Viimeisiä halauksia


Sunnuntai 16.11.08

Näitä rivejä on vaikea kirjoittaa.

Olen kuitenkin kertonut Jasminesta jotain viimeisen puolen vuoden ajalta, joten nämäkin rivit pitää tähän lisätä. Monet ovat rukoilleet Jasminen puolesta.

Paljon olemme yhdessä Jasminen kanssa kokeneet. Lähes kolme vuotta olen ollut yhdessä hänen kanssaan 24 tuntia vuorokaudessa milloin sairaalassa ja kotona, matkalla sairaalaan ja matkalla kotiin. Yhdessä olemme kokeneet eristyselämän rajallisuudet, infektioriskien tuoman varuillaan olon ihmisten tapaamisessa, ylihygieenisyyden määräykset, jatkuvan käsien pesun ja desinfioimisen.

Lapsen kovien sytostaattihoitojen kärsimyksissä olen kulkenut vierellä ymmälläni elämän epäoikeudenmukaisuudesta. Oma kipuni rinnalla kulkijana ei ole ollut fyysistä. Ei samalla tavalla kuin lapsen. Olemme yhdessä saaneet elää monta huonoa hetkeä, mutta myös lukemattomia hyviä ja antoisia hetkiä, jotka ilman lapsen sairastamaa leukemiaa olisivat jääneet kokematta.

Olemme toivoneet paljon, pyytäneet Jumalalta paljon. Jasmine itsekin rukoili hartaasti, että Jeesus parantaisi hänet.

Viikko sitten sunnuntaina isänpäivänä Jasminen isä ja Siru-sisko kävivät ilahduttamassa Jasminea. Jasmine oli piirtänyt isälle kortin. Tiistaina Jasmine yritti vielä leikata paperinukkeja.

Siru-sisko kävi myös keskiviikkoiltana lahjakassin kanssa. Vapisevin käsin Jasmine tutki saamiaan lahjoja. Voimat olivat jo huvenneet lähes minimiin, kuitenkin hän halusi vielä pyörätuolissa istuen lähteä Sirun ja isänsä seuraksi talvipuutarhahuoneeseen.

Kovin yksin olemme nämä vuodet olleet. Ihmisillä ei liikene aikaa omilta kiireiltään. Eivät he ehdi käymään sairaalassa eivätkä Terhokodissa.
Erityiset kiitokset naapurillemme Minnalle, joka viikolla ennen Terhokotiin siirtymistämme antoi Jasminelle kaksi isoa kassillista paketteja, jotka Minna oli aikonut antaa vasta jouluna, mutta kokenut sitten, ettäne pitäisi antaa nyt. Jasmine odotti kovasti joulua. Minnan paketteja avatessaan Jasmine sai sillä tavoin jotain joulusta tänäkin vuonna.

Jasmine rakasti juhlia. Hän olisi toivonut voivansa viettää syntymäpäiväjuhlia useampien ihmisten kanssa. Kiitokset Terttu-kummitädille siitä,että Jasmine sai kesällä viettää yhteisiä synttäreitä hänen kanssaan. Kolmen vuoden eristyselämä erossa luokkatovereista ja lähes kaikista muistakin ihmisistä ei ollut vilkkaalle tytölle helppoa.

3 kommenttia:

  1. Olen niin pahoillani...

    Tuo siunattu kissa lohduttaa teitä kaikkia...

    VastaaPoista

Sähköposti pitää laittaa, jotta linkki toimii, mutta sitä ei näytetä julkisesti.

Valitettavasti anonyyminä ei tähän blogiin voi enää kommentoida.

Jos kirjoitat kommentin Nimi/URL-osoite-vaihtoehdolla, aloita URL-linkki http://-alulla, että se toimii!

Nimi/URL-osoite on oikea vaihtoehto esimerkiksi, jos blogisi on muussa palvelussa kuin Bloggerissa.


Kiitos kommentista! Palautetta on kiva saada.