Torstai

31.7.08, aurinkoista, + 20 astetta klo 9.30C

Aloitin runoblogin, johon ajattelin lisätä sekä vanhoja että uusia runojani. En laita vielä linkkiä sinne, mutta laitoin pari runoa taas tännekin.

Olemme taas lähdössä tytön kanssa Lastenklinikalle klo 11:ksi, joten jatkan kirjoittelua myöhemmin jHs. Eilisestä Metro-lehdestä selvisi se poliisien parveilu naapuritalon pihalla tiistain vastaisena yönä. Kirjoitan siitäkin, kun ehdin.

RUNOJA

Anna meille sinun rauhasi


Anna meille sinun rauhasi, Vapahtaja

Kirjoita sydämeemme sanasi

Anna meídän,

anna minun tyytyä sinun tahtoosi

Ymmärtää ja nähdä oikein

mikä on takana

mitä on edessä

Mihin sinä tahdot tieni kulkevan

- mihin sinä sallit minun mennä

Mikä on se totuus jota minun tulee noudattaa

mitkä teot tehdä

miten ymmärtää miten nähdä

kädet jalat olemukseni sinun tahdossasi sinun muovaamanasi

toteuttaa

Pyhän Hengen täyteys

elämäni sisältö kokonaan

kuume

hulluus

epätoivo

eheys

ilo

tasapaino

tyyneys



kunnes olen käsitelty loppuun korjattu lähetetty

avoin taivutettu sinun käskyjesi alle sinun tahtoosi

kuin avautuva kukka kuin todellinen uni elävä

toivosta kaunis uskollinen

RUNOJA

Sanasiivet

Hullunrohkeat siivet Luojalta sain

niillä lennän Sanojen pilvissä

en tuulesta piittaa lain

kun päämääränä Taivas siintää silmissä



Jos uskallat mukaan

myös myrskyssä käydä ja Jeesukseen luottaa:

Ei saa hukkua kukaan

joka on lähtenyt vetämään Jumalan nuottaa

Käsi kädessä pyhän Vapahtajan

voit elää ja kerran ylittää rajan

Poliisien parveilua, TV-elokuvan tekoa, kirppisostoksia

Yöllä 29.-30.7.08

Ihmettelin viime yönä käydessäni koiran kanssa ulkona poliisien parveilua vastapäisen talon pihalla. Kuljin siitä ohi, mutta poliisit eivät kieltäneet minua menemästä, joten ei ainakaan kai ammuskelusta ollut kysymys. Kuitenkin Puh kuuli varmasti jotain erityistä, koska palatessamme kotipihaan se kiskoi minua kovaa vauhtia sisälle, ja jotain paukuttelua jostain silloin kuuluikin. Naapurissamme on opiskelija-asuntola ja juuri sen talon pihassa oli poliiseja jotain kymmenkunta. Pihalla oli poliisien paku ja monta muutakin pakettiautoa, jotka ehkä olivat poliisien myös, ainakin yhteen niistä meni ja tuli virkavaltaa koko ajan. Vinottain jalkakäytävälle pysäköity auto oli joko lukkosepän tai talonmiehen. Kysyin mieheltä, mistä mahtoi olla kysymys ja tämä sanoi, että jossain asunnossa on kai tapeltu. Sivummalla jalkakäytävällä oli jonkinlainen ensiapuauto, ei kuitenkaan varsinainen ampulanssi.

Äsken käydessäni taas koiran kanssa yölenkillä kadulla oli mustamaija, joka tosin ei enää ole tumman värinen, mutta pakettiauto kuitenkin, sellainen, jossa on jonkinlainen putka takaosassa. Näin kerran lastentapahtumassa, millainen tuo nykyajan mustamaija on sisältä, kun Jasmine kävi silloin siihen tutustumassa.

Päivä meni meillä taas Lastenklinikalla. Ei sentään nyt kuin parisen tuntia eli klo 12-14. Huomenna Jasminen on oltava ottamassa Ara-C-pistosta klo 13. Tänään Jassu ahkeroi monta rannerengasta intiaanihelmistä ja muovinauhasta punomalla. Mirjan, joka on toiminut Jasminen askarteluohjaajana, kesäloma alkaa perjantaina, joten hän on nyt kesällä enää yhden kerran Jasminea neuvomassa ensi torstaina ja palaa töihin vasta syyskuussa. Jasmine on voinut aika hyvin, vaikka vahva sytostaattihoito alkoi eilen. Eilen päivällä hän tosin oksensi.

Tultuamme kotiin lähdimme toiseksi lähimpään kauppaan Mäkelänkadun Valintataloon. Siellä kassat ja muu henkilökunta on koko ajan vaihtoliikkeessä, ehkä muista Valintataloista. Tuntuu kuin joka kerran olisi paikalla aina uusia työntekijöitä. Ilmeisesti vastuuhenkilö on Eestistä Suomeen muuttanut hieman vanhempi nainen, joka on ihan mukava. Matkamme kuitenkin keskeytyi tosi ikävästi Jasminen kaaduttua ja loukattua itsensä. Palasimme kotiin ja yritin puhdistaa tytön vertavaluvia kyynärpäitä. Ensin pumpulilla ja 80 % alkoholilla, jota K. on tuonut meille pyynnöstäni varta vasten Eestistä. Suomesta ei kaupasta saa yhtä vahvaa ainetta kuin Kapteni Viin on. Sisäisesti sitä ei kyllä kannata käyttää, mutta haavojen puhdistamiseen se on passeli. Se ei ole salakuljetettua pirtua. Kyllä tuo aine kirvelee aika lailla haavoissa, mutta olen todennut sen hyväksi aineeksi. Haavat eivät tulehdu ja paranevat nopeasti.

Jasmine vaihtoi vaatteet ja yritimme sitten lähteä uudestaan. TV-elokuvan filmaukset olivat alkaneet pihalla jo aamulla sairaalaan lähtiessämme. Nyt filmaus oli siirtynyt meidän rapun ovelle. Menossa oli harjoitusvaihe, mutta meidät päästettiin kuitenkin siitä menemään. Käväisin äkkiä Emmauksen kirppiksellä, jossa oli meneillään 50 % ale, ja Jasmine, jolla nyt on taas kielto mennä mihinkään, missä on paljon ihmisiä, meni istumaan sivummalle. Kirppiksellä ei ollut nyt paljon väkeä. Ystäväni Terttu, Jasminen kummitäti, oli äskettäin puhelimessa kertonut ostaneensa jostain kirpparilta Paasikiven päiväkirjat. Samat kirjat olivat Emmauksessa nyt euron kappale. Koska en ollut ennen lukenut ko. kirjoja eikä pari euroa kahdesta tiiliskiven paksuisesta opuksesta ollut paljon, kirjat siirtyivät sieltä meikäläisen omistukseen. Saa nähdä, milloin nämä noin 1500 sivua tulee luettua:
J.K. Paasikiven päiväkirjat, 1944-1956, Ensimmäinen osa 28.6.1944-24.4.1949, kolmas painos, WSOY 1985, 737 sivua ja Toinen osa 25.4.1949-10.4.1956, WSOY 1986, sivuja saman verran kuin ekassakin osassa. Molempien kuntoluokitus eriomainen, kakkososaa tuskin on edes luettu. Pari muutakin kirjaa lähti mukaani, mm. Joka kodin suomen kielen opas, Otava 1995, tämäkin 700 sivuinen teos eurolla, kunto kuin uusi, sekä Elintarvikehygienian käsikirja 50 centillä, kirjan kuntoluokitus priima.

Sisälle kotiinmeno ei käynytkään noin vain päinsä, filmaus oli rappumme ulko-ovella juuri täydessä käynnissä ja istuskelimme pihalla jonkin aikaa ennen kuin pääsimme sisälle. Jasminella oli jo nälkä ja laitoin pikaruokaa mikrossa, nakkeja sekä muusia pakastepussista.

Illalla nukahdimme muutamiksi tunneiksi molemmat ja Jasmine nukkuu edelleen. Aurinko on nousemassa, tietokoneen mittari ilmoittaa + 9 astetta Vantaalla.

Yöpakkasia, Ara-C-pistoksia, Lastenklinikkaa ym.

29.7.08

Aurinkoinen päivä. Nyt,kellon ollessa vähän vaille 10 aamulla, tietokone ilmoittaa ulkona olevan +18 astetta, tosin Vantaan vinkkelistä. Yöllä on ollut suhteellisen viileää, ehkä jopa alle 9 astetta eli joskus kolmen aikoihin tuollainen lukema. Tiedän, koska käväisin koiran kanssa ulkona tuohon aikaan. Eilen mennessämme Lastenklinikalle eräs taksikuski sanoi kuulleensa tiedotuksen, jossa luvattiin pohjoiseen peräti yöpakkasia, siis viimeyöksi ja HEINÄKUUSSA siis. Kyllä se yöilma Helsingissäkin tuntui kovin viileältä. Vaan hallaöitä on kai ollut Suomenmaassa ennenkin kesällä.

Meillä on kohta lähtö taas Lastenklinikalle. Jasminen Ara-C-pistokset alkoivat eilen ja niitä annetaan neljänä päivänä peräkkäin. Saa nähdä, millainen päivästä tulee. Joudummeko roikkumaan jossain käytävillä vai onnistuuko klo 12-13 välinen aika hoitotoimenpiteiden antoon. Mira soitti äsken K 10:ltä, en tosin ehtinyt puhelimeen ajoissa, mutta hän jätti Vastaajaan viestin, että joutuu itse lähtemään klo 12.30 jonnekin ja yrittää antaa pistoksen Jasminelle sitä ennen. Täytyy herättää tyttö kohta. Toivottavasti hän voi tänään paremmin. Eilen Jasmine oksensi jo ennen Ara-C-pistosta. Yleensä annan hänelle ennen ruokailua ns. hyvinvointilääkkeen, eilen se jäi antamatta, koska minulla ei ollut niitä mukana sairaalassa. Hoitaja onneksi toi Zofrania heti tytölle. Jasminella on koko ajan mennyt sytostaateista Vepesid ja sekin riittää aiheuttamaan pahoinvointia. Eilen alkoi taas Merkaptopurin-lääkitys myös, joten tänään ollaan taas vahvemmissa sytostaattihoidoissa.

Yöllä, siis ennen koiralenkkiä, siivosin lattioita. Olenkin kuorruttanut sanomalehdillä väylän Jasminen sängystä WC:hen, mutta vahinkoja sattuu. Ara-C-pistokset laittavat aina tytön vatsan sekaisin ja vaippa ei aina riitä estämään suuremmilta ympäristövahingoilta. Ripulia, pissaa ja oksennusta riittää syöpäpotilaan hoidoissa, samoin pyykkiä patjoista täkkeihin, alusvaatteista puhumattakaan. Kun olen nyt yksin hoitanut leukemiaa sairastavaa ihmistä kotoa käsin yötä päivää jo kolmatta vuotta ja ollut aina sairaalassa mukana auttamassa, toivoisi, ettei elämässä tulisi vastaan enää rähiseviä kaupanmyyjiä, varsinkaan kun en ole tehnyt muuta pahaa kuin kuhninut kerran 15 minuuttia heräteostoksilla kaupassa liian kauan. Eilinen välikohtaus K-Marketissa oli aivan uskomaton juttu. En todellakaan mene enää Pasaatiin, jollei ole aivan pakko.

Maanantai-ilta

28.7.08

Ohjasin Jassun katselemaan Ylen Arkiston ohjelmia. Tyttö on pitkät ajat pelannut vain tietokonepelejä. Olimme tänään taas koko päivän sairaalassa. Yleensä alamme valmistautua lähtemään Lastenklinikalle kohta yhdeksän jälkeen. Tänään meni sitten klo 16 saakka ennen kuin pääsimme taas lähtemään kotiin.

Jasminen veriarvot olivat kutakuinkin samat kuin perjantaina, eli kohtalaiset, ja niin Ara-C-kuuri taas alkoi. Se tietää käyntejä K10:n Avolle joka päivä torstaihin saakka. Jassun omahoitaja on ollut kesälomalla ja tilalla on ollut taas eri hoitaja. Tänään omahoitaja oli taas töissä ja kävi antamassa Jasminelle sytostaattipistoksen. Tuuraaja valmistuu ensi vuonna sairaanhoitajaksi, mutta ei saa vielä antaa sytostaattipistoksia.

Mirja Heinonen on käynyt ohjaamassa Jasminea erilaisissa askartelutehtävissä. Hän on oikea aarre ja Jasmine rakastaa kaikkea puuhaamista värien, paperien yms. tilpehöörin kanssa. Sairaalassakäynnit eivät ole niin ikäviä, kun tyttö tietää, että kaikkea mukavaa tekemistä on taas tiedossa. Tänään syntyi hieno punottu avaimenperä. Harmi meidän kannalta, että Mirja lähtee perjantaina kesälömalle. Tyttö saa nyt sitten askarrella, piirtää ja maalata itsekseen loppukesän, kun käymme Avolla. Usein siellä menee paljon aikaa, tänäänkin, vaikka labra kävi aika pian, jouduimme odottamaan lääkärin Ara-C-pistostenantomääräystä. Yhteensä olimme tänään Lastenklinikalla noin viisi tuntia. Joskus olemme menneet jopa aamulla aikaisin ja tulleet kotiin joskus vähän ennen puolta yötä.

Heti tultuamme kotiin, lähdimme kauppaan. Jälleen laiskotti niin, että valitsimme lähikaupan. Oikeastaan myös siksi, että Jasmine halusi Pirkan Berry-jäätelöpuikon. Ikävä tilanne toistui tänään taas K-Market Pasaatissa. Kun olin juuri menossa kassalle, tämä naisihminen siis K-kaupan myyjä tai mikä hän lienee, joka ei osaa käyttäytyä, ja josta kirjoitin 10.7.08, siis tämä joku Ani Walle..., (EDIT: ilmeisesti Anni tai Ani Wallenius) alkoi raivota minulle. Hän karjui, että minun on poistettava hänen nimensä blogistani. Hän ilmoitti tekevänsä minusta rikosilmoituksen, jos en tee niin kuin hän sanoo. Siinä hän kiljui suoraa huutoa minulle, vaikka ympärillä oli ihmisiä vaikka millä mitalla.

EDIT:
Laitan tähän katkelman rikoslain 24 LUVUSTA:
" Yksityiselämää loukkaavana tiedon levittämisenä ei pidetä sellaisen yksityiselämää koskevan tiedon, vihjauksen tai kuvan esittämistä politiikassa, elinkeinoelämässä tai julkisessa virassa tai tehtävässä taikka näihin rinnastettavassa tehtävässä toimivasta, joka voi vaikuttaa tämän toiminnan arviointiin mainitussa tehtävässä, jos esittäminen on tarpeen yhteiskunnallisesti merkittävän asian käsittelemiseksi."

"9 § (9.6.2000/531) Kunnianloukkaus.

Joka

1. esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, taikka
2. muuten kuin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla halventaa toista,
on tuomittava kunnianloukkauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

Edellä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna kunnianloukkauksena ei pidetä arvostelua, joka kohdistuu toisen menettelyyn politiikassa, elinkeinoelämässä, julkisessa virassa tai tehtävässä, tieteessä, taiteessa taikka näihin rinnastettavassa julkisessa toiminnassa ja joka ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.

Kunnianloukkauksesta tuomitaan myös se, joka esittää kuolleesta henkilöstä valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan kärsimystä ihmiselle, jolle vainaja oli erityisen läheinen. "

(Tekstilihavoinnit minun)




  • RIKOSLAKI

  • http://www.heikniemi.net/rikoslaki/rl24.html





  • FINLEX

  • http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039

    Yhteiskunnallisesti merkittävänä asiana pidän sitä, miten asiakasta kaupassa kohdellaan.

    Kassajono oli pitkä ja ainakin kymmenen ihmistä kuuli hänen huutavan minulle. Oikeastaan minä voisin nostaa kunnianloukkaussyytteen moisesta käytöksestä! Mitähän ihmiset, jotka tuon huutamisen kuulivat, mahtoivat ajatella. Ehkä pahimmillaan voivat kuvitella minun tehneen jotain pahempaa kuin olleen kaupassa 15 minuuttia yli sulkemisajan, kun myyjä huutaa asiakkaalle menevänsä tekemään tästä poliisilaitokselle rikosilmoituksen. Todella huippuhyvää asiakaspalvelua!!! Jos hän olisi ystävällisesti pyytänyt vain anteeksi sitä keskiviikkoiltaista käytöstään ja toivonut minun painavan asian villaisella, olisin ehkä palannut vanhoihin teksteihini ja saattanut suostua ystävällisesti esitettyyn pyyntöön. Nyt ei ollut hajuakaan anteeksipyynnöstä ja uutta räyhäämistä tuli tuutin täydeltä kaikkien asiakkaiden kuullen.

    No, menin kauppiaan puheille ja kerroin hänelle nämä tapahtumat osapuilleen. Kauppias ei esittänyt anteeksipyyntöä henkilökuntansa käytöksestä, kiitteli vain palautteesta minua silmät pyöreinä ja sanoi puhuvansa ko. henkilön kanssa. Kun en tunne kyseistä myyjää sen paremmin, niin en tiedä, mistä on kysymys. Raivonneeko yksityisten asioittensa takia tai ovatko vaihdevuodet hänellä menossa, kun ikää jo näyttää olevan, vai mistä hänelle voisi antaa tyylipisteitä, ei valitettavasti kuitenkaan kymppiä käytöksestä. Luulisi, että laman taas nostaessa päätään, kaupankaan puolella ei olisi varaa menettää yhtään maksavaa asiakasta.

    (EDIT: Aikaisemmin tapahtunut: http://marjaleenakirjonen.blogspot.fi/2008/07/k-market-pasaatin-asiakaspalvelusta-ja.html )

    Nyt, kun olen jo kaksi kertaa törmännyt ikävään käytökseen samassa kaupassa, alan varmasti kiertää koko paikan kaukaa. Eivät Pirkan tarjoukset niin hyviä ole, että enää haluaisin saada noin huonoa palvelua ja henkilökohtaista häirintää elämääni. Jasmine saa nyt tyytyä muihin jäätelöihin kuin Pirkan Berryyn. On sitä tullut jokunen tonni tuonkin kaupan kassaan päivittäisistä ruokaostoksista kannettua.

    Tänään oli viileämpi päivä kuin eilen, yli 20 plusastetta kuitenkin ja aurinko porotti kuumasti vielä klo 17 aikoihin, jolloin istuimme pihalla pienen aikaa jätskiä syömässä.

    TAVOITTEITA
    Viimein katkaista tuottamaton kauteni

    Sunnuntai

    27.7.08 iltapäivä

    Katsoin TV7:stä elokuvan Kujanjuoksu. Ihan hyvä filmi. Lisään linkin tänne blogiini. Nykyisin ei tarvita kirjautumista TV7:ään, vaan TV-ohjelmiakin voi katsoa vapaasti.

    Hellepäivä, + 22 astetta.

    Öistä kirjoittelua

    Lauantai-sunnuntai 26.-27.7.08 klo 2.55

    Tapanani on ollut aina kirjoitella yöllä, yleensä aivan muuta kuin esim. tätä blogia. Yö on rauhallista aikaa, hiljaistakin etupäässä. Lähes kaikki nukkuvat. Ikäänkuin ajatuksille olisi enemmän tilaa. Tietysti se voi johtua siitä, että olen iltaihminen. Olen aina ollut, vaikka suurimman osan elämästäni olen joutunut nousemaan varhain. Kukonlaulun aikaan en ole milloinkaan ollut parhaimmillani. Onneksi työpaikoissa, joissa olen ollut, eivät monet muutkaan ole olleet parhaimmillaan aamutuimaan. Mainosalalla palaverit olivat yleensä aikaisintaan kymmeneltä, koulumaailmassa, joka myös on minulle hyvinkin tuttua kateederin molemmin puolin, aamut sujuivat rutiinilla. En muista, että missään tyopaikassani olisi varhaisina aamutunteina vilissyt ruudinkeksijöitä.

    Monet kirjoittelevat tuttavani kertovat työskentelevänsä öisin.

    Aki Kaurismäen Sputnik-yhtiön elokuvan filmaus alkaa

    26.7.08 klo 4.55

    Perjantai oli kunnon hellepäivä. Mittarissa +26 astetta ja viime yökin oli lämmin, tietokone ilmoitti 14 astetta, mutta paljon lämpimämpää täällä meidän kulmilla oli. Veikkaisin 16-17 astetta ainakin. Uusi hellepäivä kai alkamassa. Nouseva aurinko paistaa jo ikkunaan. Pieni tuulenvire lepattelee verhoa. Ulkoa tulvii huoneeseen vilpoista aamuilmaa. Yöllä kirkkaalla taivaalla näkyi vain kuusta vasen puolikas.

    Tänään pihallamme alkaa Kaurismäen tuottaman elokuvan JALIL filmatisointi, joka kestää ennakkotietojen mukaan viikon.
  • Jalil

  • http://www.ses.fi/fi/elokuva.asp?id=938
    "Elokuvan esittely:
    Jalil on 17-vuotiaan pojan tarina, joka sijoittuu yhteen kesäpäivään itähelsinkiläisessä betoniviidakossa. Jalil on iranilaisen perheen keskimmäinen lapsi, joka on syntynyt ja elänyt koko ikänsä Suomessa. Silti hänellä tuntuu olevan vaikeuksia saada kantaväestön hyväksyntä. Kotona Jalil kohtaa päinvastaisen ongelman. Hänen vanhempansa vaativat Jalililta iranilaisen kulttuuriperinteen vaalimista. Jalilin vanhempi veli ja ystäväporukka ovat kukin saman ongelman edessä. Jokaisen heistä on ratkaistava, kuinka edetä tämän identiteettikysymyksen kanssa. Tämä on selviytymistarina kahden kulttuurin välissä seisomisesta."


    Olen asunut monessa paikassa Helsingissä, missä juuri kyseisen korttelin pihalla on filmattu. Joskus 70-luvulla asuin Somerontiellä. Kyseisen talon piha on Suomen kaupunkien suurimpia korttelipihoja, jollei jopa suurin. Silloin laitettiin purkkiin muistaakseni Risto Jarvan ohjaamaa elokuvaa nimeltä "Mies joka ei osannut sanoa ei", pääosassa Antti Litja. Kuvaukset paikantuivat Vallilan puutaloalueelle. Kaikenlaista muutakin filmattiin Somerontien suurella korttelipihalla. En enää muista elokuvien/TV-sarjojen nimiä. Junailijankujalla fimattiin jotain Mac Donalsin mainosta, jossa oli sika pääosassa.

    Olimme Jassun kanssa vasta auringon jo laskiessa ulkona ainakin reilun tunnin. Tulimme sisään vasta joskus puolí yhdentoista aikoihin. Oli edelleen varmasti yli 20 astetta lämmintä. Mäkelänrinteen uimahallin seinä suorastaan hohki kuumuutta, kun kuljimme siitä ohi. Piti oikein käydä läheltä koittamassa. Seinä oli tosiaan polttavan kuuma, hyvä ettei käsi palanut.

    Minulla on koiralenkillä tapana kerätä mukaan kaikki tyhjät pullot ja tölkit. Koko juttu sai aikanaan alkunsa siitä, kun joka puolella oli rikottuja lasipulloja. Kun koira sattui astumaan sellaiseen, edessä oli matka eläilääkäriin ja ainakin sadan euron lasku. Lasipullosta kaupassa ei makseta 10 centtiä enempää, mutta säästö on huomattava, jos koirantassuja ei tarvitse käydä eläinlääkärillä hoidattamassa. Tölkeistä saa sentään 15 centtiä ja muovipulloista 20, puolenlitran pulloista 40 centtiä. Taitaa noista ohimennen talteen kerätyistä kertyä rahaa vuodessa lähes kaksi sataa euroa. Tänäänkin saldo oli 15 tölkkiä ja yksi lasipullo.

    Ihana nurmikenttä kotitalomme edustalla, joka on ainakin hehtaarin kokoinen, on taas singlattu. Upeat, tuoksuvat valkoapilapilvet olivat poissa, kun menin eilen ensimmäiselle lenkille Puhin kanssa. Tilalla oli paljon paljasta ihmisnahkaa siellä täällä. Nurmikentän kansoittaa nimittäin aina aurinkoisina päivinä suurempi tai pienempi ihmisjoukko. Lähinnä nuoria uimapuvuissa, jotkut lähes ilkosillaan. Kutsunkin nurmikenttää mielessäni rannaksi, vain vesi täältä puutuu. Ikävä kyllä.

    Pakko lisätä vielä tämä: Koin taas pienen järkytyksen kuluneella viikolla! KOULUT ALKAVAT! Apua. Se tietää syksyä. Ja tuntuu kuin kesä olisi vasta nyt lämpimien ilmojen mukana alkanut.

    Kaneja ja muita huomioita

    23.7.08 klo 11.50, + 21 astetta
    Asumme jonkinlaisella kanikukkulalla. Viime vuodesta lähtien lähiympäristömme pitkäkorvaisten kanta on huomattavasti lisääntynyt. Eilen iltakymmenen maissa bongasin kolme yksilöä. Yhtaikaa näkyvissä oli yksi isohko ruskeasävyinen, erittäin pitkäkorvainen, yksi astetta pienempi, ruskehtava, pienet korvat ja yksi kahvipaketin kokoinen mini, joka oli söötti kuin mikä, väritykseltään jotain valkoisen ja harmaan sekoitusta. Sitten aamuvarhaisella näin kaksi piskuista ruskahtavaa kaninpoikasta. Kanit kuulemma elävät kymmenisen vuotta. Millainenhan vilinä näillä nurkilla alkaa pikkuhiljaa käydä, kun kanit saavat poikasia monta kertaa vuodessa.
    Muita eläimiä en ole näillä nurkilla oikeastaan näkynytkään. Ai niin, viime kesänä puistossa ruusupensaan alla oli suuri kuollut rotta. Myös lepakko eksyi pari kolme vuotta sitten parvekkeellemme. Lintuja on kyllä ollut runsaasti. Alkukeväästä puissa on sellainen konsertti, että korvat soivat. Myös taitolaulajia on saatu kuulla, ilmeisesti satakielikin tai useampikin on eksynyt näille kulmille. Lokkeja näkee usein, samoin naakkoja ja puluja. Varpusia harvemmin. Västäräkit toivat tänäkin vuonna kevään tullessaan.

    Sateinen tiistai

    22.7.08

    Aika kuluu todella vauhdilla. Heinäkuu kääntymässä lopulleen. Kirkas, mutta sateinen päivä. Aurinko paistoi tuossa välillä oikein mukavasti, sitten hieman sataa tihrusti ja nyt on sitten jotain tuon kaiken väliltä. Tietokoneen lämpömittari ilmoittaa 17 plusastetta Vantaalla. Ehkä täällä Helsingissä on saman verran. Jasmine nukkuu. Ties kuinka pitkään valvoikaan. Ettei vain aamuun asti! Itse sammuin kuin kynttilä johonkin aikaan iltasella. Ei ihme, sillä edellinen yö meni minulta taas nukkumatta. Sanoin tytölle, että herättää ennen kuin käy itse nukkumaan. Vaan aamulla heräsin jotain yhdeksän aikoihin tytön tietokoneen naksutukseen. Koiran yölenkki jäi tekemättä, samoin tyttö jäi ilman illan vitamiiniannosta. Onneksi kaikki lääkkeet olin antanut, ennen kuin nukahdin. Tavallisesti annan vitamiinit vasta vähän ennen kuin pimatsu käy hammaspesulla.

    Pyykkiä on kertynyt taas hirveästi. Tänään uusi pyykinpesuyritys. En jaksanut lauantaina loppujen lopuksi mennä pyykille lainkaan, vaan peruutin molemmat vuorot. Vatsavaiva on taas hankaloittanut tytön elämää sytostaattikuurin jälkeen. Onneksi huomenna tulee uusi vaippalähetys. Olisi niitä vaippoja saatu aikaisemminkin, jos olisin tiennyt, että pelkkä soitto olisi riittänyt. Nyt pyysin hoitajalta uuden lähetteen ja juoksin ko. asian takia ensin terveyskeskuksessa ja sitten kävin kotisairaanhoidon tarvikejakelussa. Toista viikkoa piti sinnitellä jos minkälaisilla vaippaversioilla. Onneksi maanataina saatiin hoitajalta neljä vaippaa, joilla sitten on selvitty tähän päivään.

    Eiliset veriarvot olivat hyvät ja granut ilmeisesti nousussa, mutta vielä ei aloitettu Ara-C-kuuria. Seuraava käynti K 10:n Avolla on torstaina.

    Yöblogi 20. - 21.7.08

    Sunnuntain ja maanantain välinen yö klo 3.36

    Näin tietokoneaikana kaikki on eksaktimpaa(?) kuin ennen, siis verrattuna siihen aikaan "kun isä lampun osti". Edessäni olevan tietokoneen näyttöruudun kautta minulle osoitetaan monia asioita. Esim. ulkolämpötila, on nyt kuulemma +16, kellonaika (ei tarvitse soittaa Neiti Ajalle), dollarin valuuttakurssi näkyy ja paljon muutakin saisin heti tietää, jos haluaisin. Hakukoneita on vaikka millä mitalla. Onnellisemmaksi tämä eksaktius ei kai ketään tee. Tulee mieleen sen sijaan vanha viisaus "Joka tietoa lisää, se tuskaa lisää". K-kaupan poitsukin sai kaverilta tietää, että hänen nimensä on blogissani. Siispä heti, kun poitsu näki minut (vierailin ko. kaupassa eilen, kun en jaksanut raahautua kauemmas), hän oitis riensi luokseni anoen minua kiireesti poistamaan hänen nimensä blogistani. Säälien poitsua hänen arvaamattomissa peloissaan lupasin toteuttaa tämän vaatimattoman toiveensa. K-Market Pasaatin henkilökunta kun ei poitsun kertoman mukaan saa ilmaista kenellekään toistensa sukunimiä. Ilmeisesti ainakin kahta heistä pelottaa esitellä itseään asiakkaille, siis poitsua ja sitä yhtä silmälasipäistä täti-ihmistä, jotka molemmat näkee usein postiosastolla.

    Tämän sunnuntaisen kauppareissun kuitenkin pelasti vuorossa ollut kassapoika, nuori, vaalea, siilitukkainen kundi, joka on aina iloinen ja hymyilevä, kohtelias ja reipas. Hänet nähdessäni tulen hyvälle tuulelle kuin myös, kun kassalla on nuori pirteä poninhäntäneito, joka on melkein liiankin kohtelias. Kolmas mukava kassa on silmälasipäinen ruskeatukkainen, pikkuisen pyöreähkö naisihminen, joka on kaiketi vasta tänä kesänä tullut Pasaatiin töihin. Nimilappuja ei henkilökunnalla ole näkyvissä rintamuksessaan.

    Vanhana keskolaisena toivoisi K-kaupan kouluttavan henkilökuntaansa rehtiin ja asialliseen suuntaan (Ohoh, mitä hurskastelua!!! Mutta ihan tosissani en tykkää nyky tyylistä). En oikein ymmärrä salamyhkäistä kauppiaan selän taakse piiloutumista. Olin heti Taidetellisesta korkeakoulusta valmistuttuani innostunut lähtemään mainosalalle, vaikka olin ollut kuvislinjalla, ja pääsinkin töihin Keskon silloiseen MK-Mainokseen Katajanokalle. Silloin K-kaupan tunnuksena oli luukkusilmäinen K-ukko. Ne olivat kivoja aikoja elämässäni. Tein pääasiassa elintarvike- ja tekstiilimainontaa ja jotain rautapuolenkin juttuja. Huh, siitä on jo joku vuosi vierähtänyt. Käsialaani oli myös mm. Citymarketin logo, joka oli käytössä pitkään. Kun aloitin MK-Mainoksessa, ateljeepäällikkönä oli Masa Partanen.


    Isäni nuorimman veljen kanssa juttelin iltasella puhelimessa pitkän tovin. Onneksi on Tele Finlandin euron sunnuntait. Jasmine pelasi taas koko päivän tietokonepelejä. Sateinen sunnuntaipäivä tuntui kovin lyhyeltä, koska nukuimme taas pitkään. Nyt maanantaiaamulla on herättävä yhdeksän maissa, sillä Jassulla aika K 10:n Avolle taas klo 11.

    Lauantai ilman kiireitä?

    19.7.08 Aurinko paistaa. Tietokone ilmoittaa Etelä-Suomen/Vantaan lämpötilaksi 20 astetta. Tänään nukuttiin myöhäiseen, puolille päivin. Tosin eilen valvottiin myös myöhään, puolen yön jälkeen menin vielä koiran kanssa ulos. K. oli yön ajossa, mutta en jaksanut lähteä yökahveille. Tosin en juo yleensä kahvia, en ole juonut 1980 jälkeen kuin joskus ja silloinkin capputsinoa jos mahdollista. Sairaalareissu on vasta maanantaina klo 11. Jasminen veriarvot ovat nyt laskussa, luultavasti ja odotellaan niiden nousua Ara-C -kuurin antamista varten. Elokuun lopussa nämä hoidot sitten loppuvat, kun 2 1/2 vuotta vahvoja sytostaattihoitoja tulee täyteen.

    Olimme viime keskiviikkona Linnanmäellä, koska Jassun granut olivat tiistaina jotain 1600, torstaina granuja oli enää noin 600. Toivottavasti mitään pöpöjä tyttö ei siepannut tuolta reissulta. Vauhti hänellä ainakin oli kova, kävi ainakin kymmenessä laitteessa pyörimässä. Hyvä kun jaksettiin isänsä kanssa pysyä perässä. Tyttö kävi isän kanssa taas ajelemassa autoradallakin, toisen kerran jo tänä kesänä. Linnanmäki on Jasminen mielipaikkoja kesäisin. Kaksi vuotta tässä oli taukoa siellä käymisissä, kun leukemian infektioriskin takia sinne meno oli kiellossa. Tosin suht hyviä veriarvoja oli noina kumpanakin kesänä aina silloin tällöin, mutta luulin, ettei mihinkään tungospaikkaan saa mennä, eikä lupaa varmasti olisi annettukaan. Tai mistäpä sen tietää, kun ei huomattu kysyä.


    Tässä pari kuvaa Jasminesta isänsä kanssa autoradalla

    Olin varannut täksi päiväksi kaksi pyykkivuoroa, mutta menen ehkä perumaan toisen. Uskomatonta, että kesä on jo puolessa. Ehkä Jasminen sairaalaan sisään joutuminen kesäkuussa lyhensi kesäämme. Kuin kesäkuuta ei olisi ollutkaan. Jouduimme juhannusyönä lähtemään osastolle. Viikko siellä meni ja kuume nousi 40:een, niin että Jasmine oli aivan kuolonkalpea. Kiitos Jumalalle että antibiootti puri sepsikseen.

    Läppäri on ollut Jassulla kovassa käytössä, kun pelejä on pelattu tuntitolkulla. Eilen kävimme Lidtlissä asti taas pitkästä aikaa. Jasmine on jaksanut yllättävän hyvin. Jälkitautia oli LYPissä viimeksi 5,5% virtausmittauksessa, edelliskerralla sitä löydettiin 5,7%, siis pientä laskua kuitenkin. Suokoon Jumala tytön parantuvan kokonaan! Mrkaptopurin on tauolla, Ditrim Dublo menee kolme kertaa viikossa ja Vepesid normaalisti joka päivä edelleen.

    Mummin haudalla ei olla käyty kukkia kastelemassa aikoihin. Onnistuisikohan se tänä viikonloppuna?

    Lintu- ja säähavaintoja

    Perjantaina 18. heinäkuuta klo noin 5 aamulla 2008

    Sateen jälkeen ilma on viileä ja raikas. Tämä kesä ei ole tuhlannut lempeää lämpöä, vaan mittari on pysytellyt sitkeästi 20 asteen alapuolella. Tietokoneen lämpömittari ilmoittaa 14 astetta Vantaalla, siis kuta kuinkin sama lukema on varmasti täällä Helsingin puolellakin.

    Tavallisesti näen näihin aikoihin nurmikentällä talomme edustalla loikkimassa kahdesta seitsemään pupua. Kani-merkkisiä useimmiten ja rusakoita. Joskus olen nähnyt täällä oikean metsäjäniksenkin kuten tuossa talvella, kun lunta ei ollut lainkaan: kirkkaan valkoisena pupuressu kyyhötti ruskeanharmaassa pensaikossa loistaen sieltä kuin vitivalkoinen huutomerkki. Ei ollut viime talvena oikeilla jäniksillä hyötyä suojaväristään. Nyt ainuttakaan pitkäkorvaa ei näkynyt, mutta kaksi kalalokinpoikasta oli opettelemassa lentämistä. Huolestuneet vanhemmat lentelivät yläpuolelle selvästi arkaillen ihmistä ja koiraa, meitä siis, Nalle Puhia ja minua.

    Me emme kuitenkaan lokeista piitanneet, vaan kiertelimme valkoisten apilankukkien peittämää ruohikoa tuoksuja tutkien. Minun nenääni apilat tuosuivat hunajalta, tosin sateisina vain hyvin lievän metisesti. Kimalaisia, mehiläisiä tai muita herhiläisiä ei näkynyt. Ehkä ilmiö johtuu sateesta märästä nurmikosta tai sitten ei. En ole noita lentäjiä tältä urbaanilta niityltä ennenkään pahemmin bongannut, maalla piha olisi noin apilaisena ollut lentäviä hyönteisiä pullollaan. Puh taas suhtautuu tuoksuihin toisin kuin minä. Sen mielestä nurmi on kiinnostavia hajuja tulvillaan. On ties minkä jälkiä ja tyttökoirien ihania tuoksuja ja vaikka mitä. Jokaisen neliösentin voisi nuuhkia, jos emäntä ei kiskoisi koko ajan hihnasta.

    TYÖNÄYTTEITÄ

    (Klikkaa kuvia niin saat ne suuremmaksi)


    Eaitteitä
    Olen tehnyt paljon mainoksia ja erilaisia esitteitä. Olen ollut Keskon MK-mainoksessa, Lähetysseuran kuvittajana, RV:ssä mainoshoitaja, Womenassa graafisena suunnittelijana, Ars Novassa Art Directorina. Minulla on ollut oma maimostoimisto monta vuotta.


    Lehtien taittoja
    Taitoin mm. Kikero-lehteä monta vuotta. En tiedä, onko Lasten oman kirjakerhon lehti yhä Kikero. Firma oli silloin nimeltään Sanomaosakeyhtiö. Olen taittanut myös Apteekkari-lehteä, Lähetyssanomia, Amnestyn lehteä ym.




    Kirjankansia
    Olen tehnyt myös monia kirjankansia eri kustantamoille, kuten Otava, Tammi, Kirjaneliö, Kirjapaja, Ristinvoitto ja Lähetysseura.



    Etikettejä, pussilakanan päällisiä, servettejä yms.
    Tämä on lautasliina.

    Postikortteja ja erilaisia kuvitustöitä

    Bookcrossing-sivujen taiteilijoita

    Keskiviikko 16.7.08

    Olen ollut jokusen vuoden mukana Bookcrossing-touhussa, mutta selasin tänään ensimmäisen kerran Artist-sivustoa. Hienoja tekijöitä. Erityisesti Melissa Wotherspoon ja Tess Garman tekivät minuun vaikutuksen. Tess Garmanin tyyli on aivan mahtava!
  • Bookcrossingin taiteilijoita
  • Avolle kello 10.30

    Tiistai 15.7.08

    Saimme olla kokonaisen viikon aivan itseksemme. Se oli kuin palanen kesälomaa, vaikka kovat lääkekuurit jatkuivatkin, sairaalassa ei tarvinnut käydä. sunnuntaina loppui kortisoni, siis Prednisolon. Nyt Jasminella on lääkäriaika klo 11.30.

    "Akuutti lymfoblastileukemia (ALL) on lasten yleisin syöpä. Sen hoidon kesto on 2-2,5 vuotta ja uusia ALL -potilaita Lasten ja nuorten sairaalaan tulee keskimäärin 15 vuodessa." Jasminen sairautta ei diagnotisoitu heti, vaan kaksi kuukautta hänelle vain syötettiin antibioottikuuri toisensa jälkeen. Aika vastuuttomia lääkäreitä Vallilan terveyskeskuksessakin. Kävimme välillä Mehiläisessäkin. Siellä tosin lääkäri sanoi, että seuraavaksi pitää alkaa ottaa kokeita, jos tyttö ei parane. Olisivat siellä jo tehneet tutkimuksia. Kuulemma pieni verenkuva olisi jo paljastanut sairauden.

    Osasto K10:n avohoitoyksikkö ja toimenpideyksikkö on hoitanut Jasminea katetrin rikkoutumisen jälkeen, koska Jasminelle ei voitu enää antaa sytostaatteja suoraan keskuslaskimon kautta. "Osasto K10 on syöpä- ja veritauteihin erikoistunut osasto, joka yhdessä avohoitoyksikön ja toimenpideyksikön kanssa muodostaa Lasten ja nuorten sairaalan syöpä- ja veritautien ja kantasolusiirtojen yksikön. Yksikössä on 13 sairaansijaa, 8 tehovalvontapaikkaa ja 6 päiväsairaalapaikkaa. Hoitopäiviä osastolla on vuosittain noin 5 500 ja avohoitokäyntejä keskimäärin 5500 (sisältää myös päiväsairaalakäynnit)."

    MIETELAUSEITA

    Meidän pitäisi aamuisin nousta ylös ajatellen toiveikkaasti jotakin, mikä on suoritettava ennen iltaa… siten mitä ikävystyttävinkin päivä muuttuu seikkailuksi.
    - Francis Gay -

    Sekalaisia ajatuksia

    Sunnuntai 13.7.08

    Veimme eilen K:n kanssa U:lle kaksi keittiön pinnatuolia. Taitavat olla 50-lukua. Kierrätystä. Nappasin talteen meidän talon Lehtipisteestä. Ajattelin viedä ne ensin Vampulaan, mutta huomasin kuljetusvaikeudet liian suuriksi, joten tarjosin niitä U:lle. Niistä tulee maalaamalla tai uudella lakkaamisella hienot. Ovat selvästi designiä: taivutetut vaneriset istuinosat.

    Tuli käytyä Pasaatissakin. Oli vähän pakko, kun haluttiin saada erästä mielijätskiä. Jasminen ja minun mielijäätelöä ovat mm. Pirkan Berry-puikot. Niissä on mustaherukkasorbettia kuorrutuksessa ja sisällä kermajäätelöä - etten sanoisi hyvää. Kysäisin ohimennen yhdeltä poitsulta myymälässä, joka sitten osoittaui sinä hetkenä päävastuussa ollevaksi henkilökunnan päälliköksi, aikaisemmassa blogissa mainitsemani doriksen nimeä. Tiedän naisen sukunimen olevan jotain Wall... Oli kirjoittanut joskus nimensä asiakaspalautekuittiin, vaan niin epäselvästi, etten saa kuin nimen alkuosasta selvää. Tämä henkilökuntapäällikkö(?) väitti kirkkain otsin, ettei tiedä naisen sukunimeä, kun listassa on vain etunimi. Arvaa, uskoinko. Onpa kummaa väkeä nuo K-Market Pasaatin tyypit. Kyseinen poitsu kertoi sentään aika takkuisesti oman nimensä, ei kai kehdannut jättää sanomattakaan (nimi poistettu asianomaisen hartaasta toivomuksesta, katso 20.6.08). Tämä nimeään kertomaton nainen, ilmeisesti myös henkilökunnan päälliköitä kauppiaan poissaollessa, on joku Ani. Siis Ani Walle...

    Onkin tullut nyt käytyä Mäkelänkadun Valintatalossa ja pitkästä aikaa Litdlissä. Pasaati on tuossa aivan lähellä, mutta siellä tulee nyt varmasti asioitua entistä vähemmän.



    Luin loppuun lainassa ollen kirjan, Inari Krohnin Musta ja muut värit. Kommentit myöhemmin.

    K-Market Pasaatin asiakaspalvelusta ym.

    Torstai 10.7.08

    Eilinen päivä meni sitten siten kuin meni eli harmittava masennus nosti taas päätään. Ja syynä oli vain yhden K-kaupan henkilökuntaan kuuluvan naikkosen käytös. Olin yrittänyt viime päivinä kotikontein taistella inhottavaa kaiken lonkeroivaa pahaa mieltä vastaan. Ja joten kuten onnistunutkin. Jasminen parempi vointi ja tytön koko viikoksi venytetty synttärien vietto antoivat ajateltavaa ja pari tahallaan valvottua yötä olivat tyhjentäneet aivoni joltiseenkin sopukuntoon. Yön valvominen kun vastaa jotain promillen humalaa (ilman krapulaa) ja ajatusten normaali kierre katkeaa eli ikävien ajatusten voi toivoa eksyvän jonnekin, vähintään taka-alalle, mieluummin harhailevan kokonaan pois unenpöpperöisen maailman kuvioista. En tosin valvomisen jälkeenkään ole kovin uninen, mutta kylläkin hajamielinen. EDIT: On olemassa tutkimuksia, joissa on todettu valvomisen auttavan masennusoireista kärsiviä. Toisaalta valvominen on sekä terveydellinen riskitekijä että liikenteessä valvonut henkilö on riskitekijä. En kuitenkaan tällä hetkellä omista autoa enkä aja toistenkaan autoja.(EDIT loppuu)

    "Tiesitkö, että yhtämittaisen valvomisen vaikutus on verrattavissa humalatilaan:

    19 tuntia valvomista = 0,5-0,6 promillea
    24 tuntia valvomista = 1 promille
    36 tuntia valvomista = 1,5 promillea"

    Katso esim. Liikenneturva:




  • LIIKENNETURVA







  • Eilen meillä oli saunapäivä. Sekin on pieni piristys tässä kaiken keskellä. Viime viikolla emme käyneet saunassa, koska Jasminella oli ollut maanantaina LYP ja haavaa ei saanut kastella kolmeen päivään. Nyt sitten saunoimme sitäkin iloisemmalla mielellä. Saunan jälkeen pesin kiireesti pyykkiä ja lähdin ilta-kahdeksan jälkeen kauppaan. Lähikauppa kun on nykyisin ilta-yhdeksään asti auki. Koiran pissatus oli hieman myöhässä saunan ja pyykkitupavuoron takia, joten nappasin karvaturrin mukaan kauppalenkille. Kello taisi olla jo kovin lähellä yhdeksää, kun astuin läheisen K-market Pasaatin ovesta sisään. Hajamielisyyksissäni kiertelin hyllyjä tutkien ja ruokavaihtoehtoja miettien ilmeisesti liian kauan enkä huomannut ajan kulumista. Kukaan ei myöskään hätyytellyt ilmoituksella, että kello on jo paljon ja liike suljetaan. Kassajonossa olin viimeinen.

    Ostin uudet piippaussakset, joita olin jo aikaisemmin katsellut. Hinta oli mielestäni kohtuullinen, vähän alle 24 euroa. Myös deodoranttia tarvitsin ja sen valitseminen oli kai lohkaissut kaupassa viettämästäni ajasta tovin, kun en runsaasta antiperspiranttivalikoimasta meinannut löytää mieleistä. Maksoin ostokset kahdessa erässä, ruoat erikseen ja kihartimen, dödön ja sukkapaketin omana ostoksenaan. Ohi pyyhälsi liikkeessä usein näkemäni hieman muita myyjiä ja kassoja iäkkäämpi daami. Kiukkuisena hän huusi minulle, etten saa käyttää muovikasseja, joihin juuri pakkasin ostoksiani ja joita minulla oli mukanani, vaan että ne oli tarkoitettu muuhun käyttöön. Hän sekoitti ne pikkupusseihin, joita kassalla on asiakkaita varten tarjolla.
    "Seuraavalla kerralla et kyllä käytä noita, vaan ostat muovikasseja kassalta!" hän kiljui minulle. Vastasin hänelle, että ne eivät ole kaupan ilmaispusseja, vaan omia mukanani tuomia kasseja, jotka tosin olivat ohuita ja lähes läpinäkyviä kuten kaupan pussit, samalla tavalla yhteen liimautuneita, mutta paljon isompia ja myös vahvempia kuin kaupan pikkupussit. Muija vain pudisteli päätään eikä uskonut, kun tiuski minulle: " Noiden käyttöä voisi pitää jo kiusantekona!" EDIT: Tarina jatkuu blogissa 28.7.08 Maanantai-ilta, vrt. RIKOSLAKI (EDIT loppuu)

    Ulko-ovella hän jatkoi sättimistään ja tiuski minulle, että kello on jo vartin yli yhdeksän. Sanoin hänelle, että kauppaan pitää laittaa jokin aikaraja, miten kauan asiakkaat pääsevät sisälle. Jos kauppa on auki kello yhdeksään illalla, ei voi olettaa, että viimeinen sisään tullut ostaja on minuutissa jo ostoksineen ulkona eli sisään ei pitäisi päästää asiakasta enää 20.45 jälkeen, jos oletetaan hänen poistuvan tasan kello 21. En tosin kai ollut viimeisenä kauppaan tullut asiakas, vaikka Maija Myöhäinen olinkin. Harmi, etten huomannut ajan kulumista ja niin kaupassaoloaikani venähti yli "sallitun". Tavallisesti illalla on kaupassa paljon porukkaa ja kassatkin huutelevat ajoissa, että on sulkemisaika. Nyt olin yksin, taisi pari kolme nuorta siinä pyöriä ostoksia tehdessäni. Ei siis minkäänlaista ruuhkaa ja kovin oli hiljaista, niin että sain rauhassa unohtua hyllyjen väliin mietiskelemään.

    Siinä ulko-ovella minua alkoi liikkeen asiakaspalvelijan käytös harmittaa, kun olin sentään taas tehnyt kallita ostoksiakin, lähes 80 eurolla. Kysyin kiukkuisen tyypin nimeä, jota hän ei kuitenkaan suostunut sanomaan. Vihainen ilme naamallaan hän vain raivosi, että kauppias ottaa valitukset vastaan. Päätin vaihtaa kauppaa, niin lähikauppamme kuin K-market Pasaati onkin ja sanoinkin sen ja sen, että hän on suurin päätökseeni vaikuttava tekijä. Hyvä kun en saanut siinä kaupasta poistuessani nyrkistä. 
  •  EDIT: Tarina jatkuu blogissa 28.7.08 Maanantai-ilta, vrt. RIKOSLAKI (EDIT loppuu)

  • Olen ollut tuon liikkeen hyvä asiakas jo vuosia ja ostanut monta kertaa viikossa kaikki päivittäistavaramme sieltä eivätkä ostosummat ole olleet ihan pieniä. Tytön leukemian takia meillä on oltava aina tuoretta ruokaa. Lisäksi gluteenittomat tuotteet ovat kalliita ja niitäkin olen paljon ostanut tästä kaupasta. Matalasoluvaiheessa tyttö ei saa syödä tuntia vanhempaa sapuskaa, ei viimeisten päivien tarjoustuotteita ja ravinnon on oltava monipuolista ja ravitsevaa. Meillä menee valitettavasti paljon ruokaa hukkaan, kun kaikkea tytön syömättä jättänyttä ei voi antaa koiralle enkä minäkään haluaisi olla laskiämpäri. Olenkin jo pitkään kauhistellut ruokamenojen suuruutta. Pasaatin hinnat kun eivät ole halvimmasta päästä, vaikka jotain sieltäkin saa edullisesti. Ainakin ratikkalippujen verran tulee säästöä halvempia kauppoja käyttäessäni, joten sama se vaikka menisin keskustaan asti kauppaan. Taitaisivat säästöt olla suurempiakin, joten hyvästi Pasaati. Pasaati on kuitenkin lähellä ja sitä on tullut käytettyä mukavuussyistä. Mieti, miten koulutat henkilökuntasi Marko Säilynoja, tämä ei ole ensimmäinen ikävä asiakaspalvelukokemus liikkeessäsi. Muista, että Helsinki on täynnä mestoja, et ole ainoa kauppias. Panosta palveluun. Jossain asiakaspalautelapussa minulla on tuon Pasaatin asiakaspalvelijan nimi. Taidan etsiä sen papereistani ja lisätä myöhemmin tähän. Sanotaan, ettei sota yhtä miestä kaipaa, mutta kaupan kannattaisi kyllä pitää kiinni asiakkaistaan.


    Tässä kuvassa Jasmine Pasaatin eteisessä joskus huhtikuussa -08

    Kovin ovat reteitä nämä K-kauppojen myyjät ja kassat. Tylyä palvelua olen saanut maallakin. Voitin kerran Reissumies-leipiä mahtavan paketin. Joskus 90-luvulla. Joopa joo, ne piti hakea Vampulan K-kauppakeskuksesta - muuten paikkakunnan ainoa kauppa oikeastaan silloin ja kaiketi vieläkin, eipä asiakkaasta väliä, kassoistakin osa kuin hapankaalin nielleitä. Hain leipäkassin, johon oli ilmeisesti koottu kaikki ikivanhat leivät hyllystä. Olisiko joukossa ollut montakaan kohtalaisen tuoretta, aivan vastaleivottuja ei yhtään. Otin silloin paketin kiltisti vastaan asiasta myöhemmin valittamatta, vaikka harmittikin kun leivät osoittautuivat kuiviksi vanhoiksi käntyiksi. No tulihan se valitus tässä nyt ilmaistuksi.

    Että sitä masentuu kaikesta turhasta. Kun olen ilman lomia hoitanut syöpäsairasta lastani lähes vuorokaudet ympäri jo kolmatta vuotta, pitäisi meikäläisen osata jo laittaa arvot oikeaan järjestykseen.



    Tänään tuli sitten 72 euron lasku Lastenklinikalta ajalta 21.-26.6.08 , vaikka tytön sairaalamaksujen katto piti jo olla täysi. Syynä tytön ikä. Kun on täyttänyt 18 vuotta, pitää maksaa puolet eli 12 euroa vuorokaudelta, vaikka maksukatto on jo ylittynyt. On kuulemma joku hallituksen päätös.

    "Kunnallisen terveydenhuollon asiakasmaksuilla 590 euron maksukatto kalenterivuotta kohti. Maksukaton täytyttyä asiakas saa avohoidon palvelut pääsääntöisesti maksutta. Lyhytaikaisen laitoshoidon hoitopäivämaksu alenee 12 euroon maksukaton saavuttamisen jälkeen."
    Katso





  • Maksukatto ym



  • TEKSTEJÄ


    SUOMALAINEN AFRIKAN TÄHTI LOISTANUT JO 50 VUOTTA

    Kari Mannerla oli 19-vuotias suunnitellessaan vuonna 1951 Afrikan Tähti -pelin. Silloinhän tuskin aavisti, miten upeasti hän 50 vuotta myöhemmin saisi juhlia tätä keksintöään. Tästä suomalaisten lautapelien kirkkaimmasta tähdestä nimittäin on vuosien kuluessa tullut suosittu peli myös Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa, mutta se on tullut tutuksi myös saksankielisissä maissa, Venäjällä, Virossa, Unkarissa ja Tsekeissä. Peliä on myyty yhteensä jo yli 3,5 miljoonaa kappaletta.


    Peliko Oy juhli näyttävästi Casino RAY:ssa Suomen suosituimman lautapelin Afrikan Tähden 50-vuotissynttäreitä. Tilaisuudessa pelin kehittäjälle ja keksijälle Kari Mannerlalle luovutettiin Keskuskauppakamarin rautainen ansiomerkki, joita on myönnetty vuodesta 1999 lähtien kaikkiaan 113 ansioituneelle henkilöille. Jo vuonna 1986,kun miljoonas peli oli myyty, kustantaja järjesti tapauksen kunniaksi juhlaristeilyn, jossa juontajana oli Riitta Väisänen ja mukana olleet lapset saivat kaikki lahjaksi Afrikan Tähti -pelin.

    Lautapelin menestystarina

    Ennen Afrikan Tähteä Mannerla oli suunnitellut jo kymmenkunta peliä Koulutarpeiden Keskusliikkeelle. Afrikan Tähti peliä hän kuitenkin piti sen verran onnistuneempana, että tarjosi sitä suurelle kirjapainolle. Palkkio oli pieni, mutta kustantaja hyväksyi ehdon, että lisäpainoksien hinnasta sovittaisiin erikseen, koska peleistä harvoin otetaan uusintapainoksia. Kuitenkin jo ensimmäisenä vuonna Afrikan Tähteä myytiin 10 000 kappaletta, siis koko ensimmäinen painos loppuun. Kaikkiaan peliä on Suomessa myyty jo 1,6 miljoonaa kappaletta ja ulkomaat mukaan lukien jo yhteensä 3,5 miljoonaa, kerrotaan Peliko Oy:stä, jolle 30 vuotta sitten Afrikan Tähden myyntioikeudet siirtyivät.
    Mannerlan mukaan markkinointi tehostui ja myynti kasvoi huomattavasti ja pelin vienti Pohjoismaihin ja Keski-Eurooppaan alkoi. Afrikan Tähdestä on tullut toimitusjohtaja Esko Erosen omistaman Peliko Oy:n tärkein myyntivaltti. Se on avannut pienyritykselle ovia kauppaneuvotteluihin. Pelikossa on kahdeksan työntekijää ja viisi markkinoinnista vastaavaa freelanceria. Liikevaihto vuonna 2001 oli noin 6,5 miljoonaa markkaa.
    Pelien lisäksi artikkeleina ovat lastenkirjat.

    Juhlavuonna juhlapakkauksessa

    Mannerla toimi pitkään mainostoimisto SEK:n hallituksen puheenjohtajana, mistä tehtävästä hän jäi 15 vuotta sitten eläkkeelle. Nyt 71-vuotiaana hän on asettunut Sipooseen mainostoimistokiireitten jälkeen. Vielä vuonna 1996 hän kehitteli Afrikan Tähti -korttipelin, jota sitäkin on myyty jo 50 000 kappaletta. Pari vuotta myöhemmin syntynyttä Veikkauksen Afrikan Tähti -arpaa on myyty jo yli miljoona kappaletta.
    Juhlavuoden kunniaksi Afrikan Tähteä myydään nyt juhlapakkauksessa ja uutuuksina on saatavana myös Afrikan Tähti matkapeliä ja palapeliä. Pakkaukset on tehty Remes & Packart -pakkausdesigntoimistossa, jonka johta Matti Remes tunnetaan myös pilapiirtäjänä. Hän on Suomen ainoana miehenä päässyt Kata Kärkkäisen ja Linda Lampeniuksen ohella Playboyn sivuille. Afrikan Tähden pakkausta hän kehuu klassiseksi, mitä ei missään tapauksessa pidä mennä muuttamaan. Hän mainitsee sen Eloverna-
    ja Juhla Mokka -pakkauksen veroiseksi mainosarvoltaan.

    Miten Afrikan Tähti -peli syntyi

    Yli viisikymmenä vuotta sitten nuori Kari Mannerla innostui tutkimaan englanninkielistä Afrikan karttaa. Se pohjana hän alkoi piirrellä teitä ja lentokenttiä sopivalta tuntuviin kohtiin ja valitsi mielenkiintoisilta vaikuttavat paikannimet pääkohdiksi. Matkan varrelle
    hän lisäsi jalokiviä ja onnea tuottavia hevosenkenkiä, rahat ryövääviä rosvoja ja voiton avaimeksi komean timantin, Afrikan Tähden.

    Tämä teksti on ollut Tukholma.netin sivulla v.2005 tai 2006
  • Afrikan tähti/Tukholma.net
  • RUNOJA

    Kevät puhkaisee maiseman harmaan

    Kuusten tummanvihreä rynnäkkö
    metsän laidassa
    pihkan tuoksussa linnunlaulua
    sulavan lumen tirinää
    koivujen rungot
    kurkottavat kohti
    kevätsadetta
    mahlaisin silmuin
    vaahtera
    varpistaa latvansa pilveen asti
    kutittaa auringon leukaa
    keltainen valo tipahtelee
    leskenlehtinä pientareille
    vappukukkina napinläpeen
    lämpiminä ajatuksina
    ihmismieliin

    Tämä runo oli KATU-lehdessä 1/2005

  • Katu

  • http://www.kalliola.fi/binary/file/-/id/17/fid/258/.
    Laitan sen nyt muuten vain tänne, kun sitä ei ole minulla missään muualla tallessa, jos sitä nyt talteen edes tarvitsisi laittaa.

    Tässä oma kommenttini tästä runosta: Naiivia lapsellista hömppää. Piti muka keksiä jokin myönteinen runo ihmisiä piristämään. Katso setlementtityö, Kalliolan klinikat ym. Olin vuoden verran ko. paikassa vakituisesti töissä ryhmiä vetämässä (mm. naistenryhmä, kirjoittajapiiri ja kuvataideryhmä olivat minun kontollani.)
  • Kalliolan setlementti

  • http://www.kalliola.fi/fi/etusivu/

    Jasminen ja kummitädin syntymäpäivistä ja Vanhojen tekijöiden julkaisusta ym.

    Keskiviikko 9.7.08

    Varhainen aamu. Aurinko paistaa kirkkaasti. Hellepäivä kenties tulossa. Jasminella menossa uusi hoitokuuri, Seitsemän päivää Sendoxania takana, tänään alkaa Prednisolon-jakso, joka kestää viisi päivää. Tytön vointi on kohtalainen. Valittelee välillä huimausta.


    JASMINEN JA KUMMITÄDIN SYNTTÄRIT
    Sunnuntaina vietimme tytön synttäreitä yhdessä kummitädin kanssa. Hieman myöhässä kylläkin. Jasminen syntymäpäivä oli jo 28. kesäkuuta ja kummitäti Tertun 25. kesäkuuta. Terttu oli kutsunut meidät luokseen Vantaalle. Söimme kakkua ja jäätelöä. Kävin Stockkalta hakemassa gluteenittomia kakkuja kaksi kappaletta, koska Jasminella on myös keliakia. Myyjä tosin sanoi, ettei ole kuin yksi gluteeniton kakku ja sekin vajaa kakku paloiksi leikattuna. Katselin itse sitten hyllystä ja kylmäkaapista ja löysin marenkimantelikakun ja kuivakakun, molemmissa luki gluteeniton. Laitoimme kuivakakkuun johon kynttilät. Jasmine oli toivonut kakkua kynttilöineen ja nyt toivomus toteutui. Vain ilmapallot puuttuivat, koska en tiennyt, että Jasminesta ne kuuluivat syntymäpäivärekvisiittaan.

    Itseasiassa vietimme Jasminen syntymäpäiviä tavallaan koko viikon. Lahjojakin tuli joka puolelta lähes päivittäin. Askarteluohjaajana toimiva Mirja Heinonen toi tytölle paketin, samoin Jassun omahoitaja toi tytölle lahjoja, postin puuhapaketin ja kaksi pehmolelua, toisiaan halaavat karhut. Toinen nalle on ruskea ja toinen valkoinen. Myos Linnanmäellä käynti sisältyi näihin synttäririemuihin. Jasmine pääsi isänsä kanssa ajelemaan autoradalle, minne minä en ole halunnut ja mikä on Jasminea kovasti harmittanut. Koska granut olivat siinä 1500-2000 tämä Linnanmäen keikka uskallettiin tehdä.

    ENTISTEN OPPILAITTENI JULKAISU
    Koska kesäkuu oli pelkkää sairaalassa juoksemista, en itse jaksanut pahemmin tutustua posteihini. Sain nimittäin Mirjam Takalalta yllätyslahjan minäkin, vaikkei minulla synttäreitä kesäkuussa olekaan. Hän on entisiä oppilaitani ajoilta. jolloin vedin kirjoittaryhmää työväenopistossa. Ryhmä on jatkanut toisen ohjaajan opastuksella ja julkaissut omakustanteen nimeltä "Elämää, ei sen vähempää" kirjailijanimellä Vanhat tekijät. Osuvia nimiä molemmat, koska ryhmä on Töölön kirjoittajien eläkeläisryhmä ja tekstit kertovat pääasiassa heidän omasta elämästään. Lueskelin jutun sieltä, toisen täältä. Hauska niitä pääasiassa tuttujen ihmisten tekstejä on lukea, vaikka kaikki nyt eivät ehkä aivan Nobel-tasoa olekaan. Kiitos Mirjam, kun muistit täälä kirjasella minuakin!

    Heinäkuu 2008



    3.7.08
    Kun katselen taaksepäin kesäkuuta, huomaan, miksi on ollut taas erityisen raskasta: Vietimme suurimman osan ajasta sairaalassa, Lastenklinikalla siis. Yhteensä 21 päivänä olimme sairaalassa joko käymässä hoidoissa tai osastolla. Tähän jaksoon sisältyy punasolujen tiputusta ja jopa kolme kertaa trombosyyttien tankkausta. Ei siis ihme, että olen jo aivan puhki. Onneksi tyttö voi tällä hetkellä suhteellisen hyvin ja hyvä on, että jHs seuraava käynti K 10:n avolla on vasta maanantaina. Uusi hoitojakso alkoi myös eilen. Olin kyllä hermostua hoitajan ohjeista. Hän kirjoitti paperille ohjeet seuraavasti: Etoposidi = VP-16 50 mgx1, 6-MP 25 mgx1, syklofosfamidi 100mgx1 jne. Kun sanoin,etten tiedeä, mitä lääkkeitä ne ovat, hän käski minun katsoa asia hoitokaaviosta. UH!! Siinä vaiheessa kyllä tuli aikaisempaa hoitajaa ikävä.


    Valitettavasti Jasminea pitkään hoitanut ns. omahoitaja K 10:n avolla, lähti vuoden vaihteessa pois K10:ltä tilalle tuli useita hoitajia. Joudumme nykyisin ja jo viime lokakuusta lähtien, käymään aina sairaalan ulkoeristyshuoneessa, koska tytöllä todettiin vatsatauti, joka kyllä onneksi ei enää ole varsin aktiivinen muuten kuin matalasoluvaiheessa. Hoitaja antaa yleensä ohjeita puhelimitse, koska olemme aivan toisessa osassa Lastenklinikkaa kuin K 10:n ja avon tilat. Tänäänkin hän soitti, mutta lähetti sentään ohjeet kirjallisestikin harjoittelijatytön mukana. Hoitokaaviossa olivat lääkkeiden nimet epäselvästi merkittyinä eikä syklofosfamidista ollut selvitystä. Sain sitten sentään puhelimitse hoitajalta tietää mitä lääkkeitä tarkoitettiin. Aikaisempi hoitaja ei koskaan kirjoittanut ohjeita vaikuttavan lääkeaineen mukaan, vaan selkeästi lääkkeiden nimellä. Minun ei koskaan tarvinnut arvailla, oliko kyseessä Merkaptopuriin, Hydroksiurea vai Sendoxan. No ehkä vielä opin näiden toisten hoitajien tyylinkin. Tytön omahoitaja on nyt kuitenkin jotain kolme viikkoa lomalla eikä minulla ole aavistustakaan, kuka häntä taas tuuraa heinäkuun aikana.

    Hoitajapula on kova. Esim. perjantaisin Avolla saattaa olla vain yksi hoitaja. Kaksi Avon huonetta, huoneet 13 ja 14, on poistettu käytöstä hoitajapulan vuoksi, vaikka K 10:llä on kaikkiaankin vain 12 huonetta, joista yksi on tehty komerosta, nimittäin huone no 11. Siitä puuttuvat kaikki mukavuudet, ei ole vessaa eikä suihkua. no käsienpesuallas taitaa sentään olla. Huoneeseen mahtuu yksi sänky ja tuoli. Yhteen eli huoneeseen no 12 voidaan laittaa kuusi henkeä, kolme lasta ja kolme äitiä tai isää. K 10:llä kun odotetaan, että jompi kumpi vanhemmista osallistuu hoitoihin. Isiä kai kunnioitetaan enemmän, kun en muista koskaan nähneeni ko. huoneessa kolmea isää; kolme äitiä kylläkin, itsekin olin siellä kerran kolmantena. Se ei suinkaan ole mikään iso huone, sinne juuri ja juuri saa mahtumaan kolmen sängyn viereen kolme nojatuolia. Liikkumaan ei sitten mahdukaan. Lapset ovat sängyssä ja äidit pysyvät tuoleissaan, jos hoitoja pitää tehdä, jonkun täytyy väistää. Mitäpä muuta voi odottaa yli 60 vuotta vanhalta rakennukselta, jota Museovirasto intohimoisesti suojelee. Kiistaa on käyty mm. säilytettävästä parvekkeesta, viis lapsien hengestä.

    Editoitu. Kuvia lisätty. Kuvat esittävät Lastenklinikan sisäänkäyntejä poliklinikan puolelta ylätasolla.

    Kettinkikuva kevättalvelta. Kukkalaatikkoon johdettu kettinki oli jäässä. Laitoin tästä kuvat Vartti-lehteenkin.