Tapaninpäivän aamu 26.12.08Vähän ennen joulua olin auttamassa erästä ystävääni, joka oli ollut sairaalassa toimenpiteessä, jonka jälkeen ei saanut noin vuorokauteen olla kotona yksinään. Loppujen lopuksi ystäväni touhusi ja kestitsi minua kotonaan kuin ei mitään. Ihan nolotti, kun en osannut itse tehdä mitään hänen hyväkseen, olla vain paikalla. Hän tosin vakuutteli, että se riittääkin. Olen iloinen, että hän toipui niin hyvin ja oli omasta mielestään aivan kunnossa samantien. Hyvä jos näin on. Ennen kuin lähdin kotiin, hän vielä tarjosi minulle herkullisen joululounaan läheisessä ruokapaikassa. Suokoon Jumala, että jatkotutkimukset osoittavat ystäväni tilanteen olevan OK, niin ettei mitään vakavampaa ilmene.
Jouluaatto meni rauhallisesti kotona. Aivan lumista joulua ei tullut, pikku pakkanen kuitenkin on säilyttänyt maastossa paikoitellen näkyvän millin parin lumikerroksen, joka juuri joulun alla sateli taivaalta.
Aattona Minna-naapuri ilmaantui miljoonakorin kanssa. Harmi, etten ottanut siitä korista ennen avaamista valokuvaa. Läpinäkyvän punaisella rusetilla sidotun sellofaanikelmun sisällä oli suuri korillinen vaikka mitä: Suklaata, hedelmiä, kahvia, teetä, kynttilöitä, servettejä, pähkinöitä...
En ole lukenut mitään, vaikka olin ostanut itselleni joululahjaksi Sofi Oksasen kirjan Puhdistus. Bloggailin hiukan, ulkoilutin tavanomaiset kierrokset Puhia ja ihmettelin, siis vain
ihmettelin huushollini kaaosta, joka on kasvamistaan kasvanut niiden kolmen vuoden aikana, jotka Jasminen kanssa lähes päivittäin sukkuloimme kodin ja sairaalan väliä. Tänä vuonna en jaksanut rakennella minkäänlaista joulua, en laittanut edes tavanomaista ovikoristetta ulko-oveen. Ystäviäni sentään yrittelin muistaa joulukukilla ja jollain pienellä lahjalla. Joulukorttejakin sain värkättyä pitkästä aikaa niille, joiden osoite oli löydettävissä, kun osoitekirjani on teillä tietymättömillä. Muut saivat tekstiviestin, vaikka Kanerva ja Vanhanen ovat toimillaan saattaneet ylipäänsä kaiken tekstiviestittelyn out-listalle.
X oli jouluyön ajossa ja poikkesi hakemaan minut johonkin aikaan yöstä joulutorttukahveille - minä tosin juon aina mieluummin teetä. Samantien tuli valvottua koko jouluyö. Kuuntelin Taivaan ja maan väiltä ohjelmaa Radio Deistä ja netistä yritin kahdeksalta aamulla katsoa jouluaamun jumalanpalveluksen, mutta totta puhuen nukahdin kesken saarnan. Olisi pitänyt lähteä kävellen lähimpään kirkkoon, niin olisin saanut hengellistä evästä enkä olisi varmastikaan kirkonpenkissä torkahtanut. Itse asissa olisin mennyt mieluusti aamukirkkoon Saalemiin, mutta koska julkinen liikenne on jouluaamuna vielä seis, niin en jaksanut lähteä kävelemään Hakaniemeen asti.
Joulupäivänä minut oli kutsuttu sisareni hyvän ystävän Annan luo syömään. Anna oli valmistanut oikean jouluaterian ja sisareni tehnyt makoisan marjapiirakan. Lisäksi systerillä oli yllätyslahjat paketissa joulupöydän alla. (Sopii ottaa käyttöön tämä tapa niissä perheissä, joissa ei satu jouluna olemaan joulukuusta.)
Sain peräti kolme pakettia, kaksi paria aitoja kudottuja villasukkia, torkkuhuovan ja virkatun naavaparran. ( Katso kuva!) Sitten kotona muistin, etten ollutkaan avannut Anna-Maijan minulle viime viikolla tavatessamme antamaa lahjakassia. Sieltä löytyi suuri enkelikuviolla koristettu kynttilä, enkelinmutoinen muistivihko ja Gummeruksen julkaisema kirja Runoja surusta. Kiitos ystävät!
Katkelma Saima Harmajan runosta Pieni Helena:
"Vailla painoa, autuas,leikit pyhillä teillä,parvi kuultava seuranas,ilona enkeleillä.Hymyy kukkulat kultaiset,missä loistaen liikut,sädeperhoja ajelet,sateenkaarella kiikut.-----Illan langeten loistossaankastetuoksuja vastenaukoo unikot keinujaannukkua taivaan lasten."
