Sunnuntai 20.9.09
Tule syyskuu, kehotti aikoinaan Françoise Sagan. Tai ainakin hän kirjoitti sen nimisen kirjan. Oikeastaan hänen nimensä oli Françoise Quoirez. Kirjailijanimensä hän keksi Marcel Proustin romaanisarjasta Kadonnutta aikaa etsimässä. Luin tuon kirjan Tule syyskuu joskus hyvin hyvin kauan sitten. Minä sanoisin kuitenkin mieluummin "Tule toukokuu". Ja tuleehan se toukokuu jHs joskus yli puolen vuoden päästä.
Kulunut viikko oli taas aika työntäyteinen. Lauantaipäivänä on sitten aina kaikenlaista tekemistä, mitä ei viikolla kerkiä. Pyykinpesua yms. Uimassakin tuli käytyä. Saunomista, vesijuoksua ja tietysti kävin uimahallin isoimman vesisuihkun alla "hartiahieronnassa".
Kaunis syksyinen päivä jälleen. Vielä kukitaan, vielä kuljetaan t-paidassa - en tosin minä, joka muutenkin olen vilukissa ja kaipaan etelän aurinkoa useimmiten.
Metsämansikka kukkii vielä, samoin Kurtturuusu.
Napostelen koiran kanssa kulkiessani ruusunkiulukoita, vaikka ei kai niitä kaupungissa raskasmetallien ym. saasteiden takia pitäisi ollenkaan syödä, varsinkaan Helsingissä, jossa pahimmillaan ruuhka-aikaan kulkee joillakin väylillä yli 4000 autoa tunnissa. Mutta sama se on kaiken muunkin kanssa. Omakotitalot, siirtolapuutarhat, Keskuspuiston marjat, sienet - kaikki jollain tavalla kaupungin liikenteestä osansa saaneet. Ja muutenkin saamme kuulemma noin 6 kiloa lisäaineita ruoasta vuodessa. Ja onhan meillä elimistössämme jo kilon verran erilaisia mikrobeja ym. bakteereja (suurin osa tosin tarpeellisia, mutta vastustuskyvyn laskiessa ne käyvät kimppuun), joten... No, joskus juoma-astiat olivat tinaa ja ihmiset saivat niistä lyijyä ja Egyptissä maalattiin muinoin silmiin paksut rajaukset mustalla värillä, joka tehtiin lyijystä ja mitä ainetta silloinen puuteri olikaan.
Syyskuu on kaunis. Helsinki saa uusia herkkiä värejä kohta kokonaan katoavan kukkaloiston tilalle. Puut ja pensaat, ruohot, melkein kaikki kasvit värjäytyvät ruskan sävyihin.
Lauantaina myöhään illalla katsoin toisen osan elokuvasta Sota ja rauha, josta olin viime lauantaina katsonut ensimmäisen osan. Tässä kaksituntisessa oli raastavaa rakkautta oikein runsas annos ja venäläisten rikkaiden tanssiaisia ja pukuloistoa 1700-1800 lukujen vaihteesta. Sotakin tuli taas jakson lopussa kuvaan mukaan. Ehkä ensi viikolla katson jonakin iltana tuon viimeisen reilun kaksituntisen. Elokuva on kai aika hyvä, mutta ehkä sen olisi saanut tiivistettyä ainakin tunnilla parilla hieman lyhyemmäksi, jos olisi leikannut pois joitakin kovin pitkiä kohtauksia ja napsinut joitain turhia kuvia pois sieltä täältä. Luulen, että siten sen saisi nykyaikaisemmaksi ja ehkä kiinnostavammaksikin. Silti olen sitä mieltä, että se on katsomisen arvoinen elokuva.
Kiitos että laitat näitä kuvia Helsingistä;on mukavaa nähdä miltä siellä näyttää juuri nyt! Metsämansikka kukkii vieläkin,vau! Todella kauniita värejä noissa kuvissasi!
VastaaPoistaYlimmäinen kuva on mielestäni kaunis, ihan tauluksi sopiva.
VastaaPoistaKiitos Yaelian ja kaimani Marja-Leena! Läppärini hajosi pari viikkoa sitten kokonaan ja nyt vasta minulla on uusi kone käytössä, siksi vastailen näin jälkijunassa.
VastaaPoista