Tiistai 29.12.2009
Sainpa vihdoin katsotuksi Päätalo-elokuvan. Sopiva välipala näin pyhien välissä. Vuokrasin vuorokaudeksi lähikaupasta 2,80 eurolla. Ehkä DVD-divarista olisin saanut vitosella omaksi. Helpointa oli nyt ottaa mukaan maitokaupasta.
Reilu vuosi sitten kirjoittelin jo tästä elokuvasta : Kalle Päätalo, 17 000 sivua. Näin kauan meni, ennen kuin todella näin tuon filmin. Kyllä se kovasti herätti tunteita, oli suorastaan liikuttava. Jopa sai aikaan sen, että todella ajattelin vihdoin lukea Päätalon kirjoja. Tosin vain siksi, että kiinostuin siitä, että hän oli ollut sodassa viisi vuotta kuten isänikin. Olisikohan Iijoki-sarjan jossain 26. osasta jotain noista sotavuosistakin?
Isäni syntyi muutamaa kuukautta myöhemmin kuin Päätalo. Päätalo syntyi 11. marraskuuta 1919, isäni 19. maaliskuuta 1920. Molemmat ovat olleet sodassa. Isäni viisi vuotta ja sitä ennen hän ehti vielä olla armeijassa vuoden, jonne hän oli mennyt jo 18-vuotiaana, vaikka silloin ei vielä olisi tarvinnutkaan, ja oli siis 19-vuotias sodan alkaessa. Päätalo-elokuva ei kerro mitään kirjailijan sotavuosista. Asia tosin mainitaan pankinjohtajan suulla eräässä Päätalon elämän kriisivaiheessa ja kotelon kannessa kerrotaan, että Päätalokin oli sodassa viisi vuotta.
Suunnilleen isäni ikäinen mies Päätalo kuitenkin oli. Isäni kuoli jo 1965, enkä oppinut häntä koskaan tuntemaan. Isäni opiskeli kone- ja vesijohtoinsinööriksi, mutta olisi halunnut opiskella vielä arkkitehdiksi, vaan sodan jälkeen oli niin tiukkaa, että tuo opiskelujen jatkaminen jäi vain haaveeksi. Isäni ei ottanut koskaan vastaan rintamamiestonttia, jonka hän olisi ollut etuoikeutettu Mäntsälästä saamaan.
Kalle Päätalo – Ellet yritä, et mitään saavuta.
Suunnilleen isäni ikäinen mies Päätalo kuitenkin oli. Isäni kuoli jo 1965, enkä oppinut häntä koskaan tuntemaan. Isäni opiskeli kone- ja vesijohtoinsinööriksi, mutta olisi halunnut opiskella vielä arkkitehdiksi, vaan sodan jälkeen oli niin tiukkaa, että tuo opiskelujen jatkaminen jäi vain haaveeksi. Isäni ei ottanut koskaan vastaan rintamamiestonttia, jonka hän olisi ollut etuoikeutettu Mäntsälästä saamaan.
Kalle Päätalo – Ellet yritä, et mitään saavuta.
Nuo sotajutut on kyllä hurjia, niin nuorena sinne mentiin ja moni jäi sille tielle. Ja palanneillakaan ei ollut helppoa, ei kai kellään.
VastaaPoistaSurullinen tuo isä-juttusi! Itse menetin isäni ollessani 20 vuotias. Sain kuitenkin tuntea hänet niin pitkään, mielelläni pitäisin vieläkin täällä.
Oma jo myös edesmennyt äitini eli myös isätöntä elämää ja kyllä hän aina meitä muistutti, että olkaa nyt tyytyväisiä, kun teillä on molemmat vanhemmat!!!! Kyllä se joskus laittoi miettimään!
Mukavaa vuodenvaihdetta sinulla ja lue vain Päätalo-kirjoja, oma veljeni aina yrittää minullekin niitä "mainostaa", että lue vain!
Taru, toden totta, ei osaa edes kunnolla tajuta, miten kauheaa tuo sota on ollut ja miten nuoret ihmiset siihen joutuivat – vanhemmat tietysti myös. Mutta minun isäni ikäisiltä miehiltä meni sodassa viisi elämän parhaista vuosista ja monet menettivät henkensä.
VastaaPoistaTosin Päätalo-elokuvassa ei ollut mitään sodasta. Kuitenkin jotenkin ajattelin, että sota oli hänestäkin tehnyt sen, mikä hän oli.
War is always the worse thing that can happen to the people and no cause or idea can justify the lost lives of many young people.Let's hope that the new year will bring us more peace in the world,more happiness and creativity.You ,yourself Marja-Leena,have a wonderful happy and successful New Year.
VastaaPoistaKiitos vanya'sArt, ihanaa ja onnellista uutta vuotta myös Sinulle!
VastaaPoista