9.10.08
Eilen oli upea aurinkoinen ja suhteellisen lämmin päivä. Lähdimme heti aamulla Tuomarinkylän tallille. Jasminella oli ratsastusaika klo 10. Urjala-heppa oli nyt tuttu, eikä tyttö tuntunut pelkäävän yhtäkään isoa hevosta, vaikka minä kyllä arkailin niitä niiden valtavan koon takia.
Lähes kaikkien hevosten karvoja oli leikattu. Omituinen kuviointi oli muka hienoa ja hevosille tulisi hiki,jos karvoja ei leikata, kaikissa omissa uusissa talvikarvoissaan. Todella kummallista. Jos hevonen alkaa kasvattaa talvikarvaa, niin luulisi sen niitä silloin tarvitsevankin. Koirakin kasvattaa talvikarvan tarjetakseen paremmin. Hevosten karvojen singlauskuviointi näkynee joten kuten, vaikka kuvien laatu onkin kyseenalainen. Minulla olisi Macissä Fotoshop eli kunnollinen kuvankäsittelyohjelma, mutta en ole laittanut konetta nyt edes käyttökuntoon. On joko maalla tai varastoituna.
Jasmine oli hevosista aivan innoissaan samoin kuin koiranpennusta, joka tuli hänen luokseen ja kellahti selälleen rapsuteltavaksi.
Olisi luullut, että kuvia olisi nyt ollut helppo ottaa ja niistä olisi automaattisesti tullut hyviä, koska päivä oli upeimmillaan. Mutta päinvastoin, kännykkäkamera teki todelliset kepposet, kuvista tuli melko lailla joko ylivalottuneita tai jopa liian tummia. Jos joku jotenkin onnistui, varjoista tuli tummia ja kuvat ovat melkein kovakopioita.Sitä se on, kun tulee oikein laiskaksi ja ottaa kuvia vain kännykällä. Olen sentään käynyt Taideteollisen korkeakoulun valokuvauskurssiakin kokonaisen vuoden muiden taideopintojen ohella! Ja meillä on kaksi järjestelmäkameraa, muutama tavallinen kamera ja digikameroitakin jotain kolme kappaletta. Ja sitten kuvaan vain kännykällä. OHHOHOIJAA. No, turha sitä on puolustella sillä, että olen nykyisin keskittynyt vain Jasminen hoitamiseen ja yritän vain selviytyä päivästä toiseen. No, tähän asti kännykamera ei ole minua tällä tavalla pettänyt, vaan kuvista on mielestäni tullut aivan riittävän hyviä blogissa käytettäviksi. Tietysti näistäkin saa kuvia käsittelemällä kohtalaisia ja latasinkin uuden ja ilmaisen kuvakäsittelyohjelman netistä tähän PC-läppäriin, kun en jaksa ruveta kasaamaan MacIntoshia nyt tähän hätään. On tosin typerää ottaa suoraan huonolaatuisia kuvia, joita sitten rupeaa korjailemaan. Kännykkäkuvista tulee suoraan jpg-kuvia eli ne ovat heti huonompia kuin tiff-kuvat tai jopa gif-kuvatkin.
Jatkan tässä aikaisempaa kirjoitteluani eilisen tapahtumista.
Jasmine kävi siis eilen aamulla innoissaan taas Tuomarinkylän tallilla ratsastamassa. Ilma oli mitä hienoin. Muitakin oli aamuratsastuksella.
Urjala, Uppis, Nalle -rakkaalla lapsella on monta nimeä - 20-vuotias suomenhevonen kulki vakaasti ja varmasti eteenpäin Tanjan ohjauksessa. Tanja 15 vee oli Tuomarinkylässä työharjoittelussa ja vei Uppista Ja Jasminea hienosti tuttua reittiä, mutta unohti välillä puitten alta kukiessa, miten korkea heppa Urjala on ja miten korkealla Jassun pää keikkuu ja niin puiden oksat pyyhkäisivät tytön naamaan vitsan tavoin pari kertaa. Onneksi tyttö pysyi tanakasti satulassa. Olisi ollut kamalaa, jos Jasmine olisi pudonnut, vaikka trombosyyttejä tiputettiinkin maanantaina. Ja olisi siinä voinut mennä vaikka luita poikki, kun pudotus oli lähes pari metriä. Tässä tilanteessa se olisi ollut tosi kamalaa.
Ratsastamisen jälkeen menimme Tuomarinkylän kartanon kahvilaan. Jasmine söi vuohenjuustosalaatin tai siis jotain siitä annoksesta, koska se oli ainoa, mitä koko hienossa ravintolassa ja kahvilassa oli keliaakikolle. Tarjoilija oli jotensakin suomea puhuva venäläinen. Katselin ikkunalaseja ja ne näyttivät ainakin vanhoilta käsityönä tehdyltä lasilta.
Tuomarinkylän kartano -kahvila ja ravintola
Itse vanha kartanorakennus.
Piha-alueen vanhoja lehmuksia.
Vanha puutalo kartanon sivulla alempana rinteessä.Ihailtuamme aikamme maaseudun rauhaa Helsingin Pakilassa ja kaunista kartanomiljöötä suunnistimme Lastenmuseoon, joka oli aivan kartanon pihapiirissä. Seinustalla ulisi puinen susi äänettömän vaikuttavasti ja ikkunalla oli puinen leikkihevonen.
Lastenmuseo sijaitsee kartanoalueen vasemmassa reunassa olevassa matalassa kivirakennuksessa. Näyttelyihin ei peritty pääsymaksua.Heti ensimmäisessä huoneessa saattoi käydä pistämässä kätensä suuren kalan suuhun - jos uskalsi.
Saattoi myös kokeilla lehmän lypsämistä, tosin utareet olivat kovaa muovia. Hevoskärrit kertoivat ajasta, jota ei enää paljon Suomessa ole.
Yhdessä isossa huoneessa saatoi istua piirtämään ja toisessa pienessä huoneessa kuunnella lintujen laulua satakielestä naakkoihin. Perimmäisessä huoneessa oli oikea pyörivä karuselli pieniä kävijöitä varten. Siinä saattoi pyöriä pari minuuttia erilaisten eläinhamojen selässä.
Näyttely ei ollut mitenkään vaikuttava, eikä sen tekemisessä ollut kauheasti nähty vaivaa, mutta vietimme siellä kuitenkin aikaa ainakin tunnin tai puolitoista. Jasmine nimittäin innostui piirtämään.
Vietettyämme siis pitkän tovin Lastenmuseossa Jasmine halusi vielä ehdottomasti hevosia katsomaan ja niin suunnistimme vieressä olevalle tallille takaisin. Vähän aikaa sitten ulkona olleet hevoset olivat poissa ja Jasmine halusi mennä vielä sisältä katsomaan, olivatko hepat pilttuissaan. Ja siellähän ne olivat kaikki lähes kaksikymmentä hevosta ja kaksi ponia. Kylläpä Jasmine oli ihastuksissaan hevosia katsellessaan. Varpusia lenteli sirkuttaen talliin sisälle ja ulos. Mennessämme tallille seppä oli kengittämässä tallin toista suomenhevosta. Nyt siellä ei ollut kuin Tanja ja joku ratsastamaan lähtevä näkövammainen nainen.
Ratsastuksen päätteeksi Jasmine oli antanut Urjalalle mukanamme tuomia porkkanoitaja ison omenan, jonka Tanja lupasi palotella ja antaa hepalle myöhemmin. Sitten annoimme porkkanoita vielä muillekin hevosille. Harmi, että meillä oli vain yksi pussillinen porkkanoita. Siitä ei riittänyt kaikille. Kaksi poniakin jäivät ilman. Hevoset olivat kuitenkin kaikki hyväkuntoisen näköisiä.
Tässä vieläkuvia pihalla olleista hevosista, osa oli aitauksissa tosin ei tämä jäykkä,mutta erittäin kiltti yksilö.
Nämä hepat olivat ulkona, kun Jasmine tuli ratsastamasta.
