Vadelmia

Torstai 30.7.09

Teimme tänään U:n kanssa extempore pitkän kävelylenkin. Puh oli tietysti mukana. Kello oli jo jotain seitsemän illalla, kun lähdimme. Aurinko paistoi ja ilma oli upea. Lämmintä reippaasti yli 20 Celsiusastetta. Ei ollut kuitenkaan liian kuuma kävellä, vaan tosi mukavaa.
Kuljimme Koskelan kallioita ja metsäisiä teitä. Totta, Helsingissä on paljon viheralueita. Kävelyreittimme kulki läpi vadelmapensaikkojen ja poimimme suuria, madottomia, herkullisia villivadelmia pensaista suoraan suuhumme. Ainakin puoli litraa, jollemme suorastaan litran verran kumpikin. Ne olivat makeita ja hyviä. Paikoin napsimme sekaan muutamia metsämansikoita ja jokusen mustikan. Mustikat olivat tosi pieniä ja niitä ei ollut paljoakaan, ei tosin mansikoitakaan.

Oikeastaan kävelyretkemme olikin varsinainen marjaretki sillä erotuksella, että meillä ei ollut minkäänlaista kippoa tai koria mukana, ainoastaan vatsamme :), joka täyttyikin oikein mukavasti niistä vadelmista, joita pensaat olivat täynnään. Olimme tuolla kävelyretkellä tunnin pari. Kuljimme hitaasti pensaalta pensaalle, emmekä poimineet niitä mitenkään tyhjiksi, vaan kävelimme koko ajan aina eteenpäin. Palailimme kävelyretkeltämme joskus iltayhdeksän aikoihin. Aurinko paistoi edelleen ja oli mukavan lämmintä.

Jostakin syystä kesäyöt ovat nykyisin viileitä, nyt kun kello lähestyy jo puoltayötä tätä kirjoittaessani, lämpötila ulkona on jotain 16 Celsiuastetta täällä Helsingissä; Vantaalla on tietokoneen mukaan vain 13 Celsiusastetta.

En tiedä, onko minulla harhakuva lapsuuteni kesäöistä ja varhaisista aamuista, mutta mielestäni silloin oli lämpimämpää. En muista, että kesäaamutkaan olisivat silloin olleet kovin viileitä. Tosin olen lapsuus- ja nuoruusvuoteni elänyt Turun seudulla. Kenties siellä ilmasto oli erilainen. Kyllä olen jonkinlaista takkia tai jakkua useimmiten tarvinnut täällä Helsingissä kesäaamuisin töihin lähtiessä.