Näytetään tekstit, joissa on tunniste valvominen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste valvominen. Näytä kaikki tekstit

Laiskottelu kunniaan


Perjantai 16.10.09

Viimeinen virallinen lomapäivä. Maanantaina alkavat taas koulut. Tietysti tämä oli aika kylmä viikko perunannostolomaksi, mutta ei se mitään kun en täällä kivikylässä kasvata perunoitakaan.

Selitykseksi sen verran, että koulujen syyslomat olivat aikoinaan ns. perunannostolomia, kun lapset tarvittiin kotona aputyövoimaksi, jotta sato saatiin ylös myös maasta. Lainaan tähän tuon Finfoodin tekstin kokonaan, kun en saanut linkkiä toimimaan:

"Syysloma oli alun perin perunannostoloma

Koululaisten syysloma ei ollut ennen vanhaan lepäilyä vaan raskasta

työtä varten.Maaseutukouluissa syysloman syynä oli perunannosto,

johon lapsetkin osallistuivat - totta kai.


- Jos perunaa ei perheessä viljelty, syysloma voitiin käyttää

sienestämiseen ja marjastamiseen, kouluneuvos ILHAN HAMID

Opetushallituksesta kertoo.


Lapset osallistuivat pitkälle 1900-lukua tiiviisti maatilan töihin.

Kesällä harvennettiin ja harattiin turnipsi- ja lanttumaat ja

syksyllä nostettiin perunat omasta ja koko kylän pelloista.

- Joissain perheissä perunaa nostetaan edelleen syyslomalla.

Jos lapsi on tottunut tekemään työtä, se näkyy kotitaloustunnillakin,

ylitarkastaja MARJAANA MANNINEN Opetushallituksesta kertoo.


Perunannostoloma otettiin käyttöön maaseutukunnissa 1940-luvulla,

joissain kunnissa vielä aiemmin. Loma pidettiin yleensä syyskuun

lopussa tai lokakuussa.


Perunannostoloman pituus vaihteli paikkakunnittain kahdesta päivästä

jopa kymmeneen päivään. Joidenkin lähteiden mukaan perunannostoloman

pituus vaihteli oppilaan iän mukaan. Ylimmät luokat saivat esimerkiksi

kaksi viikkoa ja alimmat luokat muutaman päivän. Perunannostoon sai

monesti vielä pyynnöstä lisälomaa.


Perunannostoloma muutettiin syyslomaksi viisipäiväiseen työviikkoon

siirryttäessä 1970-luvulla. Samalla menetettiin Suomessa pitkään

perinteenä ollut toukokuun viimeisestä päivästä syyskuun ensimmäiseen

kestävä kesäloma. (Finfood)"


Nykyisin nostan perunat kaupan laarista. Ei siis tarvitse pellolla

hikoilla. Ainakaan toistaiseksi.

Ihanaa, kun saa aamulla vetelehtiä tai nukkua, jos nukuttaa ja

valvoa myöhaan, jos huvittaa. Siis tämän viikon on saanut.

Ei tarvitse laittaa kelloa soimaan aamukuudelta vielä kahteen päivään.

Silti, jos on kertynyt univelkoja, ne ehtiivielä korjata.Viikonloppuna.

Vaikka en ole mikään Lasse Mårtensonin ihailija, niin tänään pidän

tästä laulusta:Laiskotellen

Yöllistä terapia(?)kirjoittelua

Tämä Lasipalatsin kuva on kahvilan nettimainoksesta eikä siis ole minun ottamani

Torstai 2.10.08 klo 2.25 tietokoneen kellon mukaan

Jasmine tuli illalla istumaan sänkyyni ja leikkaamaan paperinukkeja, mutta nukahti sitten kohta istuvilleen tyyny selän takana, enkä ole raaskinnut herättää häntä, että menisi omaan sänkyynsä nukkumaan. Istun taas tässä vuoteeni jalkopäässä kirjoittelemassa. Voisin kai nukkua makuupussissa lattialla tai mennä sohvalle, mutta enpä ole mennyt. Osasyynä tähän valvomiseeni on ehkä sekin, että käytyämme tänään Ateneumin taidemuseon näyttelyssä poikkesimme jo lähes totuttuun tapaan Café Lasipalatsissa juomassa pari isoa kuppia mangoteetä ja nauttimassa sen särpimenä puolikkaaksi jaetun gluteenittoman minttusuklaakakkupalan. Todella hyvä yhdistelmä. Voin suositella. Mutta pari vahvaa kupillista teetä, vaikkakin ohennettuna kunnon lorauksella kermaa, on kaiketi ainakin minulle sen verran vahva kofeiinipaukku, ettei uni heti pyri silmään.

  • Cafe Lasipalatsi

  • Kari oli tänään Tallinnan risteilyllä ja toi tullessaan taas pirtulastin Virosta. Tämä on meidän sisäpiirin vitsimme. Meillä ei ole kellään minkäänlaista alkoholiongelmaa, emmekä ainakaan minä ja Jasmine käytä lainkaan väkijuomia sisäisesti, ulkonaisesti kyllä jonkin verran. Hygieniaongelma meillä on nyt ollut melkein kolme vuotta. Elämämme muuttui Jasminen sairastuttua leukemiaan todella bakteeri- ja yleensä pöpökammoiseksi. Kun vastustuskykyä ei ole edes oman elimistön pöpöihin, niin ollaan tosi kaltevalla pinnalla. Jokaisella kun on omassakin elimistössä noin kilon verran pöpöjä, osa tarpeellisia, osa vaarallisia. Pöpökauhu ilmeni meillä mm. siten, että Jasminen granujen eli siis neutrofiilien ollessa nollassa aloin käyttää tytöllä ainoastaan kertakäyttöastioita ja -aterimia. Koska matalasoluvaiheeseen siirtyminen saattoi tapahtua äkisti, eikä meillä ole käytössä tiskikonetta, joka pesisi astiat tulikuumalla vedellä, siirryin vähitellen käyttämään tytön kanssa pelkästään paperiastioita ja muovisia syömävälineitä. Norokin jylläsi jossain vaiheessa, joten kaikki pinnat ja esineet tarvitsivat desifiointia lähes koko ajan. Avuksi tuli Tallinnasta saatava 80% alkoholi. Sillä voi pyyhkiä monia esineitä ja pintoja. Suomesta ei niin vahvaa ainetta saa. Se on samaa luokkaa, mitä sairaalat käyttävät mm. erilaisten letkujen ja piuhojen yhdistämisessä, kun potilaalla on suonensisäisiä tiputuksia yms. Yhdistettäviin osiin hoitajat suihkuttavat desinfioivaa ainetta, ennen kuin ne liitetään potilaan viggoihin, kanyyleihin, keskuslaskimokatetriin jne.


    Tämä minun valvomiseni ei ole suinkaan uusi ilmiö. Jasminen sairaalajaksojen aikana tulin yleensä kotiin yön viimeisellä ratikalla tai bussilla ja nukuin sitten minkä nukuin ja menin aamupäivällä taas sairaalaan tytön luo. Lastenklinikalla odotetaan jommankumman vanhemman osallistumista lapsen hoitoihin päivän aikana. Välillä on tullut valvottua tytön huonon voinnin takia. Oksentelua, ripulia, yleistä pahaaoloa lapsella on ollut useinkin näiden lähes kolmen vuoden aikana. Varsinainen hoito kun tapahtuu kotoa käsin, sairaalassa käydään vain ottamassa pistoksia, verenkuva tai joku muu hoitotoimenpide ja sitten mennään kotiin ainakin yöksi. Joskus ravataan sairaalassa viikkokausia lähes päivittäin ja tullaan illaksi ja yöksi kotiin, vaikka seuraava sairaalakäynti olisi taas klo 8 seuraavana aamuna. Kun tytön saattohoidon alkamisesta ilmoitettiin minulle, lääkäri kysyi haluanko jotain lääkettä, unilääkettä tms. Sanoin, etten halua. Valvon mieluummin ja olen jotensakin tolkuissani, vaikka olisin väsynytkin, kuin jossain pökeryyden tilassa, niin kuin jotkut vanhemmat näyttävät olotilakseen valinneen. Jasmine nukkuu nykyisin aina välillä myös päivällä, joten päikkärit sopivat minullekin. Kyllä sitä pienet torkut onnistuvat mihin aikaan vain, jos tarpeeksi väsyttää. Ja ainakin joka toisen yön saan minäkin nukuttua. En yleensä valvo kahta yötä peräkkäin.

    En tiedä onko tunteiden turruttaminen hyvä vaihtoehto. Surut on kuitenkin surtava. Ei ole tietenkään ollut helppoa kuulla lääkärin ilmoitusta heti tytön hoitojen alussa, että lapsi voi kuolla hoitotoimenpiteisiinkin. Ei ole myöskään helppoa kuulla sitä, että vain vauvat yleensä selviävät ALL:sta eli akuutista lymfaattisesta leukemiasta, johon Jasmine sairastui. Mutta elämämme ja kuolemamme on Jumalan kädessä.

    Linnanmäki sateessa







    6.-7.9.08 Yöllä klo 3.30

    Olen jo tottunut tähän sekalaiseen vuorokausirytmiin. Tai en tiedä. Ehkä tähän ei totu, tästä vain on tullut tapa, kun tytön kanssa menee myöhään, enkä voi käydä nukkumaan aina silloin, kun mieli tekisi. Tulimme hieman yli 22:n kotiin Linnanmäeltä. Jasmine halusi ruokaa ja nimenomaan "makaronia ja ketsuppia" ja totta kai laitoin tytölle tätä yhtä hänen nykyisistä mieliruoistaan. Gluteenitonta makaronia tietysti, koska Jasminella on keliakia. Tyttö söikin ison lautasellisen hyvällä ruokahalulla. Samalla annoin hänelle lääkärin viimeksi määräämät lääkkeet: Dolmed(5g)-puolikas, Celepran-tabletti, Konakion-puolikas ja 1 kpl Ditrim Dubloa. Syötyään tyttö nukahti sänkyyni. Tässä nyt taas kirjoittelen tytön jalat sylissäni.



    Sitten jotain tämän päivän tai siis lauantain ohjelmasta:
    Lähdimme klo 17:n jälkeen Linnanmäelle. Pääsimme sinne tytön isän kyydissä. Kari oli menossa yöksi töihin ja lupasi, jos ei tule hirveää kiirettä, mahdollisesti viedä meidät jossain välissä sitten kotiin takaisin. Ostin Jasminelle 24 euron Iltahupi-rannekkeen, jolla hän pääsisi kaikkiin laitteisiin.


    Iltahupi olisi voimassa vasta klo 19 alkaen, joten menimme ensin Sea Lifeen, Merimaailmaan, minne tytöllä oli jo ennestään kesän alussa ostettu vuosilippu. Huomasin, että sinnekin oli vuosilipun hinta noussut 10 eurolla. Alkukesästä vuosilippu maksoi 30 euroa, nyt hinta oli jo 40 euroa, siis yli 30 %:n korotus!













    Kun tulimme Sea Lifesta, menimme Peacockin aulan kahvilaan odottelemaan, että kello tulisi seitsemän. Pyörähdimme kuitenkin ensin Kahvikupissa.









    Jasmine alkoi äkkiä voimaan pahoin. Istuimme kahvilan pöydässä, kun Jasminea alkoi oksettaa. Hän lähti juoksemaan ulos, mutta oksennus tuli, ennen kuin hän ehti ulko-ovelle. Onneksi kukaan henkilökunnasta ei ollut vihainen. Menimme sitten vaihtamaan vaatteita naistenhuoneeseen siis vessaan. Oli hyvä, että minulla oli ylimääräinen pusero mukana. Oksentamisen jälkeen tyttö oli janoinen ja menimme paikalliseen hampurilaispaikkaan, mistä hän halusi pullon vettä ja ranskalaiset.



    Nyt tajusin vihdoin antaa hänelle Zofran Zydiksen, hyvinvointilääkkeen, joita olin ottanut varmuuden vuoksi mukaan. Loppuillan tyttö voikin aivan hyvin, kävi jopa tanssikoneessa tanssimassa pari biisiä. Hän sanoi, että oksensi sen takia, että vatsassa oli alkanut kiertää siinä Kahvikupin pyörityksessä ja sanoi päätään alkaneen särkeä; mikreenikohtaus? Vointi kuitenkin parani heti oksentamisen jälkeen.





    Oli alkanut sataa ja sade vain yltyi. Pysyttelimme sisätiloissa, katselimme valtavaa tivolirekvisiittatarjontaa ja toivoimme sateen lakkaavan. Ei se lakannut.





    Kahdeksalta alkoi mahtava meteli yli koko tivolialueen: Nuorten päättäjäiskonsertti, Elämä On Parasta Huumetta Ry., esiintyjinä Lovex ja Ari Koivunen. Nuoriso kiljui täyttä huutoa ja melu oli valtava, varmasti riittävästi desipelejä tuhoamaan kenen kuuloaistin tahansa. Jassu on kaiketi oikeaa kohderyhmää ja istui katoksen alla muiden joukossa tyytyväisenä kuuntelemassa. Häneen ilmeisesti kuten paikalla olleisiin muihinkin nuoriin Ari koivusen esitys upposi kuin häkä.

    Tytöllä oli siis Iltahupi-ranneke, jota hän halusi käyttää. Siispä oli ostettava sadeviitat ja sateenvarjo, jota en ollut älynnyt ottaa mukaan, koska sää oli päivällä ollut hyvä, ja puikkelehdittava lätäköissä ja sateessa laitteelta toiselle. Tyttö kävi jopa saderasastuksella. Oheinen kuva on kuitenkin aikaisemmalta kerralta, sillä oli niin pimeää, etten kännykameralla saanut tilanteesta kuvaa. Kaikki tähänastiset kuvat olen ottanut kamerapuhelimella. Täytyy nyt vihdoin etsiä digikameran piuha ja laturi, että saan aikaisemmat kuvat purettua kamerasta ja muutenkin saan otettua parempia kuvia. Tänne nettiin tosin kännykamerankuvat kyllä ovat riittäviä, paitsi illalla ja sisällä otetut kuvat saattavat jäädä kovin rakeisiksi, koska kännykässä ei ole salamaa.

    Linnanmäeltä ei ole tapana tulla tyhjin käsin. Ainakin narusta pitää vetää tai käydä onkimassa, ehkä tulee ostettua arpa.

    Jasminella on yleensä arpaonnea. Tässä avataan arpaa ja toisessa kuvassa halataan voittona saatua vaaleanpunaista pehmopossua.




    Taas on syksy ja Linnanmäki sulkee ovensa. Lauantai oli viimeistä edellinen päivä, sunnuntaina on Päättäjäiskonsertissa Suurlähettiläät, ilotulitus ja osa huvipuistolaitteista joudutaan sulkemaan normaalia aikaisemmin ilotulituksen vuoksi. Silloin en halua olla paikalla. Joskus vuosia sitten, joskus, kun Jasmine ei vielä ollut sairastunut leukemiaan, olimme Linnanmäellä viimeisenä iltana. Pauke oli valtava, samoin ihmismassa. Tänään porukkaa ei ollut paljon. Johtui varmasti sateesta. Meille silloin aikanaan Linnanmäen päätöskonsertit ja ilotulitus olivat syksyn avajaiset.




    Sateen takia ei tässä laitteessa ollut mahdollisuutta käydä. Kuva on aikaisemmälta Linnanmäki-reissulta


    Yllätysnarusta piti tietysti myös nykäistä. Narun päästä löytyi oikea prinsessa-patakinnas.



    Nyt kello on neljä aamulla. Tyttö heräsi ja paineli omaan sänkyynsä jatkamaan uniaan. Ehkä minäkin käyn vähäksi aikaa pitkäkseni. Lisään kuvia myöhemmin.

    Tekstilisäys: No niin, LUULIN tytön menneen omaan sänkyynsä nukkumaan, mutta juuri kun itse vihdoin aloin yrittää nukkua, kuului WC:stä: "Äiti, tule tänne." Tyttö oli kaiketi nukahtanut vessanpöntöllä istuessaani ja torkkunut siellä varmaan pitkän tovin. Toivottavasti ei saanut peräpukamia. Olisi pitänyt itse viedä tyttö sänkyynsä eikä luottaa tytön itse jaksavan mennä sinne. Omaa typeryyttään ei voi laittaa väsymyksensä piikkiin, vaikka sitähän se oli.




    Tässä vielä jotain Lintsin voittoja: Possu tuli siis arvoista, krotiilin tyttö sai palloja kiinni ottamalla. Naamari oli jostain narupelistä.

    K-Market Pasaatin asiakaspalvelusta ym.

    Torstai 10.7.08

    Eilinen päivä meni sitten siten kuin meni eli harmittava masennus nosti taas päätään. Ja syynä oli vain yhden K-kaupan henkilökuntaan kuuluvan naikkosen käytös. Olin yrittänyt viime päivinä kotikontein taistella inhottavaa kaiken lonkeroivaa pahaa mieltä vastaan. Ja joten kuten onnistunutkin. Jasminen parempi vointi ja tytön koko viikoksi venytetty synttärien vietto antoivat ajateltavaa ja pari tahallaan valvottua yötä olivat tyhjentäneet aivoni joltiseenkin sopukuntoon. Yön valvominen kun vastaa jotain promillen humalaa (ilman krapulaa) ja ajatusten normaali kierre katkeaa eli ikävien ajatusten voi toivoa eksyvän jonnekin, vähintään taka-alalle, mieluummin harhailevan kokonaan pois unenpöpperöisen maailman kuvioista. En tosin valvomisen jälkeenkään ole kovin uninen, mutta kylläkin hajamielinen. EDIT: On olemassa tutkimuksia, joissa on todettu valvomisen auttavan masennusoireista kärsiviä. Toisaalta valvominen on sekä terveydellinen riskitekijä että liikenteessä valvonut henkilö on riskitekijä. En kuitenkaan tällä hetkellä omista autoa enkä aja toistenkaan autoja.(EDIT loppuu)

    "Tiesitkö, että yhtämittaisen valvomisen vaikutus on verrattavissa humalatilaan:

    19 tuntia valvomista = 0,5-0,6 promillea
    24 tuntia valvomista = 1 promille
    36 tuntia valvomista = 1,5 promillea"

    Katso esim. Liikenneturva:




  • LIIKENNETURVA







  • Eilen meillä oli saunapäivä. Sekin on pieni piristys tässä kaiken keskellä. Viime viikolla emme käyneet saunassa, koska Jasminella oli ollut maanantaina LYP ja haavaa ei saanut kastella kolmeen päivään. Nyt sitten saunoimme sitäkin iloisemmalla mielellä. Saunan jälkeen pesin kiireesti pyykkiä ja lähdin ilta-kahdeksan jälkeen kauppaan. Lähikauppa kun on nykyisin ilta-yhdeksään asti auki. Koiran pissatus oli hieman myöhässä saunan ja pyykkitupavuoron takia, joten nappasin karvaturrin mukaan kauppalenkille. Kello taisi olla jo kovin lähellä yhdeksää, kun astuin läheisen K-market Pasaatin ovesta sisään. Hajamielisyyksissäni kiertelin hyllyjä tutkien ja ruokavaihtoehtoja miettien ilmeisesti liian kauan enkä huomannut ajan kulumista. Kukaan ei myöskään hätyytellyt ilmoituksella, että kello on jo paljon ja liike suljetaan. Kassajonossa olin viimeinen.

    Ostin uudet piippaussakset, joita olin jo aikaisemmin katsellut. Hinta oli mielestäni kohtuullinen, vähän alle 24 euroa. Myös deodoranttia tarvitsin ja sen valitseminen oli kai lohkaissut kaupassa viettämästäni ajasta tovin, kun en runsaasta antiperspiranttivalikoimasta meinannut löytää mieleistä. Maksoin ostokset kahdessa erässä, ruoat erikseen ja kihartimen, dödön ja sukkapaketin omana ostoksenaan. Ohi pyyhälsi liikkeessä usein näkemäni hieman muita myyjiä ja kassoja iäkkäämpi daami. Kiukkuisena hän huusi minulle, etten saa käyttää muovikasseja, joihin juuri pakkasin ostoksiani ja joita minulla oli mukanani, vaan että ne oli tarkoitettu muuhun käyttöön. Hän sekoitti ne pikkupusseihin, joita kassalla on asiakkaita varten tarjolla.
    "Seuraavalla kerralla et kyllä käytä noita, vaan ostat muovikasseja kassalta!" hän kiljui minulle. Vastasin hänelle, että ne eivät ole kaupan ilmaispusseja, vaan omia mukanani tuomia kasseja, jotka tosin olivat ohuita ja lähes läpinäkyviä kuten kaupan pussit, samalla tavalla yhteen liimautuneita, mutta paljon isompia ja myös vahvempia kuin kaupan pikkupussit. Muija vain pudisteli päätään eikä uskonut, kun tiuski minulle: " Noiden käyttöä voisi pitää jo kiusantekona!" EDIT: Tarina jatkuu blogissa 28.7.08 Maanantai-ilta, vrt. RIKOSLAKI (EDIT loppuu)

    Ulko-ovella hän jatkoi sättimistään ja tiuski minulle, että kello on jo vartin yli yhdeksän. Sanoin hänelle, että kauppaan pitää laittaa jokin aikaraja, miten kauan asiakkaat pääsevät sisälle. Jos kauppa on auki kello yhdeksään illalla, ei voi olettaa, että viimeinen sisään tullut ostaja on minuutissa jo ostoksineen ulkona eli sisään ei pitäisi päästää asiakasta enää 20.45 jälkeen, jos oletetaan hänen poistuvan tasan kello 21. En tosin kai ollut viimeisenä kauppaan tullut asiakas, vaikka Maija Myöhäinen olinkin. Harmi, etten huomannut ajan kulumista ja niin kaupassaoloaikani venähti yli "sallitun". Tavallisesti illalla on kaupassa paljon porukkaa ja kassatkin huutelevat ajoissa, että on sulkemisaika. Nyt olin yksin, taisi pari kolme nuorta siinä pyöriä ostoksia tehdessäni. Ei siis minkäänlaista ruuhkaa ja kovin oli hiljaista, niin että sain rauhassa unohtua hyllyjen väliin mietiskelemään.

    Siinä ulko-ovella minua alkoi liikkeen asiakaspalvelijan käytös harmittaa, kun olin sentään taas tehnyt kallita ostoksiakin, lähes 80 eurolla. Kysyin kiukkuisen tyypin nimeä, jota hän ei kuitenkaan suostunut sanomaan. Vihainen ilme naamallaan hän vain raivosi, että kauppias ottaa valitukset vastaan. Päätin vaihtaa kauppaa, niin lähikauppamme kuin K-market Pasaati onkin ja sanoinkin sen ja sen, että hän on suurin päätökseeni vaikuttava tekijä. Hyvä kun en saanut siinä kaupasta poistuessani nyrkistä. 
  •  EDIT: Tarina jatkuu blogissa 28.7.08 Maanantai-ilta, vrt. RIKOSLAKI (EDIT loppuu)

  • Olen ollut tuon liikkeen hyvä asiakas jo vuosia ja ostanut monta kertaa viikossa kaikki päivittäistavaramme sieltä eivätkä ostosummat ole olleet ihan pieniä. Tytön leukemian takia meillä on oltava aina tuoretta ruokaa. Lisäksi gluteenittomat tuotteet ovat kalliita ja niitäkin olen paljon ostanut tästä kaupasta. Matalasoluvaiheessa tyttö ei saa syödä tuntia vanhempaa sapuskaa, ei viimeisten päivien tarjoustuotteita ja ravinnon on oltava monipuolista ja ravitsevaa. Meillä menee valitettavasti paljon ruokaa hukkaan, kun kaikkea tytön syömättä jättänyttä ei voi antaa koiralle enkä minäkään haluaisi olla laskiämpäri. Olenkin jo pitkään kauhistellut ruokamenojen suuruutta. Pasaatin hinnat kun eivät ole halvimmasta päästä, vaikka jotain sieltäkin saa edullisesti. Ainakin ratikkalippujen verran tulee säästöä halvempia kauppoja käyttäessäni, joten sama se vaikka menisin keskustaan asti kauppaan. Taitaisivat säästöt olla suurempiakin, joten hyvästi Pasaati. Pasaati on kuitenkin lähellä ja sitä on tullut käytettyä mukavuussyistä. Mieti, miten koulutat henkilökuntasi Marko Säilynoja, tämä ei ole ensimmäinen ikävä asiakaspalvelukokemus liikkeessäsi. Muista, että Helsinki on täynnä mestoja, et ole ainoa kauppias. Panosta palveluun. Jossain asiakaspalautelapussa minulla on tuon Pasaatin asiakaspalvelijan nimi. Taidan etsiä sen papereistani ja lisätä myöhemmin tähän. Sanotaan, ettei sota yhtä miestä kaipaa, mutta kaupan kannattaisi kyllä pitää kiinni asiakkaistaan.


    Tässä kuvassa Jasmine Pasaatin eteisessä joskus huhtikuussa -08

    Kovin ovat reteitä nämä K-kauppojen myyjät ja kassat. Tylyä palvelua olen saanut maallakin. Voitin kerran Reissumies-leipiä mahtavan paketin. Joskus 90-luvulla. Joopa joo, ne piti hakea Vampulan K-kauppakeskuksesta - muuten paikkakunnan ainoa kauppa oikeastaan silloin ja kaiketi vieläkin, eipä asiakkaasta väliä, kassoistakin osa kuin hapankaalin nielleitä. Hain leipäkassin, johon oli ilmeisesti koottu kaikki ikivanhat leivät hyllystä. Olisiko joukossa ollut montakaan kohtalaisen tuoretta, aivan vastaleivottuja ei yhtään. Otin silloin paketin kiltisti vastaan asiasta myöhemmin valittamatta, vaikka harmittikin kun leivät osoittautuivat kuiviksi vanhoiksi käntyiksi. No tulihan se valitus tässä nyt ilmaistuksi.

    Että sitä masentuu kaikesta turhasta. Kun olen ilman lomia hoitanut syöpäsairasta lastani lähes vuorokaudet ympäri jo kolmatta vuotta, pitäisi meikäläisen osata jo laittaa arvot oikeaan järjestykseen.



    Tänään tuli sitten 72 euron lasku Lastenklinikalta ajalta 21.-26.6.08 , vaikka tytön sairaalamaksujen katto piti jo olla täysi. Syynä tytön ikä. Kun on täyttänyt 18 vuotta, pitää maksaa puolet eli 12 euroa vuorokaudelta, vaikka maksukatto on jo ylittynyt. On kuulemma joku hallituksen päätös.

    "Kunnallisen terveydenhuollon asiakasmaksuilla 590 euron maksukatto kalenterivuotta kohti. Maksukaton täytyttyä asiakas saa avohoidon palvelut pääsääntöisesti maksutta. Lyhytaikaisen laitoshoidon hoitopäivämaksu alenee 12 euroon maksukaton saavuttamisen jälkeen."
    Katso





  • Maksukatto ym



  • Toukokuu 2008

    24.5.08
    Varhainen aamu. Kello on jotain 4.30 aurinko on jo noussut. Tässä tuli nyt valvottua kaksi yötä putkeen. Stressiä? Kenties. Tytön LYP oli keskiviikkona, siis pari päivää sitten. Antoivat sytostaattia suoraan selkäytimeen. Veriarvot ovat olleet tosi hyvät, dromppareitakin yli 200 ja granut jotain 4000. Varsinaista LYP-tulosta en ole vielä kuullut. Mikroskooppitutkimuksesta saan kai tietää maanantaina, virtaustulos vie pari viikkoa. Varsinaiset hoidot jatkuvat elokuulle. Monta rukousta on tytön puolesta laitettu matkaan.

    Illalla sai colliemme epileptisen kohtauksen. Diapam-peräpuikkoja on kai jäljellä enää pari kappaletta. Edellinen kohtaus oli viime kesänä.