Vadelmia

Torstai 30.7.09

Teimme tänään U:n kanssa extempore pitkän kävelylenkin. Puh oli tietysti mukana. Kello oli jo jotain seitsemän illalla, kun lähdimme. Aurinko paistoi ja ilma oli upea. Lämmintä reippaasti yli 20 Celsiusastetta. Ei ollut kuitenkaan liian kuuma kävellä, vaan tosi mukavaa.
Kuljimme Koskelan kallioita ja metsäisiä teitä. Totta, Helsingissä on paljon viheralueita. Kävelyreittimme kulki läpi vadelmapensaikkojen ja poimimme suuria, madottomia, herkullisia villivadelmia pensaista suoraan suuhumme. Ainakin puoli litraa, jollemme suorastaan litran verran kumpikin. Ne olivat makeita ja hyviä. Paikoin napsimme sekaan muutamia metsämansikoita ja jokusen mustikan. Mustikat olivat tosi pieniä ja niitä ei ollut paljoakaan, ei tosin mansikoitakaan.

Oikeastaan kävelyretkemme olikin varsinainen marjaretki sillä erotuksella, että meillä ei ollut minkäänlaista kippoa tai koria mukana, ainoastaan vatsamme :), joka täyttyikin oikein mukavasti niistä vadelmista, joita pensaat olivat täynnään. Olimme tuolla kävelyretkellä tunnin pari. Kuljimme hitaasti pensaalta pensaalle, emmekä poimineet niitä mitenkään tyhjiksi, vaan kävelimme koko ajan aina eteenpäin. Palailimme kävelyretkeltämme joskus iltayhdeksän aikoihin. Aurinko paistoi edelleen ja oli mukavan lämmintä.

Jostakin syystä kesäyöt ovat nykyisin viileitä, nyt kun kello lähestyy jo puoltayötä tätä kirjoittaessani, lämpötila ulkona on jotain 16 Celsiuastetta täällä Helsingissä; Vantaalla on tietokoneen mukaan vain 13 Celsiusastetta.

En tiedä, onko minulla harhakuva lapsuuteni kesäöistä ja varhaisista aamuista, mutta mielestäni silloin oli lämpimämpää. En muista, että kesäaamutkaan olisivat silloin olleet kovin viileitä. Tosin olen lapsuus- ja nuoruusvuoteni elänyt Turun seudulla. Kenties siellä ilmasto oli erilainen. Kyllä olen jonkinlaista takkia tai jakkua useimmiten tarvinnut täällä Helsingissä kesäaamuisin töihin lähtiessä.

Ajatuksia mm. leivästä ja uskosta

Keskiviikko 29.7.09

Tänään oli sitten viimeinen keskiviikko heinäkuussa. Minulle keskiviikot ovat saunapäiviä ja usein myös pyykkipäiviä. Monessa mielessä tärkeä päivä siis. Mennään kohti syksyä. Joidenkin mielestä hyvä niin, minusta taas ei, sillä kesä on mielestäni paras vuodenaika.

Koulujen alkamiseen on enää parisen viikkoa. Minun kouluaikoinani kesäloma kesti syyskuuhun asti, mikä oli tosi mukava asia, sillä elokuu on usein ollut hyvin lämmin ja aurinkoinen kuukausi sellaisinakin kesinä, jolloin on muuten ollut viileää ja sateista. Nytkin on luvattu kauniita ilmoja loppukesäksi.

Eilen kirjoitin Suomen sisäasiainministeriön pelastusosaston ohjeista kotivaraksi. Lemmikit pitää myös huomioida ja varata niillekin muonaa.

Aika vaikeita asioita. Muistan, mitä äitini kertoi sota-ajasta. Kerrostaloissa oli kylmää, kun keskuslämmitys ei ollut toiminnassa. Elintarvikkeet olivat kortilla. Kuuntelin Yle Puheesta sota-aikaisia ohjelmia siitä, miten "nälkä jaettiin", siis siitä, miten kaikki oli kortilla ja annokset pieniä. Leo Meller kertoi jossain Radio Dein ohjelmassa, että tästä Kodin turvaoppaasta oli kyllä otettu miljoonapainos, joka piti alunperin jakaa joka talouteen, mutta kirjanen vedettiin viime hetkellä pois jakelusta, koska arveltiin, että ihmiset säikähtävät, jos tuollainen opas tipahtaa postiluukusta. No, netissä tuo opas kuitenkin on. Suomessa on saatu elää rauhanaikaa yli 60 vuotta. Suokoon pyhä Jumala, että saamme edelleenkin elää rauhassa.

Paras kotivara ja turva on usko Jumalaan. Myös ruoka-asioissa. "Olen ollut nuori ja olen vanhaksi tullut, mutta en ole nähnyt vanhurskasta hyljättynä enkä hänen lastensa kerjäävän leipää." (Ps. 37:25)
Meidän kannattaa antaa koko elämämme Jeesukselle, silloin meidän käy hyvin sekä tässä elämässä että kuoleman jälkeen. Jeesus sanoi: "Kirjoitettu on: 'Ei ihminen elä ainoastaan leivästä'." (Vertaa 5. Moos. 8:3 "ihminen ei elä ainoastaan leivästä, vaan että hän elää jokaisesta sanasta, joka Herran suusta lähtee") Jos emme lue Raamattua ja elä uskovien yhteydessä, kuolemme pikku hiljaa pystyyn. Sitähän näemme valitettavasti nykyisin kaikkialla Suomessa.

Tietenkään uskovan ihmisen elämä ei ole koko ajan mitään ruusuilla tanssimista, mutta kun luotamme kaikessa Jumalan apuun, meidän käy lopulta hyvin. On kuitenkin hyvä muistaa, että "Jos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi, niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat."(1. Kor. 15:19 )

Jos taivas putoaa - Kodin turvaopas

Tiistai 28.7.09

Viime aikoina on ollut mediassa paljon puhetta ja kirjoituksia kaikenlaisista uhkista. Keväällä raportoitiin Willkersonin ennustamasta lähestyvästä maailmanlaajuisesta katastrofista. Tällä hetkellä maailmassa riehuu sikainfluenssa, pandemia, lintuinfluenssakin vielä jossain taustalla. Menossa on maailmanlaajuinen talouslama.

Meitä kehotetaan varautumaan poikkeustilanteisiin, hankkimaan riittävä kotivara. On olemassa sivusto Kodin turvaopas - Suojele itseäsi ja muita.
Sivuston tarjoavat

• Sisäasiainministeriön
  pelastusosasto
• Suomen Pelastusalan
  Keskusjärjestö

Sivustosta saa tietoa monista tärkeistä asioista. Viisas ja rohkea varoo, sanotaan sivustossa. "Onnettomuuksien ajattelu voi olla hyvin ahdistavaa, jos ei tiedä, miten niiltä voi suojautua." Siispä kannattaa tutustua tähänkin sivustoon. Siellä on myös paljon linkkejä, joista saa tarvittaessa lisäneuvoja.

Mielenkiintoinen on tämä KOTIVARA-kohta, jossa neuvotaan hankkimaan vettä, elintarvikkeita ja muuta tarpeellista kotiin yllättävän tilanteen varalle. Olen kuullut myös neuvoja varaamaan kaikkea, ei vain viikoksi, vaan kuukaudeksi ja käyttämään elintarvikkeita niin, että kulutuksen mukaan täydennetään puuttuva osuus aina tuoreella, niin että tämä kotivara on koko ajan uudistuva eikä komeroihin jää elintarvikkeita vanhentumaan.


Tässä sivuston ohjeellinen lista yhden henkilön viikon tarpeiksi:

"Perunaa 0,5 kg, riisiä ja makaronia 0,5 kg, öljyä ja rasvoja 0,5 kg, sokeria 0,5 kg, UHT-maitoa 1 l sekä vettä.

Lisäksi juomia, vettä ja herkkuja 16 l + 1 kg, leipää ja viljavalmisteita 1,5 kg, maitoa ja maitotuotteita 1,3 kg, hedelmiä ja marjoja 1 kg, vihanneksia ja juureksia 1,5 kg, lihaa, kalaa, kanaa ja kananmunia 1 kg.

Muista erikseen lapset, vanhukset ja sairaat! Muista myös vesi!

Kotivaraan sisältyvät myös välttämättömyystarvikkeet, joita tulee varata samaksi ajaksi kuin elintarvikkeitakin. Näitä ovat mm. henkilökohtaiset lääkkeet, hygieniatarvikkeet, vaipat, radio ja paristot sekä taskulamppu ja paristot."

"Joka perheellä omanlainen kotivara

• koostuu tavanomaisista elintarvikkeista
• voi vaihdella sisällöltään talouden ruokatottumusten mukaan
• sisältää mm. astioita veden varastoimiseen, lääkkeitä, joditabletit sekä talouskohtaisia välttämättömyystavaroita
• riittää viikoksi – kotivaraa käytetään ja täydennetään jatkuvasti"

Kirjoja lukemisnälkään

Maanantai 27.7.09

Raikas aamu. Kello on hieman vaille 7 aamulla ja tietokoneen lämpömittari ilmoittaa, että Vantaalla on +12 Celsiusastetta. Helsingin säätiedot (Ilmatieteenlaitos) sentään vähän enemmän:
"Tuorein säähavainto: 27.7.2009 6:40 Suomen aikaa
Lämpötila 15,4 °C; kosteus 93 %; kastepiste 14,2 °C; länsituulta 3 m/s; puuska 4 m/s; paine 1010,4 hPa; tunnin sadekertymä 0,0 mm (6:00); pilvisyys: selkeää (0/8); näkyvyys yli 20 km."
Päivälle luvataan jopa 21 plusastetta Celsiusta, joten hienoa, että kesä jatkuu. Tänään on sitten tuo Unikeonpäiväkin.

Sain sitten jokunen päivä vihdoin loppuun Kyllikki Villan Vanhan rouvan lokikirjan. Kyllä sen lukeminen oli takkuista. Sivuja kirjassa - pokkarissa siis - on jotain 300 ja risat. Ainakin 200 liikaa. Huh! Olin päättänyt lukea tuon kirjan ja sivu sivulta odotin jotain aina vain pettyäkseni. En tiedä, mistä oikein olin saanut käsityksen, että kirja sisältäisi jotain mielenkiintoista. Kyllä se oli yhtä ja samaa jahkailua siitä olisiko pitänyt ollenkaan lähteä koko matkalle. Ihan keljutti, kun ko. ihminen oli joka tapauksessa rahtilaivalla matkalla viikosta toiseen ja jatkoi vain. Olisi sitten palannut jostain satamasta takaisin, kun kaikki oli niin kinkkistä koko ajan. Ei siinä ollut lukemisen nautintoa ja missään tapauksessa en suosita lukemaan kirjaa jos itse on yhtään allapäin. Toivoin kai jotain vanhan ihmisen viisauksia rivien välistä, mutta kirja oli sitä samaa matalalentoa koko ajan, tissuttelua ja eri asteista mankumista. Vanha rouva luki sentään ainakin 15 kirjaa tuolla reissulla. Olisi vaikka kertonut jotain ajatuksia niistä, kun ympäristön havainnot olivat hänelle niiin kyllästymiseen asti tuttuja, ettei mitään tuoreita kuvauksia tahtonut tuosta merimatkasta irrota. Tuli sellainen olo, että lokikirja olisi pitänyt julkaista aikaisemmista retkistä maailmalle, jolloin uudet paikat ja asiat olivat rouvasta vielä inspiroivia.
Hiukan epäröiden aloitin tuon Vanhan rouvan lokikirja 2:n - Pakomatkalla - lukemisen, mutta koska olin sen lomalukemiseksi hankkinut, niin siitä vaan. Kirja kertoo noin viisi vuotta aiemmin tehdystä matkasta ja on hieman kiinnostavampi, mutta monenlaista jahkaamista, voivottelua ja jokapäiväistä tissuttelua sekin näyttää sisältävän. Olen sivulla 78 ja mietin, eikö matkapäiväkirja voisi olla sittenkin hieman toisenlainen. Toisenlainen? Tietysti voisi! Mutta luen nuo 187 sivua ihan kiusallani, sillä jotain noissa Kyllikki Villan teksteissä on: Ne ovat saaneet minut taas kiinnostumaan matkustamisesta. En tosin haluaisi matkustaa rahtilaivoilla ym. sataa kertaa samoihin paikkoihin aina uudestaan. Yksi pitkä laivamatka irti kaikesta voisi kuitenkin olla jotain.

Minulla on pari pokkaria jo odottamassa lukemista: Sabine Kueglerin Viidakkolapsi ja Tarzan ja kadonnut seikkailu (Edgar Rice Burroughs & Joe R. Lansdale). Sabine Kueglerilta on tullut Viidakkolapseen jatkokin, Paluu viidakkoon. Tämä viimeksi mainittua minulla ei vielä ole näköpiirissä, mutta kyllä sen varmasti jostakin käsiini saan, jos en muuten niin kaupasta. Pokkareitahan meillä nykyisin saa aikakauslehden hinnalla ja halvemmallakin.

Tarzan-kirjoja en ole lukenut vielä koskaan ainuttakaan ja voi olla, että tämäkin kirjailijan kuoleman jälkeen täydennetty keskeneräinen ja nimetön käsikirjoitus siirtyy lukulistallani jälleen tuonnemmaksi... En oikein jaksa innostua mistään fiktiosta nykyisin.

Kesälomalaisen Helsinkiä

26.7.09 sunnuntai

Viimeinen lomaviikko alkamassa. Eipä ole paljon tietokoneen ääressä tullut istutuksi. Kun läppärini keväällä alkoi reistailla, sain mukavasti etäisyyttä tietsikkaani, ja vaikka sainkin koneen kuta kuinkin kuntoon, pääsin jotenkin tietokoneettoman elämän makuun :), jota olikin sitten mukava jatkaa kesäloman alettua.

Eivät tässävielä onneksi syksyn pimeät ala, mutta pehmeä laskeutumisen tietokoneen ääreen taas voi vaikka pikku hiljaa aloittaakin, ennen kuin työkiireet taas painavat päälle.




Kuva: Disney
Tänä viikonloppuna on talossamme setvitty kellarimurtoja. Meidän rapussamme oli murtauduttu kahteen kellarikomeroon, meidän kakkoskomeroomme ja samassa kerroksessa asuvan naapurin komeroon. Viereisissä rapuissa oli myös rikottu kellarien lukkoja. Mitä on viety, en tiedä, koska kellarikomeroissa on pidetty vain sekalaista roinaa - suoraan sanoen - ei tosiaankaan mitään arvokasta. Meiltä on ilmeisesti pihistetty pari kulunutta tennismailaa ja naapuriltakin vain jotain pientä. Tavaroita oli levitetty pitkin lattiaa. Vietiinkö muiden rappujen kellarikomeroista jotain, en tiedä. Meillä ei kellarissa ole mitään ihmeempää eikä kai muillakaan naapureilla. Murtautuja oli nähnyt paljon vaivaa. Teräskoppien vahvat lukkopidikkeet oli jollain konstilla leikattu auki ja lukot väännetty irti. Myös kellaritilaan, joka oli urheilullisten ihmisten käytössä ja jossa oli pääasiassa miesten painonnostotankoja, jotain voimistelupenkkejä yms., oli menty rikkomalla ikkuna. Sieltäkään ei ilmeisesti ollut löytynyt mitään viemisen arvoista. Oven lukko oli kuitenkin myös rikottu. Kellarivarastotiloihin oli kuitenkin menty avaimella, joten rikollinen tai rikolliset voivat olla jopa talon omaa väkeä tai täällä joskus asuneita. Ikävää, kun tällaista tapahtuu.

Keväällä katosi lukollisista tiloista pyöriä, joita ilmeisesti joku talossa joskus asunut ja pyöräkellarin avaimen palauttamatta jättänyt tyyppi kävi puhaltamassa oikein pakettiauton kanssa.

Muuten kotirintamalta ei mitään uutta. Kissa täytti toukokuussa kymmenen vuotta ja koira saman verran kesäkuussa.

Taiteilijaystäväni Liisan kanssa kävimme pitkästä aikaa yhdessä kaupungilla. Tutustuimme mm. kaupungin museon elokuvatarjontaan ja katsoimme Kino Engel 2:ssa Helsingin historiaan liittyvän filmin Nikolai I. Tarkoituksemme oli alunperin käydä katsomassa näyttely VAROKAA MUSTALAISIA, mutta kyseinen näyttely ei ollut auki tiistaina, jolloin olimme Liisan kanssa liikkeellä.

Toisenkin ystäväni kanssa yritimme tutustua Helsingin historiallisiin elokuviin Kino Engel 2:ssa, mutta tulimme Helsingin kaupungin museoon liian myöhään. Sattui olemaan päivä, jolloin filmejä ei näytetty kuin hieman yli kahteen asti iltapäivällä.

Kuva: FreeFoto.com

Olen surrut Mäkelänrinteen uimahallin kiinniolemista. Se on ollut kiinni 19.6. asti. Onneksi se kuitenkin avautuu taas alkavalla viikolla. Kumpulan maauimalassa ollaan käyty pari kertaa. Aluksi arastelin sinne menemistä,kun en ole käynyt siellä ikuisuuksiin. Taisi olla 80-luvulla viimeksi! Kumpula osoittautui kuitenkin ihan mukavaksi paikaksi.

Slummien miljonääri

Sunnuntai 12.7.09

Lauantai-iltahan on kuin luotu elokuvien katsomiseen.

Menimme läpi sateen täplittämän ja yllättävän hämärän Helsingin - taivas oli kokonaan hailean harmaa - tuttuun elokuvateatteriin katsomaan olisiko vielä kello 20:n jälkeen mitään katsomisen arvoista. Itseasiassa emme ole mitään varsinaisia elokuvafriikkejä, joten KAIKKI menossa olevat filmit olivat kutakuinkin outoja. Teimme valinnan elokuvan nimen perusteella. Halusimme nähdä jotain mukavaa ja hauskaa. En halunnut tietää juonta etukäteen, joten ystäväni luki itsekseen elokuvan teksti-infon teatterin aulassa olleesta kansiosta. Valintamme oli Slummien miljonääri (Traileri)(engl. Slumdog Millionaire). Se alkoi vasta 21.30, joten kerkisimme sitä ennen kahville ja jäätelölle. Hieman tosin mietitytti tuo elokuvan K15. Mitähän rankkaa elokuvassa taas olisi.

Elokuva alkoi lähes sietämättömällä määrällä mainoksia. Niitä tuntui tulevan loputon määrä ennen varsinaista elokuvaa. Ja sitten: Huh! Mukavaa ja hauskaa? Olisi kai sitten pitänyt itsekin lukea tuo elokuvan selostus sieltä kansiosta!?

Intian kurjuuksista olen kyllä ollut tietoinen, mutta nyt tuli aimo annos lisää infoa kaikenlaisista varsinkin lapsiin kohdistuvista kauheuksista. Monessa kohdin jätin pahimmat hirveydet katsomatta. Tietyn määrän väkivaltaa sietää elokuvissakin, mutta joskus liika realismi on jätettävä väliin. Keväällä näkemäämme elokuvaan Miehet jotka vihaavat naisia verrattuna väkivalta oli toisenlaista, mutta tarpeeksi rankkaa kuitenkin. Samaa mielisairasta murhanhimoa kuin siinä dekkarissa kuvattiin ei tässä sentään ollut. Alkumetreillä olimme kuitenkin jo lähtemässä pois koko näytöksestä, mutta jäimme sentään ja vähitellen elokuvan runollisuus ja kehittyvä rakkaustarina alkoivat pehmentää julmuuksia. Elokuva loppuu tanssikohtaukseen. Jostain syystä mieleeni tuli vanha elokuva nimeltä West Side Story, vaikka onhan tämä tietysti aivan toisenlainen elokuva.


Elokuva on saanut kahdeksan Oscaria ja seitsemän Baftaa ja viisi Golden Globea. Nähtyäni elokuvan ymmärrän, miksi palkintoja on tullut runsaasti. Elokuva on Danny Boylen ohjaama ja se perustuu Vikas Swarupin romaaniin "Tyhjentävä vastaus eli Kuka voittaa miljardin?" (Wikipedia) Elokuvasta on paljon tietoa sivulla Fox Searchlight. PÄÄOSISSA: Dev Patel, Freida Pinto, Madhur Mittal, Irrfan Khan, Anil Kapoor, Azharuddin Mohammed Ismail, Ayush Mahesh Khedekar, Tanay Chheda, Ashutosh Lobo Gajiwala.

Kannattaa katsoa,vaikka lapsiin kohdistuvat julmuudet ovat sietämättömiä. Toivottavasti tällaiset kauheudet saadaan Intiassa ja kehitysmaissa edes jollain tavalla aisoihin.

Taas on vettä virrannut Vantaassa

10.7.09 perjantai

Onpa tänne kirjoittaminen jäänyt taas vähiin. Jopa niin, että mietin vähän aikaa ss:ää, ennen kuin sain sivun auki!! Kirjoittamisesta en tosin ole lomaa pitänyt.

Säät ovat tässä välillä olleet moninaiset: sadetta, ukkosta, hellettä, pakkasta. Ei tosin aivan tässä järjestyksessä. Jonain kesäkuun yönä Helsigissä oli -4 astetta pakkasta ja jonain heinäkuisena päivänä +28,2 astetta hellettä.

Juhannuksesta olen pitänyt osittain lomaa. Joitakin kirjoja olen myös lukenut:
Isaac Bashevia Singer: Lupakirja, A.J.Cronin: Kierto päättyy, tohtori Carroll, Matti Rossi: Toinen valinta. Aloitin eilen Kyllikki Villan Vanhan rouvan lokikirjan lukemisen. Myös sen jatko-osa on minulla pokkarina.

Arvioni lukemistani kirjoista parilla sanalla:
Singer - rankoista asioista huolimatta huvittavia naisseikkailuja. Cronin - kirjassa lapsi sairasti samanlaista leukemiaa kuin Jasmine, siksi koin kirjan järkyttävänä. Rossi - todella kummallinen kirja, ei oikein lapsen maailmasta, mutta ei aikuisenkaan.

Nyt pitää ruveta paikkaamaann sekalaisia tekemisrästejä: kortti ystävälle Kiihtelysvaaraan, kirjeitä ystäville Tampereelle ja Mäntsälään ja huivi toiselle ystävälle ja bookcrossing-kirjoja postiin ym. ym. Pahin prosessi on huushollin raivaaminen kaikesta ylimääräisestä. Syksyksi pitää saada tilaa. Osa tavaroista lähtee Fidan kirpparille, osa maalle. Pitäisikö laittaa vielä oma kirppiskin? Tavaraa on paljon poiskin annettavaksi, osa tyttären tavaroista ja äidin kaksion tavaroita.

Ja perustin sitten samantien Marleenan kotikirppiksen: Tässä nettikirppisosoitteeni: http://kirppistavaraa.blogspot.com/ja tässä linkki sinne: Kotikirppikselleni

Tänään posti toi yllätyksen: Raija Orasen uusimman kirjan LEIJONAN OSA (Teos Oy) korjaamattomana oikovedoksena. Kirja kai ilmestyy 27.8.09. Kirjoja tuli kaksin kappalein, edesmenneelle tyttärelleni myös. Tässäl ähetetyssä pehmeäkantisessa laitoksessa ei ollut kansikuvaa, mutta ilmeisesti kannessa on sitten elokuussa tällainen kuva (Katsoin kustantajan tiedostoista):
Tekijästä ei ole tietoa. Aika surkeannäköinen leijonan kuva. Itse kirjan sisältöä en ole vielä vilkaissutkaan, joten siitä en sano mitään.