Syksyistä koleutta. Lämpöasteita ollut päivisin kuten viime talvena: eilen jotain 5 plusastetta aamupäivällä. Nyt kello on jotain 13 ja plusasteita noin 10. Aurinko kuitenkin paistaa nyt kuten eilenkin. Kuvassa oikealla Lastenklinikan ylätason ruskaa.Eilen tosin satoi hiukan joskus tähän samaan aikaan. Huomasin sen pisaroista ikkunaruudussa, en katsellut silloin ulos sen tarkemmin, sillä olimme sairaalassa. Jasminella oli lääkäriaika klo 11 ja verenkuvakontrolli. Veriarvot olivat hieman laskeneet.
Jasmine askarteli sinisen kimallepussukan valmiiksi ja teki kauniit silkkikukat minulle ja isälleen. Lisään kuvia myöhemmin. Jasmine oli hyvillään, kun Mirja pääsi auttamaan häntä askarteluissa. Mirja on nykyisin maanantaisin jossain K10:n vauvojen ohjauksessa, mitä se sitten onkin.
Minä istun tavallisesti sairaalareissulla suurimman osan ajasta passiivisena ja tuijotan jotain TV:stä tulevaa ohjelmaa. Kesällä klo 11 meni TV1:ssä Sydämen asialla, joka sitten uusittiin iltapäivällä klo 17. Myös Tohtorit-sarja menee iltapäivisin joskus klo 14 jälkeen. Usein olemme vielä silloin sairaalassa. Toisinaan menee sairaalakäyntimme aikana TV2:ssa jokin suomalainen vanha elokuva. Komedioita ja hauskoja kotimaisia elokuvia katsoo mielellään, mutta opettavaisia synkkiä draamoja en jaksa katsoa. Eilen olin aika ankealla mielellä. Johtuikohan se sunnuntaisesta käynnistämme Kallion kirkossa.
Olimme sunnuntai-illalla Pirkko Jalovaaran kokouksessa. Mainitsin siitä Taipaleella-blogissani. Kirkko oli täynnä väkeä. Korkeintaan muutamia paikkoja siellä täällä oli tyhjänä. Useimmat kai olivat sairaita. Takanamme istui puheripulia poteva nuorehko naisihminen, joka höpötti koko ajan vieressään istuvalle kovalla äänellä. Lopulta sanoin hänelle, että jos on pakko puhua koko ajan, voisi mennä ulos keskustelemaan. Nainen ei lopettanut puhumistaan, mutta hiljensi sen jälkeen sentään ääntään.
Vieraileva puhuja puhui jotain, en tosiaankaan muista mitä. Ei ilmeisesti mitään kovin vaikuttavaa. Pirkko Jalovaarakin puhui tavalliseen tapaansa hitaasti ja vakuuttavasti. Ei kai siinä puheessa mitään erityistä myöskään ollut. Ihan hyvää julistusta Jumalan hyvyydestä kaiketi. Olen tosin kiinnittänyt huomiota Jalovaaran omituiseen tapaan puhua itsestään Pirkkona. Pirkko teki sitä ja tätä jne. Ihan kuin hän olisi niin vieraantunut itsestään, että pitää käyttää hän-muotoa minä-sanan sijasta. Kuin katselisi itseään jostain kauempaa. Omituista minun mielestäni. Miksi ei voi puhua, että minä tein etc, vaan sanoo Pirkko teki yms. Sitten vähän ennen kuin rukous ihmisten puolesta alkoi, Jalovaara aloitti valituslaulun, miten heikoilla kaikessa on ollut edellispäivänä jne jne jne. Jotenkin hän tyhjäsi aikaisemman puheensa, mutta siis vain minun mielessäni, minusta sellainen puhe ei kuulunut tilaisuuteen, jossa hän pian oli aloittamassa rukoilemisen sairaitten puolesta. Ymmärrän kyllä, että on raskasta ja väsyttävää rukoilla ja rukoilla aina vain uusien ihmisten ja kenties samojenkin puolesta ilta illan jälkeen.
Ihmiset ohjattiin penkkiriveittäin rukousjonoon. Mekin menimme Jasminen kanssa sinne eteen. Jasmine kaatui Jalovaaran rukoillessa ja joku naisihminen voiteli hänet sitten vielä erikseen, kun Jasmine oli taas penkissä istumassa, öljyllä. Jasminen sairauden takia menimme, muuten en olisi mennyt Jalovaaraa rasittamaan.
Lähtiessämme ostin kirjapöydältä tarjouskirjat kympin kappale:Don Piper, 90 minuuttia taivaassa
Joyce Meyer, Älä ole kaille mieliksi
Kathryn Kuhlman, Päivieni jälkeen se tapahtuu
Nyt pitää ruveta laittamaan ruokaa. Pesen vielä tukkani, ennen kuin lähdemme iltatilaisuuteen Saalemiin. Tapaan siellä entisen työkaverini Esko Halmeen RV:stä. Hän kuuluu Saalemin vanhimmistoon ja on käynyt kerran sairaalassa rukoilemassa Jasminen puolesta, silloin kun tytön sokeriarvot olivat 60. Lääkärit sanoivat, etteivät olleet koskaan nähneet niin korkeita sokeriarvoja. Tytön sokeriarvot laskivat tuon rukouksen jälkeen aika pian normaaleiksi. Kiitos Jumalalle. Monet muutkin kyllä rukoilivat samaan aikaan Jasminen puolesta, sillä olin pyytänyt monelta taholta esirukousta tytön puolesta. Itse olen parantunut niskakulumavaivasta 28 vuotta sitten, kun silloinen Saalemin johtaja Kai Antturi rukoili yleisesti sairaiden puolesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sähköposti pitää laittaa, jotta linkki toimii, mutta sitä ei näytetä julkisesti.
Valitettavasti anonyyminä ei tähän blogiin voi enää kommentoida.
Jos kirjoitat kommentin Nimi/URL-osoite-vaihtoehdolla, aloita URL-linkki http://-alulla, että se toimii!
Nimi/URL-osoite on oikea vaihtoehto esimerkiksi, jos blogisi on muussa palvelussa kuin Bloggerissa.
Kiitos kommentista! Palautetta on kiva saada.