Tunteja, hetkiä elämästä

15.10.08 keskiviikko

Eilen olimme taas K10:n Avolla. Menimme puolilta päivin. Lääkäriaika oli klo 13. Trombosyytit olivat laskeneet 15:een, taas niitä piti tiputtaa. Odotellessa Jasmine teki hienoja silkkikukkia Mirja Heinosen ohjauksessa. Seuraava lääkäriaika on viikon päästä keskiviikkona. Leukosyyttejä on veressä jo 50%.




K10:n Avolla oli anestesiatiimillä ruuhkaa, joten Jassu siirtyi päivystyksen puolelle, missä laitettiin viggo humautuksessa pikavauhtia. Jasminea itketti kovasti, kun hänet tuotiin sieltä takaisin. Jasmine oli aika itkuinen vielä pitkän aikaa, mutta hänhän ei ollut saanut syödä mitään maanantain jälkeen. Minulla oli mukana pakasteannos siskonmakkarakeittoa, mikä maistuikin Jasminelle hyvin. Sen pystyy kuumentamaan päivystyspuolen mikrossa. Nakkikeitto on tytön suosikkeja. Trombosyyttejä jouduttiin odottamaan kuten tavallista. Ne tulevat kahdeksalta luovuttajalta, enkä tiedä, missä vaiheessa ne laitetaan pusseihin ja onko niitä valmiina veripalvelussa jossain jo, kun tarve tulee. Joka tapauksessa ne tilattiin Jasminelle tietääkseni vasta, kun verenkuva oli otettu. Tiedän, että joskus ne on tilattu Jasminea varten jo etukäteen. Tiputus alkoi klo 16:n jälkeen ja ongelmien kautta vigon poistoon päästiin klo 18 aikoihin. Jasmine katsoi kolme videota siinä odotellessa.

Ensimmäinen trombosyyttipussi tippui hyvin, toisen pussin kanssa oli siis vähän ongelmia, sillä Anne ei päässyt heti sitä laittamaan, vaan sen laittoi toinen hoitaja, joka oli kokemattomampi noissa tankkaushommissa. Trombosyytit oli vihdoin tiputettu jotain klo 18:n maissa. Anne päivystyspuolelta osasi hienosti käsitellä tyttöä, mutta viggon eli kanyylin poisto kädestä kuitenkin pelotti taas. Luottamus heidän välilleen syntyi kuitenkin heti.

Tällainen kuusi tuntia perpäivä sairaalassa ei ole mitään uutta meille. Näiden lähes kolmen vuoden aikana olemme tottuneet lähes päivittäisiin sairaalakäynteihin alkaen 2-3 tunnista aina 12 -13 tuntiin asti per päivä. Joskus lähes joka päivä, mutta yleensä ainakin kaksi kertaa viikossa. Nyt käynnit on viimeisen kuukauden aikana tiputettu yhteen käyntikertaan viikossa.
Jasmine halusi vielä kaupungille, joten päästyämme lähtemään kotiin päin, menimme katsomaan Jasminelle hametta. Löysimme sentään yhden kelvollisen, tosin vähän hassun näköisen ja harmaan pussihameen.
Tytön kaipaamia kauniita mekkoja ei löydy mistään, tai sitten en tiedä oikeita kauppoja.

Tänään vähän aikaa sitten soitin hoitajalle Jasminen eilisen verikokeen vastauksista. Blasteja on veressä jo 90%. Auttaisiko Jumala meitä vielä viime hetkellä vai ottaako hän tytön pian luokseen?

Tänä iltana menemme saunaan.

Olimme pari päivää sitten vielä pikakäynnillä Ateneumin taidemuseossa. Siellä oli kauheasti porukkaa museon 120-vuotisjuhlallisuuksien takia. Kuvia sai ottaa vain porrastasanteella, jossa valaistuksena olivat vain nykytaiteilija Charles Sandisonin (s. 1969) tilateos: valoina seiniin ja kattoon heijastetut lukemattomat sanat tekstinpätkät (Mika Waltaria), jotka olivat jatkuvassa liikkeessä.

Kuvat nykytaiteilija Charles Sandisonin (s. 1969)valoteoksista Ateneumin porraskäytävässä.