Hyvä on hiihtäjän hiihdellä

Torstai 17.12.2009

Hyvä on hiihtäjän hiihdellä,
kun hanki on hohtava alla,
kun taivas kirkasna kaareutuu -
mut hauskempi hiihtää, kun ruskavi puu
tuul ulvovi, polku on ummessa
ja tuisku on taivahalla.

Hyvä on hiihtäjän hiihdellä,
kun ystävä häll on myötä,
kun latu on aukaistu edessään -
mut parempi hiihdellä yksinään,
tiens itse aukaista itselleen
ja yksin uhmata yötä.

Hyvä on hiihtäjän hiihdellä,
kun tietty on matkan määrä,
kun liesi viittovi lämpöinen, -
mut sorjempi, uljaampi hiihtää sen,
joka outoja onnen vaiheita käy
eikä tiedä, miss oikea, väärä.

Ja hyvä on hiihtäjän hiihdellä,
kun riemu on rinnassansa,
kun toivo säihkyvi soihtuna yöss -
mut käypä se laatuun hiihtäjän myös
hiki otsalla, suurissa suruissa
ja kuolema kupeellansa.

Eino Leinon runokokokelmasta Hiihtäjän virsiä vuodelta 1900.

Tänään näin pitkästä aikaa hiihtäjän ja vielä aika Helsingin keskustassa. Kuva on ohi viilettävästä hiihtäjästä nopeasti kännykällä napattu, joten se ei suinkaan ole paras mahdollinen. Oli vain niin hauska nähdä hiihtelijä Helsingissä, että halusi hänestä edes jonkinlaisen kuvan.

Omat hiihtomuistoni vievät jonnekin 90-luvulle, kun opettajien retkellä olimme Levillä yhden viikonlopun. Oli jo maaliskuun loppupuoli vai olikohan silloin jo huhtikuu, en nyt muista varmasti, enkä välitä mistään tarkistaakaan. Lumi oli jo aika rosoista ja sulamassa. Hiihtelin puusuksillani, joten tavallinen latu oli minulle liian kapea. En välittänyt hankkia yhtä retkeä varten uusia suksia, kun vanhoilla suksillani oli ihan hyvä hiihdellä, kun teki latunsa itse. Sen jälkeen ei ole hiihtämässä tullut käytyäkään. Täällä Helsingissä on harvoin hiihtosäitä. Ja kun päivät menevät töissä, ei viikonloppuna jaksa lähteä minnekään kauemmas hiihtelemään. Harrastuksia riittää muutenkin. Minulle uimassa käyminen vuoden ympäri on parasta huvia. Ei sen puoleen, pidin kyllä aika lailla hiihtämisestä, silloin kun sitä tuli harrastettua. Nyt saisi kyllä taas melkein opetella koko homman uudestaan, kun en ole todellakaan aikoihin ollut ladulla. Murtsikkaa voisi kyllä tässä meidänkin lähiympäristössä harjoittaa ja tuolla Kumpulan suunnalla on peltoaukeama, jossa voisi vetää ympyrää tasamaan tahtiin. Aikuisena vaan moinen ei oikein innosta, joskus penskana pellon ympäri hiihtäminen ei olisi tuntunut mitenkään turhauttavalta. Jäälle taas en välitä lähteä.