Tunnelukoista ja kuolemasta

Sunnuntai 25.10.09

Laitan tähän muutamia sivustoja tunnelukkoasiasta. Sururyhmiä ei Suomessa ole näköjään moniakaan. Läheisensä menettäneille on kyllä joissain seurakunnissa, mutta ilmeisesti ihmiset eivät mene niihin, vaikka joillekin niistä varmaan olisi apua. En tiedä, olisiko minulle. Jasminen kuolemasta on nyt kohta vuosi.

Heräsin aamulla siihen, että itkin. Olin nähnyt sen tilanteen unessa uudestaan, jossa Jasmine Terho-kodissa lakkasi hengittämästä.

Äitini kuolinvuoteen ääressä olimme yhdessä sisareni kanssa. Äidin poislähtö oli toisenlainen kuin Jasminen. Hän ei samalla lailla vain lakannut hengittämästä ja ikäänkuin vaipunut uneen ja tajuttomuuteen rauhallisesti ennen kuolemaansa, vaan hänen elintoimintojensa lakkaaminen aiheutti monenlaisia kouristuksia. Sen tähden ajattelen, että hänellä saattoi olla tuskia siinä loppuvaiheessa, koska hän ei ollut kuten Jasmine Terho-kodin hyvien lääkärien hoidossa, vaan hänet oli siirretty yksinkertaisesti sairaalan sivuhuoneeseen kuolemaan. Hän oli täysin tajuissaan, kun tulimme, mutta aivoinfarktin takia hän ei kyennyt puhumaan, ojensi vain kättään meille. Kun elintoiminnot lakkasivat, hän putosi siinä edessämme ikäänkuin elämästä kuolemaan "tajuissaan". Kuluiko siinä puoli tuntia tai tunti vai enemmän, en osaa sanoa, koska olimme varmasti itse jonkinlaisessa shokissa. Mutta ei hänen kuolinkamppailunsa ihan minuutissa mennyt.

Olen alkanut ajatella, että hän olisi varmasti tarvinnut kivun lievitystä. Mitään sellaista hänelle ei ilmeisesti Helsingin Marian sairaalassa annettu. Kaikki tapahtui kylläkin aika lyhyessä ajassa, mutta ei niin nopeasti, että kivunlievitystä ei olisi tarvittu. Jotain outoa siinä hoidossa kaikenkaikkiaan oli. Äiti oli mielestäni täysin hereillä ja sitten alkoivat kouristukset. Lääketieteellinen ilmoitus oli sairaanhoitajan suusta, että sisäelimet lopettivat yksi kerrallaan toimintansa. Silloin en vielä tiennyt mitään saattohoidoista, en kivun lievityksistä, enkä ollut koskaan kuullutkaan Terho-kodista. Ymmällämme vain katsoimme äidin kärsimyksiä hänen siirtyessään ajasta ikuisuuteen..

Nykyisin yritetään Suomeen saada eutanasiaa, armomurhaa. Mutta kuka sitten valvoo tuota asiaa. Nykyisinkin vanhuksien "annetaan" kuolla eli jätetään hoitamatta, mikä on varmasti rinnastettava jonkin asteiseen murhaan.

Olisi parempi kehittää saattohoitoa, jolloin kuoleva saisi kivunlievitystä ja hoitoa asianmukaisesti. En tarkoita, että pidettäisiin koneilla väkisin hengissä, vaikka olisi jo aivokuollut.

Ilmoittauduin yhteen sururyhmään, mutta kuulin sitten, ettei sitä ehkä kuitenkaan pidetä, koska siihen ei ole tulijoita. Luulisi, että nykyaikana, jolloin avioeroja on valtavasti, työpaikat menevät alta ja lama kuristaa, surutyötäkin tehtäisiin hartiavoimin. Tässä kohtaa pitäisi kai naurahtaa.

Taitaa ollakin niin, että kieriskelemme vähän jokainen jonkinlaisissa tunnelukoissa, vahvoissa tai heikommissa. Emmekä osaa tietä ulos.

Tässä testi, jonka tekeminen auttaa käsittämään, missä vaiheessa sitä milloinkin on.

Tunnelukot
Tunnelukkotesti
Skeematerapia
Leffaterapia

Surutyön kuvioita

28.3.09

Torstaina olin Diakonissalaitoksella Palliatiivisen hoidon seminaarissa kertomassa Jasminesta ja hänen loppuvaiheistaan Terhokodin lääkärin pyynnöstä. Tein sitä varten Jasminesta ottamistani kuvista PowerPoint-esityksen. Koska minulla ei ole kyseistä ohjelmaa omassa tietokoneessani, jouduin tekemään esityksen muualla ja hukkasin datakaapelin, joten menee vähän aikaa, ennen kuin taas laitan ottamiani kuvia tähän blogiini. Toivon löytäväni datakaapelini maanantaina sieltä, missä tein tuon PowerPoint-esityksen. Uutta en välittäisi ostaa, se kun maksaa useita kymmeniä euroja.

Oli aika rankkaa kertoa taas Jasminen vaiheista ja varsinkin saattohoitoajasta. Sain koko ajan hillitä itseäni, etten olisi alkanut itkeä kesken esitykseni. Muutaman kerran kyllä sain aika lailla taistella, etten ihan purskahtanut itkuun, meinasi äänikin loppua. Paikalla oli paljon tuttuja ihmisiä, Jasminen hoitajia, sairaalan teologi ja ainakin yksi Terhokodin lääkäreistä, varmaan muitakin teologeja, henkilökuntaa muista kuin Helsingin Terhokodista, ja kenties sosiaalityöntekijöitä, lääkäreitä, hoitajia ym.. En minä heitä jännittänyt, muutamia kymmeniä ihmisiä siellä oli, ehkä sata. Itselläni on sen verran pitkä ura opettajana, niin ala-asteella, yläasteella, lukiossa ja yliopistossa sekä työväenopistossa takana, ettei yleisö kauheasti pelota eikä jännitä. On ollut aikuisten ryhmiä ja lasten ryhmiä, isoille ja pienille, esitelmiä, alustuksia, päivänavauksia, ties mitä auskultoinnin jälkeen, mutta Jasminen kuolemasta oli kulunut vasta neljä kuukautta ja kolmetoista päivää. Tästä syystä olen varma, että tämä oli elämäni surkein esitys. No, itsepähän pyysivät.

Linkkejä:
Mitä on palliatiivinen hoito
Terhokoti

Enkelten talo?

Tiistai-keskiviikko yöllä klo 0.30 about (siis 12.11.08)

Turussa on ainakin ollut Enkelten talo niminen ravintola. Täällä Terhokodissa on enkeliaiheisia tauluja eri puolilla ja monia koriste-esineitä, joista useimmat ovat enkeleitä. Tämäkin talo on tavallaan enkelten talo.Vieraskirjassa kiitetään milloin äidin, milloin veljen tai muun läheisen viimeisestä hoidosta.

Ajattelin, etten koskaan kestäisi tällaista paikkaa. Siis siinä vaiheessa, kun saattohoidosta alettiin puhua. Itseasiassa en ole aikaisemmin edes tiennyt, että tällaista sairaalaa on olemassakaan. Eikä näitä olekaan Suomessa kuin neljä, yksi Helsingissä, tämä, yksi Turussa, yksi Tampereella ja yksi Hämeenlinnassa. Kummallista, että kunnat eivät halua perustaa paikkaa, jossa vakavasti sairaat saisivat asianmukaista hoitoa vielä loppuvaiheessa. Kun hoidot eivät tehoa, ihmiset saavat jäädä vaikka heitteille, sairaaloissa kun ei ole henkilökuntaa edes niiden kunnolla hoitamiseen, jotka selviävät joten kuten sairaudestaan.

Kuolevien talo. Taivaaseen lähtevien talo? Täällä on vielä mahdollisuus valita suunta, jos sitä ei ole aikaisemmin tehnyt. Taivaaseen vai helvettiin? Täällä on kaksi päivää viikossa pappi paikalla. Eli hänen työhönsä on sisällytetty tästä maailmasta pois siirtyvien kanssa vietettäväksi kaksi päivää viikossa, siis puolisen tuntia viikossa per kuolemaa tekevä potilas. Näin luterilainen kirkkokin säästää. Onhan pidettävä tiukkaa budjettia kirkossakin, kun kerran maallisella puolellakin leikataan ja säästetään. Kokoaikainen pappi talossa, jossa kaikki hoidettavat ovat lähtöviivalla, liikaa vaadittu? Kirkko ei miellä kai näitä sieluja yhden papinviran arvoisiksi. No, onhan sitä reilu puoli tuntia aikaa viikossa parempi kuin ei mitään. Kyllähän sitä puolessa tunnissa kerkiää potilaan kuin potilaan ovelta moikata. Vakavia keskusteluja potilaiden kanssa? Puolessa tunnissa? Kyllä varmasti osa ihmisistä jää hengellistä apua vaille. Ja sitten ovat vielä omaiset, ne jotka myös ehkä tarvitsisivat hengellistä evästä jaksaakseen kuolevan vierellä. Mitäpä kirkko heistäkään. Kuitenkin täällä jos missä tarvittaisiin toivon sanomaa kokopäiväisesti.

Terhokodissa on paikka 18:lle. Onnelliset ne, jotka saavat olla täällä viimeiset vaiheensa, eivätkä joudu olemaan lähes unohdettuina jonkun täpö täyden sairaalan nurkissa, missä hoitajia ei ole tarpeeksi. Luku 18 on todella vähän, kuoleville potilaille paikkoja on aivan surullisen vähän. En ymmärrä, miksi tällaisten sairaaloden, saattokotien perustamista viivytellään. Ainakin kaikissa isoissa kaupungeissa olisi oltava tällainen Terhokodin tyyppinen paikka. Ja Helsingissä nyt on, mutta paikka vain 18:lle. Surullista, miten vähän välitetään kuolemansairaista ihmisistä.

Perjantaina Jasmine innostui maalaamaan ja maalasi vesiväreillä varmaan kuusi tuntia yhteen menoon. Näissä kuvissa Jasmine esittelee maalauksiaan peruukki päässä.Peruukki on aika lähellä tytön omaa tukkaa, joka lähti lähes kolme vuotta sitten kahden viikon kuluttua siitä, kun sytostaattihoidot aloitettiin. Yli kaksi vuotta tyttö oli ilman hiuksia. Jo viime syksynä alkoi tytön päässä kasvaa untuvaa ja tämän vuoden keväällä, kun sytostaattihoitoja yhä lievennettiin hiukset alkoivat hitaasti kasvaa, mutta Jasminen kaunis tukka ei kuitenkaan ole palautunut. Peruukki muistuttaa aika lailla tytön omaa tukkaa.


Lauantaina 8.11. Jasmine oli niin hyvässä kunnossa, että jaksoi vielä esittää pyjamatanssia. Terveenä ollessaan tytölläoli tanssitunti kerran viikossa.Tässä vielä työ, jonka Jasmine teki viime kesänä. Hän on aina ollut innostunut tekemään abstrakteja maalauksia. Jasminen haaveena on ollut tulla isona taiteilijaksi ja pitää omia näyttelyitä.

EDIT:
Kirkollako ei ole varaa palkata sielunhoitajia?

Kauppalehdessä 5.10.08 Jyrki Jurvelin kirjoittaa (Lainaan kirjoituksen kokonaisuudessaan tähän):

"Suomen evankelisluterilainen kirkko on kerännyt jättiomaisuuden. Tuloilla mitattuna kirkko nousee kirkkaasti sadan suurimman yrityksen joukkoon Suomessa.

Tiedot käyvät ilmi yhteen lasketuista tilinpäätös- ja tasetiedoista.

Vuonna 2007 kirkon varallisuuden tasearvo oli noin kolme miljardia euroa.

Summasta oli peräti 800 miljoonaa euroa likvidejä kassavaroja, josta oli käteistä 255 miljoonaa ja 542 miljoonaa euroa oli kiinni erilaissa osakkeissa, osuuksissa ja arvopapereissa.

Vastaavan kokoiset taseet löytyvät muun muassa SOK:lta, SanomaWSOY:ltä ja Rautaruukilta.

Tase ei kuitenkaan mittaa kirkon omaisuuden käypiä arvoja, joten kirkon omaisuus on todennäköisesti selvästi tasearvoja suurempi.

Kirkon omaisuusmassa on rahoitettu lähes kokonaan kirkon omin varoin. Seurakunnilla oli korollista velkaa vain 56 miljoonaa euroa.

Koska kassavaroja on selvästi korollista velkaa enemmän, kirkko on käytännössä velaton. Kirkon omavaraisuusaste oli taseesta laskettuna 92 prosenttia.

Alkon kokoluokkaa

Kirkon talous kestää varsin suurenkin jäsenkadon. Viime vuonna kirkon ylijäämä, tulorahoituksesta vähennettyjen investointien jälkeen, oli 45 miljoonaa euroa.

Käytännössä kirkosta voisi erota nykyisellä kulurakenteella noin 240 000 ihmistä, jotta ylijäämää ei jäisi lainkaan.

Tilannetta helpottaa se, että kirkolla on likvidejä varoja kassassaan suunnilleen vuotuisen verokertymän verran eli noin 800 miljoonaa euroa.

Kirkon kokonaistuotot eli liikevaihto muodostuvat valtaosin kirkollis- ja yhteisöveroista sekä toimintatuotoista.

Viime vuonna kirkon liikevaihto nousi reilun miljardiin euroon. Summa on vastaava kuin esimerkiksi Alkolla. Liikevaihdollaan kirkko nousisi reippaasti sadan suurimman suomalaisyrityksen joukkoon.

Kirkon tuloista verojen osuus oli 805 miljoonaa euroa, jossa oli kasvua 5,5 prosenttia. Yritysten maksamia yhteisöverotuottoja kertyi 118 miljoonaa euroa, jossa oli kasvua yhdeksän miljoonaa euroa.

Toimintatuottoja kirkko keräsi 139 miljoonaa euroa. Summa kasvoi lähes seitsemän prosenttia. Toimintatuottojen kasvu johtui lähinnä kirkon metsätalouden tuottojen kasvusta eli puun myynnistä. Seurakunnat saivat metsistä tuloja 20 miljoonaa euroa."

Kyösti Jurvelin, Kauppalehti

Shokkihoitoa syöpäsairaan lapsen äidille

4.11.2008

Keskiviikkona 29.10. Jasminella oli aika Lastenklinikan K10:n Avolle. Aikaisempi hoitaja on siirretty hoitajaksi osaston puolelle ja uusi omahoitaja on nyt aloittanut Jasminen hoitajana äitiyslomalta palattuaan.

Jasmine on odottanut kovasti Mirjan kanssa askartelemaan pääsemistä ja prinsessan kruunujen taiteilu alkaakin välittömästi, kun Mirja tulee.

Soitettuani ulkoeristyshuoneesta ilmoituksen saapumisestamme meitä tapaamaan tulee Avolta lastenhoitaja Annukka. Hänen ensimmäiset sanansa tervehdyksen jälkeen minulle kuuluivat näin: "Tiedätkö mitä nyt kotona pitää tehdä?" Kun vastaan hämmentyneenä, etten tiedä, hän työntää käteeni muistilapun, johon on kirjoitettu hautaustoimiston puhelinnumero ja patologian laitoksen myös. Juttu jatkuu seuraavasti: "Sitten ei ole mitään kiirettä. Jos haluat vaihtaa vaatteet, voit sen tehdä, mutta ei ole pakko. Hautaustoimisto on sairaalan käyttämä. He tulevat vaikka yöllä. Muista, ettei ole mitään kiirettä ja patologian laitokselle voi mennä katsomaan koska vain."´Lastenhoitajan sanat eivät aivan sanasta sanaan tietenkään olleet aivan näin, mutta sisältö oli tämä.



Jasmine askartelee Mirjan kanssa vieressä ja minua alkaa kieltämättä itkettää kamalasti. Olen kyllä tietoinen verinäytteissä todettujen blastien nopeasta lisääntymisestä, mutta en odottanut ilmoitusta aivan tässä muodossa. En halua järkyttää Jasminea ja nousen ylös ja lähden huoneesta välittömästi. Olo on sellainen, että lastenhoitaja jää perääni katsomaan: "Mikähän tuolle nyt tuli, kun tuolla tavalla ryntäilee." Mieleen ei kai tullut, että asian olisi oinut sanoa muuallakin kuin siinä Jasminen vieressä ja ehkä vähemmän tökerösti. Mutta mitä turhia tosiasioissa jaarittelemaan. Jasminea hoitaneen lääkärin Jukka Kanerankin kanssa Jasminen voinnin huononemisesta on puhuttu, mutta hän on korostanut Terho-kodin antamaa apua viime vaiheissa ja osaamista kivun lääkityksessä.

Normaalia odottelua sitten taas Avolla. Labra käy, tuskin tajuan sitä. Lääkäri Mervi Taskinenkin ilmaantuu pirteänä ovesta ja vilkaisee Jasminea. Kuuntelee tytön sydäntä stetoskoopilla ja pyytää minua sitten seuraamaan itseään. Jasmine jää askartelemaan Mirjan kanssa.

Menemme K10:n Avolle johonkin huoneeseen. Siellä lääkäri Mervi Taskinen kääntyy puoleeni ja kysyy, tiedänkö, mitä minun nyt pitää kotona tehdä. Nyt lääkäri toistaa suurinpiirtein samoin sanoin, mitä lastenhoitaja on juuri vähän aikaa sitten sanonut minulle. Paitsi, että hän nyt mietiskelee itsekseen autottomuuttani. "Kun teillä ei ole autoa, niin kyllä on parasta, että hautaustoimiston auto tulee hakemaan." Ja että Jasminehan on isokokoinen, ei hänen kuljettamisensa tavallisessa pikkuautossa oikein onnistu. Jotain lääkäri puhuu viikonloppuna kuolleen K10:lle tuomisesta.

Silloin sanon Taskiselle, että en halua olla tytön kanssa kahdestaan missään kriittisessä vaiheessa, en ole lääkäri, en lastenhoitaja, en sairaanhoitaja, enkä ymmärrä kipulääkkeistä, en kipulaastareista, en mistään, mitä pitäisi tietää syöpäsairaan lapsen viimeisissä kärsimyksissä ja että lääkäri Jukka Kanerva on luvannut kysellä tytölle paikkaa Terhokodista jo joskus kaksi viikkoa sitten. Nyt ymmärrän, mitä Taskinen tarkoitti sanoessaan viime viikolla, että Terhokotia ei varmaan tarvita. Eli kukaan ei ole lomalle lähteneen Jukka Kanervan tekemää lähetettä Terhokotiin laittanut eteenpäin, koska Taskisen mielestä Jasmine voi kuolla kotiin ilman sen parempaa hoitoa. Taskinen tietää, että asialle ei ole tehty mitään, kun alkaa kaivella tietokoneensa uumenista Kanervan tekemää hakemusta. Koska hän tiesi sen, ettei hakemusta oltu laitettu eteenpäin, hän olisi sen voinut itse hoitaa asian kuntoon. Nyt hän lupaa faksata hakemuksen samantien. Jasminelle tiputetaan tänään viimeisen kerran trombosyyttejä, sanoo Taskinen hoitajalle. "Suonen sisäisiä hoitoja hänelle sitten ei enää voida tehdä."

Kun palaan takaisin ulkoeristyshuoneeseen, Jasmine maalaa vielä taideterapeutin opastuksella kaksi vesiärityötä. Hän tivaa Jasminen seuraavaa Avolla käyntiä, mutta sanon vain, etten tiedä. Lopulta lastenhoitaja lopettaa kyselyn lyhyeen tokaisemalla jotain, niin että tämä vihdoin lähtee.

Olemme jälleen normaalit viisi tuntia K10:n Avolla. Varsinainen trombosyyttien tiputus ei vie pitkää aikaa. Kolmatta vuotta tätä samaa rumbaa on kestänyt kaikkine hoitovirheineen, joista pahin oli keskuslaskimokatetrin rikkominen heti ensimmäisen vuoden elokuussa. Kesäapulaiset vai ketkä sairaanhoitajat lienevät olleetkin, eivät tienneet edes, miten Jasminelle laitettua katetria olisi pitänyt hoitaa, saati, että siinä oli kaksi luumenta. Selkokielellä sanottuna kaksi eri piuhaa, joiden hoidoksi olisi riittänyt pelkkä keittosuolahuuhtelu kerran viikossa. Toinen piuha päästettiin kuivumaan ja Jasminelta jäi puuttumaan kaksi tai kolme vahvaa sytostaattihoitoa. Häntä hoidettiin sitten noin kaksi vuotta 50-luvun tablettihoidolla ja siinäkin oli monenlaista kokeilua. Tulos on siis se, että lääkärit luovuttivat.

Illalla Terhokodista soitetaan minulle, että torstaina siis seuraavana päivänä heillä voisi olla paikka vapaana. Ja torstaiaamuna soittaa lääkäri Öun Terho-kodista, että Jasminea ei voida ottaa sinne, koska paperien kanssa menee kaksi päivää.

Torstai-aamuna 30.11.08 Jasmine on kuumeessa, 38,4 astetta. En edes soita etukäteen sairaalaan, vaan tilaan taksin ja lähdemme samantien K10:n Avolle. Pitäisikö minun nyt, kun todella tarvitsen apua, vain olla tytön kanssa kotona ja odotella sairaanhoitajan soittoa Avolta. Taskinen kun ehdotti, sairaanhoitaja soittaisi minulle joka päivä. Olemme joutuneet käymään Lastenklinikalla kohta kolme vuotta monta kertaa viikossa, jonain kuukautena jopa 21 päivänä. Nyt lääkäri luulee, että katselen kotona, miten tyttö kituu siinä vieressä ja sairaanhoitaja konsultoi puhelimitse jotain kauko-ohjeita.

Jasmine otetaan sisälle Avon päivähuoneeseen ja sieltä K1:lle, missä hoitaja valittaa, että K10 lähettää heille syöpäpotilaita hoidettaaksi, vaikka heidän osastollaan ei ole lainkaan asiantuntemusta näiden lasten hoitamiseen. Siinäpä se.

Helsingissä Lastenklinikka on käsittääkseni ainoa lastensairaala Lastenlinnan lisäksi. Lastenlinnassa on paikkoja 57 potilaalle ja Lastenklinikalla hoipaikkoja on 88:lle, joista 16 on vastasyntyneile. Lisäksi päiväsairaanhoitopaikkoja on peräti 11 potilaalle. Todellinen METROPOLIN YLPEYS tämä lastensairaalatilanne. Poliitikothan tunnetusti eivät osaa hävetä. Jo yli miljoona asukasta pääkaupunkiseudulla, siis noin 1 300 000, Helsingissä asukkaita noin 600 000, lapsille hoitopaikkoja noin 150, joista osan vievät esim. K10:llä koko Suomen lasten kantasolusiirtopotilaat. Kaikki kantasolusiirrot kun tehdään Lastenklinikalla Helsingissä. Lastenklinikan rakennus on 60 vuotta vanha ja Museovirasto tappelee jopa jonkun vanhan parvekkeen säilyttämisestä ohi lasten hyvinvoinnin, vaikka lisätilaa tarvittaisiin todella kipeästi. Oikeastaan Helsingin Lastensairaalatilanne on suorastaan kansallinen häpeä. Hoitajiakaan ei ole tarpeeksi ja sen vuoksi esim. K10:n Avon kaksi huonetta ovat vain päiväkäytössä.

Jasmine oli K1:llä lauantaihin asti. Kello 15 lauantaina 1.11.08 Jasmine siirtyi Terhokotiin, joka on Helsingin ainoa saattohoitokoti. Tytön vointi on tässä vaiheessa parempi ja kuume, joka kävi 40 asteessa on laskenut. Hänen lääkitystään on nyt miettinyt lääkäri Irja Öun. Myös kipulääkitys on tällä hetkellä kunnossa.
http://www.cancer.fi/syopajarjestot/toiminta/saattohoitokodit/
http://www.terho.fi/



Ikkunlaudalla mm. Jasminentekemiä kruunuja ja valtikka maljakossa kukkien joukossa sekä joitain mukana olleita pehmoleluja.


Olemme nyt olleet Terho-kodissa lauantai-iltapäivästä asti. Nalle Puh -koira on mukana ja tänään haen luultavasti myös kissa Mikun tänne. Jasminen käytössä on iso valoisa kodinomainen huone.

Edit: Kuvia

Surullinen maanantai

7.10.08

Eilinen maanantai oli surullinen päivä. Hoitaja K10:ltä soitti aamupäivällä ja pyysi meitä kohta välittömästi lähtemään sairaalaan. Anestesiaryhmä llä olisi tiistaina niin kiireinen päivä, etteivät he ehdi tehdä mitään toimenpidettä Jasminelle eli laittamaan tytölle humautuksessa viggoa käteen trombosyyttien tiputtamista varten. Itseasissa meidän piti mennä sairaalaan vasta tänään tiistaina.

Kun puhelu sairaalasta tuli, Jasmine nukkui vielä, minulla taas oli yksi puhelu kesken. Kuulin kyllä puhelimessani koputuksen, mutta ajattelin, että se on K., joka on maalla käymässä. Selvittelin sähkölaskua varmaan ainakin tunnin. Selvisihän se asia sitten: piti maksaa melkein kolme sataa lisää maaseutupaikkamme sähkölaskua. Maalla sähkö on tosiaan älyttömän kallista. Luultavasti vieläloppuvuodesta tulee sieltä yhtä iso lasku maksettavaksi.





Kun huomasin, että hoitaja K10.ltä oli yrittänyt soittaa, soitin välittömästi sairaalaan. Jasmine nukkui yhä. Kiirehdin äkkiä asemalle maksamaan automaatilla ko. sähkölaskun. Pitää siis maksaa isoa perusmaksua, vaikka maalla on tuskin kesän aikana kulutettu sähköä paljoakaan. Ainakin kaksi kuukautta sähköt ovat olleet kokonaan pois.

Jasmine nukkui yhä, kun palasin asemalta. Tyttö oli valvonut myöhään ja uni olisi vielä maittanut. Sydämestäni toivoin, että Jasminen trombosyytit olisivat pysyneet hyvinä, vaan ei, ne olivat alle 30 ja niin tyttö joutui tankkaukseen. Vuorossa oli sama lääkäri kuin viime viikollakin, nimittäin Jukka Kanerva. Hän oli myös ensimmäinen lääkäri, joka hoiti Jasminea lähes kolme vuotta sitten, kun siirryimme lastenklinikan puolelle. Nyt hän on sitten viimeisiä lääkäreitä, joka Jasminea hoitaa, jollei Jumala tee ihmettä tytön suhteen.

Jasminen HB oli kyllä hyvä, mutta veressä oli jo leukosyyttejä, viallisia valkosoluja. Lääkäri pyysi minut erilleen puhumaan Jasminen hoidoista jatkossa. Hän kysyi, haluanko, että Jasmine saa, voinnin mentyä hyvin huonoksi, paikan Terhokodissa. Kotona häntä on nostamisten takia vaikea hoitaa kotona ja muutenkin. Terhokodissa osataan hoitaa ihmisiä sairauden viimeisissä vaiheissa. Eiväthän lapsemmekaan ole omaisuuttamme, heillä on oma elämä. Jospa Jasminellakin vielä olisi.

Terho-koti