Kirjoja lukemisnälkään

Maanantai 27.7.09

Raikas aamu. Kello on hieman vaille 7 aamulla ja tietokoneen lämpömittari ilmoittaa, että Vantaalla on +12 Celsiusastetta. Helsingin säätiedot (Ilmatieteenlaitos) sentään vähän enemmän:
"Tuorein säähavainto: 27.7.2009 6:40 Suomen aikaa
Lämpötila 15,4 °C; kosteus 93 %; kastepiste 14,2 °C; länsituulta 3 m/s; puuska 4 m/s; paine 1010,4 hPa; tunnin sadekertymä 0,0 mm (6:00); pilvisyys: selkeää (0/8); näkyvyys yli 20 km."
Päivälle luvataan jopa 21 plusastetta Celsiusta, joten hienoa, että kesä jatkuu. Tänään on sitten tuo Unikeonpäiväkin.

Sain sitten jokunen päivä vihdoin loppuun Kyllikki Villan Vanhan rouvan lokikirjan. Kyllä sen lukeminen oli takkuista. Sivuja kirjassa - pokkarissa siis - on jotain 300 ja risat. Ainakin 200 liikaa. Huh! Olin päättänyt lukea tuon kirjan ja sivu sivulta odotin jotain aina vain pettyäkseni. En tiedä, mistä oikein olin saanut käsityksen, että kirja sisältäisi jotain mielenkiintoista. Kyllä se oli yhtä ja samaa jahkailua siitä olisiko pitänyt ollenkaan lähteä koko matkalle. Ihan keljutti, kun ko. ihminen oli joka tapauksessa rahtilaivalla matkalla viikosta toiseen ja jatkoi vain. Olisi sitten palannut jostain satamasta takaisin, kun kaikki oli niin kinkkistä koko ajan. Ei siinä ollut lukemisen nautintoa ja missään tapauksessa en suosita lukemaan kirjaa jos itse on yhtään allapäin. Toivoin kai jotain vanhan ihmisen viisauksia rivien välistä, mutta kirja oli sitä samaa matalalentoa koko ajan, tissuttelua ja eri asteista mankumista. Vanha rouva luki sentään ainakin 15 kirjaa tuolla reissulla. Olisi vaikka kertonut jotain ajatuksia niistä, kun ympäristön havainnot olivat hänelle niiin kyllästymiseen asti tuttuja, ettei mitään tuoreita kuvauksia tahtonut tuosta merimatkasta irrota. Tuli sellainen olo, että lokikirja olisi pitänyt julkaista aikaisemmista retkistä maailmalle, jolloin uudet paikat ja asiat olivat rouvasta vielä inspiroivia.
Hiukan epäröiden aloitin tuon Vanhan rouvan lokikirja 2:n - Pakomatkalla - lukemisen, mutta koska olin sen lomalukemiseksi hankkinut, niin siitä vaan. Kirja kertoo noin viisi vuotta aiemmin tehdystä matkasta ja on hieman kiinnostavampi, mutta monenlaista jahkaamista, voivottelua ja jokapäiväistä tissuttelua sekin näyttää sisältävän. Olen sivulla 78 ja mietin, eikö matkapäiväkirja voisi olla sittenkin hieman toisenlainen. Toisenlainen? Tietysti voisi! Mutta luen nuo 187 sivua ihan kiusallani, sillä jotain noissa Kyllikki Villan teksteissä on: Ne ovat saaneet minut taas kiinnostumaan matkustamisesta. En tosin haluaisi matkustaa rahtilaivoilla ym. sataa kertaa samoihin paikkoihin aina uudestaan. Yksi pitkä laivamatka irti kaikesta voisi kuitenkin olla jotain.

Minulla on pari pokkaria jo odottamassa lukemista: Sabine Kueglerin Viidakkolapsi ja Tarzan ja kadonnut seikkailu (Edgar Rice Burroughs & Joe R. Lansdale). Sabine Kueglerilta on tullut Viidakkolapseen jatkokin, Paluu viidakkoon. Tämä viimeksi mainittua minulla ei vielä ole näköpiirissä, mutta kyllä sen varmasti jostakin käsiini saan, jos en muuten niin kaupasta. Pokkareitahan meillä nykyisin saa aikakauslehden hinnalla ja halvemmallakin.

Tarzan-kirjoja en ole lukenut vielä koskaan ainuttakaan ja voi olla, että tämäkin kirjailijan kuoleman jälkeen täydennetty keskeneräinen ja nimetön käsikirjoitus siirtyy lukulistallani jälleen tuonnemmaksi... En oikein jaksa innostua mistään fiktiosta nykyisin.