Mikä tekee päivästä hyvän


Perjantai 16.10.09

Kiireisinä päivinä saa juosta tukkaputkella aamusta iltaan. Lomapäivä on päivä, jolloin voi unohtaa kiireet. Ei tarvitse ajatella tehokkuutta, ei tuijotella kelloa. Ja jos mahdollista voi itsekkäästi keskittyä omiin asioihinsa, toiveisiinsa, unelmiinsakin. Minulla nuo ruuhkavuodet ovat muutenkin jo takana, ei tarvitse arkisin viedä ennen töihin menoa lasta päiväkotiin, lomapäivinä pitää huolehtia vain kissasta ja koirasta.

Mikä sitten tekee päivästä hyvän? Jokainen päivä on erilainen, joten kerronpa nyt tästä päivästä ja siitä, mikä teki tästä päivästä hyvän.

Turhautumiselta vältyin hyppäämällä tänään ratikkaan ja katselemalla taas kerran ohimennen ihmisiä, tietysti vältän tuijottamista. Useimmat eivät edes huomaa omissa touhuissaan, että katselen heitä.



Kivointa minusta on seurata Jasminen ikäisten nuorten puuhia. Joskus juttelenkin noin vain junassa, bussissa, ratikassa, ties missä nuorten kanssa. Toisinaan mietin, millainen itse olin 18-19 -vuotiaana. Joidenkin nuorten nenärenkaita, kulmalävistyksiä ja kielikoruja ihmettelen. Harvemmin heille itselleen. Ehkä tuo nuorten seuraaminen on osa surutyötäni, kun Jasmine ei enää ole täällä kanssani.



Itseasiassa olisi kiva olla vielä itsekin kaksikymppinen. Nyt ottaisin asiat ihan toisin. Stressaisin vähemmän. Ymmärtäisin monien elämän valintojen ehdottomuuden ja tärkeyden. Kyselisin lähisukulaisilta enemmän asioista, joista nyt tässä iässä olen kiinnostunut, mutta en silloin nuorena ollut, kun molemmat mummoni elivät, kun kaikki setäni ja tätini elivät, kun vanhempani elivät.

Tänään oli lämmin päivä. En tiedä, johtuiko se siitä, että olin kaivanut talvitakkini naftaliinista (kuvaannollisesti) vai mistä. Olin melkein kuumissani. Joka tapauksessa ei satanut räntää eikä tuullut jäätävästi pohjoisesta kuten esimerkiksi viime keskiviikkona.

Ajelin lähijunalla, tulin kotiin ratikalla. Monenlaista saa kaupungilla nähdä perjantaina. Juttelin yhden nuoren myyjän kanssa Stieg Larssonista. Hän jopa tarkisti netistä, joka hänellä oli siinä myyntitiskillä käytössään, mihin Larsson nuorehkona miehenä niin yllättäen menehtyi. Puhuimme myös Larssonin testamenttiin liittyvästä kiistasta. Tällaiset ihmisten kohtaamiset ovat mukavia arkipäivän keskellä.

Tänään en käynyt tutussa kahvilassa syömässä keittoa, niin kuin usein teen. En viitsi aina tehdä kotona ruokaa ja kantapaikastani saa lähes aitoa kotiruokaa suht edullisesti, tosin vain keittoja. Mutta oikeastaan ne eivät ole minulle VAIN vain, sillä pidän keitoista. Kun lautasellinen maksaa 3,80 euroa, niin ei se paljon halvemmaksi tulisi kotonakaan tehtynä ja yksi kukkura lautasellinen riittää minulle kerrallaan. Kotona tulisi tehtyä kattilallinen. Ei tarvitse lämmittää samaa keittoa kotoa jääkaapista seuraavana päivänä, vaan voin käydä ko. kahvilassa syömässä taas uutta keittoa. Ruokalistalla päivästä riippuen aina kaksi vaihtoehtoa, kalakeittoa, jauhelihakeittoa, kaalikeittoa tai lihakeittoa ja torstaisin on usein hernekeittoa ja pannukakkua. Minä tosin en syö pannaria. Kunhan tästä ryhdistäydyn, alan itse tehdä keitot ja muut sörsselit. Pistä ylijäävät pakkaseen ja syön sitten kun on tarvis.


Kirjastossakin on mukava poiketa. Käväisin tänäänkin. Lastenosastoa käyn usein ihailemassa. Siellä on monia satuhahmoja isoina paperiveistoksina ja pehmoleluina. Tässä kameran uumenista muutama kuva tähän blogiin. Pääkirjastossa on myös runokirjojen huone. Kokonaista kolme seinällistä runokirjoja, suomalaisia ja muunkin kielisiä. Lehtiä on myös suuret määrät.

Tavarataloissa on mukava kierrellä ja katsella. Välttämättä en osta mitään. Katselen vain. On muotia, uutuuksia, kauniita vaatteita ja esineitä. Kirjaosastolla voi vilkaista uutuuskirjoja ja kenties ostaa jonkin tarjouskirjan. Tänään vilkaisin isä Puhemiehen tyttären ikäisen vaimon uutuutta. En pitänyt kannesta. Tosi vanhanaikainen typografia. Runot ilmaisevat aika paljon tuosta naisesta, ilmeisen laskelmoivaa tyyppiä. Pitäisi lukea kaikki runot, jotta voisin sanoa enemmän. Nyt en välittänyt laittaa siihen rahojani.

Kerään runokirjoja ja jos sellainen on tarjouksessa, niin ehdottomasti se lähtee mukaani, varsinkin jos hinta on todella edullinen.

Viimeisimpiä runokirjaostoksiani ovat olleet Arto Mellerin Runot, Sevenpokkari maksoi vitosen.

Tänään ostin Pekka Kejosen kootut runot, Eletyt - Runot 1965 - 2000, WSOY 2001, hintaan 4,95. Sivuja siinä on peräti jotain 632.

Törsäsin myös uutuuslehden nimeltä Evita, kun se maksoi nyt 2,50, normaalisti tuon 7,80 euroa, mikä on tavallisin aikakauslehden hinta nykyisin. Yleensä en osta kalliita aikauslehtiä, jollei niissä ole jotain nimenomaista juttua, jonka takia haluan lehden itselleni. Monesti saan milloin mistäkin noin kuukauden viiveellä vaikka mitä aikauslehtiä ihan liiankin kanssa.

Evitassa kerrottiin kymmenestä ruoasta, jotka puhdistavat kehoa. Lehdessä on myös mielenkiintoinen artikkeli D-vitamiinista ja ihmisen sisäisestä kellosta. Minulla ei todellakaan ole ns. kiurumutaatiota eli en mene nukkumaan kello 8 illalla enkä nouse ylös kello neljä aamuyöstä. En nyt sentään pöllömutaation edustajakaan kai ole eli en mene säännöllisesti nukkumaan kello neljä nuku sitten koko päivää. Tai mistä sen tietää, jos tilaisuus olisi, maalaisin ja kirjoittelisin ehkä kaiket yöt ja nukkuisin sitten päivät? Aamu-uninen kyllä olen ja kahdeksaksi töihin meneminen ei minusta ole kaikkein mukavinta, koska joudun heräämään niinä aamuina jo kuuden maissa.

Tuosta uudesta lehdestä vielä sen verran, että ihmettelen, mistä ostajia ja tilaajia riittää niille kaikille lehdille, joita Suomessa ilmestyy. Ja että vielä uuttakin lehteä pukkaa, nytkin lama-aikana. Ei ihme, että lehdet ovat niin kalliita.

Tänään en tavannut ketään ystävistäni. X:n kanssa vaihdettiin jokunen sana puhelimessa. Mies oli vaihtamassa autoonsa talvirenkaita. Olemme nykyisin hyviä ystäviä ja meillä on kirjoittamaton YYA-sopimus.

Sain tänään lahjaksi CityShoppari-etukortin, joka tuli tosiaan yllättävän myöhään Divaani, lehden kylkiäisenä. Tilasin Divaani-lehden loppuvuoden numerot joskus elokuussa kesätarjouksena. Muita lehtiä minulle ei nykyisin tilattuna tulekaan. Hesarin tilaamisenkin lopetin jo ammoin, kun aamuisin unenpöpperössä vain kävelin sen yli, työpaikan lehteä sitten vilkaisin, jos aikaa sattui olemaan. Lähinnä tuosta kalliista lehdestä tuli jätepaperia talomme paperinkeräyslaatikkoon. CityShopparia tietysti hyödynnämme ystävieni kanssa koko loppuvuoden. Mikäs minun on nyt kysyessä lähtisikö joku syömään tai kahville ulos kanssani, kun etukortilla saa monesta paikasta ruoan tai kahvia kaksi yhden hinnalla.

Tässä tämä tältä päivältä. Viimeinen syyslomapäivä meni mukavasti ja viikonloppu edessä. Tietysti mikä tahansa muukin päivä voi olla hyvä, ei ole pakko olla lomapäivä.

6 kommenttia:

  1. Kuulosti ihan mukavalta päivältä.Ja kivoja nuo eläinhahmot! Mukavaa viikonloppua Marja-Leena.

    VastaaPoista
  2. Niin.

    Kirjastot minusta ovat yhteiskunnan tärkeimmät rakennukset. Lehtilukusalit ja nettipisteet keräävät yksinäiset ja aikaansa kuluttavat ja ihmisen ei tarvitse maksaa istumisestaan niinkuin kahviloissa periaate on.

    Työttömyyden hetkinäni heräsin aina normaalisti ja venytin kahvihetkeäni niin että saatoin mennä kirjastoon ja lehtilukusaliin.

    Näistä asioista ei kansanedustajat ja kiireiset virkamiehet tiedä eivätkä arvosta, sääli.

    VastaaPoista
  3. Yaelian, kiitos ja hyvää viikonvaihdetta Sinulle myös! Mielestäni hauska idea ovat nuo eläinhahmot kirjaston lastenosastolla. Aikuisten puolellakin on kaikenlaista. Ehkä laitan niistä joku kerta kuvia blogiini.

    VastaaPoista
  4. Murphy, oletpa hyvinkin oikeassa. Itse aloitin kirjastojen koluamisen kahdeksanvuotiaana ja siitä asti olen ahkerasti niitä käyttänyt. Olen kuitenkin hirveän hajamielinen kirjojen palauttaja, siksi ostan, jos mahdollista, aika monia kirjoja myös itselleni.

    Ihmisten olohuoneina kirjastot ovat paikallaan. Ja tiedän , miten eräskin tuttavani miltei asui työttömyysaikoinaan kirjastojen lukusaleissa.
    Lapsilla on nykyisin mahdollisuus katsoa kirjastossa myös filmejä. Ainakin pääkirjastossa täällä on oikein huone sitä varten. Ja ainakin aikaisemmin oli huoneita, joissa saattoi käyttää tietokoneita vapaasti valliten huonetta esim. koko tunnin yksinään. Nykyisin en tiedä, koska ei tule käytettyä tietokoneita enää kirjastossa.

    VastaaPoista
  5. Tässä linkissä on Sinulle syysiloa!

    VastaaPoista

Sähköposti pitää laittaa, jotta linkki toimii, mutta sitä ei näytetä julkisesti.

Valitettavasti anonyyminä ei tähän blogiin voi enää kommentoida.

Jos kirjoitat kommentin Nimi/URL-osoite-vaihtoehdolla, aloita URL-linkki http://-alulla, että se toimii!

Nimi/URL-osoite on oikea vaihtoehto esimerkiksi, jos blogisi on muussa palvelussa kuin Bloggerissa.


Kiitos kommentista! Palautetta on kiva saada.