29.1.09
No niin. Nyt on selvästi rakkautta ilmassa. Johtuneeko lähestyvästä ystävänpäivästä? Tai keväästä?
Toisaalta, vielähän ei ole edes kissojen maaliskuu. :)
Blogeja lukiessa tulee vastaan rakkausprenikoita ja haasteita. Linkitänpä tähän nyt yhden.
Kirjoittajatreffien linkkirakkaushaaste
Näytetään tekstit, joissa on tunniste editoitu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste editoitu. Näytä kaikki tekstit
Elämästä kaikilla mausteilla Q52
16.1.09 perjantai
Selailin tässä taas vaihteeksi blogeja ja vastaan tuli kivalta tuntuva juttu Mynskän eilisestä postauksesta, jonka taas hän oli löytänyt Sandyn kautta. Päätinpä itsekin alkaa toteuttaa ko. ideaa omalla tavallani. Katsotaanpa, miten muijan käy eli kiinnostaako juttu tarpeeksi, että se tulee toteutettua. Tarkoitan tätä 52Q:ta, joka selviää klikkaamalla: What is 52Q?
Ensimmäiseksi kaivoin esiin K:lta saamani joululahjan. Siitä kuva ohessa: kierrelehtiö ja tussikynä. Vihko käynee pienestä taidepäiväkirjasta. (Kuvassa olevan runokirjan Runo näytä hampaasi olen saanut myös nyt jouluna lahjaksi ystävältäni Tertulta. Kirjasta myöhemmin enemmän blogissani Runojen maailma.)
Tässä linkki 52½ weeks of 2009 -juttuun, mihin kaikki ilmeisesti perustuu. Yksi kuva/teksti/ATC-kortti tms. viikossa, joka viikko eri teema. Kaiketi julkaisen kuvat sitten täällä blogissani Kuvapuheita. Nyt on menossa jo kolmas viikko, joten ehkä tulevana viikonloppuna kirin välimatkan kiinni. Siispä saa nähdä, miten alan tätä toteuttaa. En osallistu siihen Flickrissä, jossa sille on oma ryhmänsä, kuten ei Mymskäkään. En ole ATC-korttejakaan värkännyt aikoihin, joten katsotaan lähdenkö tekemään niitäkään.
Näin pieni taidepäiväkirja tai ATC-korttien tekeminen pitäisi aloittaa:
Viikko 1 / 52Q:
Mitä toivon tämän vuoden tuovan tullessaan?
Week 1: What do I wish for this year to bring?
Osallistujat vastaavat vuoden aikana 52 kysymykseen pienen taidepäiväkirjan muodossa. Kysymyksiä tulee yksi viikossa.
It means 52 questions for the self to be answered through a mini art journal during the year, one question a week.
Viikko 2/52Q : Am i afraid of change?
Tämän tehtävän aion toteuttaa kuten Sandy: Otan joka viikko kuvan samasta paikasta.
Viikko 3 - Omakuva
Week 3 - Self portrait
Viikon teemana 52½ weeks of 2009 -projektissa on omakuva.
This week's theme is a self portrait.
Tässä vielä kuva keskiviikolta: Sain K:lta makeaa mahan täydeltä. :D Kuvasta puutuu suklaatoffeekarkki, jonka pistin poskeeni samantien ja Fanipala-pussiakin olen jo verottanut.
Ja lopuksi Nimettömästä blogista miljoonahali:
Lukijoille, ystäville, tuntemattomille
Jokainen, joka haluaa halauksia, saa niitä klikkaamalla tuota oranssinkeltaista tekstiä! :-DKiitos halihaasteesta! Tässä sinulle takaisin **HALI**
Editoin hiukan selvennyksia 52Q-asiaan. :-)
Lehitraot - näkemiin Jasmine
29.11.08 lauantai"Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennen kuin ainoakaan niistä oli tullut."
Ps. 139:16
Emme sano hyvästi, vaan näkemiin, lehitraot.
Viime päivinä mielessäni ovat toistuvasti kaikuneet sanat: LEHITRAOT! LEHITRAOT! Niin usein, että minun oli tarkistettava tuon sanan merkitys. Olen joskus opetellut hiukan hebreaa, mutta vuosien varrella lähes tyystin unohtanut oppimani.
On lohdullista voida sanoa rakkaalle ihmiselle lehitraot, näkemiin. Nämä jäähyväiset eivät ole lopulliset. Kaipaus ja ikävä jää, mutta kerran tapaamme. Ero ei ole iankaikkinen. Jokaisella meillä on vain yksi elämä, eikä se koskaan ole kovin pitkä. Kerran, kun oma maallinen elämämme päättyy, saamme tavata kaikki rakkamme Jumalan iankaikkisuudessa, kaikki, jotka ovat uskossa Jeesukseen lähteneet tästä ajallisesta maailmasta, kaikki, jotka ovat ymmärtäneet muuttaa ajallisen elämänsä iankaikkiseksi elämäksi Jumalan meille kaikille tarjoaman armon ja Jeesuksen sovitustyön kautta. Näin uskon ja luotan siihen, että Jasminea vastassa on jo ollut joukko sukumme uskossa tästä ajasta pois siirtyneitä. Toivon todella, että sukupolvesta polveen moni omaiseni on saanut uudestisyntyä ja omistaa uskon Jeesukseen.
Silti minua itkettää ja on kauhean ikävä Jasmine-tyttöä, jonka kanssa tiiviisti vietin nämä viimeisimmät lähes kolme vuotta jakaen hänen kanssaan ilot ja surut.
Eniten minua ovat nyt lohduttaneet sanat: "mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut " (1.Kor. 2:9) on Jumala valmistanut niille, jotka häntä rakastavat. Tiedän, että tämä Raamatun kohta tarkoittaa nimenomaan Jeesuksen sovitustyötä, niin ainakin sen asiayhteydestään ymmärtäisin, mutta jotenkin ajattelen sen heijastavan myös ilmoitusta siitä, millaista iankaikkinen elämä on Jumalan luona. Siis varmasti jotain mahtavan ihanaa. Jotain sanoin kuvaamattoman upeaa!Ajattelen, että ne, jotka lähtevät kuoleman kautta taivalliseen elämään, saavat osakseen jotain niin hienoa, että tämä matoinen ja rankka ihmiselämä kipuineen ja suruineen vaihtuu johonkin suurenmoiseen, niin ettei minun tarvitse surra pienen tyttöni kohtaloa, vaan hänellä on kaikki hyvin nyt.
Vaikka luopuminen onkin vaikeaa, vaikka itkettää välillä hirveästi ja tuntuu tyhjältä, niin varmasti Jumala, joka on keksinyt luoda näin ihmeellisen olennon kuin ihminen, tietää, mitä tekee. Minun ei tarvitse olla huolissani.
Tulevaisuus tulee aina hetki kerrallaan
Torstai 6.11.08
Olin koiran kanssa yöllä myöhään ulkona täällä Pohjois-Haagassa. Tähdet näkyivät hyvin tummalla yötaivaalla. Maa oli pienessä kuurassa ja lehdet risahtelivat jalkojen alla. Pakkasta kaiketi jokunen aste. Ensimmäinen todella kylmä yö pitkään aikaan.
Terhokoti
Terhokoti on kodinomainen sairaala. Jasminen huone on kaunis ja vasta remontoitu. Toisessa kuvassa Jasmine istuu sisääntuloaulan sohvalla. Vanhoja hienoja huonekaluja on eri puolilla taloa jonkin verran. Jasminen huone on tilava, joten kissa ja koira voivat olla myös täällä. Jasminella on lisäksi ilmanpuhdistin käytössä, joten eläinpölystä ei pitäisi olla haittaa. Joka päivämyös huonetta siivotaan.
Sisään tullessa voi lukea myös ilmoitustaululta isolla kirjoitetun tekstin: Muista, että tulevaisuus tulee aina hetki kerrallaan.
Pehmoleluja on kertynyt kotoa tuotuna jo yhden ikkunalaudan verran.
Jasmine maalailee vesiväreillä. Tietokoneen lämpömittari näyttää +2 astetta ulkona. Aurinko paistaa. Jasmine istuu lattialla ja maalaa vesiväreillä.
Kaikki elämämme on riippuvaista soluistamme. Jos veremme kemia ei ole kunnossa, jos luuydin tuottaa viallisia soluja, olemme mennyttä.
Leukemia/Wikipedia
Jumala on suunnitellut ihmisen. Hän voi myös korjata, jos jokin menee vikaan.
Joskus hän tekee korjauksia ihmisten, lääkärien avulla, nekin ovat ihmeitä, vaikka pidämme niitä asioita usein luonnollisina. Ajattelemme, että on luonnollista parantua milloin mistäkin sairaudesta, että on luonnollista, että katkennut jalka tai murtunut ranne paranee. Mutta ihmeitähän ne ovat. Koko elimistömme toimii ihmeellisesti, vaikka harvoin sitä mietimme ja ihmettelemme.
Joskus tarvitaan lisää ihmeitä. Näin on nyt Jasminen kohdalla.
Muistan, miten lapsena luin tarinan perheestä, joiden kaivossa ei ollut enää vettä. Sadetta oli kai rukoiltu pitkään, mutta sitten kertomuksen pikku tyttö rukoili, että Jumala antaisi kaivoon tulla vettä, vaikka ei sataisikaan. Ja tytön rukouksiin vastattiin. Hän meni aamulla ja pudotti kaivoon kiven ja kuuli loiskahduksen kaivonpohjalta. Vettä oli tullut. Nyt rukoilen, että Jumala antaisi Jeesuksen nimessä Jasminen saada niitä puuttuvia soluja vereensä, joita häneltä puuttuu, vaikka mitään solutankkauksia ei enää tehdä.
Psalmista 139 voimme lukea:
"14 Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen.
15 Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä, muotoni kuin syvällä maan alla, mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa.
16 Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut.
17 Kuinka ylivertaisia ovatkaan sinun suunnitelmasi, Jumala, kuinka valtava onkaan niiden määrä!"
Olen koiran kanssa kävellyt läheisessä metsikössä, jossa huomasin geometrisiä sammalmättäitä. Päätin rohkaista mieleni ja kysyä asiasta vanhemmalta mieheltä, joka sattui pyöräilemään metsikön läpi kulkevaa hiekkatietä. Osoittautui, että mies on oikea tietotoimisto ja oikea musiikkineuvos ja kapellimestari.
Musiikkineuvokset/Wikipedia
Hänen nimensä on Jorma Svanström ja hän on syntynyt 20.3.1929.
Svanström kertoi, että Pohjois-Haagassa oli sodan aikana laaja ilmatorjuntapatteristo. Kaivauksien kautta liikuteltiin tarvittavia sotakoneita ja betonirakennelmia käytettiin erilaisten koneiden niiden alustoina.
Hän kertoi suomalaisten sulkutulimenetelmästä, joka toimi viholliskoneiden pelotteena. Ammustulitus keskitettiin viholliskoneiden eteen. Koneita ei pyritty tuhoamaan, mutta niiden eteneminen estettiin.
(Kuvia editoitu myöhemmin.)
Shokkihoitoa syöpäsairaan lapsen äidille
4.11.2008
Keskiviikkona 29.10. Jasminella oli aika Lastenklinikan K10:n Avolle. Aikaisempi hoitaja on siirretty hoitajaksi osaston puolelle ja uusi omahoitaja on nyt aloittanut Jasminen hoitajana äitiyslomalta palattuaan.
Jasmine on odottanut kovasti Mirjan kanssa askartelemaan pääsemistä ja prinsessan kruunujen taiteilu alkaakin välittömästi, kun Mirja tulee.
Soitettuani ulkoeristyshuoneesta ilmoituksen saapumisestamme meitä tapaamaan tulee Avolta lastenhoitaja Annukka. Hänen ensimmäiset sanansa tervehdyksen jälkeen minulle kuuluivat näin: "Tiedätkö mitä nyt kotona pitää tehdä?" Kun vastaan hämmentyneenä, etten tiedä, hän työntää käteeni muistilapun, johon on kirjoitettu hautaustoimiston puhelinnumero ja patologian laitoksen myös. Juttu jatkuu seuraavasti: "Sitten ei ole mitään kiirettä. Jos haluat vaihtaa vaatteet, voit sen tehdä, mutta ei ole pakko. Hautaustoimisto on sairaalan käyttämä. He tulevat vaikka yöllä. Muista, ettei ole mitään kiirettä ja patologian laitokselle voi mennä katsomaan koska vain."´Lastenhoitajan sanat eivät aivan sanasta sanaan tietenkään olleet aivan näin, mutta sisältö oli tämä.
Jasmine askartelee Mirjan kanssa vieressä ja minua alkaa kieltämättä itkettää kamalasti. Olen kyllä tietoinen verinäytteissä todettujen blastien nopeasta lisääntymisestä, mutta en odottanut ilmoitusta aivan tässä muodossa. En halua järkyttää Jasminea ja nousen ylös ja lähden huoneesta välittömästi. Olo on sellainen, että lastenhoitaja jää perääni katsomaan: "Mikähän tuolle nyt tuli, kun tuolla tavalla ryntäilee." Mieleen ei kai tullut, että asian olisi oinut sanoa muuallakin kuin siinä Jasminen vieressä ja ehkä vähemmän tökerösti. Mutta mitä turhia tosiasioissa jaarittelemaan. Jasminea hoitaneen lääkärin Jukka Kanerankin kanssa Jasminen voinnin huononemisesta on puhuttu, mutta hän on korostanut Terho-kodin antamaa apua viime vaiheissa ja osaamista kivun lääkityksessä.
Normaalia odottelua sitten taas Avolla. Labra käy, tuskin tajuan sitä. Lääkäri Mervi Taskinenkin ilmaantuu pirteänä ovesta ja vilkaisee Jasminea. Kuuntelee tytön sydäntä stetoskoopilla ja pyytää minua sitten seuraamaan itseään. Jasmine jää askartelemaan Mirjan kanssa.
Menemme K10:n Avolle johonkin huoneeseen. Siellä lääkäri Mervi Taskinen kääntyy puoleeni ja kysyy, tiedänkö, mitä minun nyt pitää kotona tehdä. Nyt lääkäri toistaa suurinpiirtein samoin sanoin, mitä lastenhoitaja on juuri vähän aikaa sitten sanonut minulle. Paitsi, että hän nyt mietiskelee itsekseen autottomuuttani. "Kun teillä ei ole autoa, niin kyllä on parasta, että hautaustoimiston auto tulee hakemaan." Ja että Jasminehan on isokokoinen, ei hänen kuljettamisensa tavallisessa pikkuautossa oikein onnistu. Jotain lääkäri puhuu viikonloppuna kuolleen K10:lle tuomisesta.
Silloin sanon Taskiselle, että en halua olla tytön kanssa kahdestaan missään kriittisessä vaiheessa, en ole lääkäri, en lastenhoitaja, en sairaanhoitaja, enkä ymmärrä kipulääkkeistä, en kipulaastareista, en mistään, mitä pitäisi tietää syöpäsairaan lapsen viimeisissä kärsimyksissä ja että lääkäri Jukka Kanerva on luvannut kysellä tytölle paikkaa Terhokodista jo joskus kaksi viikkoa sitten. Nyt ymmärrän, mitä Taskinen tarkoitti sanoessaan viime viikolla, että Terhokotia ei varmaan tarvita. Eli kukaan ei ole lomalle lähteneen Jukka Kanervan tekemää lähetettä Terhokotiin laittanut eteenpäin, koska Taskisen mielestä Jasmine voi kuolla kotiin ilman sen parempaa hoitoa. Taskinen tietää, että asialle ei ole tehty mitään, kun alkaa kaivella tietokoneensa uumenista Kanervan tekemää hakemusta. Koska hän tiesi sen, ettei hakemusta oltu laitettu eteenpäin, hän olisi sen voinut itse hoitaa asian kuntoon. Nyt hän lupaa faksata hakemuksen samantien. Jasminelle tiputetaan tänään viimeisen kerran trombosyyttejä, sanoo Taskinen hoitajalle. "Suonen sisäisiä hoitoja hänelle sitten ei enää voida tehdä."
Kun palaan takaisin ulkoeristyshuoneeseen, Jasmine maalaa vielä taideterapeutin opastuksella kaksi vesiärityötä. Hän tivaa Jasminen seuraavaa Avolla käyntiä, mutta sanon vain, etten tiedä. Lopulta lastenhoitaja lopettaa kyselyn lyhyeen tokaisemalla jotain, niin että tämä vihdoin lähtee.
Olemme jälleen normaalit viisi tuntia K10:n Avolla. Varsinainen trombosyyttien tiputus ei vie pitkää aikaa. Kolmatta vuotta tätä samaa rumbaa on kestänyt kaikkine hoitovirheineen, joista pahin oli keskuslaskimokatetrin rikkominen heti ensimmäisen vuoden elokuussa. Kesäapulaiset vai ketkä sairaanhoitajat lienevät olleetkin, eivät tienneet edes, miten Jasminelle laitettua katetria olisi pitänyt hoitaa, saati, että siinä oli kaksi luumenta. Selkokielellä sanottuna kaksi eri piuhaa, joiden hoidoksi olisi riittänyt pelkkä keittosuolahuuhtelu kerran viikossa. Toinen piuha päästettiin kuivumaan ja Jasminelta jäi puuttumaan kaksi tai kolme vahvaa sytostaattihoitoa. Häntä hoidettiin sitten noin kaksi vuotta 50-luvun tablettihoidolla ja siinäkin oli monenlaista kokeilua. Tulos on siis se, että lääkärit luovuttivat.
Illalla Terhokodista soitetaan minulle, että torstaina siis seuraavana päivänä heillä voisi olla paikka vapaana. Ja torstaiaamuna soittaa lääkäri Öun Terho-kodista, että Jasminea ei voida ottaa sinne, koska paperien kanssa menee kaksi päivää.
Torstai-aamuna 30.11.08 Jasmine on kuumeessa, 38,4 astetta. En edes soita etukäteen sairaalaan, vaan tilaan taksin ja lähdemme samantien K10:n Avolle. Pitäisikö minun nyt, kun todella tarvitsen apua, vain olla tytön kanssa kotona ja odotella sairaanhoitajan soittoa Avolta. Taskinen kun ehdotti, sairaanhoitaja soittaisi minulle joka päivä. Olemme joutuneet käymään Lastenklinikalla kohta kolme vuotta monta kertaa viikossa, jonain kuukautena jopa 21 päivänä. Nyt lääkäri luulee, että katselen kotona, miten tyttö kituu siinä vieressä ja sairaanhoitaja konsultoi puhelimitse jotain kauko-ohjeita.
Jasmine otetaan sisälle Avon päivähuoneeseen ja sieltä K1:lle, missä hoitaja valittaa, että K10 lähettää heille syöpäpotilaita hoidettaaksi, vaikka heidän osastollaan ei ole lainkaan asiantuntemusta näiden lasten hoitamiseen. Siinäpä se.
Helsingissä Lastenklinikka on käsittääkseni ainoa lastensairaala Lastenlinnan lisäksi. Lastenlinnassa on paikkoja 57 potilaalle ja Lastenklinikalla hoipaikkoja on 88:lle, joista 16 on vastasyntyneile. Lisäksi päiväsairaanhoitopaikkoja on peräti 11 potilaalle. Todellinen METROPOLIN YLPEYS tämä lastensairaalatilanne. Poliitikothan tunnetusti eivät osaa hävetä. Jo yli miljoona asukasta pääkaupunkiseudulla, siis noin 1 300 000, Helsingissä asukkaita noin 600 000, lapsille hoitopaikkoja noin 150, joista osan vievät esim. K10:llä koko Suomen lasten kantasolusiirtopotilaat. Kaikki kantasolusiirrot kun tehdään Lastenklinikalla Helsingissä. Lastenklinikan rakennus on 60 vuotta vanha ja Museovirasto tappelee jopa jonkun vanhan parvekkeen säilyttämisestä ohi lasten hyvinvoinnin, vaikka lisätilaa tarvittaisiin todella kipeästi. Oikeastaan Helsingin Lastensairaalatilanne on suorastaan kansallinen häpeä. Hoitajiakaan ei ole tarpeeksi ja sen vuoksi esim. K10:n Avon kaksi huonetta ovat vain päiväkäytössä.
Jasmine oli K1:llä lauantaihin asti. Kello 15 lauantaina 1.11.08 Jasmine siirtyi Terhokotiin, joka on Helsingin ainoa saattohoitokoti. Tytön vointi on tässä vaiheessa parempi ja kuume, joka kävi 40 asteessa on laskenut. Hänen lääkitystään on nyt miettinyt lääkäri Irja Öun. Myös kipulääkitys on tällä hetkellä kunnossa.
http://www.cancer.fi/syopajarjestot/toiminta/saattohoitokodit/
http://www.terho.fi/
Ikkunlaudalla mm. Jasminentekemiä kruunuja ja valtikka maljakossa kukkien joukossa sekä joitain mukana olleita pehmoleluja.
Olemme nyt olleet Terho-kodissa lauantai-iltapäivästä asti. Nalle Puh -koira on mukana ja tänään haen luultavasti myös kissa Mikun tänne. Jasminen käytössä on iso valoisa kodinomainen huone.
Edit: Kuvia
Pitkiä elokuvailtoja
Perjantai 17.10.08
Jasmine on halunnut viime päivinä olla kotona ja pelata tietokonepelejä. Hän löytää netistä aina uusia pelejä ja onkin niissä sangen taitava. Myös dvd-elokuvia on taas katsottu monena iltana. Niiden takakannessa lukee kesto minuutteina ja jos ei mieti, mitä 180 minuuttia on tunneissa, niin huomaa istuvansa elokuvan ääressä tunnista toiseen. Aika minuutteina näyttää lyhyemmältä kuin ajan ilmoitus tunteina. Varmaan samanlaista harhaa kuin hintailmoitus, jossa viimeisenä onnumero yhdeksän (eli 2,99 voi älkkiä ajatellen tuntua vähemmältä kuin 3,00. Tähänhän monet kauppiaat panevat toivonsa).
Nämä viime aikoina katsomamme elokuvat ovat Panvisionin dvd-leffoja ja ovat olleet yleensä noin kolmen tunnin mittaisia. Olenkin yleensä nyt varautunut pitkään katseluaikaan, mutta kun katsoimme ensimmäistä kertaa tämän sarjan elokuvaa Jeesuksesta, en arvannut, että filmi olisi niin pitkä. Ei sen puoleen, on nytkin valvottu näitä katsellessa.
Uusista katselukerroista ensimmäisenä näimme filmin Joosefista. Tämä elokuva herätti tytön mielessä eniten kysymyksiä.
JOOSEF
"Joosef oli Jaakobin rakkain poika ja veljet kadehtivat häntä. Eräänä päivänä, kun veljet ovat kaitsemassa lampaita Joosef houkutellaan ansaan. Veljet myyvät Joosefin ohikulkevalle kauppiaalle ja hän päätyy faaraon hoviin, hoviherra Potifarin orjaksi. Potifarin vaimo rakastuu komeaan Joosefiin ja suuttuu, kun ei saa osakseen Joosefin huomiota. Joosef osaa selittää faaraon unet ja faarao tekee Joosefista koko Egyptin talouden hoitajan. Jänittävä draama rakkaudesta, mustasukkaisuudesta, petoksesta ja anteeksiannosta."
Alkuperäisnimi: The Bible / Joseph Kesto: 3 h 8 min Genre: Draama Kuva 4:3 Valmistusvuosi: 1995 Englanninkielinen, tekstitys: suomi, ruotsi, norja, tanska Suositusikä: 7 Dvd yksityiskäyttöön.(Tiedot:Nettikirjakauppa)
Ikäraja 7. Ohjaaja: Roger Young
Esittäjä Ben Kingsley, Paul Mercurio, Martin Landau, Lesley Ann Warren
Julkaisuvuosi, julkaisija Pan Vision Oy 1995
Laatu dvd
Koko 3h 8min
(Tiedot: Kotimaayhtiöiden kauppa)
Pidin kyllä tästä elokuvasta ainakin sen verran, että jaksoin sen katsoa. Oli siinä paljon historiallisestikin kiinnostavaa. Jotain naiivin keinotekoista siinä loppupuolella mielestäni oli, mutta en nyt muista mitä.
Kuvasta jäi mieleen se, että kyllä Jumalan käyttöön tarkoitetujen ihmisten pitää käydä kova koulu. Onneksi Joosef ilmeisesti läpäisi suurimman osan tenteistä.
DAVID dvd
"Jumala antaa Israelin kansalle kaksi kuningasta profeetta Samuelin kautta. Toinen on suuri soturi Saul, joka vähitellen pettää Jumalan - ja toinen on Daavid, Goljatin voittaja. Daavid tuottaa kunniaa Israelille, mutta sitten hänkin tekee syntiä Jumalaa vastaan - hän viettelee kauniin naisen ja pitää huolta, että tämän mies tapetaan. Kuolema ja väkivalta jatkuu siitä lähtien hänen oman perheensä parissa."
Alkuperäisnimi: The Bible / David Kesto: 3 h 13 min Genre: Draama Kuva 4:3 Valmistusvuosi: 1996 Englanninkielinen, tekstitys: suomi, ruotsi, norja, tanska Suositusikä: 11 Dvd yksityiskäyttöön.
(Tiedot:Nettikirjakauppa.com )
"Raamattu -sarjan korkealaatuinen draamaelokuva Davidin elämästä. Ikäraja 11v. Ohjaus: Robert Markowitz
| Esittäjä | Jonathan Pryce, Nathaniel Parker, Sheryl Lee, Franco Nero |
| Julkaisuvuosi, julkaisija | Pan Vision Oy 1996 |
| Laatu | dvd |
| Koko | 3h 13min |
Filmissä näytetään toinen toistaan verisimpiä taisteluja kerta kerran perään. Kyllä Davidista kerrotaan muutakin, mutta jotenkin tulee vaikutelma, että elokuvassa olisi voitu enemmän kertoa Davidin muustakin elämästä kúin lukuisista sodista.
Katkelma elokuvasta:
Kuitenkin vaikutelmaksi jäi, että jos mitä, niin meidän tulisi erityisesti rukoilla sitä, että Jumala pitäisi meidät lähellä itseään ja vaikuttaisi niin, ettemme pääsisi etääntymään hänen tuntemisessaan.
SALOMO dvd
"Ennen kuningas Daavidin kuolemaa riidellään kenestä tulee hänen seuraajansa. Daavidin lempipoika Salomo voittaa vanhemman veljensä ja hänestä tulee siten Israelin kuningas. Ajan myötä kansa alkaa ylistää ja kunnioittaa Salomoa hänen viisautensa ja oikeudenmukaisuutensta takia. Vieraita saapuu kaikkialta maailmasta ja heidän joukossaan saapuu Saaban kuningatar, jonka kauneutta Salomo ei pysty vastustamaan.
Pääosa: Ben Cross
Kesto : 193 min. (DVD)
(Suositusikäraja 12 v.)
Sisältää esitysoikeuden seurakuntien ja koulujen pääsymaksuttomissa tapahtumissa."
Nämä tiedot elokuvasta antaa Dei-kauppa.
Alkuperäisotsikko: The bible - Salomon
Ohjaaja: Roger Young
Pääosissa: Ben Cross, Vivica A. fox, David Suchet
Kesto: 193 min.
Kuvaformaatti: 4:3
Ääni: stereo
Kieli: englanti
Tekstitys: suomi, ruotsi, norja, tanska
Väri
K-11
(Nämä tiedot DVDnet)
Katkelma elokuvasta:
No tämän filmin opetus oli kyllä myös hyvä. Vaikutelmaksi jäi, ettei huippuluokan viisauskaan auta, jos Jumalan tuntemus jää taka-alalle. Elämässä auttaa Jumalan etsiminen kaikessa. Ja meillä on nyt Jeesus, toisin kuin Vanhan Testamentin aikana.
Jumala ei sallinut sotaisan Davidin rakentaa itselleen temppeliä. Sen teki Salomo, Davidin ja Batseban poika. Tässä jotai näkymää Salomonin rakennuttamasta temppelistä:
Tunteja, hetkiä elämästä
15.10.08 keskiviikko
Eilen olimme taas K10:n Avolla. Menimme puolilta päivin. Lääkäriaika oli klo 13. Trombosyytit olivat laskeneet 15:een, taas niitä piti tiputtaa. Odotellessa Jasmine teki hienoja silkkikukkia Mirja Heinosen ohjauksessa. Seuraava lääkäriaika on viikon päästä keskiviikkona. Leukosyyttejä on veressä jo 50%.
K10:n Avolla oli anestesiatiimillä ruuhkaa, joten Jassu siirtyi päivystyksen puolelle, missä laitettiin viggo humautuksessa pikavauhtia. Jasminea itketti kovasti, kun hänet tuotiin sieltä takaisin. Jasmine oli aika itkuinen vielä pitkän aikaa, mutta hänhän ei ollut saanut syödä mitään maanantain jälkeen. Minulla oli mukana pakasteannos siskonmakkarakeittoa, mikä maistuikin Jasminelle hyvin. Sen pystyy kuumentamaan päivystyspuolen mikrossa. Nakkikeitto on tytön suosikkeja. Trombosyyttejä jouduttiin odottamaan kuten tavallista. Ne tulevat kahdeksalta luovuttajalta, enkä tiedä, missä vaiheessa ne laitetaan pusseihin ja onko niitä valmiina veripalvelussa jossain jo, kun tarve tulee. Joka tapauksessa ne tilattiin Jasminelle tietääkseni vasta, kun verenkuva oli otettu. Tiedän, että joskus ne on tilattu Jasminea varten jo etukäteen. Tiputus alkoi klo 16:n jälkeen ja ongelmien kautta vigon poistoon päästiin klo 18 aikoihin. Jasmine katsoi kolme videota siinä odotellessa.
Ensimmäinen trombosyyttipussi tippui hyvin, toisen pussin kanssa oli siis vähän ongelmia, sillä Anne ei päässyt heti sitä laittamaan, vaan sen laittoi toinen hoitaja, joka oli kokemattomampi noissa tankkaushommissa. Trombosyytit oli vihdoin tiputettu jotain klo 18:n maissa. Anne päivystyspuolelta osasi hienosti käsitellä tyttöä, mutta viggon eli kanyylin poisto kädestä kuitenkin pelotti taas. Luottamus heidän välilleen syntyi kuitenkin heti.
Tällainen kuusi tuntia perpäivä sairaalassa ei ole mitään uutta meille. Näiden lähes kolmen vuoden aikana olemme tottuneet lähes päivittäisiin sairaalakäynteihin alkaen 2-3 tunnista aina 12 -13 tuntiin asti per päivä. Joskus lähes joka päivä, mutta yleensä ainakin kaksi kertaa viikossa. Nyt käynnit on viimeisen kuukauden aikana tiputettu yhteen käyntikertaan viikossa.
Jasmine halusi vielä kaupungille, joten päästyämme lähtemään kotiin päin, menimme katsomaan Jasminelle hametta. Löysimme sentään yhden kelvollisen, tosin vähän hassun näköisen ja harmaan pussihameen.
Tytön kaipaamia kauniita mekkoja ei löydy mistään, tai sitten en tiedä oikeita kauppoja.
Tänään vähän aikaa sitten soitin hoitajalle Jasminen eilisen verikokeen vastauksista. Blasteja on veressä jo 90%. Auttaisiko Jumala meitä vielä viime hetkellä vai ottaako hän tytön pian luokseen?
Tänä iltana menemme saunaan.
Olimme pari päivää sitten vielä pikakäynnillä Ateneumin taidemuseossa. Siellä oli kauheasti porukkaa museon 120-vuotisjuhlallisuuksien takia. Kuvia sai ottaa vain porrastasanteella, jossa valaistuksena olivat vain nykytaiteilija Charles Sandisonin (s. 1969) tilateos: valoina seiniin ja kattoon heijastetut lukemattomat sanat tekstinpätkät (Mika Waltaria), jotka olivat jatkuvassa liikkeessä.
Kuvat nykytaiteilija Charles Sandisonin (s. 1969)valoteoksista Ateneumin porraskäytävässä.
Seppo Juntusen rukouskokouksessa 10.9.08
Perjantaina 12.9.08
Kuvat ovat viime vuotisesta Elämä lapselle -konsertista
Keskiviikkona 10.9.o8 menimme illalla Malmin kirkolle, missä Seppo Juntunen oli paikalla rukoilemassa sairaiden puolesta. Näin Jasminelle voisi aueta mahdollisuus osallistua ensi vuoden Elämä lapselle -konserttiin, joka on taas ilmeisesti vuoden kuluttua, mihin lääkärit eivät ole antaneet mahdollisuuksia. Lääkärit eivät lupaa edes kunnolla puolta vuotta.
Vaihtoehtojakin olisi tuolle illalle ollut monta. Yleensä onkin niin, että kaikki kiinnostavat tapahtumat ovat samana iltana ja sitten ei taas ole mitään pitkiin aikoihin.
Vaihtoehdot olivat sauna ja Elämä lapselle-konsertti, jonne Jasminella ja minulla oli lippu jonnekin aitioon samaiseksi illaksi. Saunassakin käymme mielellämme, mutta kaikkea ei siis voi saada, vaikka mieli tekisikin. Viime vuonna olimme Elämä lapselle -konsertissa. Oheisena joitakin kännykuvia siitä tilaisuudesta. Valoa ei ollut paljon muualla kuin esittäjien ympärillä, joten kuvat ovat mitä ovat.Elämä lapselle -konsertti on Lastenklinikoiden hyväksi järjestetty ja sen avulla kerätään rahaa sairaiden lasten hoitotarvikkeisiin ym.
Näissä linkeissä lisää tämänvuotisesta konsertista:
Tässä on Seppo JuntusenRukouspalvelu ry:n linkki:
Siitä rukouksesta lähti tytön vointi heti paremmaksi. Veriarvot ovat olleet hyvät, eikä tankkauksia ole tarvittu. Jumala on koskettanut Jasminea parantavalla kädellään. Olemme käyneet kolme kertaa sairaalassa sen jälkeen ja joka kerran veriarvot ovat olleet hyvät. Niinkin hyvät, että keskiviikkona tällä viikolla käydessämme lääkärin vastaanotolla lääkäri Mervi Taskinen määräsi otettavaksi uuden luuydinnäytteen. Uusi LYP-päivä on ensi viikon keskiviikkona 17.9.08. Kellonajoista on vielä soitettava tiistaina.
Olen laittanut esirukouspyyntöjä Jasminen puolesta vaikka minne sen jälkeen, kun kuulin Radio Deistä yhden naisen kertomuksen paranemisestaan. Hänellä oli todettu syöpä, en tiedä millainen, mutta lääkärit olivat leikanneet vatsan aukija todenneet syövän levinneen niin pitkälle, että sitä ei voitu enää leikata ja niinvatsa olivain ommeltu takaisin kiinni. Naisen puolesta rukoiltiin paljon. Hän sai sytostaatteja ja sädehoitoa, mutta lääkärit eivät antaneet toivoa paranemisesta. Kuitenkin nainen parani ja on ollut hengissä jo 14 vuotta sen leikkauksen jälkeen.
Itse kokous Malmin kirkossa oli pitkä ja pitkästyttävä. Oli kylmäkin ja jalkoihin veti, vaikka minulla oli ohuet villasukat kengissä. Jasminella oli tavalliset sukat. Toivottavasti hän ei vilustunut siellä. Viulutaiteilija Maarit Rajamäki soitti kylläkin ihanasti Bachia kanttorin kanssa. Kanttori säesti pianolla. Virretkin olivat kauniita, mutta veisaajia ei ollut niin, että veisuu olisi ollut nautittavaa kuultavaa. Itse olen surkea laulaja, hyvä jos kuutosen edestä pystyn raakkumaan.
Maarit Rajamäestä jotain myös linkissä
CD:llä ovat seuraavat kappaleet:
1. Largo (Veracini)
2. Melodie
3. Salut d'amour
4. Kehtolaulu
5. Thaïs Meditation
6. Leivästä enkelten
7. Kosketa minua, Henki
8. Armolaulu
9. Kultainen Jerusalem
10. Vain yksin Jeesus
11. Herra kädelläsi
12. Päivä vain ja hetki kerrallansa
13. Golgatan veressä voima on
14. Suojelusenkeli
15. Oi, muistatko vielä sen virren
16. Air
17. Largo (Vuodenajat / Talvi)
18. Nocturne
19. Vokaliisi
20. Joutsen
21. Ave Maria
Juntunenkin vain toisti itseään eli puhui samoja kuin kirjeissään. Mukana oli alkoholista kuiville selvinnyt iso kaveri - en muista nimeä - ja tämä kaverikin puhui Juntusen haastattelemana pitkään. Lopussa Juntunen rukoili ihmisten puolesta. Jonossa oli kymmeniä. Jasminekin kaatui Juntusen rukouksen aikana. Useat muutkin olivat kaatuneet. Selän takana oli avustajia ottamassa vastaan. Minuakin Juntunen siunasi. Lähdimme pois aikaisemmin kuin kokous päättyi. Olisin mielelläni jäänyt kuuntelemaan viulistia, joka soitti taustalla edelleen, mutta en halunnut viivytellä kotiin lähtöä Jasminen takia. Odotimme kirkon eteisessä tytön isää, jonka kyydissä pääsimme kotiin. Juntusen rukouksen jälkeen Jasmine on ollut väsynyt ja nukkunut paljon. Nyt hän on ollut hiukan yskäinen ja nuhainen. Emme ole olleet Jasminen kanssa ulkona lainkaan. Ajattelin, että jos tyttö on vilustunut, on parempi ottaa rauhallisesti.
Keskiviikkoaamuna, samana aamuna siis kuin illalla olimme Malmin kirkossa, Jasminella oli lääkäriaika. Veriarvot olivat HB jotain 140, Trombosyyttejä yli sata ja granujen koneellinen laskenta jotain 1800. Hyvien veriarvojen takia siis LYP ensi keskiviikkona.
Voisitko Sinä, joka luet tätä nyt, myös rukoilla, että Jasmine paranisi leukemiasta, kiitos!
Terapiaratsastusta, Linnanmäkeä etc
3.9.08 keskiviikkona varhain
Kyllähän se syksy nyt sitten on tullut. Viime sunnuntai oli jo hyvin viileä. Maanantaiaamuna mennessämme sairaalaan taksikuski kertoi töihin lähtiessään raaputelleen auton ikkunoista huurretta. Itse huomasin ulkolämpömittarin käyneen nollassa, mutta en sentään pakkasen puolella. Näin on kuitenkin mitä ilmeisimmin ollut.
Perjantaina 22.8.08 Tuomarinkylän kartanossa
Kun kaksi viikkoa sitten sain tietää Jasminen hoitotilanteesta, olemme lääkärin kehotuksesta pitäneet aikamoista touhua yllä. Jasmine on käynyt ratsastamassa Tuomarinkylän kartanossa, Linnanmäellä on käyty kolme kertaa ja Merimaailmassa kaksi kertaa. Yksi elokuva on vuokrattu ja katsottu maanantai-iltana. Korkeasaareen menoa on suunniteltu useampaankin otteeseen. Sunnuntaina olisimme menneetkin, mutta oli niin kylmä, etten halunnut lähteä. Tyttö olisi voinut vilustua pyörätuolissa istuessaan ja olisinko minäkään aksanut työnnellä häntä siellä Korkeasaaren mäkisissä maisemissa.
Tuomarinkylässä kävimme perjantaina 22.8.08 iltapäivällä heti sen jälkeen,kun Jasminelle oli tankattu kaksi pussia trombosyyttejä. Tyttö jaksoikin todela hyvin olla peräti puoli tuntia ehkä enemmänkin - en huomannut katsoa kelloa - ratsailla suuren hevosen selässä. Hevonen oli nimeltään Urjala, lempinimeltään Nalle. Se on tuttuja suomenhevosia, luotettava ja varma heppa, rauhallinen kuin mikä. Iältään polle on jo kaksikymppinen. Siellä tyttö keikkui ja pysyi tyylikkäästi ylhäällä, tosi korkealla ilman pienintäkään pelon osoittamista. Valitti vain illemmalla hieman aristavaa takamustaan. Satulassakaan ei ollut mitään mista pitää kiinni. Katri, joka oli avustamassa, kehotti pitämään kiinni hevosen harjaksista.
Tytön isä oli lähtenyt Tuomarinkylään kyytimieheksi. Ratsastureissun jälkeen kävimme huoltoaseman ulkoterassilla juomassa kahvit ja teet. Jasmine oli väsynyt, mutta onnellinen. Yksinhuoltajana ja lastaan hoitamaan, töistä pois jääneenä, äitinä tietää, ettei raha kasva puussa. Ajattelin tytön onnellisia kasvoja katsellessani, että vaikka tuo puolituntinen maksoi 50 euroa, mikä on meidän rahatilanteessamme paljon, se tosiaan kannatti.Lisäys 11.9.08
Lisään tähän nyt kuvia, joita otin kännykällä 23.8.08 Linnanmäeltä.
Jasminelle siis tankattiin verihiutaleita perjantaiaamulla, jotta hän jaksaisi touhuta jotain mielipuuhiaan edes jossain määrin ko.viikonvaihteen aikana. Perjantain ohjelma alkoi ratsastuksella ja jatkui lauantaina Linnanmäellä:
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)