Surullinen maanantai

7.10.08

Eilinen maanantai oli surullinen päivä. Hoitaja K10:ltä soitti aamupäivällä ja pyysi meitä kohta välittömästi lähtemään sairaalaan. Anestesiaryhmä llä olisi tiistaina niin kiireinen päivä, etteivät he ehdi tehdä mitään toimenpidettä Jasminelle eli laittamaan tytölle humautuksessa viggoa käteen trombosyyttien tiputtamista varten. Itseasissa meidän piti mennä sairaalaan vasta tänään tiistaina.

Kun puhelu sairaalasta tuli, Jasmine nukkui vielä, minulla taas oli yksi puhelu kesken. Kuulin kyllä puhelimessani koputuksen, mutta ajattelin, että se on K., joka on maalla käymässä. Selvittelin sähkölaskua varmaan ainakin tunnin. Selvisihän se asia sitten: piti maksaa melkein kolme sataa lisää maaseutupaikkamme sähkölaskua. Maalla sähkö on tosiaan älyttömän kallista. Luultavasti vieläloppuvuodesta tulee sieltä yhtä iso lasku maksettavaksi.





Kun huomasin, että hoitaja K10.ltä oli yrittänyt soittaa, soitin välittömästi sairaalaan. Jasmine nukkui yhä. Kiirehdin äkkiä asemalle maksamaan automaatilla ko. sähkölaskun. Pitää siis maksaa isoa perusmaksua, vaikka maalla on tuskin kesän aikana kulutettu sähköä paljoakaan. Ainakin kaksi kuukautta sähköt ovat olleet kokonaan pois.

Jasmine nukkui yhä, kun palasin asemalta. Tyttö oli valvonut myöhään ja uni olisi vielä maittanut. Sydämestäni toivoin, että Jasminen trombosyytit olisivat pysyneet hyvinä, vaan ei, ne olivat alle 30 ja niin tyttö joutui tankkaukseen. Vuorossa oli sama lääkäri kuin viime viikollakin, nimittäin Jukka Kanerva. Hän oli myös ensimmäinen lääkäri, joka hoiti Jasminea lähes kolme vuotta sitten, kun siirryimme lastenklinikan puolelle. Nyt hän on sitten viimeisiä lääkäreitä, joka Jasminea hoitaa, jollei Jumala tee ihmettä tytön suhteen.

Jasminen HB oli kyllä hyvä, mutta veressä oli jo leukosyyttejä, viallisia valkosoluja. Lääkäri pyysi minut erilleen puhumaan Jasminen hoidoista jatkossa. Hän kysyi, haluanko, että Jasmine saa, voinnin mentyä hyvin huonoksi, paikan Terhokodissa. Kotona häntä on nostamisten takia vaikea hoitaa kotona ja muutenkin. Terhokodissa osataan hoitaa ihmisiä sairauden viimeisissä vaiheissa. Eiväthän lapsemmekaan ole omaisuuttamme, heillä on oma elämä. Jospa Jasminellakin vielä olisi.

Terho-koti

Sitä sun tätä elämän arvoista, työmoraalista ja muusta

12.8.08 tiistai, aurinkoinen iltapäivä.

Lämmintä noin 21 astetta Celsiusta. Olemme nukkuneet pitkään. Jasmine oksensi yöllä. En ole antanut hänelle Zofrania, koska hän ei ole nyt saanut sytostaattejakaan. Eilen lähtivät tauolle seka Vepesid että Merkaptopurin. Lääkäri Matti Korhonen sanoi, että Merkaptopurinin olisi pitänyt olla tauolla jo heti kun granut laskivat alle tuhannen. Vaan eipä kesäapulainen kertonut. Harjoittelijat pelkäävät lääkäreitä eivätkä uskalla kysyä tarpeeksi, kun luulevat häiritsevänsä lääkäreitä tms. Sellaista se on, kun Jasminen ns. omahoitaja, oli kolme päivää poissa, flunssassa kuulemma. Eikä hänkään ole kovin perehtynyt Jasminen hoitoihin. Siltä ainakin joskus tuntuu. Hoitovirheitä Jasminen kohdalla on sattunut monia jo tähän mennessä. Haluan kuitenkin uskoa, että asia on koko ajan ollut Jumalan hallussa ja hän on tietoinen hoidoista. Ehkä hoitovirheet ovatkin Taivaasta johdettuja. Uskon vakaasti Jumalan johdatukseen meidän elämässämme.

Kukaan ei S.L:n lähdettyä ole oikein ollut Jasminen hoitajana. Sairaanhoitajat haluavat vain lisää rahaa koko ajan eikä heitä sen tähden ole riittävästi K 10:llä eikä muuallakaan. Avolla on kai koko ajan pula hoitajista. Työmoraalia ei enää koulutuksessa korosteta eikä arvoja yhteiskunnassa. Tai jos jotain on, ne sanelee RAHA.

Lisäys: Pyykkituvan esittelyä! Se on paikka, jossa on tullut vietettyä erinäisiä tunteja. Syöpälapsen kotihoidossa pyykkiä välillä riittää liiankin kanssa. Nyt on Jumalalle kiitos ollut taas vähän aikaa kohtalaisen hyvä vaihe eikä ole tarvinnut pestä tyynyjä ja täkkejä.

Ilta meni tänään pyykkituvalla. Laitan tähän kuvia tästä ankeasta paikasta, jossa joudun paljon viettämään aikaani.



Ensimmäisessä kuvassa on sähkömankeli, jota en ole vielä koskan käyttänyt. Kuvassa näkyy lasten t-paita ja puoliksi mankeloitu lakana, jotka molemmat ovat siihen joltain unohtuneet.
Toisessa kuvassa näkyy altaita, joissa voi sitten käsin pestä, mitä haluaa. Mattojen pesutupa on toisaalla eri talossa, joka on kauempana.
Kolmannessa kuvassa on vasemmalla kuivausrumpu ja sitten vierekkäin kaksi isoa pesukonetta.


Tänään X:ni eli tytön isä tuli auttamaan lähinnä kuivausvaiheessa. Pyykkejä kun joutuu kuivattamaan rummussa lähes tunnin per pyykkikoneellinen.