Näin muuttuu maisema

Perjantai 30.10.09

Tässä pari kuvaa sillalta.


Ruska on vielä parhaimmillaan ja lehdet kiinni puissa vielä tässä 23.10.09 ottamassani kuvassa.


Tämän toisen kuvan otin tänään aamulla. Lehdet ovat siirtymässä matoiksi kaikkialle, minne tuuli ne kuljettaa.

Viime viikolla oli vielä jopa +10 Celsiuastetta jonakin päivänä ja yleensä ainakin +5 astetta päivisin.

Tänä aamuna oli sitten paikoin jopa -5 astetta ja lätäköt jäässä.

Helsinki on kaunis myös lokakuussa

Perjantai 23.10.09



Vielä hetki värien hehkua...



Kesääkin vielä hiukan jäljellä syksyn lehtikimaran keskellä

Voiko Helsingissä olla ruskaa?

Torstai 15.10.09

Niin kauan kuin muistan, ajattelin aina, että oikeastaan vain Lapissa on ruska-aika. Muualla Suomessa ei niinkään. Kunnes asuin pitkään Lapissa, tosin vain ihan siinä Lapin portilla Rovaniemen maisemissa, mutta etelän lapsena, Naantalissa kouluja käyneenä, Ruissalossa kesiä viettäneenä Rovaniemi edustaa minulle täyttä Lappia.

Kun palasin Helsinkiin, huomasin kummallisen asian: Täälläkin on ruska-aika ja usein aika hieno onkin.

Pelkästään pudonneet lehdet voivat tehdä hienon vaikutelman. Se kestää niin kauan kuin lehdet pysyvät kadun reunassa tai missä ne sitten ovatkin, jollei niitä korjata pois. Vähitellen ne kyllä kuivuvat tumman ruskeiksi, mutta silloin yleensä ne jo peittää lumi.

Kerrostalojen pihoiltakin voi löytää näin hienoja näkymiä:

Jos huomaa katsoa maahan.

Tai hieman ylöspäin.

Olin kai aikaisemmin Helsingissä asuessani ajatellut, että eihän Etelä-Suomen syksy ole niin värikäs kuin Lapin syksy, mutta silmäni ovat avautuneet tässäkin asiassa.

Jos piha ei ole tarpeeksi värikäs, niin lähin puisto varmaan on.

Ja jos omistat värikkään pyörän, voit olla itsekin väripilkku ajaessasi Helsingin syksyssä.



Vaatteethan suomalaisilla ovat yleensä tummia tai jopa mustia.

Ensilumi Helsinkiin

Silta räntäsateessa tänään

Maanantai 12.10.09

Parsikaa villahousunne, talvi tulee! Ensilumi satoi Helsinkiin tänään. Lumi tuli räntänä, joka suli samantien asfaltille. Vähitellen räntäsade muuttui vesisateeksi. Ilma oli suhteellisen lämmin koko päivän. Osa puiden lehdistä on pudonnut ja lennellyt ympäriinsä. Toisaalta yleisilme koko Helsingissä on vielä aivan vihreä.

Tältä sillalla näytti 1.10.09:

Lehdet alkoivat pudota puista joskus syyskuun lopulla.

Vielä meillä on täällä paikoin hieno ruska. Vaikea sanoa, kuinka kauan. Viime aikojen myrskyt eivät kuitenkaan vielä ole tyhjentäneet puita lehdistä. Mutta pian kai siirrytään risuisempaan aikaaan.

Syksy on värjännyt Helsingin puistot ja viheralueet ruskan väreillä.

Paikoin kadutkin ovat saaneet osansa syksyn sadosta, kun kadun reunaan jäänyt iso omenapuu on pudotellut satoaan asfaltillekin. Puu on kai valkea kuulas. On vahinko, ettei sen omenia voi syödä. Liikenne on myrkyttänyt ne raskasmetalleilla.

Kuvat, paitsi ensimmäinen, otettu 1.10.09

Helsingin syksyä

Sunnuntai 20.9.09

Tule syyskuu, kehotti aikoinaan Françoise Sagan. Tai ainakin hän kirjoitti sen nimisen kirjan. Oikeastaan hänen nimensä oli Françoise Quoirez. Kirjailijanimensä hän keksi Marcel Proustin romaanisarjasta Kadonnutta aikaa etsimässä. Luin tuon kirjan Tule syyskuu joskus hyvin hyvin kauan sitten. Minä sanoisin kuitenkin mieluummin "Tule toukokuu". Ja tuleehan se toukokuu jHs joskus yli puolen vuoden päästä.

Kulunut viikko oli taas aika työntäyteinen. Lauantaipäivänä on sitten aina kaikenlaista tekemistä, mitä ei viikolla kerkiä. Pyykinpesua yms. Uimassakin tuli käytyä. Saunomista, vesijuoksua ja tietysti kävin uimahallin isoimman vesisuihkun alla "hartiahieronnassa".



Kaunis syksyinen päivä jälleen. Vielä kukitaan, vielä kuljetaan t-paidassa - en tosin minä, joka muutenkin olen vilukissa ja kaipaan etelän aurinkoa useimmiten.



Metsämansikka kukkii vielä, samoin Kurtturuusu.




Napostelen koiran kanssa kulkiessani ruusunkiulukoita, vaikka ei kai niitä kaupungissa raskasmetallien ym. saasteiden takia pitäisi ollenkaan syödä, varsinkaan Helsingissä, jossa pahimmillaan ruuhka-aikaan kulkee joillakin väylillä yli 4000 autoa tunnissa. Mutta sama se on kaiken muunkin kanssa. Omakotitalot, siirtolapuutarhat, Keskuspuiston marjat, sienet - kaikki jollain tavalla kaupungin liikenteestä osansa saaneet. Ja muutenkin saamme kuulemma noin 6 kiloa lisäaineita ruoasta vuodessa. Ja onhan meillä elimistössämme jo kilon verran erilaisia mikrobeja ym. bakteereja (suurin osa tosin tarpeellisia, mutta vastustuskyvyn laskiessa ne käyvät kimppuun), joten... No, joskus juoma-astiat olivat tinaa ja ihmiset saivat niistä lyijyä ja Egyptissä maalattiin muinoin silmiin paksut rajaukset mustalla värillä, joka tehtiin lyijystä ja mitä ainetta silloinen puuteri olikaan.



Syyskuu on kaunis. Helsinki saa uusia herkkiä värejä kohta kokonaan katoavan kukkaloiston tilalle. Puut ja pensaat, ruohot, melkein kaikki kasvit värjäytyvät ruskan sävyihin.



Lauantaina myöhään illalla katsoin toisen osan elokuvasta Sota ja rauha, josta olin viime lauantaina katsonut ensimmäisen osan. Tässä kaksituntisessa oli raastavaa rakkautta oikein runsas annos ja venäläisten rikkaiden tanssiaisia ja pukuloistoa 1700-1800 lukujen vaihteesta. Sotakin tuli taas jakson lopussa kuvaan mukaan. Ehkä ensi viikolla katson jonakin iltana tuon viimeisen reilun kaksituntisen. Elokuva on kai aika hyvä, mutta ehkä sen olisi saanut tiivistettyä ainakin tunnilla parilla hieman lyhyemmäksi, jos olisi leikannut pois joitakin kovin pitkiä kohtauksia ja napsinut joitain turhia kuvia pois sieltä täältä. Luulen, että siten sen saisi nykyaikaisemmaksi ja ehkä kiinnostavammaksikin. Silti olen sitä mieltä, että se on katsomisen arvoinen elokuva.

Kevättä kohti

Kuvassa alppiruusuja kadun varrelta. Ovat isolla nupulla. Toivottavasti eivät nyt näissä pakkasissa aivan palellu.
Otin kuvan viime sunnuntaina. Maa oli paksussa huurteessa, mutta silloin ei vielä ollut satanut lunta.

Keskiviikko 7.1.09

Aurinko on paistanut täällä Helsingissä tammikuun puolella jo useana päivänä. Välillä on ollut nollakelejä, mutta nyt on pikkiriikkinen kerros luntakin loppiaisen aikoihin satanut eikä se ole sulanut pois. Pakkastakin alkoi tänään olla yötä kohti mentäessä melko lailla. Peräti -16 astetta, mutta säätiedotuksen mukaan pian taas lämpenee. Loppiaisena lämpeni lähelle nollaa, vaikka pakkastakin oli maanantaina vielä ainakin -14 astetta. K. kävi Huittisissa loppiaisena ja kertoi siellä olleen -17 astetta.

Kesään ei ole enää pitkästi, korkeintaan puoli vuotta. :-) Vaan jos keväästä tulee lämmin, maaliskuussa voi olla jo vaikka kuinka keväistä. Muistan, miten yhtenä vuonna - opiskelin silloin vielä - oli niin lämmintä, että hyvin tarkeni pikku kengillä ja kevättakilla.

Lokakuussa ruska oli vielä parhaimmillaan. Ruskakuvat rinnan tämän ajan kuvien kanssa. Lasten hiekkalaatikko näytti marraskuun lopulla tällaiselta. Tältä näytti ympäristössämme nyt sunnuntaina:

Helsingin syksyä

23.10.08 Se on sitten syksy.

Jos sitä ei muusta huomaa, niin ainakin siitä, että kohta kaikki puut ja pensaat ovat pudottaneet lehtensä. Vielä muutamia päiviä sitten Helsingin ruska oli vielä parhaimmillaan. Nyt tuosta väriloistosta ovat vain rippeet jäljellä. Yläkuvissa on samasta kohdasta otettu kuva 8.10. ja 20.10.

Lehtien väriloisto on tänä syksynä ollut mielestäni huomattavan upea. Olisi pitänyt ottaa kuvia paremmalla kameralla, mutta nämä kännykällä otetut ovat ihan OK näin blogikäyttöön. Kännykkäkameran megapixelit 1,3 ovat sopivat tähän tarkoitukseen. Digikamerani isommat pixelit ovat hyvät, mikäli mielin myydä kuviani tai teettää niistä vaikkapa julisteita.







Tässä vielä muutama kuva, joista syksyn tulon Helsinkiin huomaa hyvin.










Keskiviikkona 22.10. Jasminella oli taas lääkärikäynti K10:n Avolla. Hoitaja oli taas vaihtunut. M. oli siirretty takaisin Osasto K10:lle ja A. aloitti Avon puolella jälleen äitiysloman jälkeen. Hänellä on pikkuinen vuoden vanha vauva kotona, joten Avon päivävuorot sopivat kai hänelle paremmin kuin osaston kolmivuorotyö. Jasmine oli tyytyväinen kun sai Mirjan kanssa jatkaa taas rasian tekemistä.

Tytön veriarvot olivat jälleen trombosyyttien osalta kovin alhaiset, vain 7, vaikka niitäkaipitäisi olla muutama sata. Blasteja oli nyt jo 97%. Trombosyyttejä sitten taas tankattiin. Lähdimme kotoa klo 9:n jälkeen ja olimme kotona taas joskus klo 17:n aikoihin.

Jasmine halusi näyttää hoitajille huvipuistosta voittamiaan pehmoleluja, joten kirahvi ja leopardi olivat mukana. Koira unohtui kotiin.

Ennen kaikkea Jasmine halusi näyttää hoitajille kouluaikoina saamaansa mitalia. Hänellä on kaksi mitalia pallonheitosta ja toinen tuli nyt sattumalta vastaan, kun kissa ja koira olivat rikkoneet yhden Jasminen tavaralaatikoista. Kuvassa Jasmine esittelee ylpeänä pallonheitosta saamaansa mitalia.