Helsingin syksyä



Sunnuntai 20.9.09

Tule syyskuu, kehotti aikoinaan Françoise Sagan. Tai ainakin hän kirjoitti sen nimisen kirjan. Oikeastaan hänen nimensä oli Françoise Quoirez. Kirjailijanimensä hän keksi Marcel Proustin romaanisarjasta Kadonnutta aikaa etsimässä. Luin tuon kirjan Tule syyskuu joskus hyvin hyvin kauan sitten. Minä sanoisin kuitenkin mieluummin "Tule toukokuu". Ja tuleehan se toukokuu jHs joskus yli puolen vuoden päästä.

Kulunut viikko oli taas aika työntäyteinen. Lauantaipäivänä on sitten aina kaikenlaista tekemistä, mitä ei viikolla kerkiä. Pyykinpesua yms. Uimassakin tuli käytyä. Saunomista, vesijuoksua ja tietysti kävin uimahallin isoimman vesisuihkun alla "hartiahieronnassa".



Kaunis syksyinen päivä jälleen. Vielä kukitaan, vielä kuljetaan t-paidassa - en tosin minä, joka muutenkin olen vilukissa ja kaipaan etelän aurinkoa useimmiten.



Metsämansikka kukkii vielä, samoin Kurtturuusu.




Napostelen koiran kanssa kulkiessani ruusunkiulukoita, vaikka ei kai niitä kaupungissa raskasmetallien ym. saasteiden takia pitäisi ollenkaan syödä, varsinkaan Helsingissä, jossa pahimmillaan ruuhka-aikaan kulkee joillakin väylillä yli 4000 autoa tunnissa. Mutta sama se on kaiken muunkin kanssa. Omakotitalot, siirtolapuutarhat, Keskuspuiston marjat, sienet - kaikki jollain tavalla kaupungin liikenteestä osansa saaneet. Ja muutenkin saamme kuulemma noin 6 kiloa lisäaineita ruoasta vuodessa. Ja onhan meillä elimistössämme jo kilon verran erilaisia mikrobeja ym. bakteereja (suurin osa tosin tarpeellisia, mutta vastustuskyvyn laskiessa ne käyvät kimppuun), joten... No, joskus juoma-astiat olivat tinaa ja ihmiset saivat niistä lyijyä ja Egyptissä maalattiin muinoin silmiin paksut rajaukset mustalla värillä, joka tehtiin lyijystä ja mitä ainetta silloinen puuteri olikaan.



Syyskuu on kaunis. Helsinki saa uusia herkkiä värejä kohta kokonaan katoavan kukkaloiston tilalle. Puut ja pensaat, ruohot, melkein kaikki kasvit värjäytyvät ruskan sävyihin.



Lauantaina myöhään illalla katsoin toisen osan elokuvasta Sota ja rauha, josta olin viime lauantaina katsonut ensimmäisen osan. Tässä kaksituntisessa oli raastavaa rakkautta oikein runsas annos ja venäläisten rikkaiden tanssiaisia ja pukuloistoa 1700-1800 lukujen vaihteesta. Sotakin tuli taas jakson lopussa kuvaan mukaan. Ehkä ensi viikolla katson jonakin iltana tuon viimeisen reilun kaksituntisen. Elokuva on kai aika hyvä, mutta ehkä sen olisi saanut tiivistettyä ainakin tunnilla parilla hieman lyhyemmäksi, jos olisi leikannut pois joitakin kovin pitkiä kohtauksia ja napsinut joitain turhia kuvia pois sieltä täältä. Luulen, että siten sen saisi nykyaikaisemmaksi ja ehkä kiinnostavammaksikin. Silti olen sitä mieltä, että se on katsomisen arvoinen elokuva.

Tumpelo kielissä!

Lauantai 19.9.09

Olen niin huono kielissä, että olen alkanut opetella huvikseni erilaisia sanontoja eri kielillä. Tämän päivän fraasi on tärkeä ja kuuluu seuraavasti:

Onnea! Kaikkea hyvää!

Saksa: Alles Gute! Viel Glück!
Enkku: All the best! Good Luck!
Ranska: Plein de bonnes choses! Bonne chance!
Venäjä: всего хорошего!
Afrikaans: Pac rasvaa!
Eesti: Koulutuk!
Jiddis: ZOL zayn mit mazl!
Urdu: Jesus ka fazal ho!
Ruotsi: Lycka till!
Espanja: Buena Suerte!
Romania: Noroc!
Portugali: Boa sorte!
Puola: Powodzenia!
Unkari: Sok szerencsét kivánok!
Kreikka: Kali tihi!
Heprea: Belatslacha!
Italia: Buona fortuna!
Japani: Gokoun o inorimasu!

Hain nämä sanonnat netistä, joten en ole varma, ovatko aivan oikein! On kuitenkin mukava, jos osaisi toivottaa onnea monella kielellä. Tiedän, että monet osaavat sanoa "Minä rakastan sinua!" ainakin viidellä kielellä. Muitakin sanoja olisi kiva osata useammalla kielellä, esim KIITOS, PÄIVÄÄ, NÄKEMIIN, OLKAA HYVÄ!
Löysin äsken vielä tällaisen sivun Omniglot.

Mutta ääntäminen, mitenkähän se onnistuu oikein?! En sentään aivan kaikkia näitä aio opetella, mutta ehkä on hyödyllisempää opetella eri kielillä sanontoja kuin esim. piin (3,1415926535897932384626433...) desimaaleja. Tässä linkissä on piin 1500 desimaalia. Pii (Π , π) on kreikkalaisten aakkosten 16. kirjain eli latinalaisissa aakkosissa P ja matematiikassa vakio π tarkoittaa ympyrän kehän suhdetta halkaisijan pituuteen, ja sen likiarvo on 3,14159. Minulle on koulun jälkeen riittänyt, että tiedän piin olevan 3,14 enkä ole sitäkään tietoa paljon tarvinnut.

Lisäys:

Pakko lisätä vielä tämä linkki, kun sanonnoista puhutaan:
Speak Finnish like a Restless Native
(http://kisa.ca/finnish-phrases.html) Nauraako vai loukkaantua!?

Nuori Urho Kekkonen



Perjantai 18.9.09

Tässä muuan divarilöytö. Ostin tämän kirjan joskus elokuun puolella eräästä antikvaarisesta kirjakaupasta eurolla:

Uino, Ari (toimittaja)
NUORI URHO
Kustantaja: OTAVA
Painovuosi: 1999
Sidottu, kovakantinen, 304 sivua
ISBN: 9511159925
mustavalkokuvitus

Elämäkerrat on mielikirjallisuuttani. Luen mielelläni päiväkirjoja, elämäkertoja yms. Varsinkin tunnettujen henkilöiden, kirjailijoiden ja taiteilijoiden jne. nuoruus ja lapsuus kiinnostaa minua. Aivan tavallistenkin ihmisten elämä.

Muistan hämärästi vaalin, jossa Kekkonen valittiin pressaksi. Meillä oli kotona radio auki ja miesääni luetteli monotonisesti: Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen, Fagerholm, Kekkonen...

Vasta viime aikoina olen alkanut lukea poliitikkojen elämäkertoja. En tiennyt aikaisemmin, että Kekkonen käytti kirjoituksissaan monia nimimerkkejä.

Kekkosen salanimet:

  • Erasmus
  • Esa
  • Esaijas Kohennuskeppi
  • Esaijas Ranstakka
  • Huoltomies
  • Itsenäinen suomalainen
  • Karjalainen talousmies
  • K. Y. Laaksonen
  • Känä
  • Köpi
  • Lakimies
  • Lautamies
  • Liimatainen
  • Maalaisliittolainen
  • Mies suomalainen
  • Olli Tampio
  • Pekka Peitsi
  • Pentti
  • Puhuva kivi
  • Simo Sakari
  • Suomalainen
  • Urho Sorsimo
  • Veljenpoika
  • Vienalaisia
  • Yksi monista
Tämän listan löysin Kansalliskirjaston sivuilta.

Jos Kekkonen eläisi, hän olisi 9. päivä tätä kuuta täyttänyt 109 vuotta. Tunnetuimpia nimimerkkejä oli Känä. Mietin, olisiko hänen suvussaan ollut Känä-nimisiä. Äitini kertoi joskus Känän Matista , joka oli jotain sukua meille. Tämä Känän Matti sanoi usein ruoasta kiitettyään ja saatuaan kehotuksen ottaa lisää: "Suu söis ja maha vetäis mut kun ei kanna nuo väärät sääret".

Kekkonen oli Suomen tasavallan presidenttinä peräti 25 vuotta vuodesta 1956 vuoteen 1981.

Nuori Urho -kirjan on toimittanut filosofian tohtori Ari Uino. Uino oli myös Sylvi Kekkosen tyttönimi.

Elokuvailta pitkästä aikaa




Lauantai 12.9.09

Nykyisin ei tarvitse lähteä kotoa minnekään, jos tahtoo katsoa elokuvia. Tosin teatterissa elokuva kyllä tuntuu enemmän elokuvalta kuin kotisohvalta käsin katsottuna. Joitakin elokuvia kuitenkin katselee ihan mieluusti kotonakin.

Tällainen elokuva on mm. mammuttielokuva Sota ja rauha, joka perustuu Leo Tolstoin samannimiseen kirjaan. Lainasin sen kirjastosta, koska en koskaan ole lukenut tiiliskiven paksuista Tolstoin Sota ja rauha -teosta kunnolla. Lukuisia kertoja olen kyllä aloittanut ko. kirjan lukemisen pääsemättä kuitenkaan loppuun asti.



"Sota ja rauha on loistava kuvaus Venäjästä ja sen kansasta Napoleonin ajan myrskyissä. Henkeäsalpaavan upea elokuva perustuu Leo Tolstoin romaaniin vuodelta 1869, ja sen viisi vuotta kestänyt tuotanto maksoi aikanaan yli satatuhatta dollaria. On arvioitu, että saman kokoluokan filmi nykypäivänä maksaisi yli miljardi dollaria ollen kallein koskaan tehty elokuva. Sota ja rauha voitti vuoden 1969 parhaan ulkomaisen elokuvan Oscarin ja oli ehdokkaana parhaasta taiteellisesta suunnittelusta ja lavastuksesta.

Ohjaaja Sergei Bondarchukin filmaus tekee Leo Tolstoin mestariteokselle täyttä oikeutta kuvaamalla pienimmätkin yksityiskohdat ja klassikkoromaanin käsin kosketeltavat tunteet ja ilmapiirin. Mahtavat taistelukohtaukset kuvaavat ilmasta kilometrikaupalla Venäjän joukkoja pukuloiston hivellessä vaativankin silmää.

Genret Draama, Sota
Ohjaaja: Sergei Bondarchuk

Pääosissa: Ludmila Saveljeva, Vjatseslav Tikhonov, Gennadi Ivanov, Irina Gubanova, Antonina Shuranova, Sergei Bondarchuk"

Näin mainostaa Ruslania-kauppa tätä filmiä. Boxissa on 3 dvd-levyä. Yhteensä elokuva kestää peräti 400 minuuttia! Katsoin tänään ensimmäisen osan, 2 tuntia 20 minuuttia. Aika sotainen osa. Aika järkyttävää katseltavaa, miten 1800-luvun ihmiset marssivat ja ratsastavat kuolemaansa. Kyllä siinä sodan mielettömyys tulee suorastaan koomisena esiin: kävellään suoraan kohti täyttä tulitusta! Tuo historiasta tuttu aika, lähinnä Napoleonin sotien takia, on silti sen verran outoa historiaa, että vaatteet ja hiuslaitteet vaikuttavat sangen oudoilta.

(War and Peace, USSR, 1967, Director: Sergei Bondarchuk

Production: Mosfilm; Sovcolor, 35mm, scope; running time: originally 373 minutes (some sources list 507 minutes), and released in two parts, later cut to 170 minutes. Released 1967. Cost: rumored to have been anywhere between 40 and 100 million dollars.)

Normaali värielokuva, vaikka tämäkuva onkin mustavalkoinen.

Sota ja rauha -elokuvaa tehtiin viisi vuotta ja se maksoi yli satatuhatta dollaria, joka nykyrahassa olisi jotain yli miljardi dollaria. Dvd:n takakansi kertoo tämän elokuvan olevan kallein koskaan tehty elokuva. Jo tästä syystä haluan viekä katsoa nuo kaksi muuta Dvd:eetä, vaikka osa 2 kestää melkein kaksi tuntia (113 min.) ja osa 3 on jopa pitempi kuin osa 1 (140 min.) ja kestää peräti 2 tuntia 27 minuuttia.

Tämä Sota ja rauha-elokuva vuosimallia 1968 sai Oscar-palkinnon parhaana ulkomaisena elokuvana. Se oli myös ehdokkaana parhaasta taiteellisesta suunnittelusta ja lavastuksesta, joten kyllä siinä on monenlaista mielenkiintoista katsottavaa.

Kirjan paksu pokkariversio on minulla maalla. Tammi mainostaa vuoden 2005 painosta seuraavasti:

"Tolstoin Sota ja rauha on maailmankirjallisuuden tunnetuimpia romaaneja, josta on myös tehty useampia elokuvasovituksia, mutta sen laajuus, lähes 2000 sivua, ja runsaat filosofiset pohdiskelut ja taistelukuvaukset ovat pelottaneet lukijoita sen ääreltä. Tolstoi-museon tutkija Evelina Zaidenshnur (Seidenschnur) onnistui kuitenkin 1980-luvulla rekonstruoimaan romaanin ensimmäisen version, joka oli valmistunut 1866 ja jonka Tolstoi sitten 1867--69 muokkasi ja laajensi tähän asti tunnetuksi versioksi.

Tämä ensimmäinen versio julkaistiin kirjana Venäjällä 2000 varustettuna mainoslausein:

“Puolta lyhyempi ja viisi kertaa kiinnostavampi”, “Paljon enemmän ‘rauhaa’ ja vähemmän ‘sotaa’”, “Sata kertaa helpompi lukea”. Siitä huolimatta se on täyttä Tolstoita, elämää ja tunteita, aatteita ja moraalia pursuava romaani, joka esittelee kolme aivan erilaista perhettä, huvittelulle ja nautinnoille omistautuneet pietarilaiset Kuraginit, elämäniloiset ja tunteikkaat moskovalaiset Rostovit ja ankaran aatteelliset ja velvollisuudentuntoiset maalaisaateliset Bolkonskit, sekä Pierre Bezuhovin, kömpelön mutta viehättävän vilpittömän nuoren perijän, keskellä Napeoleonin sotien ja Venäjän-retken aiheuttamaa myllerrystä. On yllättävää huomata, miten samanlainen Eurooppa olikaan jo silloin, 200 vuotta sitten."

Tunnustan, että en ole koskaan lukenut Väinö Linnan Tuntematonta sotilasta ihan tarkkaan aivan kannesta kanteen, vaikka ammatinkin puolesta olisi pitänyt. Oppilaiden kanssa on katsottu monet kerrat pätkiä eri ohjaajien tekemistä elokuvaversioista ja tekstiäkin on tarkasteltu useista näkökulmista.

Sota ei ole milloinkaan kiinnostanut minua ja olenkin yrittänyt jättää sen niin kirjallisuudessa kuin elokuvissa jos mahdollista aina väliin tai ainakin mahdollisimman vähälle huomiolle. Ehkä olen saanut verenperintönä sotainhon. Eikä ihme, sillä isäni oli viisi vuotta sodassa. Hän ei koskaan kertonut tuosta ajasta elämässään mitään, mutta sota varmasti pilasi hänen elämänsä, sillä isäni oli vasta 19-vuotias sodan alkaessa 1939. Äitini oli 14-vuotias, kun hän marraskuussa 1939 lähti oman äitinä kanssa polkupyörällä evakkoon Koivistolta, joten sotainhoa olen varmasti saanut häneltäkin.

Kerran kouluikäisenä, olin kai 13-14 -vuotias silloin, kysyin isältäni sodasta jotain ja hän kehotti minua lukemaan Sakari Lappi-Seppälän kirjan Haudat Dneprin varrella. Löysin kyseisen kirjan aikuisena kerran jostain divarista, mutta se on yhä lukematta. Nyt syksyllä ilmestyi uusi kirja Sotilaiden lapset. Kirjoittaja on Irja Wendisch, joka asuu nykyisin Berliinissä. Kirjoitinkin siitä jotain blogissani Suorat sanat, mutta vielä en ole tuota kirjaa saanut käsiini.

Asiaa poliisilaitokselle


11.9.09 perjantai

Olen vuosia luullut, että ajokortti riittää henkilöllisyyden selvittämiseen kotimaassa ja ainakin Ruotsissa ja Tallinnassa, mutta näinhän asia ei ole. Tyttären kolme vuotta kestäneen sairauden takia matkustaminen ei ole ollut minulle mitenkään ajankohtainen asia. Elimme eristyselämää tytön kanssa infektioriskin vuoksi ja käytimme pääasiassa taksia kulkiessamme kodin ja sairaalan väliä. Julkisia liikennevälineitä kun ei saanut käyttää. Keväinen Teneriffalle v. 2oo6 suunniteltu matkammekin peruuntui heti leukemiadiagnoosin varmistuttua.

Viime helmikuussa käydessämme U:n kanssa Tukholmassa en tiennyt vielä, että ajokortti ei olekaan mikään virallinen henkilöllisyystodiste. Vasta myöhemmin, jonkun selvitettyä minulle viralliten paperien tarinoita, tajusin asian oikean laidan. Minulla oli silloin Tukholmassakin mukana vain ajokortti, mutta onneksi kukaan ei koko tuon reissun aikana kysynyt henkilöllisyyttäni. Itse asiassa minun olisi jo silloin pitänyt ryhtyä asianmukaisiin toimenpiteisiin, mutta vasta nyt sain itseni liikkeelle kohti poliisilaitosta. Eilen käväisin passikuvassa ja kuva onnistui niin hyvin, että voin nyt ulkomaille matkustaessani säikytellä passillani kuvaani rohkeasti tuijottelevia virkailijoita maassa kuin maassa ja Suomessakin, jos tarve vaatii.

U:nkin jossain passissa oli ollut joskus kuva, josta tullivirkailijat eivät häntä tunnistaneet, vaan hän oli joutunut jollain matkalla aikamoiseen syyniin ja selvitykseen. Siinä oli sitten tutkittu kaikkia mukana olleita papereita ajokortista lähtien. Lopulta olivat kuitenkin uskoneet, että U. oli se U., jonka kuva oli passissa.

"Kun alkaa muistuttaa passikuvaansa, asiat ovat aika huonosti", sanotaan. Passikuvan pitää olla ilmeetön - mitähän sekin tarkoittaa? Ainahan sitä naamalla jokin ilme mielestäni on. Mutta kai tuo ilmeettömyys tarkoittaa hymyttömyyttä. Se on kai sitten ns. neutraalia. "Silmät eivät saa olla sirrillään eikä suu auki." Hymyilevät kasvot voisivat tullissa herättää kaiketi liikaa epäilyksiä. No, tällaisista asioista ei varmaan saisi laskea leikkiä. Yllättävää kyllä tukka saa olla peitossa, vaikka huivi päässä saa olla passikuvassa! Vai koskeeko tämäkin vapaus vain yhden uskontokunnan edustajia, jotka jo muutenkin ovat saaneet runsaasti määräysvaltaa jopa Suomen kouluissa.



Joka tapauksessa käväisin poliisilaitoksella passia hankkimassa. Koska minulla ei ollut muuta kuin ajokortti ja vanha jo ajat sitten vanhentunut passini lienee jossain maalla tai ties missä paperieni joukossa, jouduin selvittämään passitoimiston virkailijalle monta asiaa. Vastatessani persoonaani koskeviin kysymyksiin sain tietää, että poliisilaitoksellapa tiedetään minusta vaikka mitä. Loppujen lopuksi minulta kuitenkin meni passin hakemiseen vain vajaat viisitoista minuuttia sormenjälkien ottamisineen. Ja valmiin passinkin saan piakkoin. Koko lysti maksoi 48 euroa.

En muuten tiennyt, että poliisin tunnuksen, miekkakuvan, on suunnitellut vuonna 1936 Antti Salmenlinna (Emblem of Finnish police. Designed by Antti Salmenlinna in 1936). Kurkkaa linkkejä! Sisältää mm. mielenkiintoisen nostalgisen filmin lasimaalauksen tekemisestä.
Salmenlinnasta
on myös tietoja Wikipediassa.

Tunnistatko ötökän?

10.9.9 torstai

Pitäisikö jatkaa penkin tarinaa? Ja sillan? Olen kyllä kuvannut molempia paikkoja aika ajoin, joten kuvia kyllä on.

Olen tainnut laittaa sillasta kuvan viimeksi joskus keväällä, ilmeisesti huhtikuussa. Penkin kuvat ovat kai samalta ajalta.

Tämän kuvan laitan nyt tähän joka tapauksessa:



Pelastin tämän otuksen, toukan(?) sillalta jäämästä pyöräilijöiden, kävelijöiden, poliisiauton (tai jonkin muunkin kulkuneuvon, joita sillalla välillä liikkuu, vaikka se itseasiassa on kävelijöitä ja pyöräilijöitä varten vain) alle. Olen kauhean huono tunnistamaan ötököitä. Osaisiko kukaan sanoa, mikä elukka tämä on. Se oli aika iso, monta senttiä pitkä ja jännän värinen. Olisko perhosen toukka? Kuvasin otuksen 28.7.09 keskipäivällä klo 12:29

Ja tässä pikakatsaus sillalle läpi kesän:


5.5.09 ja 9.5.09

Vaahterat ovat puhjenneet kukkaan viikkoa myöhemmin 17.5.09. Vaihteeksi kuva uimahallilta päin.

Pari viikkoa eteenpäin ja sillan liepeillä näytti jo tällaiselta:


Ja sillalla tällaiselta:


Kirkas päivä ja ylivalottunut kuva. Kellon aika 16:44, siis vähän ennen viittä iltapäivällä 31.5.09


Tämä kuva on juhannuksen aikoihin otettu varhain aamulla eli 22.6.09 klo 6:05.


Tämä kuva on otettu 17.7.09 iltapäivällä noin kello puoli kolme.

Intiaanikesää Helsingissä koulun liikuntapäivänä




Keskiviikko 9.9.09

Luoja soi meille intiaanikesän, ainakin täksi päiväksi. Lämmintä on ollut ainakin +20 astetta Celsiusta. Eilinen kolea sää ja tihuuttava vesisade ei luvannut todellakaan näin hienoa ilmaa! Liikuntapäivä sujui aivan suunnitelmien mukaan. Kävelyannos oli 7-10 kilometriä. Kun viiden sadan oppilaan letka lähtee liikkeelle, niin siinä on hieman sähinää. Kaikki meni kokonaisuudessaan hyvin.

Perillä pelattiin erilaisia pelejä ja virkistäydyttiin kunnon välipalalla. Myös opettajjien tradiotionaalinen lentopallopeli taas kerran pelattiin.



Tässä kilpaillaan lannevanteen pyörityksessä, ei tosin vyötäröllä vaan kaulassa.







Pallon kuljettaminen haarojen välissä merkkipaalun ympäri oli yksi "kovimmista" lajeista. Eikä pallon heittäminen muoviämpäriinkään ihan helppoa ole.



Koulumaailman kuulumisia yms.


8.9.09 tiistai


Tänä aamuna mennessäni koululle poissa olivat kanslisti, terveydenhoitaja ja ainakin yksi koulunkäyntiavustaja. Tärkeitä henkilöitä koulumaailmassa kaikki. Käsityönopettaja tarvitsi koulunkäyntiavustajaa äänitorvekseen, koska astmansa oli siinä vaiheessa, että ääntä tuli vain pihisemällä. Myös useita oppilaita oli tietenkin tavanomaiseen tyyliin poissa. Flunssakausi alkanut, toivottavasti ei influenssakausi. Kuulemma 29.7.09 Laaksoon avattu influenssaterveysasema on jo niin tukossa, että toisen influenssa-aseman avaaminen alkaa olla ajankohtainen.

Tänään sataa tihuutti lähes koko päivän ja oli sangen viileää. Saa nähdä millainen huomisesta päivästä tulee sään suhteen. Koululla on liikuntapäivä ja suunnitteilla on ainakin seitsemän kilometrin mittainen kävelylenkki. Liikuntapäivä siis satoi tai paistoi.
Huomenna olemme siis sään armoilla kuin kuvassani pupu pusikossa. Tämä on tämän päivän arkea, mutta viime viikolla oli säiden puolesta upean kesäistä ja juhlaakin.


Varoituksien syksy


Tiistai 2.9.09

Eilen uutiset kertoivat kahdesta kuolemantapauksesta: N0in kolmekymppinen mies kuoli Ruotsissa sikainfluenssaan ja Suomessa joku nainen oli syönyt valkoista kärpässientä ja kuollut.

Onkohan Helsingin Sanomilla jotain yhteyttä viime päivien sienimyrkytystapauksiin ? Katso keskustelu.

Tässä muutama suora lainaus:
- Totoroki: "Hesarissa ihmeteltiin valkoinen kärpässieni -sairaalatapauksia. Sunnuntaina ne oikaisivat jutun jonka mukaan se on parhaimmillaan nuorena."
- TAir: "Tai ei varsinaisesti juttua vaan kuvatekstin, johon joku tietämätön oli valinnut kuvan huolimattomasti."
- Totoroki: "Joo niin just. Oli merkit kortilla :) Kirjoittelin niille että vaikka tapauksilla ei ehkä ole suoraa yhteyttä niin ehkä voisi olla hyvä hetki miettiä miten hengenvaarallista väärää tietoa voisi oikaista näyttävämmin."
- Tair: "
Ai niin 140 ;) Kyllä mäkin ihmettelin, kun se oli vaan oikaisuissa, ikään kuin kyseessä olisi ollut kirjoitusvirhe tai muu pikkujuttu."

- Tässä Hesarin kommentti asiaan (Totorikin siteeraamana)
"HS.fi:n keskustelupalstalla on käyty vilkasta keskustelua viime viikonlopun sienimyrkytysten ja Helsingin Sanomien virheellisen kuvavalinnan yhteydestä. Lauantain (22.8.) lehden sivulla A3 oli yhden palstan kokoinen kuva valkokärpässienistä, jonka kuvatekstissä luki "Sienet ovat parhaimmillaan nuorina". Kuvaa käytettiin kuvitustarkoituksissa viittaamaan sisäsivulla olleeseen kirjoitukseen pääkaupunkiseudun sienipaikoista. Varsinaisessa tekstissä muistutettiin sienten, myös myrkyllisten, tuntemisen tärkeydestä. Virheellinen kuvavalinta oikaistiin seuraavan päivän lehdessä. Toimitus pahoittelee virhettä.

Toimituksella ei ole tietoa siitä, että viikonlopun myrkytystapauksilla ja virheellisellä kuvavalinnalla olisi yhteyttä keskenään. Siksi uutisoinnissa näitä kahta asiaa ei ole kytketty toisiinsa. Asiantuntijoiden mukaan valkokärpässieniä on tänä vuonna paljon, joten myrkytystapausten uutisoiminen on erityisen tärkeää sienestäjien varoittamiseksi.

Kaius Niemi
Toimituspäällikkö
Helsingin Sanomat"


Itse en tuota virheellistä kuvaa ja tekstiä huomannut Hesarista, jäi kai kyseinen lehti kokonaankin lukematta. :)



En kyllä tekisi sienimuhennosta tuntemattomista sienistä. Valkoisen kärpässienen näköistä sientä en edes poimisi metsästä mukaani. Lisäksi on viisi kuusi muuta sienimyrkytystapausta nyt ainakin Helsingissä ja ilmeisesti Hämeenlinnassa, mistä tuo vanhempi sienimyrkytykseen kuollut nainenkin oli. Uutisten mukaan tuo nainen oli kokenut sienestäjä. Kumma, jos sekoitti myrkyllisen sienen herkkusieneen.

"Suomessa kasvaa runsaat kaksikymmentä sellaista sienilajia, jotka käytännössä voivat aiheuttaa myrkytyksiä. Sienimyrkkyjen vaikutustavan perusteella myrkylliset sienet on tapana jakaa viiteen ryhmään:
1) solumyrkkyjä sisältävät lajit, 2) hermomyrkkyjä sisältävät lajit, 3)
alkoholin kanssa oireita aiheuttavat lajit, 4) ruoansulatuskanavaa ärsyttävät lajit ja 5) muut lajit."
Katso pdf Erkki Elonen: Sienimyrkytykset

Wikipediasta voi vilkaista infoa kärpässienistä. Onnea kärpässienet tuottavat vain punaisina ja silloinkin muovisina koristeina ja postikorteissa, - jos silloinkaan! :)

Punainenkin kärpässieni on myös myrkyllinen, vaikkakin sangen kaunis. Saduissa noidat keittävät liemiään juuri kärpässienistä sammakonkoipien ja hämähäkinseittien kera.

Suomalaisia on jo jonkin aikaa katujulistein opetettu hygienian avulla torjumaan influenssaa. Ehkä valkoisien kärpässienienkin kuvia olisi pitänyt ripotella eri puolille varoituksen sanoilla varustettuna.



Nyt on sitten hihaan yskiminen (ja niistäminenkin?) sallittua. Ehkä pitäisi myös neuvoa pesemään likaiset puserot ja takit vai voiko hihaan yskiä surutta pitempäänkin?



Saman saa tehdä myös på svenska!