Rauhallista ja hyvää uutta vuotta kaikille!



Uudenvuodenaatto perjantaina 31.12.2010

Hyvää ja antoisaa uutta vuotta 2011 kaikille blogiystävilleni!

Oikeastaan kirjoittelen nykyisin blogia Arkea, juhlaa ja unelmia. Nähdään siellä ensi vuonnakin.

Tästä pääsee Elävästä arkistosta kuuntelemaan uudenvuoden virsiä. (Klikkaa ja kuuntele kauniita virsiä.)

Adventin aika alkaa


Lauantai 27.11.2010

Ihana joulunodotuksen aika jälleen käsillä. Sunnuntaina saamme laulaa tuon vaikuttavan Hoosianna-hymnin taas täysin rinnoin.

Sunnuntaina sytytetään jo ensimmäinen adventtikynttilä. Jouluun ei ole enää kuin muutama viikko.



HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ KAIKILLE! Ja mukavaa laskiaissunnuntaita!



14.2.2010 sunnuntai

Ojennan kaikille kimpun värikylläisiä oksia!

Näin talven ja pakkasten keskellä voi muistella, miten värikästä oli vielä ennen näitä Helsingin ennätyslumia: Kuva ajalta, jolloin lehdetkin olivat kuin kukkia eli viime syksyltä.

Tervetuloa kaikilla kielillä



Lauantai 23.1.2010

Keskiviikkona ahkeroimme Tervetuloa-tekstien parissa. Koulun aulassa on ennestään hieno keramiikkainen seinäreliefi, joka on syntynyt oppilaiden aherruksesta jo kauan sitten. Keramiikkaisista osista on koottu upea puu, lintuja lentelemään ympärille, lehtiä ja kukkia. Osa on lasitettu ja väritkin poltettu.


Tämä oppilaiden tekemä taideteos on ollut
eteisaulan seinällä jo vuosia.

Näistä kirjaimista pitäisi syntyä
Tervetuloa- toivotuksia eri kielisinä versioina.

Uusi projekti oli täydentää eteistä Tervetuloa-toivotuksilla. Alunperin tarkoitus oli saada tekstit kaikilla niilä kielillä, joita oppilaat puhuvat äidinkielenään. (Osa oppilaista osaa kuitenkin vain suomea etnisestä taustastaan riippumatta.) Projekti on hieman kesken, mutta tarkoitus on täydentää Tervetuloa-tekstejä vähitellen, niin että kaikkien oppilaiden puhumat kielet olisivat mukana.
Nämä kirjaimet ovat viides- ja kuudesluokkalaisten aikaansaannoksia. Kirjaimet ovat poltettua savea ja ne on sitten maalattu ja lakattu.

Kirjainten taakse on laitettava vahvaa liimaa, jotta kirjaimet pysyvät paikoillaan siellä minne ne asetetaan.

Kiipeilyssä mukana olivat sekä opettajat että oppilaat ja vähitellen tekstit alkoivatkin asettua oikeille paikoilleen. Kirjain kerrallaan.



Tarkkaa työtä sikäli, että kirjainten paikkaa ei teollisuusliiman takia oikein enää voinut muuttaa sen jälkeen, kun ne oli seinälle laitettu. Tässä vaiheessa jotain kirjoitusvirheitäkin huomattiin ja kirjaimiakin puuttui. Mutta niistäkin ongelmista selvittiin.



Kokonaisuus näytti hyvältä. Projekti tosin jäi vielä loppusilausta vaille. Se tehdään, kun aika antaa myöten.


Helsinki talven navassa ja valkoisen pitsin viikko jatkuu




Keskiviikko 13. tammikuuta 2010 Knuutin päivä Tässä pieni katsaus Suomen pakanallisiin tapoihin ja yleensä 13.1. -päivään:
"13. tammikuuta on Nuutinpäivä. Joulurauha päättyy ja alkaa yleinen mekastus ja kaikenlainen mellastaminen!" (Kansanperinnenurkassa Juurakon Hulda Marttaliiton sivulla


Joskus on hyvä, että jotkut kummalliset perinteet ovat väistyneet. Nuutin päivä "Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Knuutti poijes viepi. Joulukin loppui nyt sitten ihan virallisesti. Toisaalta Nuutinpäivä oli ennen vuotta 1708 pohjoismaisissa almanakoissa heti loppiaisen jälkeen 7. tammikuuta. Eli tämä "pidennys" ei ole alkuperäinen, vaan johtuu kai jostain joulunajan kirkollisista tavoista. Alkuaan Nuutin päivää tosiaan vietettiin 7. tammikuuta Tanskan kuningas Knuut Pyhän surma- ja muistopäivänä. Tänään viimeistään pitäisi pakata joulukoristeet pois ja kantaa kuusi pihalle, jos sellainen on huushollissa ollut. Viimeiset lanttulaatikot lämmitetään ja juodaan lämpöiset glögit jälkiruuaksi. Illan kohokohtana olisivat sitten pienet nuuttipukit, jotka vienosti laulamalla saisivat pussinsa pohjalle palkkioksi jotain makeaa.
Knuuttipukin kuva Joulusta jouluun -blogissa.


Ennen muinoin nuuttipukkeina olivat nuoret miehet isossa porukassa. Taloissa kerjättiin maistiaisia joulukauden tarjoiluista ja erityisesti alkoholipitoisesta juomapuolesta. Oluttynnyreiden loput olivat erittäin haluttuja: "Knuutinpäivänä kulki knuutipukkeja. Pukilla oli seiväs takana ja seipään nokassa märkä vihta. Se tulla möyrysi sisälle ja pyysi viinaryyppyä; jos ei saanut, niin se veteli ympäri korvia sillä märällä vihdalla." (Kankaanpää) "Hiivanuutti nuikuttaa, vesileili seljässä, suuri kakku kainalossa." (Kalanti) "Seuraavana päivänä kyselivät ihmiset toisiltaan: – Kävikö pukki teillä, kävikö?  Sitä taloa. torppaa tai mökkiä, jossa pukki ei ollut käynyt, pidettiin hyvin ala-arvoisena." (Tyrvää) Edellä mainitut Juurakon Huldan juttuja Marttaliiton sivulta. 


Talon antimista kiitettiin kauniisti laululla tai lorulla. Jos mitään ei herunut, laulettiin pilkkalaulu ja uhattiin jäädä pois talon elotalkoista. Maailmansotien välissä suomalainen nuuttiperinne oli hävitä kokonaan, mutta toisen maailmansodan jälkeen perinne alkoi jälleen elpyä, kun etenkin läntisessä Suomessa lapset ja kouluikäiset ottivat tavan omakseen. Vuosien vaarella isien vanhat karvalakit ja äitien hameet ovat saaneet tehdä tilaa myös varsinaisille karnevaaliasuille ja erilaisille fantasiahahmoille. Nuutittamisen perusajatus oli pääasia, kuinka paljon ehtii illan aikana laulamalla "tienaamaan". (Lähde ja lainaukset: Uusi Ajantieto 1989) 


"Uskontotieteen teoriaan mukaan uskonnollinen rituaali karnevalisoituu ja pinnallistuu sitä mukaa kuin sen alkuperäinen uskonnollinen merkitys aikojen saatossa unohtuu. Jossain vaiheessa sykli taas alkaa alusta, kun joku taas oivaltaa sen kosmologisen totuuden, mitä rituaali alkuperäisessä muodossaan edusti. Nuuttipukitkin lienevät alun perin liittyneet juuri hedelmällisyyteen ja kevään tuloa juhlistaneisiin kosmologisiin riitteihin." (Taivaankannen takojat) 





Nyt on siis Knuutin nuppi eli talvennapa ja kylmää aikaa. Jotenkin sen tuntee nahoissaan.
Tammi tarkoittaa murteesta riippuen sydäntä, keskikohtaa tai ydintä, myös napaa tai akselia. Tammikuu on näin ollen talven keskikohta. Nyt tammikuun keskivaiheilla on sydäntalvi, talven napa. Ja sen kyllä huomaa tänä vuonna. Aikoinaan vuosi jaettiin kahteen puolikkaaseen, talveen ja kesään. Vuoden aloitti talvipuolisko, joka alkoi marraskuun alussa kekriä seuranneen römppäviikon jälkeen. Kesäkausi alkoi jo huhtikuussa. Talvennapaa edeltää talvipäivänseisaus ja vuoden lyhin päivä, 21. joulukuuta. Aurinko 'syntyi uudelleen' talvipäivänseisauksen jälkeen ja talvennavan aikoihin palaavan keväisen 'Päivättären' merkit alkoivat näkyä luonnossa.




Muinaisessa maatalousyhteiskunnassa ei ollut tarpeen ajoittaa vuodenaikojen keskikohtia auringon liikkeiden vaan lämpövaihteluiden mukaan. Viljelijälle auringon lakipisteet eivät merkinneet juuri mitään, mutta helle sekä vilu tuntuivat luissa ja ytimissä. Meteorologinen tosiasia on, että sää lämpenee yleensä noin kolmen viikon ajan vanhan keskikesän (13.7.) jälkeen ja viilenee kolmen viikon ajan talvipäivänseisauksen (21.12.) jälkeen. Näiden päivien aikoihin sijoittuvat vuoden lämpö- ja kylmyyshuiput.




Talvennapa on tilastollisesti vuoden kylmintä aikaa.
Linnunrata "Vanha kansa tiesi sanoa, että talvennavan aikaan ”talven selkä katkeaa”. Vanhoissa riimukalentereissa talvenselän taittumisen merkki oli tammikuun 14. päivän kohdalla. Vanhan kansan käsityksissä talvenselkä on tarkoittanut myös Linnunrataa. Linnunradan ajateltiin esittävän talven kulkua. Linnunradan alkupää on idässä, mistä aurinko nousee ja alkupää vastaa alkutalvea. Korkein kohta merkitsee keskitalvea, länteen kaartuva pää kevättalvea. Karjalassa talvenselän taitetta nimitettiin harjaksi, siis korkeimmaksi kohdaksi





Linnunradasta tarkkailtiin ilmoja. Se kylmeni alkupäästä korkeimpaan kohtaan asti, josta
talvennavan jälkeen alkoi taas lauhtua. Sään tarkkailu aloitettiin Kalevankynnyksenkohdasta Linnunradan alkupäästä, joka vastasi nykyistä Martin päivää 10.11. Linnunrataan liittyy paljon maailmanpuusymboliikkaa, joten eräät tutkijat ovat esittäneet, että Ison tammen myyttinen kaataminen kuvastaisi talvennapaa. Kaataminen symboloisi vuodenkiertoa, jossa pimeyden selkäranka katkeaa talvipäivänseisauksen ja talvennavan välisenä aikana ja valo pääsee hiljalleen palaamaan maailmaan." (Hiitola)






Karhunpäivä


En tosiaankaan ennen tiennyt, että karhu synnyttää kesken talviuniensa. Vaan niin se vaan on, kuulemma:
"Karhu oli muinaissuomalaisille tärkeä jumalallinen hahmo, joka liittyi sekä keskitalveen että keskikesään. Suomessa on vanhastaan vietetty 13. heinäkuuta keskikesää ja karhunpäivää. Siinä missä keskikesäinen karhunpäivä on karhun myyttinen syntymäpäivä, niin talvennapana talviunta nukkuvan karhun ”kääntävän kylkeä”. Samalla se jakaa talvikauden kahtia. On mahdollista, että entisaikojen karhunkaato peijaisineen ja ohdonhäineen on keskittynyt sydäntalven päivään - lauletaanhan karhun riittirunoissa talvipesästä surmatun karhun hengelle. Ohdolla tuntuu siis olleen kaksi vuotuista juhlapyhää: heinäkuun (tai virolaisittain ”Karhun kuun”) karhunpäivänä juhlittiin Ohdon syntymää ja sydäntalvella kuolemaa - tai pikemminkin Ohdon ja ihmisten heimon pyhää sovintoa."
"Karhu synnyttää keskellä talvea, yleensä tammikuun pakkasilla. Koska hedelmöittynyt ja jonkin kerran jakautunut munasolu kiinnittyy kohdun seinämään vasta loppusyksyllä, tulee kantoajaksi vain muutama kuukausi. Näin pennut ovat varsin pieniä - vaaksan mittaisia ja korkeintaan puolen kilon painoisia.  Hennon karvanukan peittämät pennut ovat sekä sokeita että kuuroja. Ne tarkenevat pesän tasaisissa lämpöoloissa ja osaavat vaistonvaraisesti hakeutua emon nisille imemään. Ne kehittyvät nopeasti rasvaisen maidon voimalla ja avaavat silmänsä jo parin viikon ikäisinä. Toukokuun alkuun mennessä, jolloin synnyttäneet naaraat jättävät karhuista viimeisinä pesänsä, pennut ovat ehtineet kymmenkertaistaa painonsa. " (Lapin maakuntamuseo)
"Talvisydän on lisäksi ikivanha skandinaavinen käräjäpäivä. Muun muassa Upsalan muinaiset Disæþing-käräjät pidettiin sydäntalven kohdille sattuneen täydenkuun aikaan."
Ylläolevan tekstin suorat ja vähemmän suorat lainaukset ja tiedot ovat pääasiassa seuraavista blogeista ym. : Joulusta jouluun, Hiitola, On se ilmoja pidellyt, 原文



Helsinki pitseissä



Sunnuntai 10.1.10

Tänään Helsinki puettiin valkoisiin pitseihin. Lumisokerikuorrutuksella. Pakkasta –16 celsiusta.


Yllätys postitse


Torstai 8. tammikuuta 2010

Posti toi minulle toissa päivänä paksun kirjekuoren, joka sisälsi mukavan yllätyksen: Pertti Niemisen runokirjan nimeltä Maailma pitäisi aloittaa alusta. Isoisä Nieminen siinä pukee runoiksi lastenlastensa tokaisuja. Lyhyitä runoja, mutta kiinalais- tai japanilaislaistyylisiä kuitenkin vain pituudeltaan. Kirja oli nätissä pakkauksessa joulupaketin tapaan. Kiitos T. !

Hotkaisin lapsiin liittyvät runot samantien. Monet runoista oli hauskoja, koska lasten pikkuvanhat ja totiset lausahdukset yms. jutut ovat useimmiten aikuisen korvaan aika huvittavia, niin näistäkin osa. Nieminen oli vain pukenut ne rauhallisiksi runohetkiksi. Lapsenlapsenlapsikin oli teksteissä mukana: "Meillä alkaa olla neljä polvea kirjanoppineita."

Kirjassa oli myös englantilaisen runoilijan ja taidekriitikon T. E. Hulmen (1883 – 1917) runojen suomennoksia selityksineen. Tässä yksi viehättävä runo häneltä:

"Joskus ennen minut saattoi hurmioon
viulujen houkutus,
kultakorkojen välke kovalla kiveyksellä.
Nyt ymmärrän,
että runon sisin olemus on lämpö."

Kirpputoriostoksia



Torstai 7.1.2010

Alennusmyyntien aikaan voi myös käydä kirppareilla. Yhdellä kirpputorilla oli sielläkin - 50 % -ALE. Tosin meidän huusholli on itsessäänkin kuin kirpputori. Äidin ja tytön tavaroita on kaikkialla laatikkokaupalla edelleenkin. Katsotaan, miten selviän vielä siitä kaikesta.

Toisaalta kirppiksellä käynti on suhteellisen halpaa köyhän huvia. Ainahan ei ole pakko ostaa kaikkea, mitä mieli tekisi. Samahan se on hienompienkin kauppojen kanssa, ikkunaostokset ovat ilmaista hupia.

No, joka tapauksessa kävinpä tässä päivänä muutamana kolmella kirppiksellä samantien. Ensimmäisestä ostin kolme kirjaa eurolla.




Nämä kolme kirjaa ostin eurolla. Fabergén historia on mielenkiintoista. Kirja nimeltä Carl Fabergé ja hänen aikalaisensa" on Taideteollisuusmuseon julkaisu, joka painettiin kolmikielisenä (suomi, ruotsi, englanti) 1980 pidetyn näyttelyn yhteydessä. Tämä värikuvin varustettu näyttelyjulkaisu, sivuja peräti 98, antaa aika hyvän kuvan tästä firmasta ja toiminnssa mukana olleista suomalaisista taiteilijoista.




Dantesta Dickensiin oli kyllä oikea löytö! Lähes 700-sivua "Maailmankirjallisuuden suurimpien mestarien elämänkertoja, 436 kuvaa", kirjoittanut Vappu Roos. Kirja on vuodelta 1946 ja sisältä hyväkuntoinen eikä päällyksessäkään ole mitään pahempaa kulumaa. Kannet tehtiin silloinkin sangen vahvoiksi.

Kolmas kirjoista tarttui mukaan aivan erityisestä syystä: Kansi on itsensä Maija Karman tekemä ja vuosi 1956. Netta Muskettia en ole pahemmin koskaan lukenut. Katsotaan nyt tuleeko tämä luetuksi.


Kannen kuva on kuitenkin mielenkiintoinen. Selvästi Maija Karman tyylinen, mutta olen niin tottunut siihen, että Karma kuvitti lastenkirjoja, joten tämä kansi kiinnosti sen verran että siitä jonkun kymmensenttisen raaskin maksaa. Typografia on kyllä kaikenkaikkiaan aika keskinkertainen, mutta ei kuitenkaan huono. Nuoren tytön asento on kiva ja elävä, mutta takana jököttävä miehen profiilissa oleva pää on jotenkin kankea. Maalattu ilmeisesti vesiväreillä, kuten useimmat Maija Karman työt. Kai se mies tuohon kanteen tarvittiin, vaikka se pilaa koko kannen, koska se ei tosiaan ole niin taitavasti tehty kuin tuo nuori nainen. Kirjan sisältöä en tiedä, enkä ole jaksanut kahlata läpi takakannen täyttävää pientä pränttiäkään, mistä ehkä selviäisi jotain tuon jäykkäniskaisen miehen osuudesta kirjassa.

Toiselta kirppikseltä ostin taas kirjoja ja Karvinen 2 dvd:n. Siellä oli alennusmyynti tammikuun tyyliin ja melkein kaikista tavaroista sai 50 %:n alennuksen.


Nämä Päätalo-kirjat olivat alunperin euron kappale, nyt sain Mustanlumen talvi 1:n ja 2:n 50 senttiä kipale. Ja kansipaperitkin, Tapani Aartomaan käsialaa, ovat hyvässä kunnossa. Kotiin tultuani luinkin kohta muutaman sivun ensimmäisen osan alusta. Ei niinkään huonoa tekstiä, mutta hidaslukuista. Kieli on värikästä ja vilisee murrerepliikkejä, joita saa hiukan miettiä, koska tuo murrealue ei ole minulle kovin tuttu. Esimerkiksi: "Elähän tenistele..." tai "Taisi piru torrautua eikä ruppea millekkää kortteerin vaihetuksen kanssa" jne. Onneksi asiayhteydestä yleensä selviää, mistä on kysymys. Perusteksti kuitenkin on selkeää vaikkakin värikästä kirjakieltä.
Varmasti Päätalon kirjat, jos ovat samantapaisia ne muutkin, ovat aika hyvää dokumentaatiota suomalaisuudesta. Jatkan kirjojen lukemista pikkuhiljaa. Olen niitä lukijoita, joilla voi samaan aikaan olla meneillään kymmenenkin kirjaa. Onhan tietysti sellaisiakin kirjoja, jotka on pakko lukea samantien loppuun.



Urho Kekkosen kirjoja en myöskään ole pahemmin lukenut, joten tämä oli melkein pakko ottaa mukaan, kun sen hinta oli 20 senttiä miinus 50 %! Sisältöön en ole vielä tutustunut. Ilmeisesti osia on lisää, koska tämän kirjan nimi on Vuosisatani – 1. Kansipaperin sisäliepeessä kerrotaankin, että osia tulee olemaan kaikkiaan kolme. Hannu Tainan suunnitelema kansi on säästynyt siistinä ja ehjänä ja on mielenkiintoisesti kuvannee Kekkosen eräretkeilyä ja urheilullista nuoruutta.

Arja Tiaisen "Tää tojota ei lähe liikkeelle" – Ajopäiväkirja, runokirja vuodelta 2006 maksoi sekin peräti 25 senttiä (normaalihinta olisi ollut suorastaan 50 senttiä! ilman alennusta). Siinä on tosi mainio tilitys ajokortin hankkimisesta, autoilusta, autosta... Suorastaan hauska ja kansikin on hauska: Miina Äkkijyrkän oikea peltilehmä.

Sitten kaksi dvd:tä, toinen 50 %:n alennuksella:



Ihana huhtikuu maksoi 3 euroa kirppiksellä, jossa ei ollut erityisiä alennushintoja. Mutta jos dvd on kunnossa, se maksoi suunnilleen saman kuin jos olisin vuokrannut videon vuorokaudeksi. Nyt voin katsoa sen koska kerkiän ja vaikka kuinka monta kertaa ja antaa sitten vaikka eteenpäin lahjaksi jollekulle. Karvinen 2 sensijaan oli 50 %:n alennusmyyntikirppiksellä ja ostin sen 1,25 eurolla. Jassu sitä olisi varmasti katsonut innoissaan ja voi olla että hän sen sairaalassa katsoikin. Tytön tavaroissa on jossain se aikaisempi Karvinen-filmi.

Alennusmyyntikirppiksellä oli vielä laatikko kirjoja ym., josta sai ottaa ilmaiseksi mukaan, mitä halusi. Sieltä nappasin mukaan kansipaperittoman, mutta siistin kirjan, Aura Koiviston "Villiviinirunoilija".

Ja lopuksi lasiesineitä, kallein ostokseni. Olen vuosia kerännyt vihreää ja punaista lasia:


Nämä lasiset tuikkulyhdyt olivat 2 euroa kappale.


Uusi vuosi – uudet kujeet



Vuoden 2010 ensimmäinen sunnuntai 3.1.2010

Koko uusi vuosi on edessämme. Laatikkomme on vielä täynnä " luvallisia omppuja" nautittavaksemme. Lähtekäämme uteliain mielin tutkimaan alkavaa vuotta! Mitähän mukavaa se tuo meille tullessaan? Vuoden ensimmäinen viikko on alkamassa. Toivottavasti jaksamme kaikki olla "ahneita elämälle" alkavanakin vuonna!

Pakkanen paukkuu nurkissa, viime yönä oli reippaasti yli 20 miinusastetta. Aurinko paistaa. Päivä pitenee kukonaskelin. Monilla on vielä lomaa loppiaiseen. Olen menossa uimahalliin sunnuntaiuinnille. Mukavaa päivää kaikille!

Hyvää uutta vuotta!



Lauantai 2.1.2010

Terveiset lumisesta Helsingistä! Vuosi vaihtui. Nyt aurinko paistaa ja pakkanen paukkuu.





Lunta on tullut lähes joka päivä lisää viime viikkoina.



Liekö ollut uuden lainsäädännön vai kovien pakkasten ansiota, että ilotulitusmeteli näillä meidän nurkilla väheni varmaan peräti 80-90%!!! Uskomatonta. Kun muistelee tilannetta viime vuonna, niin koirakin oli suht rauhallinen verrattuna viime vuoteen, jolloin pauke alkoi jo välipäivinä ja jatkui vielä ainakin pari päivää uuden vuoden jälkeen. Oli se kyllä hirveää, kun koko ajan sai pelätä, milloin jokin ilotulite räiskähtää ikkunasta läpi.

Tällaista jälkeä tuli viime vuonna: Kurkkaa vanhoja blogikuviani.

Nämä kuvat on tältä uudelta vuodelta:





Eivät mitenkään vedä vertoja viime vuodelle, jolloin pauke jatkui yötä päivää melkein loppiaiseen ja varaslähtö otettiin muistaakseni jo tapanina. Nyt pauketta oli vaivaiset pari paukkua etukäteen ja hiukan uudenvuoden aattona ja muutaman kerran vielä kiellon päälle.



Vuosi loppui kuitenkin suomalaisen yhteiskunnan alueella huonosti: Vuoden viimeisenä päivänä maahanmuuttaja tappoi viisi hyvää veronmaksajaa ja itsensä. Ehkä hänkin maksoi veroja. Menetettiin siinä ainakin 100:n jollei useammankin työvuoden verot ja markkinatalouden pyöritys näiden ihmisten kohdalla. Tuli miehen tempaus yhteiskunnalle kalliiksi.

Itseasiassa en tosissaan ajattele asiaa rahan kannalta. Kunhan vain totesin. Surullista oli nähdä lööppejä asiasta eri puolilla kaupunkia. Ei kovin nostanut juhlamieltä. Kai oman elämäni viimevuosien tapahtumien takia jo pelkän lääkintämiesten valkoisen takin näkeminen iltalehden kansikuvassa saa kyyneleet nousemaan silmiin.

Vielä kaikenkukkuraksi otin tänään väärät avaimet koiran kanssa ulos lähtiessäni. Ovenavauksesta sain sitten maksaa 50 euroa.

Toivottavasti alkava vuosi kuitenkin tuo meille kaikille hyviä asioita ja tapahtumia. Hyvää uutta vuotta kaikille, kaikesta huolimatta!