Picassoa lasten ehdoilla

Keskiviikko 4.11.09

Helsingissä on monin tavoin huomioitu Ateneumin Picasso-näyttely. Annantalossa lapsille on rakennettu kokonainen huone Picasson maalauksen Lukijatar (La Liseuse, 1953, Musée National Picasson kokoelmista) sisään. Kuvataiteilija Alexander Reichstein on rakentanut Annantalon galleriaan tämän installaation, jonka sisälle voi astua, kunhan jättää kengät ulkopuolelle.

HUOM! Kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla.

Samaisen huoneen kautta pääsee myös tämän seinän kokoisen kolmiulotteisen taulun taakse, huoneeseen, jossa lapset ja aikuisetkin saavat kokeilla valolla maalaamista jos ei nyt aivan Picasson tapaan, mutta vähän sinnepäin.


Täytyihän minunkin kokeilla mokomaa ihmettä, mutta toisin kuin Picasson valojuova, tämä suostui tekemään vain suoria viivoja, ei siis mitään koukeroita tai ympyröitä. Pelkkää siksakkia. Tässä aikaansaannokseni; hui, ihan kuin Baskervillen koira! Toisaalta kenties on vaikea päättää, onko kysymyksessä lintu vai kala.










Valomaalaustilan on Teknillisen korkeakoulun opiskelijoiden Tuukka Takalan ja Teemu Merosen totetus, joka on tehty professori Tapio Takalan johdolla.

Sitten siellä oli mahdollisuus luoda omakuva Picasson tyliin. Tässä nyt sitten oma muotokuvani:












Voit myös katsella Picassoa käsitteleviä taidekirjoja tai yksittäisiä teoksia tv-ruudulta tai yli tunnin mittaisen elokuvan Picassosta. Lapsille on taulun sisällä myös puhelin, josta voi kuunnella seinällä tv-ruudussa pyörivää Picasso-filmiä.



Pihallakin on katseltavaa ja kokeiltavaa.

Jos Picasso kovasti innostaa, voi käydä Ateneumissa katsomassa Picasso-töiden näyttelyn ja ostaa vaikkapa Picasso-nuken Ateneumin kaupasta.

Synkän (?) kansan naurattajat

Tiistai 3.11.09

Muistan hyvin ajan, jolloin Spede Pasanen ja Ere Kokkonen alkoivat naurattaa Uuno Turhapuro -filmeillä Suomen kansaa. Monet "Uuno numero ykköset" olen saanut olla mukana nauramassa. Jos nauru todella pidentää ikää, niin suomalaiset ovat saaneet lisäaikaa monien tunnettujen näyttelijöiden suorituksista.

Kuvat Uuno Turhapuro -elokuvista

Valitettavasti näyttelijät eivät pysy luonamme täällä maan päällä ikuisesti. Perjantaina kuoli Marita Nordberg, "Uuno Turhapuron anoppi, vuorineuvoksetar Tuura" 80-vuotiaana, tänään kuoli Jyrki Kovaleff, mm. poliisina Uuno Turhapuro -elokuvassa, 55-vuotiaana.

Ere Kokkonen, Spede-elokuvissa näytellyt käsikirjoittaja ja ohjaaja, oli 70-vuotias kuollessaan v. 2008 ja koko kansan Spede Pertti Olavi Pasanen kuoli 71-vuotiaana v. 2001. He ja monet toisetkin ovat jo poistuneet keskuudestamme. Tapio Hämäläinen, "Uuno Turhapuron appiukko vuorineuvos Jalmari Tuura 17 elokuvassa", kuoli v. 2008 86-vuotiaana ja Marjatta Raita, "Uunon vaimo", 63-vuotiaana v. 2007.

Tammikuussa 64 vuotta täyttänyt Vesa-Matti Loirikin, "Uuno numero yksi" on huonokuntoinen, mutta jaksaa vielä jotenkin esiintyä. Simo Salminen, insinööri "Sörsselsön" on hänkin jo 77-vuotias.

Monet ovat sytyttäneet Nordbergin ja Kovaleffin muistoksi kynttilän Lintukoto-sivulla.

Kuva: Helsingin kaupungin teatteri

Itsekidutusta

Sunnuntai 1.11.09

Tänään tuli vietettyä taas aikaa "Kotisohvan elokuvateatterissa". Katsoin vihdoin kolmannen osan venläisen ohjaajan Sergei Bondarchukin Leo Tolstoin Sota ja rauha -teokseen perustuvasta filmauksesta. Lainasin sen kirjastosta ja olen uusinut lainauksen monta kertaa, koska halusin katsoa filmin, mutta aina on ollut jotain muuta tekemistä.

Ohhoijaa, pakkomielteet vievät joskus tolkuttomasti aikaa. Olin nimittäin päättänyt katsoa kyseisen elokuvan viimeiseen minuuttiin asti, eli kaikki viimeiset 147 minuuttiakin. Niin sitten sain ruudun täydeltä sotaa vanhanajan tyyliin yli kaksi tuntia. Jos olisin tosiaan tiennyt, että tuo kolmas osa sisältää lähes pelkästään tappelemista, raakuuksia, kauheita julmuuksia ja hirveyksiä, joita ei sanoin halua edes kuvata, en olisi tuhlannut aikaani enää tuohon elokuvan loppuosaan. Odotin jotain muuta, jotain paljon enemmän. Jollekin ns. sotahullulle tuon kaiken katsominen voisi tehdä hyvää, näkisi kaiken sodan ja väkivallan mielettömyyden.

Vaikka en vielä ole aivan ikäloppu, olen elämässäni kuullut ja nähnyt tarpeeksi väkivallan mielettömyyttä. En enää välitä enemmästä missään muodossa, en elokuvina, en kirjallisuutena saati sitten todellisuudessa, vaikka eihän nykyisessä informaatioyhteiskunnassa voi noilta asioilta välttyä. Kiitos Jumalalle, että Suomessa on rauha. Isoäitini ehti elämänsä aikana nähdä ja kokea monta sotaa, koska hän oli syntynyt 1898.

Jos tuon kolmannen osan joku haluaa katsoa, niin itsekidutusta se on minun mielestäni. Korkeatasoinen toteutus ei muuta asiaa miksikään. Hirveä elokuva.