Lehitraot - näkemiin Jasmine

29.11.08 lauantai

"Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennen kuin ainoakaan niistä oli tullut."
Ps. 139:16

Emme sano hyvästi, vaan näkemiin, lehitraot.

Viime päivinä mielessäni ovat toistuvasti kaikuneet sanat: LEHITRAOT! LEHITRAOT! Niin usein, että minun oli tarkistettava tuon sanan merkitys. Olen joskus opetellut hiukan hebreaa, mutta vuosien varrella lähes tyystin unohtanut oppimani.

On lohdullista voida sanoa rakkaalle ihmiselle lehitraot, näkemiin. Nämä jäähyväiset eivät ole lopulliset. Kaipaus ja ikävä jää, mutta kerran tapaamme. Ero ei ole iankaikkinen. Jokaisella meillä on vain yksi elämä, eikä se koskaan ole kovin pitkä. Kerran, kun oma maallinen elämämme päättyy, saamme tavata kaikki rakkamme Jumalan iankaikkisuudessa, kaikki, jotka ovat uskossa Jeesukseen lähteneet tästä ajallisesta maailmasta, kaikki, jotka ovat ymmärtäneet muuttaa ajallisen elämänsä iankaikkiseksi elämäksi Jumalan meille kaikille tarjoaman armon ja Jeesuksen sovitustyön kautta. Näin uskon ja luotan siihen, että Jasminea vastassa on jo ollut joukko sukumme uskossa tästä ajasta pois siirtyneitä. Toivon todella, että sukupolvesta polveen moni omaiseni on saanut uudestisyntyä ja omistaa uskon Jeesukseen.

Silti minua itkettää ja on kauhean ikävä Jasmine-tyttöä, jonka kanssa tiiviisti vietin nämä viimeisimmät lähes kolme vuotta jakaen hänen kanssaan ilot ja surut.



Eniten minua ovat nyt lohduttaneet sanat: "mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut " (1.Kor. 2:9) on Jumala valmistanut niille, jotka häntä rakastavat. Tiedän, että tämä Raamatun kohta tarkoittaa nimenomaan Jeesuksen sovitustyötä, niin ainakin sen asiayhteydestään ymmärtäisin, mutta jotenkin ajattelen sen heijastavan myös ilmoitusta siitä, millaista iankaikkinen elämä on Jumalan luona. Siis varmasti jotain mahtavan ihanaa. Jotain sanoin kuvaamattoman upeaa!
Ajattelen, että ne, jotka lähtevät kuoleman kautta taivalliseen elämään, saavat osakseen jotain niin hienoa, että tämä matoinen ja rankka ihmiselämä kipuineen ja suruineen vaihtuu johonkin suurenmoiseen, niin ettei minun tarvitse surra pienen tyttöni kohtaloa, vaan hänellä on kaikki hyvin nyt.

Vaikka luopuminen onkin vaikeaa, vaikka itkettää välillä hirveästi ja tuntuu tyhjältä, niin varmasti Jumala, joka on keksinyt luoda näin ihmeellisen olennon kuin ihminen, tietää, mitä tekee. Minun ei tarvitse olla huolissani.

Kaunis perhonen

25.11.08
Keskelle lumista talvea blogiini lennähti minua ilahduttamaan kaunis perhonen Sinikan lähettämänä yllätyksenä. Kiitos!

Mieleeni tuli heti Jasmine-tytön rakkain koru, perhosrintaneula, jota hän mielellään piti puserossaan. Kuvassan tytöllä on kaulassaan myös itse tekemänsä kaulakoru, jonka hän on juuri tehnyt ohjaajansa Mirjan opastuksella. Oheisessa kuvassa näkyy joten kuten myös tuo tytön suosikki: perhosrintakoru.




Tässä muutamia kuvia, joissa Jasminella on tuo perhonen puseronsa rintamuksessa. Kuvat on otettu Tuomarinkylän lastenmuseossa.


Merkin ohjeet:
Lähetä tämä kuva viidelle blogille, joka on mielestäsi tunnustuksen arvoinen.

Täältä lennähtää perhonen seuraaville:

Annalle
Hallattarelle
Eerolle
Liioliille
Johnille

Öisiä talvikuvia Helsingistä

Tiistai 25.11.08 Helsinkiin on tullut talvi

Lunta alkoi sataa hiljakseen lauantaiyönä. Sunnuntaina lumentulo yltyi myrskyksi. Junat myöhästelivät, sateenvarjot kääntyivät kaksinkerroin, autot tunkivat vaivalloisesti eteenpäin lumesta täyttyvillä kaduilla, raitiovaunut seisoivat, kun kuljettajat eivät saaneet niitä ilman apuvoimia kääntymään oikeille raiteille.

Jalkakäytävät olivat tukossa. Miesväkikään ei meinannut jaksaa työntää lastenvaunuja perille umpihangessa. Kaikki kevyenliikenteen väylät olivat tulvillaan lunta. Jalankulkijat kahlasivat lumessa polviaan myöten. Jopa pääkaduilla vasta myöhään yöllä ensimmäiset lumiaurat ilmaantuivat liikenteeseen.





Lumisade jatkui vielä maanantaina. Lapset laskivat innoissaan pulkkamäkeä. Lumiaurat saivat työtä samoilla kaduilla ja pihoilla yhä uudestaan. Lopulta lumikasat olivat jo paikoin metrin korkuisia.




Tässä muutamia talvikuvia öisestä Helsingistä.
Täälä on nyt oikea talvi ainakin vähän aikaa.

Pieni prinsessa Jasmine lähti Taivaaseen

"Opeta meille, miten lyhyt on aikamme, että saisimme viisaan sydämen."

12.-13.11. välisenä yönä Jasmine nousi istumaan ja toisti minulle ihastuneella äänellä monta kertaa: "Jeesus, Jeesus, Jeesus!" Samalla hän ikään kuin näytti minulle kädellään, että Jeesus oli siinä hänen luonaan.

Aamulla hän pyysi juotavaa. Joskus yhdentoista aikaan hän nousi jälleen istumaan ja käänteli ja katseli käsiään kysellen hämmästyneellä äänellä: "Mitä tämä on? Mitä tämä on?" Jotain sellaista hän näki, mitä minun silmäni eivät erottaneet.

Vaivuttuaan tajuttomuuteen Jasmine lakkasi yhden aikaan iltapäivällä hengittämästä, rauhallisesti ja hiljaa hän nukkui pois. Kasvoiltaan hän näytti ihmeen kauniilta ja aivan siltä kuin hän todella olisi vain nukkunut.

Taivaan kotiin hän lähti päässään prinsessan kruunu, jonka hän oli tehnyt juuri ennen Terhokotiin lähtemistä. Siellä perillä hän varmaan on saanut aidon kruunun tuon paperisen kruunun tilalle.

Uskon, että hänellä on nyt hyvä olla Jumalan luona, vaikka niin kovasti rukoilin ja toivoin hänelle nuoren tytön elämää ja terveitä vuosia.

Kiitos kaikille, jotka olette Jasminen puolesta rukoilleet ja meitä rukouksin kantaneet Taivaan Isän eteen ja Jeesuksen parantavien käsien alle. Jasmine on nyt varmasti vapaa kaikista sairauksista ja kivuista. Hänen kärsimystensä aika on ohi.

Viimeisiä halauksia

Sunnuntai 16.11.08

Näitä rivejä on vaikea kirjoittaa.

Olen kuitenkin kertonut Jasminesta jotain viimeisen puolen vuoden ajalta, joten nämäkin rivit pitää tähän lisätä. Monet ovat rukoilleet Jasminen puolesta.

Paljon olemme yhdessä Jasminen kanssa kokeneet. Lähes kolme vuotta olen ollut yhdessä hänen kanssaan 24 tuntia vuorokaudessa milloin sairaalassa ja kotona, matkalla sairaalaan ja matkalla kotiin. Yhdessä olemme kokeneet eristyselämän rajallisuudet, infektioriskien tuoman varuillaan olon ihmisten tapaamisessa, ylihygieenisyyden määräykset, jatkuvan käsien pesun ja desinfioimisen.

Lapsen kovien sytostaattihoitojen kärsimyksissä olen kulkenut vierellä ymmälläni elämän epäoikeudenmukaisuudesta. Oma kipuni rinnalla kulkijana ei ole ollut fyysistä. Ei samalla tavalla kuin lapsen. Olemme yhdessä saaneet elää monta huonoa hetkeä, mutta myös lukemattomia hyviä ja antoisia hetkiä, jotka ilman lapsen sairastamaa leukemiaa olisivat jääneet kokematta.

Olemme toivoneet paljon, pyytäneet Jumalalta paljon. Jasmine itsekin rukoili hartaasti, että Jeesus parantaisi hänet.

Viikko sitten sunnuntaina isänpäivänä Jasminen isä ja Siru-sisko kävivät ilahduttamassa Jasminea. Jasmine oli piirtänyt isälle kortin. Tiistaina Jasmine yritti vielä leikata paperinukkeja.

Siru-sisko kävi myös keskiviikkoiltana lahjakassin kanssa. Vapisevin käsin Jasmine tutki saamiaan lahjoja. Voimat olivat jo huvenneet lähes minimiin, kuitenkin hän halusi vielä pyörätuolissa istuen lähteä Sirun ja isänsä seuraksi talvipuutarhahuoneeseen.

Kovin yksin olemme nämä vuodet olleet. Ihmisillä ei liikene aikaa omilta kiireiltään. Eivät he ehdi käymään sairaalassa eivätkä Terhokodissa.
Erityiset kiitokset naapurillemme Minnalle, joka viikolla ennen Terhokotiin siirtymistämme antoi Jasminelle kaksi isoa kassillista paketteja, jotka Minna oli aikonut antaa vasta jouluna, mutta kokenut sitten, ettäne pitäisi antaa nyt. Jasmine odotti kovasti joulua. Minnan paketteja avatessaan Jasmine sai sillä tavoin jotain joulusta tänäkin vuonna.

Jasmine rakasti juhlia. Hän olisi toivonut voivansa viettää syntymäpäiväjuhlia useampien ihmisten kanssa. Kiitokset Terttu-kummitädille siitä,että Jasmine sai kesällä viettää yhteisiä synttäreitä hänen kanssaan. Kolmen vuoden eristyselämä erossa luokkatovereista ja lähes kaikista muistakin ihmisistä ei ollut vilkkaalle tytölle helppoa.

12.11.08 illalla
Jasmine pelasi Hain tarina -peliä viime viikolla ainakin kahtena iltana tuntikausia. Kissan ja koiran kanssa oli mukava hiukan peuhatakin. Molemmat rakastavat Jasminea omalla tavallaan ja tyttö saa halata niitä niin paljon kuin haluaa.

Paitsi valokuvaustilanteessa Nalle Puh on varuillaan. Koiran vaistot sanovat, ettei kameraan tai kännykkäkameraan voi luottaa, varsinkaan kun sillä tähtäillään suoraan kohti. Kyllä vahtikoiran vaistot sanovat, että kaikenlaisilla esineillä tähtäily on sangen epäilyttävää.

Mikku-kissa ei kamerasta piittaa, mutta halaukset ovat oikeastaan mukavia. Jotenkin ihan kissan makuun. Halauksia ja hyvää ruokaa, mitäpä muuta kissa voisi enää toivoa. Jaa no, pehmeää ja lämpöistä petiä.



Hoitajat täällä ovat ystävällisiä ja suuri vapaaehtoisten joukko on kuin enkeliarmeija auttelemassa potilaita ja heidän omaisiaan.

Enkelten talo?

Tiistai-keskiviikko yöllä klo 0.30 about (siis 12.11.08)

Turussa on ainakin ollut Enkelten talo niminen ravintola. Täällä Terhokodissa on enkeliaiheisia tauluja eri puolilla ja monia koriste-esineitä, joista useimmat ovat enkeleitä. Tämäkin talo on tavallaan enkelten talo.Vieraskirjassa kiitetään milloin äidin, milloin veljen tai muun läheisen viimeisestä hoidosta.

Ajattelin, etten koskaan kestäisi tällaista paikkaa. Siis siinä vaiheessa, kun saattohoidosta alettiin puhua. Itseasiassa en ole aikaisemmin edes tiennyt, että tällaista sairaalaa on olemassakaan. Eikä näitä olekaan Suomessa kuin neljä, yksi Helsingissä, tämä, yksi Turussa, yksi Tampereella ja yksi Hämeenlinnassa. Kummallista, että kunnat eivät halua perustaa paikkaa, jossa vakavasti sairaat saisivat asianmukaista hoitoa vielä loppuvaiheessa. Kun hoidot eivät tehoa, ihmiset saavat jäädä vaikka heitteille, sairaaloissa kun ei ole henkilökuntaa edes niiden kunnolla hoitamiseen, jotka selviävät joten kuten sairaudestaan.

Kuolevien talo. Taivaaseen lähtevien talo? Täällä on vielä mahdollisuus valita suunta, jos sitä ei ole aikaisemmin tehnyt. Taivaaseen vai helvettiin? Täällä on kaksi päivää viikossa pappi paikalla. Eli hänen työhönsä on sisällytetty tästä maailmasta pois siirtyvien kanssa vietettäväksi kaksi päivää viikossa, siis puolisen tuntia viikossa per kuolemaa tekevä potilas. Näin luterilainen kirkkokin säästää. Onhan pidettävä tiukkaa budjettia kirkossakin, kun kerran maallisella puolellakin leikataan ja säästetään. Kokoaikainen pappi talossa, jossa kaikki hoidettavat ovat lähtöviivalla, liikaa vaadittu? Kirkko ei miellä kai näitä sieluja yhden papinviran arvoisiksi. No, onhan sitä reilu puoli tuntia aikaa viikossa parempi kuin ei mitään. Kyllähän sitä puolessa tunnissa kerkiää potilaan kuin potilaan ovelta moikata. Vakavia keskusteluja potilaiden kanssa? Puolessa tunnissa? Kyllä varmasti osa ihmisistä jää hengellistä apua vaille. Ja sitten ovat vielä omaiset, ne jotka myös ehkä tarvitsisivat hengellistä evästä jaksaakseen kuolevan vierellä. Mitäpä kirkko heistäkään. Kuitenkin täällä jos missä tarvittaisiin toivon sanomaa kokopäiväisesti.

Terhokodissa on paikka 18:lle. Onnelliset ne, jotka saavat olla täällä viimeiset vaiheensa, eivätkä joudu olemaan lähes unohdettuina jonkun täpö täyden sairaalan nurkissa, missä hoitajia ei ole tarpeeksi. Luku 18 on todella vähän, kuoleville potilaille paikkoja on aivan surullisen vähän. En ymmärrä, miksi tällaisten sairaaloden, saattokotien perustamista viivytellään. Ainakin kaikissa isoissa kaupungeissa olisi oltava tällainen Terhokodin tyyppinen paikka. Ja Helsingissä nyt on, mutta paikka vain 18:lle. Surullista, miten vähän välitetään kuolemansairaista ihmisistä.

Perjantaina Jasmine innostui maalaamaan ja maalasi vesiväreillä varmaan kuusi tuntia yhteen menoon. Näissä kuvissa Jasmine esittelee maalauksiaan peruukki päässä.Peruukki on aika lähellä tytön omaa tukkaa, joka lähti lähes kolme vuotta sitten kahden viikon kuluttua siitä, kun sytostaattihoidot aloitettiin. Yli kaksi vuotta tyttö oli ilman hiuksia. Jo viime syksynä alkoi tytön päässä kasvaa untuvaa ja tämän vuoden keväällä, kun sytostaattihoitoja yhä lievennettiin hiukset alkoivat hitaasti kasvaa, mutta Jasminen kaunis tukka ei kuitenkaan ole palautunut. Peruukki muistuttaa aika lailla tytön omaa tukkaa.


Lauantaina 8.11. Jasmine oli niin hyvässä kunnossa, että jaksoi vielä esittää pyjamatanssia. Terveenä ollessaan tytölläoli tanssitunti kerran viikossa.Tässä vielä työ, jonka Jasmine teki viime kesänä. Hän on aina ollut innostunut tekemään abstrakteja maalauksia. Jasminen haaveena on ollut tulla isona taiteilijaksi ja pitää omia näyttelyitä.

EDIT:
Kirkollako ei ole varaa palkata sielunhoitajia?

Kauppalehdessä 5.10.08 Jyrki Jurvelin kirjoittaa (Lainaan kirjoituksen kokonaisuudessaan tähän):

"Suomen evankelisluterilainen kirkko on kerännyt jättiomaisuuden. Tuloilla mitattuna kirkko nousee kirkkaasti sadan suurimman yrityksen joukkoon Suomessa.

Tiedot käyvät ilmi yhteen lasketuista tilinpäätös- ja tasetiedoista.

Vuonna 2007 kirkon varallisuuden tasearvo oli noin kolme miljardia euroa.

Summasta oli peräti 800 miljoonaa euroa likvidejä kassavaroja, josta oli käteistä 255 miljoonaa ja 542 miljoonaa euroa oli kiinni erilaissa osakkeissa, osuuksissa ja arvopapereissa.

Vastaavan kokoiset taseet löytyvät muun muassa SOK:lta, SanomaWSOY:ltä ja Rautaruukilta.

Tase ei kuitenkaan mittaa kirkon omaisuuden käypiä arvoja, joten kirkon omaisuus on todennäköisesti selvästi tasearvoja suurempi.

Kirkon omaisuusmassa on rahoitettu lähes kokonaan kirkon omin varoin. Seurakunnilla oli korollista velkaa vain 56 miljoonaa euroa.

Koska kassavaroja on selvästi korollista velkaa enemmän, kirkko on käytännössä velaton. Kirkon omavaraisuusaste oli taseesta laskettuna 92 prosenttia.

Alkon kokoluokkaa

Kirkon talous kestää varsin suurenkin jäsenkadon. Viime vuonna kirkon ylijäämä, tulorahoituksesta vähennettyjen investointien jälkeen, oli 45 miljoonaa euroa.

Käytännössä kirkosta voisi erota nykyisellä kulurakenteella noin 240 000 ihmistä, jotta ylijäämää ei jäisi lainkaan.

Tilannetta helpottaa se, että kirkolla on likvidejä varoja kassassaan suunnilleen vuotuisen verokertymän verran eli noin 800 miljoonaa euroa.

Kirkon kokonaistuotot eli liikevaihto muodostuvat valtaosin kirkollis- ja yhteisöveroista sekä toimintatuotoista.

Viime vuonna kirkon liikevaihto nousi reilun miljardiin euroon. Summa on vastaava kuin esimerkiksi Alkolla. Liikevaihdollaan kirkko nousisi reippaasti sadan suurimman suomalaisyrityksen joukkoon.

Kirkon tuloista verojen osuus oli 805 miljoonaa euroa, jossa oli kasvua 5,5 prosenttia. Yritysten maksamia yhteisöverotuottoja kertyi 118 miljoonaa euroa, jossa oli kasvua yhdeksän miljoonaa euroa.

Toimintatuottoja kirkko keräsi 139 miljoonaa euroa. Summa kasvoi lähes seitsemän prosenttia. Toimintatuottojen kasvu johtui lähinnä kirkon metsätalouden tuottojen kasvusta eli puun myynnistä. Seurakunnat saivat metsistä tuloja 20 miljoonaa euroa."

Kyösti Jurvelin, Kauppalehti

Tulevaisuus tulee aina hetki kerrallaan

Torstai 6.11.08

Olin koiran kanssa yöllä myöhään ulkona täällä Pohjois-Haagassa. Tähdet näkyivät hyvin tummalla yötaivaalla. Maa oli pienessä kuurassa ja lehdet risahtelivat jalkojen alla. Pakkasta kaiketi jokunen aste. Ensimmäinen todella kylmä yö pitkään aikaan.

Terhokoti
Terhokoti on kodinomainen sairaala. Jasminen huone on kaunis ja vasta remontoitu. Toisessa kuvassa Jasmine istuu sisääntuloaulan sohvalla. Vanhoja hienoja huonekaluja on eri puolilla taloa jonkin verran. Jasminen huone on tilava, joten kissa ja koira voivat olla myös täällä. Jasminella on lisäksi ilmanpuhdistin käytössä, joten eläinpölystä ei pitäisi olla haittaa. Joka päivämyös huonetta siivotaan.



Sisään tullessa voi lukea myös ilmoitustaululta isolla kirjoitetun tekstin: Muista, että tulevaisuus tulee aina hetki kerrallaan.





Pehmoleluja on kertynyt kotoa tuotuna jo yhden ikkunalaudan verran.



Jasmine maalailee vesiväreillä. Tietokoneen lämpömittari näyttää +2 astetta ulkona. Aurinko paistaa. Jasmine istuu lattialla ja maalaa vesiväreillä.

Kaikki elämämme on riippuvaista soluistamme. Jos veremme kemia ei ole kunnossa, jos luuydin tuottaa viallisia soluja, olemme mennyttä.
Leukemia/Wikipedia

Jumala on suunnitellut ihmisen. Hän voi myös korjata, jos jokin menee vikaan.

Joskus hän tekee korjauksia ihmisten, lääkärien avulla, nekin ovat ihmeitä, vaikka pidämme niitä asioita usein luonnollisina. Ajattelemme, että on luonnollista parantua milloin mistäkin sairaudesta, että on luonnollista, että katkennut jalka tai murtunut ranne paranee. Mutta ihmeitähän ne ovat. Koko elimistömme toimii ihmeellisesti, vaikka harvoin sitä mietimme ja ihmettelemme.

Joskus tarvitaan lisää ihmeitä. Näin on nyt Jasminen kohdalla.

Muistan, miten lapsena luin tarinan perheestä, joiden kaivossa ei ollut enää vettä. Sadetta oli kai rukoiltu pitkään, mutta sitten kertomuksen pikku tyttö rukoili, että Jumala antaisi kaivoon tulla vettä, vaikka ei sataisikaan. Ja tytön rukouksiin vastattiin. Hän meni aamulla ja pudotti kaivoon kiven ja kuuli loiskahduksen kaivonpohjalta. Vettä oli tullut. Nyt rukoilen, että Jumala antaisi Jeesuksen nimessä Jasminen saada niitä puuttuvia soluja vereensä, joita häneltä puuttuu, vaikka mitään solutankkauksia ei enää tehdä.

Psalmista 139 voimme lukea:
"14 Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen.
15 Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä, muotoni kuin syvällä maan alla, mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa.
16 Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut.
17 Kuinka ylivertaisia ovatkaan sinun suunnitelmasi, Jumala, kuinka valtava onkaan niiden määrä!"



Olen koiran kanssa kävellyt läheisessä metsikössä, jossa huomasin geometrisiä sammalmättäitä. Päätin rohkaista mieleni ja kysyä asiasta vanhemmalta mieheltä, joka sattui pyöräilemään metsikön läpi kulkevaa hiekkatietä. Osoittautui, että mies on oikea tietotoimisto ja oikea musiikkineuvos ja kapellimestari.

Musiikkineuvokset/Wikipedia
Hänen nimensä on Jorma Svanström ja hän on syntynyt 20.3.1929.

Svanström kertoi, että Pohjois-Haagassa oli sodan aikana laaja ilmatorjuntapatteristo. Kaivauksien kautta liikuteltiin tarvittavia sotakoneita ja betonirakennelmia käytettiin erilaisten koneiden niiden alustoina.

Hän kertoi suomalaisten sulkutulimenetelmästä, joka toimi viholliskoneiden pelotteena. Ammustulitus keskitettiin viholliskoneiden eteen. Koneita ei pyritty tuhoamaan, mutta niiden eteneminen estettiin.

(Kuvia editoitu myöhemmin.)