Keskiviikko 25.11.09
Keväisin useimmat lehdet keksivät kaikenlaista keinoa kevätväsymyksen torjuntaan. Syksyllä ja näin vuoden viimeisinä viikkoina ei yleensä puhuta syysväsymyksestä, vaan kaamosmasennuksen torjunnasta. Oli miten tahansa, niin kyllä marraskuussa ollaan väsyneitä. Helposti tulee valvottua myöhäiseen ja sitten aamulla on kuitenkin jaksettava nousta aikaisin. Näin on ainakin minun kohdallani.
Tänään, kun tulin kotiin, oli heti miten koiralenkin jälkeen painuttava iltapäiväunille! Nukuin tosiaan töiden jälkeen pari kolme tuntia, mikä on sentään aika harvinaista meikäläiselle!! Tosin herätyskello soi meillä jo ennen kuutta aamulla. Myöhästyin saunastakin. Auttaiskohan vitamiinikuuri?
Oppilaat ovat ylivilkkaita tai nuutuneita. Opettajahuoneessa kulkee joku hengityssuojain naamallaan toivoen säästyvänsä flunssalta, influenssalta. Sairauslomalla olevalta opelta on mennyt ääni eikä hän pysty antamaan omien tuntiensa pitämisestä ohjeita puhelimessa. Porukka sinnittelee kahvin, teen ja sitrushedelmien voimalla. Koiran nuha ei ole kokonaan parantunut vielä kahden kuukauden antibioottikuurinkaan jälkeen.
Pikkujouluja tulossa. Mennäkö niihin vai eikö mennä? Päivät ovat lämpöisiä ja hämäriä. Tänäänkin +8 astetta. Joku totesi, että tällaisia päiviähän oli kesälläkin. Kohta saamme laulaa: "No onkos tullut kesä nyt talven keskelle...?" Tarkoitan siis joululaulujen aikaa. Koulun itsenäisyyspäivän juhliin harjoittelemme Maamme-laulua luokassa niin, että naapuriluokan ope koputtaa ovelle ja tulee nuhtelemaan oppilaita kovasta metelistä, vaikka oppilaat ovat laulaneet täysin rinnoin ja sydämensä halusta, mutta valitettavan epävireisesti.
Laulutunnit (siis harjoitukset) olisi pidettävä kaiketi pommarissa, jos sellainen koulussa edes olisi, jotta kukaan ei häiriintyisi. Tai sitten on vain kiellettävä osaa oppilaista laulamasta (ja pakkohan se on silloin tehdä, kun lapsukaisen suusta tulee enemmän mölinää kuin suloista lauleloa), siis niitä, joiden nuottikorva ei pysy mukana, jotka siis laulavat mieluusti täyttä kurkkua kuin Jukolan seitsemän jallia. Kuvittele, miltä kuulostaa kuudesluokkalaisten mölykuoro, kun porukassa on toistakymmentä poikaa ja vain muutama tyttö. Ja vain osa pojista OSAA laulaa.
Laulutunnit (siis harjoitukset) olisi pidettävä kaiketi pommarissa, jos sellainen koulussa edes olisi, jotta kukaan ei häiriintyisi. Tai sitten on vain kiellettävä osaa oppilaista laulamasta (ja pakkohan se on silloin tehdä, kun lapsukaisen suusta tulee enemmän mölinää kuin suloista lauleloa), siis niitä, joiden nuottikorva ei pysy mukana, jotka siis laulavat mieluusti täyttä kurkkua kuin Jukolan seitsemän jallia. Kuvittele, miltä kuulostaa kuudesluokkalaisten mölykuoro, kun porukassa on toistakymmentä poikaa ja vain muutama tyttö. Ja vain osa pojista OSAA laulaa.
Mistä sitten keinot väsymyksen voittamiseen? Pitäisikö hankkia se mahdottoman kallis kirkasvalolamppu? Tai tehdä retki viikonloppuretki johonkin lämpöiseen etelän maahan (eipä sitä kahdessa päivässä ehdi kuin kääntymässä käymään)? Päiväunia aurinkorannoista?
Kahdeksan tunnin yöunista ei kai kuitenkaan pitäisi tinkiä? Jos olisin karhu, talviunillahan tästä selvittäisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sähköposti pitää laittaa, jotta linkki toimii, mutta sitä ei näytetä julkisesti.
Valitettavasti anonyyminä ei tähän blogiin voi enää kommentoida.
Jos kirjoitat kommentin Nimi/URL-osoite-vaihtoehdolla, aloita URL-linkki http://-alulla, että se toimii!
Nimi/URL-osoite on oikea vaihtoehto esimerkiksi, jos blogisi on muussa palvelussa kuin Bloggerissa.
Kiitos kommentista! Palautetta on kiva saada.