Eilinen maanantai oli surullinen päivä. Hoitaja K10:ltä soitti aamupäivällä ja pyysi meitä kohta välittömästi lähtemään sairaalaan. Anestesiaryhmä llä olisi tiistaina niin kiireinen päivä, etteivät he ehdi tehdä mitään toimenpidettä Jasminelle eli laittamaan tytölle humautuksessa viggoa käteen trombosyyttien tiputtamista varten. Itseasissa meidän piti mennä sairaalaan vasta tänään tiistaina.
Kun puhelu sairaalasta tuli, Jasmine nukkui vielä, minulla taas oli yksi puhelu kesken. Kuulin kyllä puhelimessani koputuksen, mutta ajattelin, että se on K., joka on maalla käymässä. Selvittelin sähkölaskua varmaan ainakin tunnin. Selvisihän se asia sitten: piti maksaa melkein kolme sataa lisää maaseutupaikkamme sähkölaskua. Maalla sähkö on tosiaan älyttömän kallista. Luultavasti vieläloppuvuodesta tulee sieltä yhtä iso lasku maksettavaksi.
Kun huomasin, että hoitaja K10.ltä oli yrittänyt soittaa, soitin välittömästi sairaalaan. Jasmine nukkui yhä. Kiirehdin äkkiä asemalle maksamaan automaatilla ko. sähkölaskun. Pitää siis maksaa isoa perusmaksua, vaikka maalla on tuskin kesän aikana kulutettu sähköä paljoakaan. Ainakin kaksi kuukautta sähköt ovat olleet kokonaan pois.
Jasmine nukkui yhä, kun palasin asemalta. Tyttö oli valvonut myöhään ja uni olisi vielä maittanut. Sydämestäni toivoin, että Jasminen trombosyytit olisivat pysyneet hyvinä, vaan ei, ne olivat alle 30 ja niin tyttö joutui tankkaukseen. Vuorossa oli sama lääkäri kuin viime viikollakin, nimittäin Jukka Kanerva. Hän oli myös ensimmäinen lääkäri, joka hoiti Jasminea lähes kolme vuotta sitten, kun siirryimme lastenklinikan puolelle. Nyt hän on sitten viimeisiä lääkäreitä, joka Jasminea hoitaa, jollei Jumala tee ihmettä tytön suhteen.
Jasminen HB oli kyllä hyvä, mutta veressä oli jo leukosyyttejä, viallisia valkosoluja. Lääkäri pyysi minut erilleen puhumaan Jasminen hoidoista jatkossa. Hän kysyi, haluanko, että Jasmine saa, voinnin mentyä hyvin huonoksi, paikan Terhokodissa. Kotona häntä on nostamisten takia vaikea hoitaa kotona ja muutenkin. Terhokodissa osataan hoitaa ihmisiä sairauden viimeisissä vaiheissa. Eiväthän lapsemmekaan ole omaisuuttamme, heillä on oma elämä. Jospa Jasminellakin vielä olisi.
Siitä kun hauskasti kommentoit kaimasi blogissa, olen ollut tutustumassa blogiisi muutaman päivän yli ja tutustumassa myös Jasmiinin vakavaan tautiin. Sanoja on vaikeata löytää, suomenkieleni on heikko. Sydämmen pohjaltani otan osaa sinun vaikean rooliin äitinä! Ja nyt näin huonot uutiset. Virtuaalinen halaus Jasminelle ja koko perheelle! Toivon voimaa edessänne.
VastaaPoistaKiitos, marja-leena, kaimani siellä kaukana. Siunausta työllesi ja elämääsi.
VastaaPoistaMe elämme Jasminen kanssa vaikeaa aikaa, ja yhä toivon, että Jeesus parantaa tytön.
"Me olemme kaikin tavoin ahdingossa, mutta emme umpikujassa, neuvottomat, mutta emme toivottomat," 2.Korinttolaiskirje4:8
Monia asioita tulee aina mietittyä. Mutta kun "eksyin" sinun sivuille, niin pienet ovat meidän murheet.. jaksamisia teille!
VastaaPoista"Ystävät ovat kuin enkeleitä, jotka nostavat meidät jaloilleen silloin kun siipemme unohtavat miten lennetään"
AaaPee / Joulumaa.eu