Jasminen ja kummitädin syntymäpäivistä ja Vanhojen tekijöiden julkaisusta ym.

Keskiviikko 9.7.08

Varhainen aamu. Aurinko paistaa kirkkaasti. Hellepäivä kenties tulossa. Jasminella menossa uusi hoitokuuri, Seitsemän päivää Sendoxania takana, tänään alkaa Prednisolon-jakso, joka kestää viisi päivää. Tytön vointi on kohtalainen. Valittelee välillä huimausta.


JASMINEN JA KUMMITÄDIN SYNTTÄRIT
Sunnuntaina vietimme tytön synttäreitä yhdessä kummitädin kanssa. Hieman myöhässä kylläkin. Jasminen syntymäpäivä oli jo 28. kesäkuuta ja kummitäti Tertun 25. kesäkuuta. Terttu oli kutsunut meidät luokseen Vantaalle. Söimme kakkua ja jäätelöä. Kävin Stockkalta hakemassa gluteenittomia kakkuja kaksi kappaletta, koska Jasminella on myös keliakia. Myyjä tosin sanoi, ettei ole kuin yksi gluteeniton kakku ja sekin vajaa kakku paloiksi leikattuna. Katselin itse sitten hyllystä ja kylmäkaapista ja löysin marenkimantelikakun ja kuivakakun, molemmissa luki gluteeniton. Laitoimme kuivakakkuun johon kynttilät. Jasmine oli toivonut kakkua kynttilöineen ja nyt toivomus toteutui. Vain ilmapallot puuttuivat, koska en tiennyt, että Jasminesta ne kuuluivat syntymäpäivärekvisiittaan.

Itseasiassa vietimme Jasminen syntymäpäiviä tavallaan koko viikon. Lahjojakin tuli joka puolelta lähes päivittäin. Askarteluohjaajana toimiva Mirja Heinonen toi tytölle paketin, samoin Jassun omahoitaja toi tytölle lahjoja, postin puuhapaketin ja kaksi pehmolelua, toisiaan halaavat karhut. Toinen nalle on ruskea ja toinen valkoinen. Myos Linnanmäellä käynti sisältyi näihin synttäririemuihin. Jasmine pääsi isänsä kanssa ajelemaan autoradalle, minne minä en ole halunnut ja mikä on Jasminea kovasti harmittanut. Koska granut olivat siinä 1500-2000 tämä Linnanmäen keikka uskallettiin tehdä.

ENTISTEN OPPILAITTENI JULKAISU
Koska kesäkuu oli pelkkää sairaalassa juoksemista, en itse jaksanut pahemmin tutustua posteihini. Sain nimittäin Mirjam Takalalta yllätyslahjan minäkin, vaikkei minulla synttäreitä kesäkuussa olekaan. Hän on entisiä oppilaitani ajoilta. jolloin vedin kirjoittaryhmää työväenopistossa. Ryhmä on jatkanut toisen ohjaajan opastuksella ja julkaissut omakustanteen nimeltä "Elämää, ei sen vähempää" kirjailijanimellä Vanhat tekijät. Osuvia nimiä molemmat, koska ryhmä on Töölön kirjoittajien eläkeläisryhmä ja tekstit kertovat pääasiassa heidän omasta elämästään. Lueskelin jutun sieltä, toisen täältä. Hauska niitä pääasiassa tuttujen ihmisten tekstejä on lukea, vaikka kaikki nyt eivät ehkä aivan Nobel-tasoa olekaan. Kiitos Mirjam, kun muistit täälä kirjasella minuakin!