Helsinki talven navassa ja valkoisen pitsin viikko jatkuu

Keskiviikko 13. tammikuuta 2010 Knuutin päivä Tässä pieni katsaus Suomen pakanallisiin tapoihin ja yleensä 13.1. -päivään:
"13. tammikuuta on Nuutinpäivä. Joulurauha päättyy ja alkaa yleinen mekastus ja kaikenlainen mellastaminen!" (Kansanperinnenurkassa Juurakon Hulda Marttaliiton sivulla) 


Joskus on hyvä, että jotkut kummalliset perinteet ovat väistyneet. Nuutin päivä "Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Knuutti poijes viepi. Joulukin loppui nyt sitten ihan virallisesti. Toisaalta Nuutinpäivä oli ennen vuotta 1708 pohjoismaisissa almanakoissa heti loppiaisen jälkeen 7. tammikuuta. Eli tämä "pidennys" ei ole alkuperäinen, vaan johtuu kai jostain joulunajan kirkollisista tavoista. Alkuaan Nuutin päivää tosiaan vietettiin 7. tammikuuta Tanskan kuningas Knuut Pyhän surma- ja muistopäivänä. Tänään viimeistään pitäisi pakata joulukoristeet pois ja kantaa kuusi pihalle, jos sellainen on huushollissa ollut. Viimeiset lanttulaatikot lämmitetään ja juodaan lämpöiset glögit jälkiruuaksi. Illan kohokohtana olisivat sitten pienet nuuttipukit, jotka vienosti laulamalla saisivat pussinsa pohjalle palkkioksi jotain makeaa.

Knuuttipukin kuva Joulusta jouluun -blogissa.

Ennen muinoin nuuttipukkeina olivat nuoret miehet isossa porukassa. Taloissa kerjättiin maistiaisia joulukauden tarjoiluista ja erityisesti alkoholipitoisesta juomapuolesta. Oluttynnyreiden loput olivat erittäin haluttuja: "Knuutinpäivänä kulki knuutipukkeja. Pukilla oli seiväs takana ja seipään nokassa märkä vihta. Se tulla möyrysi sisälle ja pyysi viinaryyppyä; jos ei saanut, niin se veteli ympäri korvia sillä märällä vihdalla." (Kankaanpää) "Hiivanuutti nuikuttaa, vesileili seljässä, suuri kakku kainalossa." (Kalanti) "Seuraavana päivänä kyselivät ihmiset toisiltaan: – Kävikö pukki teillä, kävikö?  Sitä taloa. torppaa tai mökkiä, jossa pukki ei ollut käynyt, pidettiin hyvin ala-arvoisena." (Tyrvää) Edellä mainitut Juurakon Huldan juttuja Marttaliiton sivulta. 


Talon antimista kiitettiin kauniisti laululla tai lorulla. Jos mitään ei herunut, laulettiin pilkkalaulu ja uhattiin jäädä pois talon elotalkoista. Maailmansotien välissä suomalainen nuuttiperinne oli hävitä kokonaan, mutta toisen maailmansodan jälkeen perinne alkoi jälleen elpyä, kun etenkin läntisessä Suomessa lapset ja kouluikäiset ottivat tavan omakseen. Vuosien vaarella isien vanhat karvalakit ja äitien hameet ovat saaneet tehdä tilaa myös varsinaisille karnevaaliasuille ja erilaisille fantasiahahmoille. Nuutittamisen perusajatus oli pääasia, kuinka paljon ehtii illan aikana laulamalla "tienaamaan". (Lähde ja lainaukset: Uusi Ajantieto 1989) 


"Uskontotieteen teoriaan mukaan uskonnollinen rituaali karnevalisoituu ja pinnallistuu sitä mukaa kuin sen alkuperäinen uskonnollinen merkitys aikojen saatossa unohtuu. Jossain vaiheessa sykli taas alkaa alusta, kun joku taas oivaltaa sen kosmologisen totuuden, mitä rituaali alkuperäisessä muodossaan edusti. Nuuttipukitkin lienevät alun perin liittyneet juuri hedelmällisyyteen ja kevään tuloa juhlistaneisiin kosmologisiin riitteihin." (Taivaankannen takojat) 





Nyt on siis Knuutin nuppi eli talvennapa ja kylmää aikaa. Jotenkin sen tuntee nahoissaan.
Tammi tarkoittaa murteesta riippuen sydäntä, keskikohtaa tai ydintä, myös napaa tai akselia. Tammikuu on näin ollen talven keskikohta. Nyt tammikuun keskivaiheilla on sydäntalvi, talven napa. Ja sen kyllä huomaa tänä vuonna. Aikoinaan vuosi jaettiin kahteen puolikkaaseen, talveen ja kesään. Vuoden aloitti talvipuolisko, joka alkoi marraskuun alussa kekriä seuranneen römppäviikon jälkeen. Kesäkausi alkoi jo huhtikuussa. Talvennapaa edeltää talvipäivänseisaus ja vuoden lyhin päivä, 21. joulukuuta. Aurinko 'syntyi uudelleen' talvipäivänseisauksen jälkeen ja talvennavan aikoihin palaavan keväisen 'Päivättären' merkit alkoivat näkyä luonnossa.

Muinaisessa maatalousyhteiskunnassa ei ollut tarpeen ajoittaa vuodenaikojen keskikohtia auringon liikkeiden vaan lämpövaihteluiden mukaan. Viljelijälle auringon lakipisteet eivät merkinneet juuri mitään, mutta helle sekä vilu tuntuivat luissa ja ytimissä. Meteorologinen tosiasia on, että sää lämpenee yleensä noin kolmen viikon ajan vanhan keskikesän (13.7.) jälkeen ja viilenee kolmen viikon ajan talvipäivänseisauksen (21.12.) jälkeen. Näiden päivien aikoihin sijoittuvat vuoden lämpö- ja kylmyyshuiput.

Talvennapa on tilastollisesti vuoden kylmintä aikaa.

Linnunrata "Vanha kansa tiesi sanoa, että talvennavan aikaan ”talven selkä katkeaa”. Vanhoissa riimukalentereissa talvenselän taittumisen merkki oli tammikuun 14. päivän kohdalla. Vanhan kansan käsityksissä talvenselkä on tarkoittanut myös Linnunrataa. Linnunradan ajateltiin esittävän talven kulkua. Linnunradan alkupää on idässä, mistä aurinko nousee ja alkupää vastaa alkutalvea. Korkein kohta merkitsee keskitalvea, länteen kaartuva pää kevättalvea. Karjalassa talvenselän taitetta nimitettiin harjaksi, siis korkeimmaksi kohdaksi

Linnunradasta tarkkailtiin ilmoja. Se kylmeni alkupäästä korkeimpaan kohtaan asti, josta

talvennavan jälkeen alkoi taas lauhtua. Sään tarkkailu aloitettiin Kalevankynnyksenkohdasta Linnunradan alkupäästä, joka vastasi nykyistä Martin päivää 10.11. Linnunrataan liittyy paljon maailmanpuusymboliikkaa, joten eräät tutkijat ovat esittäneet, että Ison tammen myyttinen kaataminen kuvastaisi talvennapaa. Kaataminen symboloisi vuodenkiertoa, jossa pimeyden selkäranka katkeaa talvipäivänseisauksen ja talvennavan välisenä aikana ja valo pääsee hiljalleen palaamaan maailmaan." (Hiitola)

Karhunpäivä


En tosiaankaan ennen tiennyt, että karhu synnyttää kesken talviuniensa. Vaan niin se vaan on, kuulemma:
"Karhu oli muinaissuomalaisille tärkeä jumalallinen hahmo, joka liittyi sekä keskitalveen että keskikesään. Suomessa on vanhastaan vietetty 13. heinäkuuta keskikesää ja karhunpäivää. Siinä missä keskikesäinen karhunpäivä on karhun myyttinen syntymäpäivä, niin talvennapana talviunta nukkuvan karhun ”kääntävän kylkeä”. Samalla se jakaa talvikauden kahtia. On mahdollista, että entisaikojen karhunkaato peijaisineen ja ohdonhäineen on keskittynyt sydäntalven päivään - lauletaanhan karhun riittirunoissa talvipesästä surmatun karhun hengelle. Ohdolla tuntuu siis olleen kaksi vuotuista juhlapyhää: heinäkuun (tai virolaisittain ”Karhun kuun”) karhunpäivänä juhlittiin Ohdon syntymää ja sydäntalvella kuolemaa - tai pikemminkin Ohdon ja ihmisten heimon pyhää sovintoa."

"Karhu synnyttää keskellä talvea, yleensä tammikuun pakkasilla. Koska hedelmöittynyt ja jonkin kerran jakautunut munasolu kiinnittyy kohdun seinämään vasta loppusyksyllä, tulee kantoajaksi vain muutama kuukausi. Näin pennut ovat varsin pieniä - vaaksan mittaisia ja korkeintaan puolen kilon painoisia.  Hennon karvanukan peittämät pennut ovat sekä sokeita että kuuroja. Ne tarkenevat pesän tasaisissa lämpöoloissa ja osaavat vaistonvaraisesti hakeutua emon nisille imemään. Ne kehittyvät nopeasti rasvaisen maidon voimalla ja avaavat silmänsä jo parin viikon ikäisinä. Toukokuun alkuun mennessä, jolloin synnyttäneet naaraat jättävät karhuista viimeisinä pesänsä, pennut ovat ehtineet kymmenkertaistaa painonsa. " (Lapin maakuntamuseo)

"Talvisydän on lisäksi ikivanha skandinaavinen käräjäpäivä. Muun muassa Upsalan muinaiset Disæþing-käräjät pidettiin sydäntalven kohdille sattuneen täydenkuun aikaan."
Ylläolevan tekstin suorat ja vähemmän suorat lainaukset ja tiedot ovat pääasiassa seuraavista blogeista ym. : Joulusta jouluun, Hiitola, On se ilmoja pidellyt, 原文