Uutta Vuotta!


Kuva: Ilonpisara

31.12.08 uuden vuoden aatto

Olen juuri lähdössä uuden vuoden aaton saunaan, mutta haluan toivottaa teille kaikille tutuille ja tuntemattomille blogiani usein tai harvoin selaileville ystävilleni onnekasta ja kaikinpuolin antoisaa uutta vuotta!

Ilotulitusta omatoimisesti omalla hiirelläsi!

"Uure vuore ohjei: Ot käpy pois kenkäst. Kaar vesi pois saappaast. Nost ämpär silmiltäs. Jua kuppis tyhjäks. Ol ilone, ol valone, ol pulune. Älä lait kät sirkkeli. Älä purot kirvest kintuil. Älä unohr kotti avaimi. Älä karot annetui syrämei."

Oispa joulu ainainen

JOULUPATJA Kuva: joulumaa.eu

"Joulupatja o mu omakeksimä perinne, mink mää tahtoissin lanseerat niil ihmisil, ketkä tahto viättä lepojoulu.

Joulupatja tehrä nii, et jouluaattoaamun sänkyst raahata patja keskel olohuane lattia peittoines tyynyines päivines. Ympärs asetella ruakka (mitä ei ol itte tehty vaa myyjäisist ostettu taik jonku ahkeran jouluihmisen laittama), namei ja uussi kirjoi ja mitä muit paketei onka sattunu saama.

Siäl peito al sit maatta uuttevuatte saak, käännetä välil kirja sivui taik kylkke ja ojenella kätt kohren konvehtei. Viarai ei saa tul käymä, eikä itte kuulu käyrä missä.

Ei ol väli onk yksinäine, pariline taik perheline – joulupatja o joustava ratkaisu. Ko siit nousse, o niin kyllästyny makkamisse ja niin täys tyäntouhu ja toiminna ilo, et sitä riittä pitkäl kevässe."

Heli Laaksonen

Tämä Heli Laaksosen runo tuli minua vastaan jo joskus paljon ennen joulua, kun selailin Kirkko ja kaupunki -lehteä no 47, jonka ilmestymispäivä oli 10.12.08. Etsin äsken vielä tuon lehden käsiini tai oikeastaan vain aukeaman, jossa tuo runo oli ja jonka juuri tuon runon takia olin laittanut talteen.
Itse asiassa vietin joulun suurin piirtein (jonkin verran omiin oloihini soveltaen) runon ohjeiden mukaisesti. Suosittelen ensi jouluksi niille, joille vastaavanlainen ylellisyys on mahdollista.

Välipäivät

27.12.08 lauantai

Kun kunnollinen joulusiivouskin jäi tekemättä, olen lohduttautunut Marttojen viisaalla elämänohjeella: “Siivoa komerot vain jos aiot viettää joulun siellä”! (Löysin Niinuskan blogista)

Opettajan taipaleellani on ollut arkisia välipäiviä, jolloin on pitänyt olla työssä, vaikka harva oppilas on silloin kouluun vaivautunut. Nyt nämä välipäivät sijoittuvat melko taitavasti viikonlopun tuntumaan, joten monella on vapaata tänä vuonna enemmän. Koulumaailmassa ei kovin monta päivää ole mahdollista etukäteen sisäänkään tehdä, vaikka joitakin liikunta-, monitoimi - ja/tai muita puuhalauantaita yritetäänkin syksyyn mahduttaa.

Nyt kun saadaan olla kotosalla, jos saadaan ja vaikka ei saataisikaan, niin jouluruokien nauttimisen (ja niiden rippeiden) lomassa voisi muistaa vaikka hampaitakin. Leutolan blogista löysin tämän hampaisiin liittyvän videon.

"Uudella tietokonepelillä lapset oppivat tehokkaampaa suuhygieniaa. Tutkimuksessa pelurit pesivät hampaansa paremmin kuin ilman peliä hampaansa harjanneet."

Jos linkki ei toimi niin katso tämä YouTubesta suoraan: A new computer game that guides children as they brush their teeth.

Välipäiviä mietti...Murphy joskus pari vuotta sitten: "Välipäivät, -mistähän ovat nekin nimensä saaneet? Kaikki päiväthän ovat joidenkin toisten päivien välissä. Sarille välipäivät tarkoittavat päiviä jolloin ei mitään saa aikaiseksi. Pyhät ovat tulossa ja toiset pyhät juuri olleet, kaikki ovat väliaikaisessa tunnelmassa ja kauppojen varastot tyhjät. Leipomot eivät toimi ja vain eineksiä sekä pakasteleipää on tarjolla."

Täytyy lähteä kauppaan, pyykille ja mahdollisesti siivota jonkin verran. Illemmalla tai sitten huomenna käydään ehkä katsomassa, toimivatko ledtuikut vielä lyhdyissä haudalla.

EDIT: Koska Helsingissä ei ole enää sitä vähäistäkään lunta, kuvituksena on setäni ottamia valokuvia Ristiinasta, jossa tällä hetkellä on lunta ihan riittämiin. Kuvat ovat tässä blogissani setäni luvalla. Sain kuvat eilen sähköpostissa ja ne ovat tältä joululta.

Jihuu! Meillä paistaa aurinko! !! Kello on juuri nyt 12.04.

Ruhtinaallinen joulu


Tapaninpäivän aamu 26.12.08
Vähän ennen joulua olin auttamassa erästä ystävääni, joka oli ollut sairaalassa toimenpiteessä, jonka jälkeen ei saanut noin vuorokauteen olla kotona yksinään. Loppujen lopuksi ystäväni touhusi ja kestitsi minua kotonaan kuin ei mitään. Ihan nolotti, kun en osannut itse tehdä mitään hänen hyväkseen, olla vain paikalla. Hän tosin vakuutteli, että se riittääkin. Olen iloinen, että hän toipui niin hyvin ja oli omasta mielestään aivan kunnossa samantien. Hyvä jos näin on. Ennen kuin lähdin kotiin, hän vielä tarjosi minulle herkullisen joululounaan läheisessä ruokapaikassa. Suokoon Jumala, että jatkotutkimukset osoittavat ystäväni tilanteen olevan OK, niin ettei mitään vakavampaa ilmene.

Jouluaatto meni rauhallisesti kotona. Aivan lumista joulua ei tullut, pikku pakkanen kuitenkin on säilyttänyt maastossa paikoitellen näkyvän millin parin lumikerroksen, joka juuri joulun alla sateli taivaalta.

Aattona Minna-naapuri ilmaantui miljoonakorin kanssa. Harmi, etten ottanut siitä korista ennen avaamista valokuvaa. Läpinäkyvän punaisella rusetilla sidotun sellofaanikelmun sisällä oli suuri korillinen vaikka mitä: Suklaata, hedelmiä, kahvia, teetä, kynttilöitä, servettejä, pähkinöitä...



En ole lukenut mitään, vaikka olin ostanut itselleni joululahjaksi Sofi Oksasen kirjan Puhdistus. Bloggailin hiukan, ulkoilutin tavanomaiset kierrokset Puhia ja ihmettelin, siis vain ihmettelin huushollini kaaosta, joka on kasvamistaan kasvanut niiden kolmen vuoden aikana, jotka Jasminen kanssa lähes päivittäin sukkuloimme kodin ja sairaalan väliä. Tänä vuonna en jaksanut rakennella minkäänlaista joulua, en laittanut edes tavanomaista ovikoristetta ulko-oveen. Ystäviäni sentään yrittelin muistaa joulukukilla ja jollain pienellä lahjalla. Joulukorttejakin sain värkättyä pitkästä aikaa niille, joiden osoite oli löydettävissä, kun osoitekirjani on teillä tietymättömillä. Muut saivat tekstiviestin, vaikka Kanerva ja Vanhanen ovat toimillaan saattaneet ylipäänsä kaiken tekstiviestittelyn out-listalle.



X oli jouluyön ajossa ja poikkesi hakemaan minut johonkin aikaan yöstä joulutorttukahveille - minä tosin juon aina mieluummin teetä. Samantien tuli valvottua koko jouluyö. Kuuntelin Taivaan ja maan väiltä ohjelmaa Radio Deistä ja netistä yritin kahdeksalta aamulla katsoa jouluaamun jumalanpalveluksen, mutta totta puhuen nukahdin kesken saarnan. Olisi pitänyt lähteä kävellen lähimpään kirkkoon, niin olisin saanut hengellistä evästä enkä olisi varmastikaan kirkonpenkissä torkahtanut. Itse asissa olisin mennyt mieluusti aamukirkkoon Saalemiin, mutta koska julkinen liikenne on jouluaamuna vielä seis, niin en jaksanut lähteä kävelemään Hakaniemeen asti.



Joulupäivänä minut oli kutsuttu sisareni hyvän ystävän Annan luo syömään. Anna oli valmistanut oikean jouluaterian ja sisareni tehnyt makoisan marjapiirakan. Lisäksi systerillä oli yllätyslahjat paketissa joulupöydän alla. (Sopii ottaa käyttöön tämä tapa niissä perheissä, joissa ei satu jouluna olemaan joulukuusta.)



Sain peräti kolme pakettia, kaksi paria aitoja kudottuja villasukkia, torkkuhuovan ja virkatun naavaparran. ( Katso kuva!) Sitten kotona muistin, etten ollutkaan avannut Anna-Maijan minulle viime viikolla tavatessamme antamaa lahjakassia. Sieltä löytyi suuri enkelikuviolla koristettu kynttilä, enkelinmutoinen muistivihko ja Gummeruksen julkaisema kirja Runoja surusta. Kiitos ystävät!

Katkelma Saima Harmajan runosta Pieni Helena:

"Vailla painoa, autuas,
leikit pyhillä teillä,
parvi kuultava seuranas,
ilona enkeleillä.

Hymyy kukkulat kultaiset,
missä loistaen liikut,
sädeperhoja ajelet,
sateenkaarella kiikut.
-----
Illan langeten loistossaan
kastetuoksuja vasten
aukoo unikot keinujaan
nukkua taivaan lasten."

Surutyöstä


Jouluna 25.12.08

Jasmine on nyt ollut poissa jo yli kuukauden. Olen surrut hänen poismenoaan ja ollut fyysisestikin melkein kipeä. Ikävässäni päätin aloittaa uuden vaiheen. Avaan nyt taas tämän blogini ja palautin profiilikuvani, jonka Jasmine on minusta joskus viime vuonna ottanut.


Tämä on nyt ensimmäinen joulu ilman häntä. Seuranani ovat olleet hänen lemmikkinsä, jotka ovat öisin kiivenneet nukkumaan sänkyyn viereeni, mitä ne eivät ole aikaisemmin tehneet.

Sinä menit edeltä




Olen lukenut Kaarinan sivuja Tiinaleenasta


Sivut ovat sekä itkettäneet että lohduttaneet minua. Löysin sieltä myös tämän tuntemattoman kirjoittajan runon. Lainaan sen kokonaisuudessaan tähän:

"KAIPAUKSELLA:

Lainaan sinulle lapseni hetkeksi, Hän sanoi.
Rakastaaksesi häntä hänen eläessään ja
surraksesi häntä, kun hän on kuollut.
Kuusi tai seitsemän vuotta
tai kaksikymmentäkaksi tai -kolme.
Lupaatko pitää hänestä huolta puolestani,
kunnes minä tulen takaisin?
Hän tuo sinulle iloa kauneudellaan,
jos hän viipyy luonasi hetken.
Hänen muistonsa lohduttaa sinua suuresti.
En voi luvata, että hän viipyy kauan,
sillä kaikki palaavat maan päältä.
Mutta siellä alhaalla on opittava jotakin,
haluan lapsen oppivan.
Olen etsinyt maailmasta kaikkialta
hyvää opettajaa ja olen valinnut Sinut.
Lupaatko rakastaa häntä koko sydämestäsi?
Äläkä ajattele vain työtä.
Äläkä vihaa minua,
kun otan hänet takaisin.
Kuvittelin kuulevani heidän sanovan:
Rakas Herra tapahtukoon sinun tahtosi.
Lapsi tuottaa niin paljon iloa,
että antaudumme tuskaan.
Suojaamme häntä hellyydellä,
rakastamme niin kauan kuin voimme.
Olemme ikuisesti kiitollisia
onnesta jonka tunnemme.
Mutta enkelit kutsuivat häntä ennen aikojaan.
Kestämme urheasti katkeran surun
ja yritämme ymmärtää."