Sateinen iltapäivä Helsingissä

Perjantai 3.10.08

Aurinko paistoi lähtiessämme. Ilmassa oli sateen aavistusta, mutta en halunnut ottaa sateenvarjoja riesaksemme. Emmehän liikkuisi kuitenkaan paljon ulkona. Jossain vaiheessa oli hiukan jo satanutkin.

Jätimme radion auki keittiöön, olohuoneeseen ja Jasminen huoneeseen, jotta koira ei niin voimakkaasti reagoisi mahdollisiin uusiin sadekuuroihin. Se kun pelkää hirveästi ukkosta ja yhdistää ukkosen jo pelkkään sateen ääneen ja hyppii silloin suurin piirtein pitkin seiniä. Iso koira saa aikamoisen sekasotkun aikaan juostessaan asunnossa ympäri ja hyppiessään miten sattuu.

Tässä kuvassa on näkymä yläpihalta. Istutkset on vangittu betonilaatikoihin. Toisaalta sen ymmärtää, silla pihan laatat ovat autotallin katossa. Eli pihan alla on iso autotalli.

Olimme menossa keskustaan, mutta seiskan ratikkaa ei vain kuulunut. Turhaan tähyilimme tyhjälle ratikkakiskokujalle. Jokunen ykkönen kuitenkin kulki. Olisi pitänyt mennä sillä. Olisimme päässeet ainakin Hakaniemeen asti.

Tässä muutama syksyinen
kuva matkalta
raitiovaunupysäkille.


Oikeastaan meidän olisi pitänytkin ottaa taksi, mutta Jasminen sytostaattihoitojen loppumisen jälkeen on ollut lupa käyttää julkisiakin kulkuvälineitä, tosin yrittäen varoa yskiviä, flunssaisia ihmisiä. Olemme koittaneeet kulkea mahdollisimman rauhalliseen aikaan, silloin kun ihmisiä ei ole paljon liikenteessä. Nyt kuitenkin jokin työkone oli rikkonut raitiotieliikenteen sähköpiuhat ja ihmisiä kertyi joka pysäkille yhä enemmän ja enemmän. Niin myös meidän pysäkillemme. Katkos oli ainakin 40 minuuttia, kertoi kuljettaja, kun vaunu vihdoin saapui.







Pysäkillä jouduimme kyllä odottamaan luvattoman kauan, jopa niin kauan, että taivas meni pilveen ja melkein alkoi sataa. Isä pienokaisenkanssa odotteli yhtä kauan raitiovaunua kuin mekin. Äiti tuli ykkösellä ja jäi odottelemaan seiskaa.
Ykkösen ratikka kulkikin koko ajan, olisi pitänyt mennä sillä Hakaniemeen ja vaihtaa sitten kuutoseen.

Klikkaa ratikan kuvaa ja lue, mitä takana lukee.


Ihmiset eivät jaksa enää tiedotusvälineiden jatkuvaa samasta asiasta vaahtoamista. Kaivataan elämisen rauhaa.
Ruuhka-aika oli alkanut ja viereisellä ajokaistalla oli myös ruuhkaa. Jouduimme vähitellen täyttyvään raitiovaunuun. Onneksi kukaan ei räkinyt ja aivastellut.

Seiskan ratikka siis tuli aikanaan ja täyttyi pysäkki pysäkiltä, kunnes se oli tosiaan tupaten täynnä. Jäimme pois Hakaniemessä ja vaihdoimme siinä kuutoseen, vaunuun, jolla pääsimme rautatieasemalle.

Koska raitiovaunu on julkinen paikka ja kuvia voi siis ottaa lupaa kysymättä, nappasin seiskassa ja myöhemmin kuutosessa muutaman kuvan:





















Pidin erityisesti tämän naisen rintakorusta.

Ollaan lokakuussa, mutta jotkut naiset ne vaan tarkevat nailoneissa ja avokkaissa. Tässä myös muutama muu näyte tämän hetken jalkineista. Kesäisiltä vielä näyttävät.




















Ratikassa oli myös ihastuttava mummeli ilmeisesti lapsenlapsensa kanssa. Jäimme pois Lasipalatsin luona ja menimme katsomaan Rauni Palosen paperinukkenäyttelyä.



Oli alkanut sataa oikein kunnolla. Juoksimme sateen läpi Lasipalatsin näyttelytilaan, joka onneksi oli aivan pysäkin vieressä.
Näyttelystä enemmän

Rauni Palosen paperinuket