Olen lukenut Kaarinan sivuja Tiinaleenasta
Sivut ovat sekä itkettäneet että lohduttaneet minua. Löysin sieltä myös tämän tuntemattoman kirjoittajan runon. Lainaan sen kokonaisuudessaan tähän:
"KAIPAUKSELLA:
Lainaan sinulle lapseni hetkeksi, Hän sanoi.
Rakastaaksesi häntä hänen eläessään ja
surraksesi häntä, kun hän on kuollut.
Kuusi tai seitsemän vuotta
tai kaksikymmentäkaksi tai -kolme.
Lupaatko pitää hänestä huolta puolestani,
kunnes minä tulen takaisin?
Hän tuo sinulle iloa kauneudellaan,
jos hän viipyy luonasi hetken.
Hänen muistonsa lohduttaa sinua suuresti.
En voi luvata, että hän viipyy kauan,
sillä kaikki palaavat maan päältä.
Mutta siellä alhaalla on opittava jotakin,
haluan lapsen oppivan.
Olen etsinyt maailmasta kaikkialta
hyvää opettajaa ja olen valinnut Sinut.
Lupaatko rakastaa häntä koko sydämestäsi?
Äläkä ajattele vain työtä.
Äläkä vihaa minua,
kun otan hänet takaisin.
Kuvittelin kuulevani heidän sanovan:
Rakas Herra tapahtukoon sinun tahtosi.
Lapsi tuottaa niin paljon iloa,
että antaudumme tuskaan.
Suojaamme häntä hellyydellä,
rakastamme niin kauan kuin voimme.
Olemme ikuisesti kiitollisia
onnesta jonka tunnemme.
Mutta enkelit kutsuivat häntä ennen aikojaan.
Kestämme urheasti katkeran surun
ja yritämme ymmärtää."
