Viimeisiä halauksia

Sunnuntai 16.11.08

Näitä rivejä on vaikea kirjoittaa.

Olen kuitenkin kertonut Jasminesta jotain viimeisen puolen vuoden ajalta, joten nämäkin rivit pitää tähän lisätä. Monet ovat rukoilleet Jasminen puolesta.

Paljon olemme yhdessä Jasminen kanssa kokeneet. Lähes kolme vuotta olen ollut yhdessä hänen kanssaan 24 tuntia vuorokaudessa milloin sairaalassa ja kotona, matkalla sairaalaan ja matkalla kotiin. Yhdessä olemme kokeneet eristyselämän rajallisuudet, infektioriskien tuoman varuillaan olon ihmisten tapaamisessa, ylihygieenisyyden määräykset, jatkuvan käsien pesun ja desinfioimisen.

Lapsen kovien sytostaattihoitojen kärsimyksissä olen kulkenut vierellä ymmälläni elämän epäoikeudenmukaisuudesta. Oma kipuni rinnalla kulkijana ei ole ollut fyysistä. Ei samalla tavalla kuin lapsen. Olemme yhdessä saaneet elää monta huonoa hetkeä, mutta myös lukemattomia hyviä ja antoisia hetkiä, jotka ilman lapsen sairastamaa leukemiaa olisivat jääneet kokematta.

Olemme toivoneet paljon, pyytäneet Jumalalta paljon. Jasmine itsekin rukoili hartaasti, että Jeesus parantaisi hänet.

Viikko sitten sunnuntaina isänpäivänä Jasminen isä ja Siru-sisko kävivät ilahduttamassa Jasminea. Jasmine oli piirtänyt isälle kortin. Tiistaina Jasmine yritti vielä leikata paperinukkeja.

Siru-sisko kävi myös keskiviikkoiltana lahjakassin kanssa. Vapisevin käsin Jasmine tutki saamiaan lahjoja. Voimat olivat jo huvenneet lähes minimiin, kuitenkin hän halusi vielä pyörätuolissa istuen lähteä Sirun ja isänsä seuraksi talvipuutarhahuoneeseen.

Kovin yksin olemme nämä vuodet olleet. Ihmisillä ei liikene aikaa omilta kiireiltään. Eivät he ehdi käymään sairaalassa eivätkä Terhokodissa.
Erityiset kiitokset naapurillemme Minnalle, joka viikolla ennen Terhokotiin siirtymistämme antoi Jasminelle kaksi isoa kassillista paketteja, jotka Minna oli aikonut antaa vasta jouluna, mutta kokenut sitten, ettäne pitäisi antaa nyt. Jasmine odotti kovasti joulua. Minnan paketteja avatessaan Jasmine sai sillä tavoin jotain joulusta tänäkin vuonna.

Jasmine rakasti juhlia. Hän olisi toivonut voivansa viettää syntymäpäiväjuhlia useampien ihmisten kanssa. Kiitokset Terttu-kummitädille siitä,että Jasmine sai kesällä viettää yhteisiä synttäreitä hänen kanssaan. Kolmen vuoden eristyselämä erossa luokkatovereista ja lähes kaikista muistakin ihmisistä ei ollut vilkkaalle tytölle helppoa.

Jasminen ja kummitädin syntymäpäivistä ja Vanhojen tekijöiden julkaisusta ym.

Keskiviikko 9.7.08

Varhainen aamu. Aurinko paistaa kirkkaasti. Hellepäivä kenties tulossa. Jasminella menossa uusi hoitokuuri, Seitsemän päivää Sendoxania takana, tänään alkaa Prednisolon-jakso, joka kestää viisi päivää. Tytön vointi on kohtalainen. Valittelee välillä huimausta.


JASMINEN JA KUMMITÄDIN SYNTTÄRIT
Sunnuntaina vietimme tytön synttäreitä yhdessä kummitädin kanssa. Hieman myöhässä kylläkin. Jasminen syntymäpäivä oli jo 28. kesäkuuta ja kummitäti Tertun 25. kesäkuuta. Terttu oli kutsunut meidät luokseen Vantaalle. Söimme kakkua ja jäätelöä. Kävin Stockkalta hakemassa gluteenittomia kakkuja kaksi kappaletta, koska Jasminella on myös keliakia. Myyjä tosin sanoi, ettei ole kuin yksi gluteeniton kakku ja sekin vajaa kakku paloiksi leikattuna. Katselin itse sitten hyllystä ja kylmäkaapista ja löysin marenkimantelikakun ja kuivakakun, molemmissa luki gluteeniton. Laitoimme kuivakakkuun johon kynttilät. Jasmine oli toivonut kakkua kynttilöineen ja nyt toivomus toteutui. Vain ilmapallot puuttuivat, koska en tiennyt, että Jasminesta ne kuuluivat syntymäpäivärekvisiittaan.

Itseasiassa vietimme Jasminen syntymäpäiviä tavallaan koko viikon. Lahjojakin tuli joka puolelta lähes päivittäin. Askarteluohjaajana toimiva Mirja Heinonen toi tytölle paketin, samoin Jassun omahoitaja toi tytölle lahjoja, postin puuhapaketin ja kaksi pehmolelua, toisiaan halaavat karhut. Toinen nalle on ruskea ja toinen valkoinen. Myos Linnanmäellä käynti sisältyi näihin synttäririemuihin. Jasmine pääsi isänsä kanssa ajelemaan autoradalle, minne minä en ole halunnut ja mikä on Jasminea kovasti harmittanut. Koska granut olivat siinä 1500-2000 tämä Linnanmäen keikka uskallettiin tehdä.

ENTISTEN OPPILAITTENI JULKAISU
Koska kesäkuu oli pelkkää sairaalassa juoksemista, en itse jaksanut pahemmin tutustua posteihini. Sain nimittäin Mirjam Takalalta yllätyslahjan minäkin, vaikkei minulla synttäreitä kesäkuussa olekaan. Hän on entisiä oppilaitani ajoilta. jolloin vedin kirjoittaryhmää työväenopistossa. Ryhmä on jatkanut toisen ohjaajan opastuksella ja julkaissut omakustanteen nimeltä "Elämää, ei sen vähempää" kirjailijanimellä Vanhat tekijät. Osuvia nimiä molemmat, koska ryhmä on Töölön kirjoittajien eläkeläisryhmä ja tekstit kertovat pääasiassa heidän omasta elämästään. Lueskelin jutun sieltä, toisen täältä. Hauska niitä pääasiassa tuttujen ihmisten tekstejä on lukea, vaikka kaikki nyt eivät ehkä aivan Nobel-tasoa olekaan. Kiitos Mirjam, kun muistit täälä kirjasella minuakin!