. "Kansalaisaloite" edellyttää vähintään miljoonan lukuisia jäsenmaita edustavan henkilön allekirjoitusta. Sen avulla voimme kehottaa EU:n komissiota toimimaan niin, että Unioni toteuttaisi sukupuolten tasa-arvoisuutta koskevan tavoitteensa; se voi aloittaa tämän työn neljän johtopaikan ehdokasasettelusta. "


Lue lisää...

Niitä näitä flunssan kourissa



31.1.09

Q52-kuviakaan tms. en ole varsinaisesti ehtinyt ottamaan, mutta käyköön tämä siltakuva nyt toistaiseksi siihen kategoriaan.

Enpä muista, milloin olisin ollut näin kipeä. Otin viime syksynä flunssaa vastaan sen rokotuksenkin, jonka otin kyllä myös 2007, mutta muuten en ole ottanut tuota rokotusta vuosiin. Ensimmäisenä vuonna hoitaessani tytärtäni olin kuumeessa, mutta onneksi Jasmine ei saanut flunssaa. Pidin silloin koko ajan kasvosuojainta, kun olin Jasminen lähellä ja tyttö kävi sairaalassa isänsä kanssa. Sitten en ollutkaan kahteen vuoteen lainkaan flunssassa, mutta elimmekin lähes koko ajan eristyselämää.

Erehdyin eilen antamaan Puhille palan sekaleipää, mihin se ei ollut tottunut ja niin sain kipeänä juosta ulkona kakivan ja oksentelevan koiran kanssa ylimääräisiä kertoja. Puh onnistui eteisessä jopa oksentamaan talvinilkkureihini, joten sain käydä ulkona vaihteeksi kävelykengissä. Hyvä kuitenkin, ettei tuo leipäpala aiheuttanut koiralle ripulia. Se tästä vielä olisi puuttunut. Onneksi X tuli jeesaamaan illalla koiran ulkoilutuksessa, kun itse riuduin kuumeisena punkan pohjalla.

Ulkona on oikea talvisää näin varhain aamulla, kello on vähän yli 5. Pakkasta on -15 astetta ja päiväksi lisää on luvassa, mikä ei kyllä ilahduta minua yhtään. Seurailen silloin tällöin yhden nuoren opiskelijapojan blogia. Hän on reippaan näköinen iloisesti hymyilevä kaveri, jonka säätiedotuksista tekee uskottavan sekin, ettei hän ole piiloutunut minkään nimimerkin taakse. Hänellä on hienoja sääkarttoja ja sääennustuksia ja upeita valokuvia blogissaan, mutta hän onkin meteorologian ammattilainen tai siis opiskelee meteorologiaa. Hänen bloginsa alkaa vuodesta 2006 ja sieltä on hauska katsoa, millainen sää oli esim. edellisvuonna tähän aikaan. Hänen tämän päiväinen otsikkonsa on .
Vaikka tuo nuori mies ei kirjoitakaan ihan joka päivä, niin sen verran usein kuitenkin, että siinä pysyy kuta kuinkin tietoisena säätilasta niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa. Kurkatkaapa myös hänen valokuvagalleriaansa.

Seurailen myös eri maissa kirjoitettuja blogeja. Tyttären sairauden takia emme voineet matkustaa minnekään kolmeen vuoteen ja sitä ennen hoidin aivoinfarkteja saanutta äitiäni kaksi vuotta, joten on mukava seurailla maailmaa eri maissa kirjoitettujen blogien näkökulmasta. Näin pakkasen paukkuessa Helsingissä voi mennä virtuaalikävelylle vaikkapa Milanon kaduille tai seurata muotia New Yorkissa tai jopa miesten muotia Pariisissa: The Sartorialist



Kuvallisia blogeja on mukava seurata, mutta harmillista kyllä jotkut laittavat kuvat blogeihinsa niin muhkeina, että niiden avautumista ei jaksa odottaa. Muutama kilotavua riittää nettikuviin hyvin, mutta joillakin kuvien koko lienee megatavujen luokkaa. Ainakin resoluutio on niissä kuvissa nettisivuille liian suuri.

Tarkoitushan ei ole laittaa yleensä blogisivuille myytävää kuva-aineistoa, joita lukijat sitten lataisivat näkösälle, vaan kuvat ovat nimenomaan elävöittämässä blogia. Valokuvien myyminen on sitten eri asia. Itselläni kuvat ovat useimmiten olleet vain puhelimella otettuja 1,3 megapixelin näpäytyksiä, jotka laitan usein liikoja käsittelemättä Picasan kautta blogiini. Kunnollisella kuvaohjelmalla voisin laittaa kuvat vielä pienempinä esille. Kunhan tässä jaksan siirryn paremman kameran käyttäjäksi ja käsittelen kuvat sitten vaikka Photoshopilla.

Lisäys: Klo 7.30 pakkasta jo -18 astetta.

Ihmisoikeudet myös vanhuksille

29.1.09

Viime aikoina olen lueskellut ihmisten blogeja. Monilla on paljon vaikeuksia, henkilökohtaisia huolia ja työttömyyttä, sairautta, kimurantteja ihmissuhteita ja milloin mitäkin ikävyyksiä. Oman navan ympärillä sitä meikäläinenkin useimmiten pyörii.

Eräs epäkohta on kuitenkin erityisesti puhutellut minua. Se on vanhusten itsemurhat. Yhteiskuntamme on aina ollut kova ja heikompia sortava. Kuitenkin itse olen jo kotikasvatuksessa saanut opastuksen vanhempien ihmisten kunnioittamiseen. En tiedä tuleeko se karjalaisista sukujuuristani. Isovanhempani ja omat vanhempani olivat siirtokarjalaisia. Isäni perheessä oli vielä käytäntönä teititellä vanhempia. Jopa isäni ja kaikki setäni ja tätini teitittelivät isäänsä ja äitiänsä. Minä lapsenlapsena sain aina sinutella mummoa ja äijää, siis isoisää (Karjalassa sanottiin isoisää äijäksi, eikä siinä ollut mitään halventavaa). Myös omana kouluaikanani samoin kuin saamassani kotikasvatuksessa opetettiin tervehtimään, antamaan istumapaikka vanhemmalle ja monia muita sosiaalista elämää helpottavia käytöstapoja.

Muistankin, miten hämmästynyt olin, kun eräskin opiskelukaverini avioiduttuaan ennen minua ja saatuaan kaksi lasta peräjälkeen, antoi lastensa puhutella itseään etunimeltä. Näillä lapsilla ei ollut isää eikä äitiä, vaan äiti oli Tarja ja isä oli Olli. He olivat kuulemma lastensa parhaat kaverit. Elettiin kaikkien auktoriteettien jalustalta pudottamisen aikaa. Nämä vanhemmat pudottivat myös itsensä jalustalta.

No, asiasta voidaan olla monta mieltä niin kuin miestäkin, mutta tämän kasvatuksen hedelmiä opetin itse koulussa valmistuttuani aikanaan. Sitä samaa hedelmää koulut kantavat vieläkin. Tietysti itse asia on hyvinkin monisyinen, eikä voi suoraan sanoa, mikä asia juontaa juurensa mistäkin. Mutta yksi tärkeä yhteiskuntaa jo sangen paljon murentanut seikka on tuo auktoriteettien täydellinen romahduttaminen. Arvot ovat hakusessa monella muullakin tavalla, totta, mutta vanhusten pahoinvointiin on aika puuttua.

Meiltä todellakin puuttuu rakkautta kanssaihmisiämme kohtaan. Ja vanhuksia kohtaan erityisesti. Ne mummojen ryöstäjät ja potkijat kun eivät ole ainoat. On paljon hiljaista pahoinpitelyä. Itse olen jossain vaiheessa ollut myös lyhyen aikaa vetämässä mm. dementikkojen askartelupiiriä eräässä vanhusten hoitolaitoksessa. Sain nähdä, miten vanhukset saatiin unilääkkeillä yms. pidettyä siinä kunnossa, ettei tarvittu monia hoitajia. Tokkuraiset, uniset vanhukset pysyivät asemissaan.

Tätä kaikkea aloin ajatella luettuani näitä :
Tarja Tallgvistin blogi: Vanhusten itsemurhat, vaiettu häpeä
Olli Valtonen
Kuva: Porstuan albumit
"Vanhusten itsemurhien syyt - valehdellaanko vaikenemalla" oli kansanedustaja Tarja Tallqvistin aiheena Vammaisyhdistys Pornaisten Erityiset ry:n yleisötilaisuudessa Aurinkomäen palvelukeskuksessa 20.1.2009. ...Lähtökohtana oli tilastotieto, jonka mukaan Suomen yli 65v-ikäryhmästä lähtee ihminen joka toinen päivä oman käden kautta taivasmatkalle. Tarja Tallqvistin ja yleisön sekä ammatilliset että omaiskokemukset virittivät vilkkaan keskustelun ikäihmisten elämästä, kohtaloista ja hoidosta. Vanheneminen Suomessa on useille vähemmän iloinen asia, jossa päivän ainoa valopilkku on kiireisen ja väsyneen hoitajan hymy."

Tämä sitaatti on Pornaisten porstuasta, joltain sivulta, mutta sopii tähänkin yhteyteen:
"...poliitikot puhuvat siitä myönteisesti mutta vain puhuvat. Kuinka monta meidän 200 kansanedustajasta on oikeasti vakavasti otettavia. Vai käveleekö kansanedustajien yli vaaleista toiseen säilyvä virkamieskunta." (Aiheena myös: Vaikeavammaiselle henkilökohtainen avustaja NYT!)

Nimimerkki Pappa ehdotti viime syksynä avuksi teleterapiaa.
Itsemurhat maailmassa

Linkkirakkaushaaste

29.1.09

No niin. Nyt on selvästi rakkautta ilmassa. Johtuneeko lähestyvästä ystävänpäivästä? Tai keväästä?
Toisaalta, vielähän ei ole edes kissojen maaliskuu. :)
Blogeja lukiessa tulee vastaan rakkausprenikoita ja haasteita. Linkitänpä tähän nyt yhden.
Kirjoittajatreffien linkkirakkaushaaste

Kiitos merkistä

29.1.09
Useissa lukemissani blogeissa on viime päivinä tarjottu niiden lukijoille tällaistä merkkiä. Aateluus velvoittaa, sanotaan. Niinpä tämänkin merkin mukana tullee tämän merkin tuomia "paineita"? En siis mitenkään ole saanut tätä merkkiä ansiosta ja sitä ei ole henkilökohtaisesti myönnetty millekään blogilleni, mutta toin sen nyt mukanani kuitenkin. Kiitos Anna, Pyrähdyksiä elämästä, Äijä !

Annan tämän merkin eteenpäin kaikille niille, jotka tätä eivät vielä ole saaneet.
Olkaa hyvä! Rakkautta pitää ja kannattaa levittää!

Iltamenoja 25. ja 26.1.09


Kuva: Jouko Toivanen/Helsingin Energia

Välillä näytti jo siltä, että lumet lähtisivät, mutta eipä vain. Nollakeli on tuonut aina uuden pienen lumisateen tilalle ja sitten räntäsade on muuttunut pikkupakkasissa uusiksi lumikerroksiksi, joten maa on edelleen lumen peitossa. Ylläoleva kuva Espan puistosta on lumettomalta ajanjaksolta.

Sunnuntai-illalla teimme ystäväni T:n kanssa ensin tutkimuskierroksen 9 ratikalla. Kummallekin tuo uudehko raitiolinja oli sen verran vieras, että käväisimme katsomassa missä sen toinen päätepiste oli. Diana-puistossa jäimme pois ja teimme sitten pienen kävelylenkin Eiran suuntaan. Ilma oli aika leuto, lähes nollassa varmaan. Käveltyämme aikamme hyppäsimme kolmosen ratikkaan ja päädyimme lopulta teelle erääseen Espan kahvilaan. Teen kanssa söin palan arabialaista maustekakkua. Oli ihan hyvää ja maistui aivan suomalaiselta maustetulta kuivakakulta. :)


Kuva: Kari Pilkkakangas/Helsingin energia


Kuva: Kari Pilkkakangas/Helsingin energia


Kuva: Jouko Toivanen/Helsingin Energia

Ihailimme Espan puiston hienoa valaistusta. Valkoisilla valoilla on koristeltu Runebergin patsaan ympäristö ja puut puiston molemmissa päissä. Yhteensä näitä led-valoja on satatuhatta. Valaisin pylväisiin on kiinnitetty sinisinä loistavat jättilumihiutaleet ja soittolavan yläosaa kiertävät sinivalkoisina loistavat jäähileet. Nämäkin ovat led-valoja. Osa valoista jää paikoilleen ja niitä on tarkoitus käyttää tulevinakin vuosina. "Valaistuksesta vastaavan Helsingin Energian mukaan ledit kuluttavat vain viidesosan vastaavien hehkulamppujen määrästä. Esplanadin puistovalaistuksen kokonaisteho onkin vain 9 kilowattia." (Iltalehti)

Ari Andersinin hienoja kuvia puiston led-valoista voi käydä kurkkaamassa täältä. Niitä kuvia voi myös ostaa. Samassa osoitteessa on myös paljon linkkejä hänen muihin kuviinsa Helsingistä. Kuvien käyttö on maksullista. Lisätietoa valaistuksesta voi lukea tästä.

Lähtiessämme kuuden aikoihin illalla kaupungille kuulimme ilotulituksen paukkeen Tokoin rannassa. Mitään ei kuitenkaan näkynyt kerrostalojen takaa. Onneksi pauke loppui melko pian, sillä Nalle Puh -koira jäi Mikku-kissan kanssa kotiin ja koira saa suorastaan hepulin ilotulituksen paukkeesta. Ilotulitus oli osa juhlallisuuksista, joilla Kiinalaista uutta vuotta otettiin Helsingissäkin vastaan. Siitä on Vastavirtaan kulkijan blogissa kuvakin 25.1.09. Lisää tietoa ja kuvia tapahtumasta tästä linkistä. Joskus tuntuu, että suomalaiset ovat sairaan kiinnostuneita kaikesta uudesta ja eksoottisesta. Katso kuvagallerian antia (kuvia aikaisemmilta vuosilta).

Olimme treffanneet T:n kanssa klo 18:n aikoihin ja kotona olin sitten taas joskus klo 21. Ystäväni asuu Vantaalla, joten hänellä kotimatka kesti hiukan kauemmin eli hän jatkoi junalla vielä Helsigistä omalle kotipysäkilleen.

Maanantaina lähdin itse käymään Vantaalla. Ystäväni K. oli menossa maanantaisaunaan ja Pyhän Andreaan kirkkoiltaan. Hän pyysi minua mukaansa ja niinpä se ilta kului saunomisen ja virsilaulun merkeissä. Kirkon saunan on Suomen Saunaseura ry on nimennyt Helsingin kulttuurivuoden 2000 joulukuun kuukauden saunaksi.



Haapajärveläisessä miestenpiirissä huomattiin, ettei saunomisesta ollut virsiä, niipä Heikki Tyhtiälä halusi korjata asian. Tätä hänen laatimaansa virttä ei tosin nyt maanantaina laulettu, mutta laitan sen tähän, jotta halukkaat voivat veisata tätä vaikkapa omassa saunassaan. Virsi on kehystettynä Pyhän Andreaan kirkon saunan seinällä.

Saunavirsi

"Oi Jeesus Herrani,
mun siunaa saunani.
Itseni pesen kyllä,
vaan sieluuni en yllä.
Puhdista minut aina,
mä kylven lauantaina.

On sieluin ylpeä.
Se tahtoo kylpeä
voimaansa itse luottain
ja mielihyvän tuottain.
Jos et Sä Jeesus auta,
on eessäin sielunhauta.

Saunani löylyssä
on hyvä kylpeä.
Se mielen rauhoittaapi,
murheissa lohduttaapi.
Nyt istun hiljaa tässä
Herraani kiittämässä."

Tämä saunavirsi on ajateltu laulettavaksi virren 200 (Oi kuinka ihana on huonees...) sävelellä.

Elämän sillalla tänäänkin



24.1.09

"Ajattelin ajatuksia, jotka sopivat minulle,
kävelin metsässä, ja puista satoi pisaroita päälleni,
tulin milloin mihinkin ja tiesin,
että aina olin oikeassa paikassa. "
Pentti Saarikoski

On aikoja, jolloin tulee kutsuja häihin ja kastejuhliin, syntymäpäiville ja juhliin muuten vain. Sitten tulee aikoja, jolloin kuljetaan haudalta toiselle ja tarvitaan paljon nenäliinoja, ennen kuin suru ja ikävä on voitettu ja voidaan katsoa kirkkain silmin jälleen tulevaisuuteen ja olla kiitollisia siitä, että kerran Taivaan kodissa on monta omaista vastassa.

Tyttärelleni jätin jäähyväiset marraskuussa, joulukuussa poistui setäni tästä maailmasta ja nyt tammikuussa sai lähes omaan sukupolveeni kuulunut sukulainen kotiinkutsun. Näin me kuljemme tätä elämän tietä, emmekä tänään tiedä, joko huomenna olemme ylittäneet sillan tästä maailmasta kirkkaampaan valtakuntaan. Kukaan ei tarkalleen tiedä, milloin on tullut lähdön aika.

Jospa voisimme olla aina sydämemme "matkalaukku" valmiiksi pakattuna täynnä toivoa, uskoa ja luottamusta Jumalan hyvyyteen ja suuruuteen, ettei Hän kadota ainuttakaan omaansa, vaan "...kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut.” Room. 8:28

Nämä kaksi kaukaisempaa sukulaistani ovat jääneet minulle aika vieraiksi. Heidän elämänsä ovat vain silloin tällöin hiukan sivunneet omaani. Toivon, että he ovat osanneet turvautua omalla kohdallaan Jeesuksen sovitustyöhön ja saavat nyt iloita kaikesta kauniista ja hyvästä Vapahtajan luona.

Valinnan vaikeuksia

Torstai 22.1.09

Eilinen keskiviikko oli taas semmoinen kunnon talvipäivä Helsingissä mitä lumisuuteen tulee. Katsokaa vaikka:


Tämä kuva otettu noin klo 15 iltapäivällä. Kadut kiilsivät jo kosteina enteillen lumen nopeaa sulamista.


Viime päivinä lunta on hieman ollutkin, tosin ei sen vertaa, että hiihtää olisi voinut saati rakennella lumiukkoja.

Mietin, mistä alkaisin ottaa kuvia 52Q-tehtävien innoittamana, tosin omana versionani. Tässä kolme kuvaa, jotka otin eilen keskiviikkona 21.1.09 iltapäivällä noin kello 15 aikoihin :


1) Sillalle 2) kivikko 3)penkki

Kuva 1:
Sillalle päin olen ottanut muutamia kuvia, lähinnä lumisia talvikuvia.


Keskiviikko 21.1.08


24.11.08


Löysin yhden syyskesällä ottamani kuvan, otettu 23.9.08

Kuva 2:
Kuvia kivikosta





Kuva otettu yöllä 8.1.09


Kuva otettu yöllä 10.12.08

Kuva 2:
Tässä ei ole kuitenkaan lumen alla oleva "pirunpelto vrt. Murphyn postaus 3.1.09, vaan viime syksynä rakennettu pohja kenties lammikolle. Olen kuvannut tätä paikkaa viime kesästä lähtien, kun sitä tehtiin kuukausi kaupalla kuin Iisakinkirkkoa. Se tuli valmiiksi joskus marras- joulukuussa. Tässä muutamia kuvia alkuajoilta:


a)

b)

c)

d)
Ylläolevat kuvat ovat päinvastaiselta suunnalta kuin luminen kuva.


Tämä kuva on samalta suunnalta kuin luminen kuva, mutta josta pirunpellon keskivaiheilta. Kuvat otin 11.8.08.

Kuva 3:
Penkkikuvia


Kuva otettu 21.1.09

Tämä penkki on sikäli kiehtova, että sen läpi kasvoi viime kesänä ruusupensas. Ikävä kyllä minulla ei ole kuvaa kesältä. Vain talvinen kuva 28.12.08 otettu, missä risuja työntyy penkin takaa selkänojan välistä. Uusimmassa kuvassa ruusunoksat ovat poissa, sillä kaikki lähialueen kurtturuusut on laitettu poikki lähes juurta myöten.


Kuva otettu 28.12.08

Minkä näistä nyt ottaisin varsinaiseksi 52Q-kuvauskohteeksi?

Viikonloppuna Matkamessuilla Helsingin Messukeskuksessa

Kuvassa Juha Rissasen jälkiruoka-asetelma kokki-olympialaisiin suurine suklaakiemuroineen

Tiistai 20.1.09


Olin ajatellut viettää vain lauantaipäivän messuilla, mutta Kun ystäväni U. laittoi lauantai-illalla tekstiviestin, jossa hän kysyi lähtisinkö sunnuntaina Matkamessuille Messukeskukseen, tuli sitten käytyä siellä sunnuntaina uudestaan. Matkamessut olivatkin tänä vuonna paisuneet aivan ylimittaisiksi - tosin tyttären sairauden takia en ollut käynyt niillä ainakaan pariin vuoteen. Ei niitä kahdessakaan päivässä kunnolla läpi käynyt. Tarjolla oli vaikka mitä matkailuvaunuista suomalaisten kokkien kokki-olympialaisiin valmistamiin jälkiruokiin ja Savolinnan oopperajuhlien tarjontaan. Väkeä oli molempina päivinä valtavasti.

"Matka ja Caravan 2009 -messuilla vieraili yhteensä lähes 86 000 kävijää. Vuonna 2008 kävijöitä oli 85 000. Matkamessut olivat tänä vuonna kansainvälisemmät kuin koskaan aiemmin, sillä näytteilleasettajia oli mukana lähes 80 maasta. Kävijöistä noin 17 000 oli matkailun ammattilaisia."

Tässä pieni kuvakavalkadi messutarjottimelta:

Eli maistiaisia suuresta sekametelisopasta


Yleisöä jotain esitystä katsomassa





Ihmisiä eri maista




Eläimiä



Oopperaa - esiintyjiä


Lapsille




Papistoa


Syötävää - kuivattuna ja tuoreena


Nähtävää - mm. Savonlinnan oopperan asut ja vaikka kuinka paljon muuta