Kalle Päätaloa välipalana

Tiistai 29.12.2009

Sainpa vihdoin katsotuksi Päätalo-elokuvan. Sopiva välipala näin pyhien välissä. Vuokrasin vuorokaudeksi lähikaupasta 2,80 eurolla. Ehkä DVD-divarista olisin saanut vitosella omaksi. Helpointa oli nyt ottaa mukaan maitokaupasta.

Reilu vuosi sitten kirjoittelin jo tästä elokuvasta : Kalle Päätalo, 17 000 sivua. Näin kauan meni, ennen kuin todella näin tuon filmin. Kyllä se kovasti herätti tunteita, oli suorastaan liikuttava. Jopa sai aikaan sen, että todella ajattelin vihdoin lukea Päätalon kirjoja. Tosin vain siksi, että kiinostuin siitä, että hän oli ollut sodassa viisi vuotta kuten isänikin. Olisikohan Iijoki-sarjan jossain 26. osasta jotain noista sotavuosistakin?

Isäni syntyi muutamaa kuukautta myöhemmin kuin Päätalo. Päätalo syntyi 11. marraskuuta 1919, isäni 19. maaliskuuta 1920. Molemmat ovat olleet sodassa. Isäni viisi vuotta ja sitä ennen hän ehti vielä olla armeijassa vuoden, jonne hän oli mennyt jo 18-vuotiaana, vaikka silloin ei vielä olisi tarvinnutkaan, ja oli siis 19-vuotias sodan alkaessa. Päätalo-elokuva ei kerro mitään kirjailijan sotavuosista. Asia tosin mainitaan pankinjohtajan suulla eräässä Päätalon elämän kriisivaiheessa ja kotelon kannessa kerrotaan, että Päätalokin oli sodassa viisi vuotta.

Suunnilleen isäni ikäinen mies Päätalo kuitenkin oli. Isäni kuoli jo 1965, enkä oppinut häntä koskaan tuntemaan. Isäni opiskeli kone- ja vesijohtoinsinööriksi, mutta olisi halunnut opiskella vielä arkkitehdiksi, vaan sodan jälkeen oli niin tiukkaa, että tuo opiskelujen jatkaminen jäi vain haaveeksi. Isäni ei ottanut koskaan vastaan rintamamiestonttia, jonka hän olisi ollut etuoikeutettu Mäntsälästä saamaan.
Kalle Päätalo – Ellet yritä, et mitään saavuta.

Rauhaisaa joulua kaikille blogiystävilleni!

Torstai jouluaatto 2009

Monia virtuaalisia joulukortteja olen saanut tänä jouluna ja jälleen monta oikeaa kartokista joulukorttia myös! Kiitos niistä kaikille lähettäjille! Tässä ystävieni virtuaalisia kortteja, kartonkikortteja en ole kerinnyt saattamaan digitaaliseen muotoon. Lumme on Juhani-setäni omasta lammesta:

Haluan ilahduttaa kaikkia blogiystäviäni myös näillä korteilla, koska olette niin eri puolilla maailmaa, niin ette voi tulla näitä korttejani tänne kotiini katsomaan.

Ja tässä kaksi ihanaa jouluun kuuluvaa musiikkikappaletta.



Näiden lasten laulun myötä toivotan Taivaan Isän siunaamaa jouluaikaa teille kaikille!

Entä jos jouluna ei ole lunta?

Tiistai 22.12.2009

Luonto koristelee kuuset jouluksi. Paikoin ihmiset ovat ripustelleet puihin valoja ja kaikenlaista muutakin, mutta kyllä lumikin kuusen oksilla näyttää sangen hyvältä. Tällaisia hienoja joulupuita on tässä meidän lähiympäristössämme.





Kummatkohan ovat vinossa talot vai kuuset? Vai onko kysymyksessä perspektiiviin liittyvä asia tai obtinen harha?



Vähän auringonsäteitä ja kaikki kimaltaa. Koko maanantainkin tuli pikku hiljaa lumihiutaleita lähes koko päivän. Ja lisää lunta on luvassa. Näyttää siltä, että jouluna todellakin on lunta. Keskiviikoksi säätiedotus on luvannut aikamoista myräkkää. Ihmisiä on varoitettu aatonaaton liikenteen haitoista. Säävihjeitä voi saada nuoren meteorologin sivulta.

Jos rakastat

Maanantai 21.12.2009

Nyt kun pikkujoulut alkavat olla takanapäin ja oikeaan jouluun on vain muutama yö, on mukava muistella tämän vuoden sananmukaisesti makeinta pikkujoulua. Meille tarjottiin työantajan toimesta makeimmista makeinta glögiä (alkoholitonta), joulutorttuja, pikkuleipiä, karkkeja ja suklaata. Todellakin makeaa mahan täydeltä! Lisää sai ottaa kaikkea niin paljon kuin halusi.
Tarjoilun jälkeen saimme katsella ennakkonäytöksenä tammikuussa ensi-iltansa saavan elokuvan Jos rakastat.

Mitä sitten sanoisin itse filmistä? Ihan hyvä pikkujouluelokuva? Kevyt? Liian kevyt? Kuitenkin aiheena nuoren rakkauden ohella on hyvin vakava aihe. Ehkä se toimii myös varoittavana esimerkkinä? Musiikki oli ihan OK. Useita tunnettuja kevyen musiikin esittäjiä.

Kuitenkin tanssiesitys vakavan liikenneonnettomuuden yhteydessa jäi jotenkin hiertämään. Voiko tosiaan noin vakavasta asiasta tehdä noin kevyen tyylisen elokuvan? Vastaus on tietysti, että voi, koska se on jo tehty. Taitavat näyttelijät, taitavaa kuvausta. Mutta... Ehkä en osaa sanoa, mitä ajattelen. Ehkä on parempi, että jokainen muodostaa itse mielipiteensä sitten kun on nähnyt elokuvan...

Elokuvan esittelysivut ja katkelmia elokuvasta voi katsella näistä linkeistä: Jos rakastat tai Elokuvan viralliset kotisivut tai Työryhmän blogit

Elokuvan ohjaus on Neil Hardwickin:

	JOS RAKASTAT
	Genre
	romantiikka / musikaali
	Vuosi
	2009
	Ohjaaja
	Neil Hardwick
	Pääosissa
	Elli Vallinoja, Chike Ohanwe, Taneli Mäkelä, Satu Silvo, Minttu Mustakallio, Meri Nenonen, Jenni Hakala.
	Käsikirjoitus
	Katja Kallio
	Tuotantoyhtiö
	Jarkko Hentula / Juonifilmi Oy
	Pituus (min)
	124
	Ikäraja
	K-7

Lisää lunta

Sunnuntai 20.12.2009

Tänään iltapäivällä alkoi pyryttää ja lopulta pakkaslunta on tullut iltamyöhäiseen asti. Puhin kanssa uhmattiin useamman kerran tuulta ja pyryttävää pakkaslunta. Puh näytti välillä suorastaan lumiukolta. Kuva ei näytä koko tilannetta. Sitä paitsi Puh ei pidä poseeraamisesta ja katsoo siksi aina kuvattaessa toisaalle. Jotta koiran naaman saisi kuvaan mukaan, pitää aina keksiä kaikkea jekkua, että koiran saa katsomaan kohti.

Pakkasesta ja lumisateesta johtuen en jaksanut Puhia kovasti suostutella, joten tässä katsellaan tyylikkäästi muualle.

>

Näkymä tänään iltapäivällä lumisateessa

Talvinen maisema on kaunis, mutta kauan sitä ei ulkona tarkene ihailla, vaikka pakkanen onkin hieman lauhtunut. Viime viikolla mittari kävi Helsingissäkin noin -20 Celsiuksessa.

Näkymä eilen iltapäivällä

Hyvä on hiihtäjän hiihdellä

Torstai 17.12.2009

Hyvä on hiihtäjän hiihdellä,
kun hanki on hohtava alla,
kun taivas kirkasna kaareutuu -
mut hauskempi hiihtää, kun ruskavi puu
tuul ulvovi, polku on ummessa
ja tuisku on taivahalla.

Hyvä on hiihtäjän hiihdellä,
kun ystävä häll on myötä,
kun latu on aukaistu edessään -
mut parempi hiihdellä yksinään,
tiens itse aukaista itselleen
ja yksin uhmata yötä.

Hyvä on hiihtäjän hiihdellä,
kun tietty on matkan määrä,
kun liesi viittovi lämpöinen, -
mut sorjempi, uljaampi hiihtää sen,
joka outoja onnen vaiheita käy
eikä tiedä, miss oikea, väärä.

Ja hyvä on hiihtäjän hiihdellä,
kun riemu on rinnassansa,
kun toivo säihkyvi soihtuna yöss -
mut käypä se laatuun hiihtäjän myös
hiki otsalla, suurissa suruissa
ja kuolema kupeellansa.

Eino Leinon runokokokelmasta Hiihtäjän virsiä vuodelta 1900.

Tänään näin pitkästä aikaa hiihtäjän ja vielä aika Helsingin keskustassa. Kuva on ohi viilettävästä hiihtäjästä nopeasti kännykällä napattu, joten se ei suinkaan ole paras mahdollinen. Oli vain niin hauska nähdä hiihtelijä Helsingissä, että halusi hänestä edes jonkinlaisen kuvan.

Omat hiihtomuistoni vievät jonnekin 90-luvulle, kun opettajien retkellä olimme Levillä yhden viikonlopun. Oli jo maaliskuun loppupuoli vai olikohan silloin jo huhtikuu, en nyt muista varmasti, enkä välitä mistään tarkistaakaan. Lumi oli jo aika rosoista ja sulamassa. Hiihtelin puusuksillani, joten tavallinen latu oli minulle liian kapea. En välittänyt hankkia yhtä retkeä varten uusia suksia, kun vanhoilla suksillani oli ihan hyvä hiihdellä, kun teki latunsa itse. Sen jälkeen ei ole hiihtämässä tullut käytyäkään. Täällä Helsingissä on harvoin hiihtosäitä. Ja kun päivät menevät töissä, ei viikonloppuna jaksa lähteä minnekään kauemmas hiihtelemään. Harrastuksia riittää muutenkin. Minulle uimassa käyminen vuoden ympäri on parasta huvia. Ei sen puoleen, pidin kyllä aika lailla hiihtämisestä, silloin kun sitä tuli harrastettua. Nyt saisi kyllä taas melkein opetella koko homman uudestaan, kun en ole todellakaan aikoihin ollut ladulla. Murtsikkaa voisi kyllä tässä meidänkin lähiympäristössä harjoittaa ja tuolla Kumpulan suunnalla on peltoaukeama, jossa voisi vetää ympyrää tasamaan tahtiin. Aikuisena vaan moinen ei oikein innosta, joskus penskana pellon ympäri hiihtäminen ei olisi tuntunut mitenkään turhauttavalta. Jäälle taas en välitä lähteä.

Joulua odotellessa

Koulun Lucian päivä

Tiistai 15.12.2009

Eilen koulussa vietettiin Lucian päivää. Ylimmän luokan tytöt olivat Lucia-kulkueessa ja Lucia myös oli ysiluokkalainen. Lucia lauloi ja puhui ruotsiksi kaiken, minkä esitti eikä hänen esitystään suomennettu. Luciaan liittyvä historiikki kuitenkin puhuttiin sekä ruotsiksi että suomeksi. Tämä juhla on suhteellisen uusi kouluissa ja oikeastaan vain yksi tilaisuus lisää koulun yhteisiin juhliin. Kun koulussa on sekä ala- että yläluokat, on melko varmaa, että vain puolet ymmärsivät, mitä Lucia esitti. Kun historiikissä tultiin kohtaan, jossa kerrottiin Luciaa kuvattavan usein päästä revityt silmät käsissään, aikamoinen kohahdus kävi juhlasalissa, jossa koko koulu oli koolla. Onneksi uudet kauniit silmät kuitenkin kasvoivat takaisin revittyjen tilalle.

Kuva maanantai-illalta

Luntakin on taas satanut. Kirpeitä pakkaspäiviä on ollut muutama. En ole tykännyt yhtään. En pidä lumesta enkä talvesta. Olen kai syntynyt väärälle leveysasteelle. Moni kuitenkin toivoo valkoista joulua, joten olkoon menneeksi minun puolestani. :-) Tänään oli jo leudompaa. Minua ei kyllä haittaisi, vaikka jouluna sataisi vettä. Tietysti luminen maisema sinänsä on kaunis.


Tämä kuva on otettu noin klo 14 aikaan tänään.

Tässä alempana on kuva hyvin pelästyneestä kisumirristä. Mikku mokoma pujahti taas rappuun ja tällä kertaa minua vähän harmitti, koska oli olevinaan kiire, enkä ollut sillä tuulella, että olisin vain hymyillyt kissan uteliaisuudelle. Mikulla on nimittäin silloin tällöin tapana pujahtaa rappuun tutkimusmatkalle, kun avaan oven ja tuon koiran sisälle.

Mikku-kissa rapussa

Olin lähdössä asioille ja sanoin Mikulle ainakain pari kertaa, että menes nyt vain takaisin sisälle. Kissa vain kurkki portailla, jotein napsautin oven kiinni. Siitäkös Mikku säikähti: Ovi on kiinni eikä pääse takaisin sisälle turvaan. Rappu kun nyt kuitenkin on outo ja pelottava paikka kaikkine äänineen ja hissin kolinoineen. Avasin oven ja niin kissa pinkaisi kiireesti takaisin eteiseen ja minä pääsin lähtemään. Sellaista se on kun maailma on niin lavea.

Pikkujoulujakin on taas vietetty ja glögejä maisteltu. Onneksi kaikissa muissa pikkujouluissa on ollut tarjolla alkoholiton vaihtoehto, paitsi yhdessä jossa oli vain kivennäisvettä meille alkomahoolittomia maisteleville. Suomessa alkoholiton glögi onkin yleistynyt, mikä on ihan kiva kuuma juoma näin talvisaikaan ja käy hyvin lapsillekin. Joskus vain sokeria on kovin runsaasti, vähempikin riittäisi, kun sekaan yleensä lusikoidaan pähkinöiden ja mantelien lisäksi makeita rusinoita.

Tällaisen yllätyspaketin sain yhdeltä ystävältäni:



Jääkaappimagneetteja, vitsikirjanen, servettejä ja pikkuisia kynttilöitä.

Paketissa oli pienenpieniä kynttilöitä keramiikkaisissa sarvikuonoissa vai mikä tämä pikkuinen kaveri on? Kiitokset M.!

Hyvää joulunalusaikaa!

Tiistai 8.12.09

Tällainen yllätys oli minua odottamassa, kun avasin tietokoneeni:

Kiitos Una!

Unan tunnustuksen mukana saapuneet säännöt:

Anna tämä tunnustus kaikille blogeille,
joille haluat toivottaa joulumieltä sekä hyvää joulua!

1. Tunnustuksen saaneet saavat laittaa kuvan blogeihinsa.
2. Linkitä blogiin jonka pitäjältä sait tunnustuksen.
3. Nimeä haluamasi blogit (määrä vapaa) joille haluat tunnustuksen antaa ja linkitä heidän bloginsa.
4. Jätä viesti heidän blogeihinsa, jotta he tietävät nimeämisestä

I want to give this little own made Christmas spirit- award already now wishing christmas spirit and happy christmas!

Give the award to 10 people whose blogs bring you happiness and inspiration and make you feel happy about blogland.
Let them know by posting a comment on their blog so they can pass it on.
Beware you may get the award several times.”

Tekisi kyllä mieli antaa tämä tunnustus ihan kaikille, jotka kurkkaavat tänne blogiini, mutta kun kerran pitää nimetä saajat, niin annan tämän nyt seuraaville:

Yaelian

äijä

Murphy

suloensio

Itkupilli

Natjale

Hane

Ritahelinä

Jehkotar

S.

Anita Konkka

Tinka

Maija

Karkki

Iines

Elegia

Pikakelauksella

Maanantai 7.12.09

Vähiin menee, sanotaan, ennen kuin loppuu. Niin näyttää käyvän taas tällekin vuodelle 2009. Taas en ole jaksanut avautua tänne Blogilandian suuntaan. Wikipediaa sen sijaan on viime aikoina tullut seurailtua hieman enemmän.

Pikkujouluissa tulee kai tänä vuonna käytyä aikaisempaa useammin. Oman talon glögitykset olivat viime perjantaina. Tiistaina on glögi- ja elokuvailta työkavereiden kanssa, samoin 1o.12. graafikkoporukalla. Taitaa olla vielä edessä joku muukin pikkujoulu, kunhan katson kalenterista.

Torstaina ja lauantaina käväisin Naisten messuilla Wanhassa satamassa, en esillelaittajana, vaan tarkoitus oli tavata pari tuttavaa. Torstaina en siitä valtavasta pöytien runsaudesta löytänyt kumpaakaan. Itseasiassa toinen ystävistäni I. oli jo ehtinyt poistua kotiinsa päin, koska menin vasta klo 16 jälkeen häntä tavoittamaan. Hänellä on parin tunnin matka sinne, missä hän asustelee ja on siksi paikalla pöytänsä ääressä nimmareita kirjoittamassa vain klo 14–16. A:ta en kai tunnistanut (!!), hän kun oli käynyt ottamassa uuden kampauksen ja ostanut uudet silmälasit ja tullut aivan eri näköiseksi. Tämän huomion tein, kun lauantaina hän tunnisti minut ja niin tapasin sentään hänet. I. ei pitkän matkansa takia ollut lauantaina messuilla lainkaan.

Naisten messuilla oli niin valtavasti myyntipöytiä, että ne vastasivat Messukeskuksen isoja messuja. HUH! Oli siellä paljon katsottavaa ja tietysti ostettavaa. Varmaan useimmat saivat palata lähes täydellä kuormalla takaisin messujen päätyttyä, sillä kovin monella oli samanlaista käsityötavaraa notkuvat pöydät täynnä. Lapasia ja villasukkia, lapasia ja villasukkia oli varmaan sadassa pöydässä tarjolla. Ja erikoisuudet taas maksoivat aika lailla. Kuulin, että monet olivat tulleet messuille vain etsimään virikkeitä omiin käsitöihinsä. Omat ostokseni rajoittuivat kaalipiirakkaan ja kakkuun ja pikkuleipiin, joita oli edullisesti myytävänä. Kanelipiparilaatikko sisälsi niin hyviä pikkuleipiä, että ne menivät kotiin tullessa heti kuin kuumille kiville.

Oheiset kuvat ovat Naisten messujen tarjontaa.

Perjantaina vietimme koulussa itsenäisyyspäivää hieman ennakkoon. Koko koulu kokoontui yhdeksältä pihalle laulamaan Maamme-laulua, kun Suomen siniristilippu nostettiin salkoon. Pienimmätkin pojat seisoivat totisina lakitta päin laulun ajan. Pikkumiehet juhlapuvuissaan ja pienet tytöt juhlamekoissaan olivat hellyttävän näköisiä, kun menimme itsenäisyyspäivän lounaalle koulun ruokalaan, joka oli juhlakoristeltu. Koulun ylimmän luokan oppilaat harjoittelivat tarjoilijoina. Lohileikettä tartarkastikkeella ja jälkiruoaksi puolukka-punaherukkakiisseliä. Pöytiin tarjoilu sujui upeasti ja oppilaat saivat kokea sekä juhlaa että saada kokemusta tarjoilijantehtävistä. Tarjoilevilla tytöillä ja pojilla oli valkoiset paidat päällä ja osa näytti lähes aikuisilta.

Varsinainen itsenäisyyspäivä meni kotosalla, vaikka minua oli kyllä pyydetty yksiin itsenäisyyspäivänjuhliin. Ei tosin linnaan! Halusin kuitenkin olla sunnuntain rauhassa kotona.

Kiitos Jumalalle vapaasta Suomesta!