Muistopäivä



Keskiviikko 21.10.09

Tämä päivä 21. lokakuuta on ollut minulle tärkeä päivä. Äitini Alli Irene nimittäin syntyi 21.10. 1925. Jos hän vielä eläisi, täyttäisi hän tänään 84 vuotta. Vuosikymmeniä, hänen ollessaan vielä hyvässä kunnossa, suunnistimme aina jos mahdollista 21. lokakuuta hänen luokseen kukkakimpun ja lahjapaketin kanssa ja aina äiti oli ovella vastassa hyvän tuulisena kauniissa kodissaan. Viimeiset vuodet äiti asui meidän kanssamme. Hän menehtyi aivoinfarktiin. Nyt hänen poismuutostaan luotamme Taivaan kotiin on jo viisi vuotta.

Tällaisena päivänä muistelen häntä ja on tietysti ikävä. Muistan, miten hän aina jaksoi toivoa ja odottaa tulevaisuudelta hyviä asioita. Hän oli optmisti elämänsä vaikeuksista huolimatta.

Hän oli vasta 14 vuotias, kun sota alkoi ja hän joutui äitinsä kanssa marraskuisessa säässä polkupyörällä lähtemään Koiviston Humaljoelta evakkoon. Jotain olen kirjoittanut noista asioista blogissani viime keväänä. Äitini oli jäänyt orvoksi isästään parivuotiaana, jolloin hänen isänsä, oma isoisäni, oli hukkunut Suomenlahteen 27-vuotiaana.



Tämä kuva on otettu ymmärtääkseni vuonna 1926 tai 1927, jolloin äitini oli vuoden tai kahden ikäinen. Kuva ei ole oikein hyvänlaatuinen, koska olen skannannut sen valokopiosta. Jos se olisi selvempi, niin siinä näkyisi oikealla äidin isän käsi, joka siinä tukee tuolilla seisovaa pientä tyttöstään.


Koiviston yhteiskoulun I lk vuonna 1937. Kuva näkyy klikkaamalla isompana.
Sota väritti koko äitini nuoruusvuodet. Koulunkäyntikin oli vaikeaa sodan takia.

Olen poiminut esiin tuosta luokkakuvasta äitini ja hänen edessään olevan kummitätini Hilkan. He ovat tuossa luokkakuvassa 11-12 -vuotiaita.







Tässä äitini on Sylvi-serkkunsa häissä 1.5.1938 Kuva näkyy klikkaamalla isompana.
Olen pikkukuvaan poiminut äitini tuosta hääjoukosta.




Tässä pari kuvaa, joissa äitini on kummitätini Hilkan kanssa uimarannalla Humaljoen Maitomäellä vuonna 1942. Äitini oli tuolloin vasta 17-vuotias.



Isäni ja äitini avioituivat sodan päätyttyä. Äiti oli silloin 19- ja isäni 24-vuotias. Isäni oli sanonut, ettei häneltä sotaleskeä jää. Minä synnyin, kun rauha oli vihdoin taas Suomessa ja kuulun suuriin ikäluokkiin.

Vanhempani olivat sota-aikana kirjeenvaihdossa ja kirjeitä muistan olleen kaksi kenkälaatikollista. Molempien vanhempieni kirjeet olivat tallessa lapsuudessani, mutta niiden myöhemmistä vaiheista en tiedä. Sisäreni sanoo äidin polttaneen ne joskus siihen aikaan, kun itse opiskelin Helsingissä. Olisin halunnut lukea ne kirjeet ja äiti jopa lupasi, että saan ne aikuisena. Vaan hänenhän ne olivat.



Tässä kuvassa äitini on Koivistolla kello 5 aamulla, jolloin taas oli lähdettävä pois kotoa ja jätettävä vasta uudestaan aloitettu elämä siellä. Vuosi on 1944.
Tässä alimmassa kuvassa äitini on kotonaan Helsingissä Riki-kissa sylissään joskus 1980-luvun puolivälin jälkeen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sähköposti pitää laittaa, jotta linkki toimii, mutta sitä ei näytetä julkisesti.

Valitettavasti anonyyminä ei tähän blogiin voi enää kommentoida.

Jos kirjoitat kommentin Nimi/URL-osoite-vaihtoehdolla, aloita URL-linkki http://-alulla, että se toimii!

Nimi/URL-osoite on oikea vaihtoehto esimerkiksi, jos blogisi on muussa palvelussa kuin Bloggerissa.


Kiitos kommentista! Palautetta on kiva saada.