Kylmänä elokuun aamuna

27.8.08 Kylmänä keskivikkoaamuna vähän yli kymmenen. Tietokoneen lämpömittari näyttää vain 12 astetta Celsiusta. Taivas harmaa, mutta ei sada.

Olemme menossa K10:n Avolle kello kolmeksitoista. Jassu sai vielä juoda ennen kymmentä, nyt ei sitten tyttö saa pistää suuhunsa mitään ennen kuin selviää, tarvitseeko hän trombosyyttejä. Paastoaamuihin hän on saanutkin tottua. Harva se kerta, kun on saanut syödä mitään ennen sairaalaan menoa, ja sairaalassa olemme käyneet kaksi kolme kertaa viikossa lähes koko hoitojen ajan milloin ei tyttö ole ollut sisällä osastolla. Yleensä meno Lastenklinikalle on ajoittunut klo 11-13 välille paitsi ensimmäisenä vuonna jo klo 8-9 aikoihin. Kotiinpaluu on yleensä 3-5 tunnin kuluttua, jos tiputuksia tai muita vastaavia toimenpiteitä ei ole. Jos tankkauksia on kuten viime tiistaina, niin saatamme olla sairaalassa klo 11-23, siis 12 tuntiakin.

Kuvakatsaus Lastenklinikan ulkoeristyshuoneeseen, jossa vietämme usein
monta päivää viikossa

:


Sain virallisen tiedon 15.8.08 Jasminen leukemian uusimisesta hoitojen aikana. Nimipäiväni aamuna Matti Korhonen, Jasminea nyt viimeksi hoitanut lääkäri, soitti minulle kotiin ja kertoi LYP:in tuloksen: yli 50 % viallisia soluja luuytimessä. Jo vuosi sitten LYPissä näkyi yli 2% syöpäsoluja. Kevään aikana luku pysyi noin 5%:ssa. Vahvat hoidot tulivat päätökseen nyt elokuussa. Korhonen ilmoitti lähtevänsä tutkimusvapaalle ja Jasminen lääkäriksi vaihtui taas Mervi Taskinen. Hänet tapasimme 20.8.08. Hän määräsi Jasminelle saattohoitolääkityksen. Nyt ihmiset eivät enää voi tehdä mitään. On tullut puhtaasti Jumalan aika puuttua tytön tilanteeseen. Jeesus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Hän on vienyt ristille kaikki meidän syntimme ja sairautemme. Hänessä meillä on lupaus terveydestä. Tyttö on vasta 19-vuotias. Inhimillisesti ajatellen hänen aikansa ei vielä pitäisi täällä maan päällä olla lopussa. Rukouksin häntä on kannettu kaikki nämä vuodet. Kiitollisina saamme pyytää vieläkin Taivaallista ylilääkäriä apuun, hänen mahdollisuutensa auttaa tyttöä eivät koskaan ole lopussa.

Vaikeinta on luopuminen. Tiedän, että kun aikamme tässä ajassa loppuu, edessä on jotain parempaa kaikille, jotka uskovat Jeesukseen. Ei ihmisen elämä koskaan ole herkkua, elämä on aikamoinen koetuskivi kaikille.
1.Korintolaiskirje 2, jae 9: "...vaan, niinkuin kirjoitettu on: "mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat".

Raamattu

http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?chp=1&ref=1.+Kor.+2%3A1&rnd=1219823730653

(Tapanani on laittaa linkin osoite myös sellaisenaan näkyviin, jos klikkaussysteemi jotenkin klikkaa.)