Viimeisiä halauksia

Sunnuntai 16.11.08

Näitä rivejä on vaikea kirjoittaa.

Olen kuitenkin kertonut Jasminesta jotain viimeisen puolen vuoden ajalta, joten nämäkin rivit pitää tähän lisätä. Monet ovat rukoilleet Jasminen puolesta.

Paljon olemme yhdessä Jasminen kanssa kokeneet. Lähes kolme vuotta olen ollut yhdessä hänen kanssaan 24 tuntia vuorokaudessa milloin sairaalassa ja kotona, matkalla sairaalaan ja matkalla kotiin. Yhdessä olemme kokeneet eristyselämän rajallisuudet, infektioriskien tuoman varuillaan olon ihmisten tapaamisessa, ylihygieenisyyden määräykset, jatkuvan käsien pesun ja desinfioimisen.

Lapsen kovien sytostaattihoitojen kärsimyksissä olen kulkenut vierellä ymmälläni elämän epäoikeudenmukaisuudesta. Oma kipuni rinnalla kulkijana ei ole ollut fyysistä. Ei samalla tavalla kuin lapsen. Olemme yhdessä saaneet elää monta huonoa hetkeä, mutta myös lukemattomia hyviä ja antoisia hetkiä, jotka ilman lapsen sairastamaa leukemiaa olisivat jääneet kokematta.

Olemme toivoneet paljon, pyytäneet Jumalalta paljon. Jasmine itsekin rukoili hartaasti, että Jeesus parantaisi hänet.

Viikko sitten sunnuntaina isänpäivänä Jasminen isä ja Siru-sisko kävivät ilahduttamassa Jasminea. Jasmine oli piirtänyt isälle kortin. Tiistaina Jasmine yritti vielä leikata paperinukkeja.

Siru-sisko kävi myös keskiviikkoiltana lahjakassin kanssa. Vapisevin käsin Jasmine tutki saamiaan lahjoja. Voimat olivat jo huvenneet lähes minimiin, kuitenkin hän halusi vielä pyörätuolissa istuen lähteä Sirun ja isänsä seuraksi talvipuutarhahuoneeseen.

Kovin yksin olemme nämä vuodet olleet. Ihmisillä ei liikene aikaa omilta kiireiltään. Eivät he ehdi käymään sairaalassa eivätkä Terhokodissa.
Erityiset kiitokset naapurillemme Minnalle, joka viikolla ennen Terhokotiin siirtymistämme antoi Jasminelle kaksi isoa kassillista paketteja, jotka Minna oli aikonut antaa vasta jouluna, mutta kokenut sitten, ettäne pitäisi antaa nyt. Jasmine odotti kovasti joulua. Minnan paketteja avatessaan Jasmine sai sillä tavoin jotain joulusta tänäkin vuonna.

Jasmine rakasti juhlia. Hän olisi toivonut voivansa viettää syntymäpäiväjuhlia useampien ihmisten kanssa. Kiitokset Terttu-kummitädille siitä,että Jasmine sai kesällä viettää yhteisiä synttäreitä hänen kanssaan. Kolmen vuoden eristyselämä erossa luokkatovereista ja lähes kaikista muistakin ihmisistä ei ollut vilkkaalle tytölle helppoa.

Huvipuisto Helsingin Narinkkatorilla

Tässä härvelissä ihmiset näyttävät vempaimen ympärillä lentäviltä kärpäsiltä.

Sunnuntai 19.10.08

Eilinen päivä, siis lauantai meni tosi nopeasti. Ensin nukuimme myöhään ja sitten lähdimme Narinkkatorille, missä se englantilainen huvipuistoporukka oli vielä ainakin sen päivän. Jasmine on kovasti kaivannut Linnanmäki-käyntejä, mutta Lintsihän on jo kiinni. Joku valotapahtuma siellä on meneillään, mutten ole tullut ottaneeksi selvää, mistä siellä on kysymys.

Tässä vielä odotellaan laitteen käynnistymistä

Jasmine kiirehti heti ensimmäiseksi ison laitteen luo, jossa oli riippuvia keinuja yltympäriinsä. Arvelin sen olevan jokseenkin samanlainen kuin vastaavannäköinen vempain Linnanmäellä. Kyllähän tuo englantilaisten laite näytti hieman isommalta kuin Linnanmäen vastaava, mutta en tosiaan arvannut että sen sienimäinen yläosa voisi vielä olla liikkuva ja nousta ylös vinoon asentoon. Kyllä sitä sivustakin katsoessa melkein huimasi, mutta ennen kaikkea hirvitti, kuitenkin Jasmine tuli keinusta intoa puhkuen. Ihmiset näyttivät noissa keinuissa kiitäessään aivan laitteen ympärillä hyöriviltä kärpäsiltä.


Sitten ostimme vitosella vielä toisen satsin arpoja eilisen nipun lisäksi, vaan eipä onni suosinut tälläkään kertaa. Nyt kuitenkin jotkut näyttivät voittavankin jotain ja arpoja myytiin selvällä suomen kielellä kovaäänisen välityksellä kuuluttaen. Ilmeni, että arpojen numeroiden summa, riitti voiton saamiseen eli numerolla 21 olisi saanut valita minkä tahansa jättipehmon ja yhteissummalla 21 sai pienehkön pehmon. Tänään voittoarpoja näkyi löytyvänkin, toisin kuin eilen ja hyllytkin tyhjenivät sieltä täältä.

Jasmine olisi halunnut pariin laitteeseen, mutta oli niihin joko liian pitkä tai liian painava. Ne kun oli tarkoitettu lähinnä alle kouluikäisille. Sitten tyttöä harmitti pitkän aikaa eikä auttanut, vaikka hän sai heittää tikkaa ja onkia. Molemmista hän sai pehmoeläimen mukaansa.


Narinkkatori oli täpötäynnä ihmisiä niin lauantai-iltana kuin perjantainakin. Melu oli välillä sanoin kuvaamaton. Kaikenikäistä väkeä oli liikkeellä.


Välillä kävimme teellä Cafe Javassa, josta löytyikuin löytyikin gluteeniton muffinssi tytön teen pidikkeeksi. Pomppulinna jäi kokeilematta. Kun Jasmine olisi mennyt siihen, se oli jo tyhjennetty.


Kahvilasta lähdimmekin sitten oikopäätä tapaamaan Siru-siskoa. Jasmine vei Sirulle leopardi-pehmon, jollaisen hän oli juuri saanut itselleenkin ja jonka hän oli varta vasten käynyt vielä hankkimassa tikanheittopaikasta siskoaan varten. Yhdessä tytöt katselivat ensin vähän aikaa telkkaria ja piirtelivät sitten vielä jonkin aikaa.

Ilta olikin jo pitkällä, kun vihdoin suunnistimme kotia kohti, missä molemmat karvaiset ystävämme olivat meitä ovella vastassa.

Jasmine jaksoi vielä tehdä pikku lenkin Puhin kanssa, mutta kotiovellapa Puh ei ollutkaan ulkoilutukseen vielä tyytyväinen, vaan viipotti karkuun portaita alas rapun ulko-ovelle. Niinpä Jassu jäi kissa Mikun kanssa sisälle ja minä lähdin vielä vähäksi aikaa Puhin kanssa ulos.