Tässä nettipäiväkirjassa kerron olemisesta, elämisestä, koirista ja kissoista, maalaamisesta ja terapiakirjoittelusta ja muusta kirjoittamisesta, lukuharrastuksesta, bookcrossauksesta joskus valokuvauksesta ja mahdollisesti myös monista muista asioista, joita en nyt sen tarkemmin rupea tässä etukäteen esittelemään. Saatan myös muokata vanhoja merkintöjäni, katso EDIT.
Terveiset aurinkoisesta Tukholmasta
Lähdimme keskiviikkoiltapäivänä lumisesta Helsingistä laivalla kohti Ruotsia. Torstaiaamuna herätessämme Tukholma näytti harmaalta, mutta kävellessämme kohti vanhaa kaupunkia aurinko alkoi paistaa. Päivästä tuli valoisa ja ilmakin oli aika hyvä ja varmasti reippaasti plussan puolella, vaikka tarkkaa lämpötilaa en tiennytkään.
Tässä joitakin kuva näpsäisyjä sieltä täältä kävelyretkeltä Gamla Stadenissa.
Nättejä talojen julkisivuja.
Kukkia kadulla.
Suomalaiset lehdet hyvin edustettuina.
Ruotsalaisuutta puotien ikkunoissa.
Kävelimme koko päivän, emmekä käyttäneet julkista liikennettä emmekä takseja.
Tämä kuninkaanlinnan lähellä taksissaan istunut kuljettaja piiloutui lehden taakse, kun nappasin kuvan. Yksikin kuljettaja lähellä laivaa olleessa taksissa näytti suorastaan elokuvien gangsterilta.
Joen rannalla näkyi useita onkimassa.
Olin asettanut puhelimeeni hälytyksen, milloin pitää lähteä takaisin laivalle, vaan älypuhelimenihan oli tehdä tepposet. Oletin ilman muuta, että puhelimeni näyttäisi Suomen aikaa, kun en ollut Helsingistä lähtömme jälkeen siirtänyt sitä Ruotsin aikaan, vaan sehän olikin Ruotsissa automaattisesti vaihtanut ajan paikalliseksi. Onneksi vilkuilimme ajoissa kelloja ja matkaseurakseni lähtenyt ystäväni U. ihmetteli, miksi puhelimissamme oli eri aika. Ilmeni, että hänellä oli puhelimessa Suomen aika ja minulla Ruotsin. Näin puhelimeni olisi hälyttänyt tuntia myöhemmin kuin oli tarkoitus ja olisimme myöhästyneet laivasta.
Webbkamerakuvaa Tukholmasta
Nämä kolme kuvaa: Viling Line, Cabriella
Kuvissa laiva, jolla matkustimme ja hytti jossa nukuimme.
Nämä kolme kuvaa ovat laivan omista esittelyistä.
Meillä oli hyvä hytti ja matkakin sujui rauhallisesti. Laivalla ei ollut meidän kerroksessamme meteliä ja merenkäynti oli tasaista. Mennessä tuulisempaa kuin palatessa, mutta hyttiin ei aaltojen kohinaa kuulunut. Nukuin tosin paluumatkalla aika huonosti ja olin valmis kotona ottamaan heti nokoset. Helsingissä satoi lunta perjantaiaamuna ja sää oli hyvin talvinen Tukholmaan verrattuna. Aurinkoakaan ei näkynyt.
Tältä sillalla, jota olen kuvannut eri päivinä, näytti keskiviikkoaamuna, samana aamuna, ennen kuin lähdimme iltapäivällä Tukholmaan. Aurinkokin paistoi aamulla, vaikka ei enää silloin, kun nousimme laivaan. Palatessamme perjantaiaamuna Helsinki oli lumisateesta harmaa ja pakkastakin oli illemmalla jo muutamia asteita.
Valokuvapäivityksiä ja surutyötä
Sunnuntai 22.2.09
Mitä syntyy kiireestä, surutyöstä ja väsymyksestä? Ei ainakaan minkäänlaista julkaisukelpoista tekstiä. Siispä postaamisia ei ole tullut viikolla laitettua. Jonkin verran olen sentään lukenut blogeja ja jotain keskusteluja. En muista koska olisin osallistunut mihinkään yleiseen keskusteluun netissä. Joskus kuitenkin luen niitä.
Tyttäreni kuolemasta on nyt kolme kuukautta, siis tasan tarkkaan 13.2.09. Viime sunnuntaina 15.2. vietettiin maailmanlaajuista Lasten syöpä-päivää. Prognoosin blogista selasin syöpään kuolleiden listaa:
Johannes Brahms (1833-1897) saksalainen säveltäjä, maksa- ja haimasyöpä
Otto Kahler (1849-1893) itävaltalainen lääkäri, kielisyöpä
Claude Debussy (1862-1918) ranskalainen säveltäjä, paksu- ja peräsuolisyöpä
Marie Curie (1867-1934) puolalainen, kemisti, nobelisti, leukemia
Aarre Merikanto (1893-1958) suomalainen säveltäjä, keuhkosyöpä
Walt Disney (1901-1966) yhdysvaltalainen piirroselokuvien ohjaaja, keuhkosyöpä
John Wayne (1907-1979) amerikkalainen näyttelijä, keuhko- ja mahasyöpä
Erich Honecker (1912-1994) DDR:n johtaja, maksasyöpä
Ingrid Bergman (1915-1982) ruotsalainen näyttelijä, rintasyöpä
Francois Mitterand (1916-1996) Ranskan presidentti vuosina 1981-1995, eturauhassyöpä
Roald Dahl (1916-1990) yhdysvaltalainen kirjailija, leukemia
Eva Peron (1919-1952) "Evita", kohtusyöpä
Pierre Trudeau (1919-2000) Kanadan 15. pääministeri, eturauhassyöpä
Väinö Linna (1920-1992) suomalainen kirjailija, keuhkosyöpä
Ahti Karjalainen (1923-1990) maalaisliittolainen poliitikko, kahden hallituksen pääministeri, haimasyöpä
John Ferraro (1924-2001) yhdysvaltalainen poliitikko ja jalkapallon pelaaja, pernasyöpä
Lennart Meri (1929-2006) virolainen presidentti, aivokasvain
Jussi Jurkka (1930-1982), suomalainen näyttelijä, keuhkosyöpä
Kalevi Sorsa (1930-2004) suomalainen poliitikko, paksu- ja peräsuolisyöpä
Jorma Palo (1936-2006) lääketieteen ja kirurgian tohtori, neurologi sekä kirjailija, melanooma
Frank Zappa (1940-1993), yhdysvaltalainen muusikko, eturauhassyöpä
Tamara Lund (1941-2005) suomalainen sopraano, rintasyöpä
Linda McCartney (1941-1998) yhdysvaltalainen valokuvaaja, rintasyöpä
George Harrison (1943-2001) yksi Beatlesin jäsenistä, keuhkosyöpä
Carl Wayne (1943-2004) brittiläinen laulaja ja näyttelijä, ruokatorven syöpä
Bob Marley (1945-1981) jamaikalainen reggaemuusikko, melanooma
Matti Vanhala (1946-2004) suomalainen talousvaikuttaja, virtsarakon syöpä
Heikki Määttänen (1949-2002) suomalainen näyttelijä, "Raid", keuhkosyöpä
Eva Cassidy (1963-1996) yhdysvaltalainen laulaja, melanooma
Paul Hunter (1978-2006) englantilainen snookerin pelaaja, suolistosyöpä
Dusty Springfield (1939-1999), brittiläinen laulaja, rintasyöpä
John Thaw (1942-2002), brittiläinen näyttelijä, "Inspector Morse", kurkkusyöpä
Aleksanteri Suuri (356-323), Makedonian hallitsija, leukemia? (malaria?)
Reino Helismaa (1934-1965),säveltäjä, viihdetaiteilija,keuhkosyöpä
Tauno Palo (1908-1982), näyttelijä, kurkkusyöpä
Tyttäreni Jasmine (1989-2008), leukemia
Kaksplussan keskustelusivuilta bongasin nimimerkki sleepingin ja Pamppelssonin keskustelun. Sleeping halusi saada oikean ruotsinnoksen tekstiin:
"Siell' kukkia täynä on maa, sydän väsynyt levätä saa.
Kevyt kulkea on, ei ahdista siellä, ei tuskaa tunneta taivaan tiellä. "
Pamppelsson ehdotti seuraavaa:
"Där marken är full av blommor, får trötta hjärtat vila.
Det är lätt att vara, inget tynger, ingen smärta känner man på himmelens vägar."
Tämän version sleeping sitten laittoikin Ruotsiin lähettämäänsä suruvalitteluun. Keskustelua käytiin myös tekstistä "muistoa kunnioittaen", lopulta päädyttiin käännökseen "till minnet av".
Kaiken lisäksi Appelsiinipuun allakin oltiin syvissä mietteissä tänään.
Ylimmäinen kuva on otettu 3.2.09 samoin kuin tässä alla oleva 52Q-siltakuva.
52Q, Talvinen iltapäivä 6.2.09
Illalla myöhään 7.2.09
9.2.09 iltapäivällä
Erikoinen ystävänpäivä
15.2.09
Ystävänpäivä on kyllä mielestäni joka päivä, mutta on hienoa, että ystävät huomioidaan ainakin kerran vuodessa oikein omalla nimikkopäivällä. En kyllä ole tottunut saamaan lahjoja ystävänpäivänä, kortteja ja tekstiviestejä korkeintaan. Tänä vuonna sain suklaata, kukkia ja kortteja, kirjan ja tekstiviestejä. Kiitos paljon!
Itsekin lähetin muutaman tekstiviestin, jonkun kortinkin ja annoin kukkia parille kolmelle. Lahjoja sai pari kolme ystävääni ja kolmelle on jotain jämmassa kunhan seuraavan kerran tavataan.
Jotkut ovat sitä mieltä, että Suomessa on ystävänpäivä vesitetty, kun se koskee kaikkia ystäviä eikä vain jotain salaista rakkautta tai sitä kaikkein rakkainta. Minusta sen sijaan on hienoa, että ystävänpäivästä on tullut laajamerkityksisempi päivä. Eihän tässä ole noita salaisia rakkauden tunnustuksiakaan yms. mitenkään suljettu pois.
Karkkisateessa
Kävelin tänään Mäkelänkatua ja ihmettelin, miten jalkakäytävällä oli karamelleja ihan tallattavaksi asti. Meinasin jo poimia parhaimman näköiset taskuuni, mutta sitten epäilys iski: Entä jos ne ovat siellä jostain epämääräisestä syystä? Huumeita? Jotenkin likaisia? Olleet kadulla vaikka kuinka kauan, koska osa oli tallottu. Tai joku lapsi on ryöstetty ja raukka on heitellyt karkkeja merkiksi siitä, että tätä tietä häntä on jonnekin viety (muistuma jostain sadusta?). Huh!? Kesken näiden ajatusteni kuului ohi ajavan kuorma-auton lavalta hurjaa kiljuntaa. Ja karkkeja satoi. Ha-haa. Penkkaripäivä! Karkkisateen lähde selvisi. En kuitenkaan palannut noita kadulla olleita karamelleja keräämään enkä usko monenkaan niitä poimineen, niin synkännäköistä kadunkansaa vastaan vaelteli. Totisia kiireisiä tummiin vaatteisiin pukeutuneita suomalaisia. Ihan tavallista väkeä omissa ajatuksissaan. Sellaisia me olemme. Abien ilo vain hipaisee pintaamme, edes karkkisade ei saa mielialaa nousemaan arjen harmaudesta, saati että siitä riemu repeäisi. Synkkää mulkoilua korkeintaan penkinpainajaisia viettävien nuorten suuntaan? Vai?
Myöhemmin tapasin erään tuttavani Mäkelärinteen kahviossa. Koko piha-alue oli ollut täpötäynnä autoja niin että jalankulkijat eivät olleet sekaan sopia. Suuressa voimistelusalin näköisessä tilassa oli alkamassa päivän kohokohtaan kuuluva tilaisuus: Vanhojen tanssit.
Ei kuitenkaan kovin vanhojen, sillä kyseessä oli lukioluokkalaisten tilaisuus. Abit lähtivät koulusta ( ylioppilaskirjoituksia lukuunottamatta) ja lukion toisluokkalaisista tuli nyt vanhoja, siis vanhimpia oppilaita. Tässä nuoria neitosia tanssiasuissaan.
Jos asia ei ole entuudestaan tuttu, niin kurkkaapa tätä sivua. Wikipediakin tietää jotain.
Hieno orkesteri aloittamassa.
Kovan päivän ilta
Ottakaa tästä suklaata äkkiä ennen kuin loppuu! :)
Haluan tarjota suklaata kaikille, joilla tänään on ollut vaikea päivä. Ilmeisesti aika monella, huomasin, kun selailin blogeja ja kuuntelin puhelimessa. Toivotaan parempaa huomista meille kaikille!
Tosin tämä on vain virtuaalisuklaata, mutta olkaa hyvä!
Toivottavasti teillä ei ole ollut kauhean isoja harmeja. Oma päiväni oli onneksi vain lähinnä flunssan jälkeistä väsymystä ja saamattomuutta. Ja sain vain kuulla muitten ikävistä asioista, oma isoin harmini oli lopulta sangen pieni:
Koira kaatoi pöydältä täyden vesimukin sohvalle. Ei mitään sen pahempaa. :)
Arteypico-palkinto
RITAHELINÄ antoi minulle näin hienon pokaalin:
Kiitän ja kumarran!
2. Jokainen palkinto on henkilökohtainen ja sitä annettaessa mainitaan blogin kirjoittajan nimi sekä linkitetään palkittavaan blogiin.
3. Palkinnon saaja liittää palkinnon logon blogiinsa.
4. Palkinto tulee linkittää alkuperäispalkinnon osoitteeseen.
5. Palkinnon saaja julkaisee säännöt omassa blogissaan.
Kansainvälisen, Uruguaysta alkunsa saaneen palkinnon alkuperäiset säännöt ovat tässä.
Annan palkinnon seuraaville :
Sandy
Yaelian
Anita Konkka
Nämä bloggaajat ovat monin tavoin innostaneet minua ja olen heidän blogeistaan saanut hyvää mieltä, virikkeitä ja uusia ajatuksia. He ovat tavalla tai toisella herätelleet minut huomaamaan asioita, jotka muuten olisivat ehkä unohtuneet tai en olisi ymmärtänyt pitää niitä tärkeinä. He kirjoittavat puhuttelevaa tekstiä ja/tai heidän blogeissaan on puhuttelevia kuvia, joten annan palkinnon nyt eteenpäin heille. Olkaa hyvä! Olisi kyllä monia muitakin, joille tämän pokaalin voisi antaa.
Runeberginpäivän ajatuksia
Torstai 5.2.09
Johan Ludvig Runebergistä on kirjoitettu vaikka millä mitalla ja kirjoitetaan edelleenkin, sillä hän on meidän suomalaisten kansallisrunoilija, jonka tunnetuin teos on Vänrikki Stoolin tarinat. Itse valitsisin kansallisrunoilijaksi Aleksis Kiven tai Eino Leinon.
Toisaalta Runeberg on kirjoittanut Maamme-laulun sanat Vänrikki Stoolin tarinoissa:
1 | Oi maamme, Suomi, synnyinmaa, soi, sana kultainen! Ei laaksoa, ei kukkulaa, ei vettä rantaa rakkaampaa, kuin kotimaa tää pohjoinen, maa kallis isien!
| |
2 | On maamme köyhä, siksi jää, jos kultaa kaivannet Sen vieras kyllä hylkäjää, mut meille kallein maa on tää, sen salot, saaret, manteret, ne meist on kultaiset.
| |
3 | Ovatpa meille rakkahat koskemme kuohuineen, ikuisten honkain huminat, täht'yömme, kesät kirkkahat, kaikk'kuvineen ja lauluineen mi painui sydämeen. | |
4 | Täss auroin, miekoin, miettehin isämme sotivat, kun päivä piili pilvihin tai loisti onnen paistehin, täss Suomen kansan vaikeimmat he vaivat kokivat. | |
5 | Tään kansan taistelut ken voi ne kertoella, ken? Kun sota laaksoissamme soi, ja halla näläntuskan toi, ken mittasi sen hurmehen ja kärsimykset sen? | |
6 | Täss on sen veri virrannut hyväksi meidänkin, täss iloaan on nauttinut ja murheitansa huokaillut se kansa, jolle muinaisin kuormamme pantihin. | |
7 | Tääll' olo meill on verraton ja kaikki suotuisaa, vaikk onni mikä tulkohon, maa isänmaa se meillä on. Mi maailmass on armaampaa ja mikä kalliimpaa? | |
8 | Ja tässä, täss' on tämä maa, sen näkee silmämme. me kättä voimme ojentaa ja vettä rantaa osoittaa ja sanoa: kas tuoss' on se, maa armas isäimme. | |
9 | Jos loistoon meitä saatettais vaikk' kultapilvihin, mis itkien ei huoattais, vaan tärkein riemun sielu sais, ois tähän köyhäänkotihin halumme kuitenkin. | |
10 | Totuuden, runon kotimaa maa tuhatjärvinen miss' elämämme suojan saa, sa muistojen, sa toivon maa, ain ollos, onnes tyytyen, vapaa ja iloinen. | |
11 | Sun kukoistukses kuorestaan kerrankin puhkeaa, viel lempemme saa nousemaan sun toivos, riemus loistossaan, ja kerran, laulus synnyinmaa korkeemman kaiun saa. J L Runeberg, suomennos Paavo Cajander |
Yleensä lauletaan vain ensimmäinen ja viimeinen säkeistö:
MAAMME
(Fredrik Pacius – Johan Ludvig Runeberg, käännös Paavo Cajander)
1. Oi maamme, Suomi, synnyinmaa,
soi, sana kultainen.
:,:Ei laaksoa, ei kukkulaa,
ei vettä, rantaa rakkaampaa,
kuin kotimaa tää pohjoinen,
maa kallis isien:,:
2. Sun kukoistukses kuorestaan
se kerran puhkeaa,
:,:viel lempemme saa hehkullaan
sun toivos, riemus nousemaan,
ja kerran, laulus synnyinmaa
korkeemman kaiun saa:,:
Uudetkin sanat on Maamme-lauluun jo laadittu. Kuuntele uudet sanat Aamulehden sivuilta (Juhani Lindholmin uusi käännös Maamme-laulusta).
Kuuntele myös tämä Maamme-laulu.
Kuvissani Runerbergin patsas Espanpuistossa tähyilee ledvalaistua näköalaansa. Veistoksen kokonaiskorkeus on 8 metriä. Vrt. aikaisempi blogini Espan ledvaloista.
Wikipedia tietää Runebergistä aika lailla, siksi en kirjoita tästä runoilijasta nyt enempää. Torttuohje on tässä.
Kävimme K:n kanssa torttukahveilla ja torttukaakaolla.
Ja hyvältä maistuu. Minun mukissani on kaakaota, mutta kyllä Runebergin tortun voi syödä niin kahvin, teen kuin kaakaonkin kanssa.
Runeberg blogeissa tänään:
Hannelen paratiisi
Blogisisko
(Kirjoitettu 5.2.09, julkaistu ja muokattu vasta 8.2.09)
Lumen valtaa ja pakkasia
3.2.09 tiistaiaamu noin klo 9, -10 astetta pakkasta . Aurinko paistaa.
Koska yhä olen flunssassa eikä ajatus pahemmin juokse - jos nyt muulloinkaan se kovin lujaa kipittää :) - niin laitan tähän muutaman aamukuvan viime lauantailta, jolloin olin koiran kanssa aamulenkillä ja kuvittelin selviäväni flunssasta samantien.
Aurinko paistoi upeasti ja pakkastakin oli ihan reippaasti toistakymmentä astetta.
Tässä luminen valtaistuin. En tiedä keiden rakentama, ei kuitenkaan varmasti ihan pikkulasten.
Enää en ole kuumeessa, mutta lämpöä on sen verran yli 37:n, että tämäkin päivä pitää ottaa vielä iisisti. Kaupassa pitää käydä ja tehdä koiralenkit, mutta kaikki muu pitää vielä peruuttaa, sillä en toden totta haluaisi mitään flunssan jälkitauteja. Kuulin Turussa asuvalta serkultani, että siellä puolet hänen työkavereistaan on kipeänä ja tämä flunssa ei tokene kolmessa päivässä, vaan ovat joutuneet hakemaan lisää sairaslomaa. Sama pöpö taitaa riehua täällä Stadissakin.
Niitä 52Q-kuvia en aio ottaakaan aivan samasta kohdasta. Eli helpotan paineitani hiukan. Riittää, että kohde on sama ja suunnilleen samasta kohdasta. =)
Tässä lauantaiaamuinen kuva sillalta ja penkistä.
Säästä huolimatta monet ajelevat pyörällä.