Sairaalakäynti, askartelua ja ulkoilua

Talomme edessä oleva nurmikenttä alhaalta oikealta katsottuna.

24.9.08
Eilen tiistaina 23.9. olimme Jasminen kanssa taas K10:llä. Jassun veriarvot olivat muuten hyvät paitsi trombosyytit olivat tippuneet 80:een. Ei siis tankkauksia. Seuraava lääkäriaika 29.9.08 maanantaina klo 11.

Jasmine askarteli jälleen hienon kaulakorun ja aloitti pussukan tekemisen. Ohjaajana oli jälleen Mirja Heinonen, joka osaa hienosti neuvoa jasminea noissa askartelujutuissa. Kirsi on kolme viikkoa poissa.

Jasminen innoittajana on ollut hänelle syntymäpäivälahjaksi antamani Prinsessan askartelukirja. Siitä tyttö on järjestyksessä tehnyt sivu sivulta erilaisia askartelujuttuja.




Tässä ollaan jo tehty
uudet helmet ja aloitellaan
pussukan tekemistä
Mirjan kanssa.

Olin nukkunut huonosti edellisyönä ja hajamielisyyksissäni rupesin heti kotiin tultuamme puuhaamaan saunaan menoa. Ihmeekseni saunan ovi oli ja pysyi lukossa, vaikka millä avaimella koitin. Silloin vihdoin tajusin, että oli tiistai ja sauna on keskiviikkona.

Siispä takaisin kotiin ja saunan sijasta menimmekin vähäksi aikaa ulos. Ilma oli kaunis ja aurinkoinen sekä aika lämminkin, jotain 16-17
plusastetta. Kiertelimme nurmikentän tuntumassa ja
otin muutamia kuvia taas tosin vain kännykällä.
Aurinko paistoi vielä upeasti.
Erään läheisen kerrostalon pihassa auringonkukat (Helianthus annuus) kukkivat vielä täysillä. Osa kukista oli saavuttanut yli kahden metrin varren, jonka päässä suuret kukat huojuivat. Auringonkukat voivat kasvaa jopa kolmimetrisiksi jossain amerikoissa kuulemma peräti kahdeksan metriä korkeiksi. Kukat ovat isoja kuin lautaset, suurimmillaan halkaisijaltaan jotain 30 cm. Kyseisen talon pihalla oli myös pienikokoisia auringonkukkia. Ehkä ne oli kylvetty myöhemmin, eivätkä ehkä kasvupaikankaan takia olleet yltäneet toisaalla kasvavien mittoihin. minä olen aina ihaillut auringonkukkia niin tauluissa kuin maljakossa. Minusta auringonkukkapellot ovat aivan ihastuttavia.









Tässä kiva kuva Jasminesta ja Nalle Puhista ja Jasminen ottama kuva minusta ja Nalle Puhista. Nämä kuvat on otettu nurmikentän oikeassa laidassa olevalla kalliolla.


Otimme lisää kännykkäkuvia nurmikentän ympäriltä.


Näissä kuvissa nurmikenttä talolta päin katsottuna.

Elinympäristömme kuvia

Nurmikenttä ja Leikkipuisto

Asumme pienen viheralueen tuntumassa, tai pienen ja pienen, miten sen nyt ottaa. Tämä on periaatteessa aika lailla Helsingin keskustaa, mutta harvassa paikassa on näin vihreää. Talon edessä on valtava nurmikenttä, monen peltosaran kokoinen. Puut suojaavat läheisen vilkkaasti liikennöidyn kadun melulta. Talo, jonka 5. kerroksessa asumme (pihalta 4. kerros, nurmikentän puolelta 5. kerros), on rakennettu mäelle. Viereinen iso valtaväylä jää alas puiden taakse. Mäki itsessään jo eristää talomme liikenteen ääniltä. Vihreää on joka puolella, vaikka monet pitävät aluttamme harmaana betonikylänä. Se johtuu siitä, ettäalueen halki kulkeva katu on taloja alempana ja betonia on kadulle päin runsaasti, samoin leveitä betoniportaita, joita nousemalla vasta pääsee sisälle kaupunginosaamme.
Lisään tähän mahdollisesti muutaman kuvan myöhemmin.

Naapuritalot ovat samanlaisia kivijärkäleitä. Näissä kuvissa on mainoskuumailmapalloja. Tosin kännykkäkuvassa ne näkyvät pelkkinä pisteinä,vaikka ovatkin suhteellisen isoja palloja.


Vuodenaikojenvaihtelut näkee näillä kulmilla hyvin, sillä puita ja pensaita on paljon. Ruska on totta tälläkin leveysasteella. Siellä täällä näkee myös villinä kasvavaa luontoa, vaikka nurmikenttä parturoidankin huolella. Nurmikenttään ilmeisesti meneekin sitten kaikki energia, muuta ympäristön hoitamista näkee harvoin. Keväällä täällä on valkovuokkoja ja harvinaisia keltavuokkojakin, jotkä yllättäen kasvavat nurmikentän laidoilla.







Kesällä nurmikentän kansoittavat auringonottajat, leikkivät lapset, nuoret miehet peleineen ja joskus ryyppyporukat. Sanonkin mielessäni tätä aluetta rannaksi, vesi vain puuttuu. Joskus tässäon ranta varmaan ollutkin päätellen kalliossa olevista metallikoukuista.Kesällä nurmikolla on paljon väkeä. Varsinkin hellepäivinä. Mutta vähäinenkin auringonpaiste houkuttelee ihmiset tänne. Jotkut tulevat valmiiksi uimapuvuissa ja bikineissäkin.





Nokkosiakin on ja pujoa, vaikka kiskonkin mahdollisimman monista niistä kukkanuput ennen kuin ne ehtivät aueta. Maitohorsmaa, takiaisia ja villinä kasvavia vadelmapuskia. Puut ovat joko lehmuksia tai vaahteroita, mutta myös leppiä, haapoja japihlajia on siellä täällä aika paljon. Kuuset ovat varmaankin istutettuja. Kallioilla ja hiekkateiden varsilla kasvaa orvokkeja, katkeraa maksaruohoa, lemmikkejä ja monia muita villikukkia. Mansikoita, metsätähtiä, voikukkia jne.

Otetaanpa tähän pari poseerauskuvaakin. Jasmine ja minä ulkoilutamme collietamme Nalle Puhia.

Tässä näkymä nurmikentälle leikkipuiston suunnasta tultaessa.

Viereinen leikkipuisto on ollut kesästä asti remontissa. Ilmoituksen mukaan leikkipuiston kunnostus kestää pitkälle joulukuulle.
Leikkipuiston portinpieli on nyt tämän näköinen.
Olen joitakin graffiteja laittanut aikaisempaan blogiini. Laitan ne nyt pienempinä kuvina myös tähän. Graffitit ovat leikkipuiston rakennusten ulkoseissä.
Leikkipuiston portin sisäpuolella on nyt tällaista.


Jotain on jo valmiinakin. Jasmine kokeilee uusia laitteita.

Rauhallinen lauantai-ilta 9.8.08

Iltapäivä oli pilvinen, mutta ei satanut.
Yllä kuva blogissani usein mainitsemastani
nurmikentästä talomme edustalla. Klikkaa kuvaa, niin näet sen suurempana.
Illemmalla aurinkokin tuli näkösälle vähäksi aikaa. Lämpötila ei kuitenkaan noussut edes lähelle kahtakymmentä. Nyt kymmenen maissa illalla mittarissa on 16 astetta. Kävin kaupassa Mäkelänkadun Valintatalossa. Kassalla oli pirteä virolaistyttö Mirje. Hän kehui Puhia, joka istui rauhallisesti odotellen minua eteisvälikössä. Puh onkin aina tyylikkäästi hiljaa ja odottaa fiksusti ihmisten ohikulkemisista välittämättä.

Palatessani kaupasta, otin puhelinkamerakuvia graffiiteista,
joita on ilmestynyt remontissa olevan leikkipuiston
rakennusten seiniin.




Tässä allaolevassa kuvassa on graffiitteja, joita on tehty vieressä olevan opiskelija-asuntolan seinään. Graffiitit ovat talon puiston puoleisessa seinässä hiukan piilossa puiden puolella.

Nurmiken-
tällä pari poikaa pelasi sulka-
palloa.
Enpä ole aikoihin nähnyt-
kään sulka-
pallon-
pelaajia.



Kurttulehtiruusujen kiulukat alkavat jo punertaa.Syksy on auttamattomasti tulossa.
Ilta-Sanomissa oli 4.7. juttu Puutar-
han
aikapom-
meista.
Siinä mainittiin, että Kurttulehtiruusu eli lyhyemmin Kurtturuusu on ongelma etenkin hiekkarannoilla, missä se voi muodostaa hehtaarien laajuisia kasvustoja. Se on alunperin Koillis-Aasian kasveja. Se on kuulemma tehokas leviämään myös siemenestä ja on siis uhka muille kasveille. No, uhka ja uhka, joskus ktselisi mieluummin kurtturuusupensaita kuin ohdakkeiden peittämiä peltoja. Lupinikin kuuluu näihin haittakasveihin. En kuitenkaan ole vielä elämäni aikana nähnyt liikaa lupiineja. Tienvarsilla niitä olisi aivan mukava nähdä kuten kurtturuusujakin.

Katsoimme tänään Shirley Temle elokuvista yhden, The little colonel -nimisen elokuvan vuodelta 1935. Siitä oli mahdollisuus katsoa myös värillinen versio. En ole koskaan aikaisemmin nähnyt ainuttakaan Shirley Temple -elokuvaa.