Torstai 5.2.09
Johan Ludvig Runebergistä on kirjoitettu vaikka millä mitalla ja kirjoitetaan edelleenkin, sillä hän on meidän suomalaisten kansallisrunoilija, jonka tunnetuin teos on Vänrikki Stoolin tarinat. Itse valitsisin kansallisrunoilijaksi Aleksis Kiven tai Eino Leinon.
Toisaalta Runeberg on kirjoittanut Maamme-laulun sanat Vänrikki Stoolin tarinoissa:
| 1 | Oi maamme, Suomi, synnyinmaa, soi, sana kultainen! Ei laaksoa, ei kukkulaa, ei vettä rantaa rakkaampaa, kuin kotimaa tää pohjoinen, maa kallis isien!
| |
| 2 | On maamme köyhä, siksi jää, jos kultaa kaivannet Sen vieras kyllä hylkäjää, mut meille kallein maa on tää, sen salot, saaret, manteret, ne meist on kultaiset.
| |
| 3 | Ovatpa meille rakkahat koskemme kuohuineen, ikuisten honkain huminat, täht'yömme, kesät kirkkahat, kaikk'kuvineen ja lauluineen mi painui sydämeen. | |
| 4 | Täss auroin, miekoin, miettehin isämme sotivat, kun päivä piili pilvihin tai loisti onnen paistehin, täss Suomen kansan vaikeimmat he vaivat kokivat. | |
| 5 | Tään kansan taistelut ken voi ne kertoella, ken? Kun sota laaksoissamme soi, ja halla näläntuskan toi, ken mittasi sen hurmehen ja kärsimykset sen? | |
| 6 | Täss on sen veri virrannut hyväksi meidänkin, täss iloaan on nauttinut ja murheitansa huokaillut se kansa, jolle muinaisin kuormamme pantihin. | |
| 7 | Tääll' olo meill on verraton ja kaikki suotuisaa, vaikk onni mikä tulkohon, maa isänmaa se meillä on. Mi maailmass on armaampaa ja mikä kalliimpaa? | |
| 8 | Ja tässä, täss' on tämä maa, sen näkee silmämme. me kättä voimme ojentaa ja vettä rantaa osoittaa ja sanoa: kas tuoss' on se, maa armas isäimme. | |
| 9 | Jos loistoon meitä saatettais vaikk' kultapilvihin, mis itkien ei huoattais, vaan tärkein riemun sielu sais, ois tähän köyhäänkotihin halumme kuitenkin. | |
| 10 | Totuuden, runon kotimaa maa tuhatjärvinen miss' elämämme suojan saa, sa muistojen, sa toivon maa, ain ollos, onnes tyytyen, vapaa ja iloinen. | |
| 11 | Sun kukoistukses kuorestaan kerrankin puhkeaa, viel lempemme saa nousemaan sun toivos, riemus loistossaan, ja kerran, laulus synnyinmaa korkeemman kaiun saa. J L Runeberg, suomennos Paavo Cajander |
Yleensä lauletaan vain ensimmäinen ja viimeinen säkeistö:
MAAMME
(Fredrik Pacius – Johan Ludvig Runeberg, käännös Paavo Cajander)
1. Oi maamme, Suomi, synnyinmaa,
soi, sana kultainen.
:,:Ei laaksoa, ei kukkulaa,
ei vettä, rantaa rakkaampaa,
kuin kotimaa tää pohjoinen,
maa kallis isien:,:
2. Sun kukoistukses kuorestaan
se kerran puhkeaa,
:,:viel lempemme saa hehkullaan
sun toivos, riemus nousemaan,
ja kerran, laulus synnyinmaa
korkeemman kaiun saa:,:
Uudetkin sanat on Maamme-lauluun jo laadittu. Kuuntele uudet sanat Aamulehden 
sivuilta (Juhani Lindholmin uusi käännös Maamme-laulusta).
Kuuntele myös tämä Maamme-laulu.
Kuvissani Runerbergin patsas Espanpuistossa tähyilee ledvalaistua näköalaansa. Veistoksen kokonaiskorkeus on 8 metriä. Vrt. aikaisempi blogini Espan ledvaloista.
Wikipedia tietää Runebergistä aika lailla, siksi en kirjoita tästä runoilijasta nyt enempää. Torttuohje on tässä.
Kävimme K:n kanssa torttukahveilla ja torttukaakaolla.
Ja hyvältä maistuu. Minun mukissani on kaakaota, mutta kyllä Runebergin tortun voi syödä niin kahvin, teen kuin kaakaonkin kanssa.
Runeberg blogeissa tänään:
Hannelen paratiisi
Blogisisko
(Kirjoitettu 5.2.09, julkaistu ja muokattu vasta 8.2.09)
