Asiaa poliisilaitokselle

11.9.09 perjantai

Olen vuosia luullut, että ajokortti riittää henkilöllisyyden selvittämiseen kotimaassa ja ainakin Ruotsissa ja Tallinnassa, mutta näinhän asia ei ole. Tyttären kolme vuotta kestäneen sairauden takia matkustaminen ei ole ollut minulle mitenkään ajankohtainen asia. Elimme eristyselämää tytön kanssa infektioriskin vuoksi ja käytimme pääasiassa taksia kulkiessamme kodin ja sairaalan väliä. Julkisia liikennevälineitä kun ei saanut käyttää. Keväinen Teneriffalle v. 2oo6 suunniteltu matkammekin peruuntui heti leukemiadiagnoosin varmistuttua.

Viime helmikuussa käydessämme U:n kanssa Tukholmassa en tiennyt vielä, että ajokortti ei olekaan mikään virallinen henkilöllisyystodiste. Vasta myöhemmin, jonkun selvitettyä minulle viralliten paperien tarinoita, tajusin asian oikean laidan. Minulla oli silloin Tukholmassakin mukana vain ajokortti, mutta onneksi kukaan ei koko tuon reissun aikana kysynyt henkilöllisyyttäni. Itse asiassa minun olisi jo silloin pitänyt ryhtyä asianmukaisiin toimenpiteisiin, mutta vasta nyt sain itseni liikkeelle kohti poliisilaitosta. Eilen käväisin passikuvassa ja kuva onnistui niin hyvin, että voin nyt ulkomaille matkustaessani säikytellä passillani kuvaani rohkeasti tuijottelevia virkailijoita maassa kuin maassa ja Suomessakin, jos tarve vaatii.

U:nkin jossain passissa oli ollut joskus kuva, josta tullivirkailijat eivät häntä tunnistaneet, vaan hän oli joutunut jollain matkalla aikamoiseen syyniin ja selvitykseen. Siinä oli sitten tutkittu kaikkia mukana olleita papereita ajokortista lähtien. Lopulta olivat kuitenkin uskoneet, että U. oli se U., jonka kuva oli passissa.

"Kun alkaa muistuttaa passikuvaansa, asiat ovat aika huonosti", sanotaan. Passikuvan pitää olla ilmeetön - mitähän sekin tarkoittaa? Ainahan sitä naamalla jokin ilme mielestäni on. Mutta kai tuo ilmeettömyys tarkoittaa hymyttömyyttä. Se on kai sitten ns. neutraalia. "Silmät eivät saa olla sirrillään eikä suu auki." Hymyilevät kasvot voisivat tullissa herättää kaiketi liikaa epäilyksiä. No, tällaisista asioista ei varmaan saisi laskea leikkiä. Yllättävää kyllä tukka saa olla peitossa, vaikka huivi päässä saa olla passikuvassa! Vai koskeeko tämäkin vapaus vain yhden uskontokunnan edustajia, jotka jo muutenkin ovat saaneet runsaasti määräysvaltaa jopa Suomen kouluissa.



Joka tapauksessa käväisin poliisilaitoksella passia hankkimassa. Koska minulla ei ollut muuta kuin ajokortti ja vanha jo ajat sitten vanhentunut passini lienee jossain maalla tai ties missä paperieni joukossa, jouduin selvittämään passitoimiston virkailijalle monta asiaa. Vastatessani persoonaani koskeviin kysymyksiin sain tietää, että poliisilaitoksellapa tiedetään minusta vaikka mitä. Loppujen lopuksi minulta kuitenkin meni passin hakemiseen vain vajaat viisitoista minuuttia sormenjälkien ottamisineen. Ja valmiin passinkin saan piakkoin. Koko lysti maksoi 48 euroa.

En muuten tiennyt, että poliisin tunnuksen, miekkakuvan, on suunnitellut vuonna 1936 Antti Salmenlinna (Emblem of Finnish police. Designed by Antti Salmenlinna in 1936). Kurkkaa linkkejä! Sisältää mm. mielenkiintoisen nostalgisen filmin lasimaalauksen tekemisestä.
Salmenlinnasta on myös tietoja Wikipediassa.