Lauantai 12.9.09
Nykyisin ei tarvitse lähteä kotoa minnekään, jos tahtoo katsoa elokuvia. Tosin teatterissa elokuva kyllä tuntuu enemmän elokuvalta kuin kotisohvalta käsin katsottuna. Joitakin elokuvia kuitenkin katselee ihan mieluusti kotonakin.
Tällainen elokuva on mm. mammuttielokuva
Sota ja rauha, joka perustuu
Leo Tolstoin samannimiseen kirjaan. Lainasin sen kirjastosta, koska en koskaan ole lukenut tiiliskiven paksuista Tolstoin Sota ja rauha -teosta kunnolla. Lukuisia kertoja olen kyllä aloittanut ko. kirjan lukemisen pääsemättä kuitenkaan loppuun asti.
"Sota ja rauha on loistava kuvaus Venäjästä ja sen kansasta Napoleonin ajan myrskyissä. Henkeäsalpaavan upea elokuva perustuu Leo Tolstoin romaaniin vuodelta 1869, ja sen viisi vuotta kestänyt tuotanto maksoi aikanaan yli satatuhatta dollaria. On arvioitu, että saman kokoluokan filmi nykypäivänä maksaisi yli miljardi dollaria ollen kallein koskaan tehty elokuva. Sota ja rauha voitti vuoden 1969 parhaan ulkomaisen elokuvan Oscarin ja oli ehdokkaana parhaasta taiteellisesta suunnittelusta ja lavastuksesta.
Ohjaaja Sergei Bondarchukin filmaus tekee Leo Tolstoin mestariteokselle täyttä oikeutta kuvaamalla pienimmätkin yksityiskohdat ja klassikkoromaanin käsin kosketeltavat tunteet ja ilmapiirin. Mahtavat taistelukohtaukset kuvaavat ilmasta kilometrikaupalla Venäjän joukkoja pukuloiston hivellessä vaativankin silmää.
Genret Draama, Sota
Ohjaaja: Sergei Bondarchuk
Pääosissa: Ludmila Saveljeva, Vjatseslav Tikhonov, Gennadi Ivanov, Irina Gubanova, Antonina Shuranova, Sergei Bondarchuk"
Näin mainostaa Ruslania-kauppa tätä filmiä. Boxissa on 3 dvd-levyä. Yhteensä elokuva kestää peräti 400 minuuttia! Katsoin tänään ensimmäisen osan, 2 tuntia 20 minuuttia. Aika sotainen osa. Aika järkyttävää katseltavaa, miten 1800-luvun ihmiset marssivat ja ratsastavat kuolemaansa. Kyllä siinä sodan mielettömyys tulee suorastaan koomisena esiin: kävellään suoraan kohti täyttä tulitusta! Tuo historiasta tuttu aika, lähinnä Napoleonin sotien takia, on silti sen verran outoa historiaa, että vaatteet ja hiuslaitteet vaikuttavat sangen oudoilta.
(War and Peace, USSR, 1967, Director: Sergei Bondarchuk
Production: Mosfilm; Sovcolor, 35mm, scope; running time: originally 373 minutes (some sources list 507 minutes), and released in two parts, later cut to 170 minutes. Released 1967. Cost: rumored to have been anywhere between 40 and 100 million dollars.)
Normaali värielokuva, vaikka tämäkuva onkin mustavalkoinen.
Sota ja rauha -elokuvaa tehtiin viisi vuotta ja se maksoi yli satatuhatta dollaria, joka nykyrahassa olisi jotain yli miljardi dollaria. Dvd:n takakansi kertoo tämän elokuvan olevan kallein koskaan tehty elokuva. Jo tästä syystä haluan viekä katsoa nuo kaksi muuta Dvd:eetä, vaikka osa 2 kestää melkein kaksi tuntia (113 min.) ja osa 3 on jopa pitempi kuin osa 1 (140 min.) ja kestää peräti 2 tuntia 27 minuuttia.
Tämä Sota ja rauha-elokuva vuosimallia 1968 sai Oscar-palkinnon parhaana ulkomaisena elokuvana. Se oli myös ehdokkaana parhaasta taiteellisesta suunnittelusta ja lavastuksesta, joten kyllä siinä on monenlaista mielenkiintoista katsottavaa.
Kirjan paksu pokkariversio on minulla maalla. Tammi mainostaa vuoden 2005 painosta seuraavasti:
"Tolstoin Sota ja rauha on maailmankirjallisuuden tunnetuimpia romaaneja, josta on myös tehty useampia elokuvasovituksia, mutta sen laajuus, lähes 2000 sivua, ja runsaat filosofiset pohdiskelut ja taistelukuvaukset ovat pelottaneet lukijoita sen ääreltä. Tolstoi-museon tutkija Evelina Zaidenshnur (Seidenschnur) onnistui kuitenkin 1980-luvulla rekonstruoimaan romaanin ensimmäisen version, joka oli valmistunut 1866 ja jonka Tolstoi sitten 1867--69 muokkasi ja laajensi tähän asti tunnetuksi versioksi.
Tämä ensimmäinen versio julkaistiin kirjana Venäjällä 2000 varustettuna mainoslausein:
“Puolta lyhyempi ja viisi kertaa kiinnostavampi”, “Paljon enemmän ‘rauhaa’ ja vähemmän ‘sotaa’”, “Sata kertaa helpompi lukea”. Siitä huolimatta se on täyttä Tolstoita, elämää ja tunteita, aatteita ja moraalia pursuava romaani, joka esittelee kolme aivan erilaista perhettä, huvittelulle ja nautinnoille omistautuneet pietarilaiset Kuraginit, elämäniloiset ja tunteikkaat moskovalaiset Rostovit ja ankaran aatteelliset ja velvollisuudentuntoiset maalaisaateliset Bolkonskit, sekä Pierre Bezuhovin, kömpelön mutta viehättävän vilpittömän nuoren perijän, keskellä Napeoleonin sotien ja Venäjän-retken aiheuttamaa myllerrystä. On yllättävää huomata, miten samanlainen Eurooppa olikaan jo silloin, 200 vuotta sitten."
Tunnustan, että en ole koskaan lukenut Väinö Linnan Tuntematonta sotilasta ihan tarkkaan aivan kannesta kanteen, vaikka ammatinkin puolesta olisi pitänyt. Oppilaiden kanssa on katsottu monet kerrat pätkiä eri ohjaajien tekemistä elokuvaversioista ja tekstiäkin on tarkasteltu useista näkökulmista.
Sota ei ole milloinkaan kiinnostanut minua ja olenkin yrittänyt jättää sen niin kirjallisuudessa kuin elokuvissa jos mahdollista aina väliin tai ainakin mahdollisimman vähälle huomiolle. Ehkä olen saanut verenperintönä sotainhon. Eikä ihme, sillä isäni oli viisi vuotta sodassa. Hän ei koskaan kertonut tuosta ajasta elämässään mitään, mutta sota varmasti pilasi hänen elämänsä, sillä isäni oli vasta 19-vuotias sodan alkaessa 1939. Äitini oli 14-vuotias, kun hän marraskuussa 1939 lähti oman äitinä kanssa polkupyörällä evakkoon Koivistolta, joten sotainhoa olen varmasti saanut häneltäkin.
Kerran kouluikäisenä, olin kai 13-14 -vuotias silloin, kysyin isältäni sodasta jotain ja hän kehotti minua lukemaan Sakari Lappi-Seppälän kirjan Haudat Dneprin varrella. Löysin kyseisen kirjan aikuisena kerran jostain divarista, mutta se on yhä lukematta. Nyt syksyllä ilmestyi uusi kirja Sotilaiden lapset. Kirjoittaja on Irja Wendisch, joka asuu nykyisin Berliinissä. Kirjoitinkin siitä jotain blogissani Suorat sanat, mutta vielä en ole tuota kirjaa saanut käsiini.
Lauantaina myöhään illalla katsoin toisen osan elokuvasta Sota ja rauha, josta olin viime lauantaina katsonut ensimmäisen osan. Tässä kaksituntisessa oli raastavaa rakkautta oikein runsas annos ja venäläisten rikkaiden tanssiaisia ja pukuloistoa 1700-1800 lukujen vaihteesta. Sotakin tuli taas jakson lopussa kuvaan mukaan. Ehkä ensi viikolla katson jonakin iltana tuon viimeisen reilun kaksituntisen. Elokuva on kai aika hyvä, mutta ehkä sen olisi saanut tiivistettyä ainakin tunnilla parilla hieman lyhyemmäksi, jos olisi leikannut pois joitakin kovin pitkiä kohtauksia ja napsinut joitain turhia kuvia pois sieltä täältä. Luulen, että siten sen saisi nykyaikaisemmaksi ja ehkä kiinnostavammaksikin. Silti olen sitä mieltä, että se on katsomisen arvoinen elokuva.
