Kesäkuu 2008

29.6.08

Aika kuluu nopeasti. Kaikki pyörii tyttären ympärillä. Aamusta iltaan ja illasta aamuun. Nyt jo kolmas vuosi menossa. Joskus tuntuu paremmalta, ainakin silloin kun tyttö voi hyvin. Välillä kaikki voimat ovat lopussa ja elämä kaatuu niskaan ja tekisi mieli vain nukkua. Sitten sitä vain jotenkin taas nousee jaloilleen kuin ihmeen kaupalla. Ja ihmettä me odotammekin, tytön paranemista. "Meillä on rukouksia kuuleva Jumala." Nämä sanat olen kuullut monta kertaa, samoin kuin sen, että "Jeesus on ristillä kantanut kaikki meidän syntimme ja sairautemme..." Jospa ne eivät Jasminen kohdalla jäisi vain sanoiksi. Erityisesti pyydän Jumalalta Jeesuksen nimessä lisää uskoa.

Tässä kuussa olemme käyneet Lastenklinikalla harvasepäivä. Juhannusaattoyönä oli lähdettävä sairaalaan kello 2 yöllä, kun Jasminella oli lämpöä 37,9 astetta. Juhannusyö tavataan valvoa, mutta yleensä toisissa merkeissä. Noin puoli 6 osaston 1 ovi aukeni ja tyttö pääsi huoneeseen 10. Myöhemmin ilmeni, että viereisessä huoneessa 9 oli toinenkin K 10:n potilas, pikkutyttö Porvoosta. Hänenkin samoin kuin hänen äitinsä juhannus meni sairaalassa. Jasminen kuume kävi sitten päivällä 40:ssä. Suonensisäisesti annettava antibioottikuuri kun oli aloitettu vasta kymmenen jälkeen. Serppi kävi yli 170:ssä ja granut olivat koko ajan nollilla eli elimistön omaa vastustuskykyä ei ollut lainkaan. Viikko meni parempia veriarvoja odotellessa, torstaina pääsimme verihiutaleiden tiputuksen jälkeen kotiin. Perjantaina kontrolliin ja saamaan Neupogen-pistos, samoin lauantaina ja nyt sunnuntaina. Huomenna on taas LYP-päivä.

Nyt tyttö ensimmäisen kerran itki sairastumistaan todella katkerasti. Todella urhea hän on ollutkin.