Tiistai 4.8.09
Siivosin tänään monta tuntia. Kissa on mahdoton sotkija. Välillä se saa semmoisia hepuleita, että juoksee tuhatta ja sataa ympäri asuntoa ja jos silloin sattuu jotain tielle, siinä vauhdissa kaikki lentää ympäri. Varsinkin silloin, kun spurtataan pöytien ja muiden mahdollisten paikkojen yli, oli niissä jotain tavaroita tai ei.
Yritän pikku hiljaa pakata tavaroita ja muuttaa pienempään asuntoon jossain vaiheessa. Kissa mokoma rakastaa laatikoiden repimistä, kynsimistä ja pureskelua. Se repii juuri pakkaamani laatikon nurkan hajalle ensin kynsimällä ja sitten hampaillaan. Saan etsiä aina välillä uusia laatikoita, kun äskettäin pakkaamani tavarat alkavat pursuta kissan repimästä nurkasta ulos! Ja monesti tullessani kotiin minua odottaa kauhea kaaos. Kissa on ensin tiputellut tavaroita, tai kiskonut niitä repimästään laatikosta ulos ja sitten koira on tassuineen levitellyt kaikkea ympäriinsä ja nukkunut koko sekasotkun päällä. Seassa on vielä ruskean pahvilaatikon silppua, jotka kissa on repinyt hampaillaan ja sitten syljeskellyt silpun tavaroiden joukkoon.
Tai sitten aikauslehdistä on tehty selvää.
Äläkä vain missään tapauksessa milloinkaan unohda roskapussia eteiseen ulos lähtiessäsi.
Ja kaiken keskellä ollaan maailman viattomimman näköisiä ja hämmästytään tosissaan: Mistähän tuo emäntänyt noin hermostui?
Joitakin aikoja sitten sain vihdoin luettua Kyllikki Villan ns. lokikirjat. Uudempi kirja, Pakomatkalla, Vanhan rouvan lokikirja 2, on mielenkiintoisempi, vaikka ei siinäkään kovin kummoista tarinaa ole. Vanha rouva parka senkun pyörii kuukausi tolkulla oman napansa ympärillä. Kiintoisaa oli kuitenkin saada tietää, että hänen isovanhempansa Juho ja Maria Wehanen olivat asuneet Ambomaalla 1896-1919, Namibiassa siis ja isoisä oli ollut Martti Rautasen apuna kehittämässä ndongaa kirjakieleksi. Hänen isänsä oli 1906 tuotu sisarensa kanssa Suomeen ja nämä lapset olivat silloin olleet vasta 3- ja 5-vuotiaat. Näitä isänsä juuria Kyllikki Villa lähtee etsimään tässä kirjassa. Satuin tässä samoihin aikoihin huomaamaan, että TV7:n arkistossa on filmi Namibiasta (Aikamme Ambomaa) ja oli kiva katsoa se kirjan lukemisen lomassa.
Sabine Kueglerin Viidakkolapsi vaikuttaa tosi mielenkiintoiselta, mutta olen vasta sivulla 52 (Pokkarissa on 308 sivua). Lueskelen kirjaa iltalukemisena ja viime aikoina en ole jaksanut ennen nukkumaan menoa lukea paljoakaan. Huomasin, että jatko-osaa, Paluu viidakkoon -kirjaa on tarjolla joka puolella, jopa R-kioskeissa. Jossain vaiheessa sitten ostan sen.
Eläimiä kun pitää niin täytyykin enemmän siivota.Suomessa kissa (joka on aika paljon kissasi näköinen) käyttäytyi kyllä aika hyvin,mutta kyllä sekin välillä pudotteli tavaroita.Ja kun se oli puolipitkäkarvainen, niin niiden karvojen takia oli ihan kauheasti siivoomista koko ajan. Ja nyt täälläkin saa siivota koiran takia useasti,sillä vaikka se on ihan lyhytkarvainen, niin karvoja lähtee tässä kuumuudessa reilusti.
VastaaPoistaKyllä vaan karvoja riittää meilläkin, collien karvat ovat pitkiä. On kuin hiuksia olisi tiputeltu.:)
VastaaPoistaNyt ei kuitenkaan kovin paljon. Kissaa saisi nyt karstata koko ajan.