La 13.4.2012
Aloin muokata tämän blogin ulkoasua, mutta se on aika hidasta, joten malttia. Ehkä saan tästä vielä kelvollisen näköisen. Bloggerin uudet säädöt on katsottava läpi.
Kevät on tulossa. Ihanaa. Kohta kaikki on vihreää!
Tänään minulla kuitenkin on paljon muuta tekemistä, pyykkitupa ja tietysti siivoamista ja pakkaamistakin ja kaupassakin on vielä käytävä.
Mutta palaan kyllä nyt tähänkin blogiini pian.
Hyvää viikonvaihdetta!
Tässä nettipäiväkirjassa kerron olemisesta, elämisestä, koirista ja kissoista, maalaamisesta ja terapiakirjoittelusta ja muusta kirjoittamisesta, lukuharrastuksesta, bookcrossauksesta joskus valokuvauksesta ja mahdollisesti myös monista muista asioista, joita en nyt sen tarkemmin rupea tässä etukäteen esittelemään. Saatan myös muokata vanhoja merkintöjäni, katso EDIT.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste blogit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste blogit. Näytä kaikki tekstit
Neljä vuotta blogien kirjoittamista
La 14.4.2012
Huomasin yllättäen, että nyt huhtikuussa, tarkemmin sanottuna 4.4.2012 tuli neljä vuotta täyteen siitä, kun aloitin tämän "bloggaamisen". Ja tyttäreni Jasminen kuolemasta on jo yli kolme vuotta.
Joskus tulee mietittyä, miten kauan kipein suru kestää.
Ehkä olen jo pääsemässä pahimman yli. Tiedän, että tyttäreni on jossain tuonpuoleisessa ja koska hän uskoi Jeesukseen, hänellä on nyt kaikki hyvin. Kuitenkaan emme me, jotka elämme, tiedä paljoakaan tuonpuoleisesta maailmasta ja siksi ehkä tuo läheisistä ihmisistä luopuminen on niin vaikeaa. Jos saisimme, edes hiukan kurkistaa sinne, minne uskova ihminen täältä lähtee, olisi ehkä helpompaa.
Muistelen toisinaan Jasminen kuolinhetkeä, ja sitä miten hän ihmetteli siinä ympärilleen katsellen: "Mitä tämä on?" Se itkettää minua aina. On vielä niin ikävä. Mutta varmaan häntä tultiin silloin noutamaan. Yöllä hän oli herännyt ja kertonut ihastuneena nähneensä Jeesuksen.
Nuo tapahtumat samalla lohduttavat minua ja saavat minut itkemään.
Tästä surutyöblogista tämä bloggaamiseni tosiaan alkoi. Sitä ennen kirjoitin päiväkirjoja erinäisiin vihkosiin. Sittemmin kirjoittamiseni on muuttunut enemmänkin asioiden ylöskirjaamiseksi. Henkilökohtaisista ajatuksista tulee kirjoitettua vähemmän.
Huomasin yllättäen, että nyt huhtikuussa, tarkemmin sanottuna 4.4.2012 tuli neljä vuotta täyteen siitä, kun aloitin tämän "bloggaamisen". Ja tyttäreni Jasminen kuolemasta on jo yli kolme vuotta.
Joskus tulee mietittyä, miten kauan kipein suru kestää.
Ehkä olen jo pääsemässä pahimman yli. Tiedän, että tyttäreni on jossain tuonpuoleisessa ja koska hän uskoi Jeesukseen, hänellä on nyt kaikki hyvin. Kuitenkaan emme me, jotka elämme, tiedä paljoakaan tuonpuoleisesta maailmasta ja siksi ehkä tuo läheisistä ihmisistä luopuminen on niin vaikeaa. Jos saisimme, edes hiukan kurkistaa sinne, minne uskova ihminen täältä lähtee, olisi ehkä helpompaa.
Muistelen toisinaan Jasminen kuolinhetkeä, ja sitä miten hän ihmetteli siinä ympärilleen katsellen: "Mitä tämä on?" Se itkettää minua aina. On vielä niin ikävä. Mutta varmaan häntä tultiin silloin noutamaan. Yöllä hän oli herännyt ja kertonut ihastuneena nähneensä Jeesuksen.
Nuo tapahtumat samalla lohduttavat minua ja saavat minut itkemään.
Tästä surutyöblogista tämä bloggaamiseni tosiaan alkoi. Sitä ennen kirjoitin päiväkirjoja erinäisiin vihkosiin. Sittemmin kirjoittamiseni on muuttunut enemmänkin asioiden ylöskirjaamiseksi. Henkilökohtaisista ajatuksista tulee kirjoitettua vähemmän.
Blogeja ym. nettisivuja kiertelemässä

Lauantai 10.10.09
Tällaisena aurinkoisena lauantaina päätin tehdä pienen kiertoajelun tutuissa blogeissa, joissa muutenkin käyn silloin tällöin ja blogeissa, joissa en ole vielä koskaan aikaisemmin käynyt.
Erinomainen alku on käväistä sivulla, jossa voi suorastaan muuttaa maailmaa. Harvoinhan jalanjälkemme näkyy näin merkittävästi Telluksellamme kuin tekemällä jotain vaikka kuinka pientä juuri tämän sivun kautta: Suomen World Vision.

Menet vain lahjakauppaan ja jo eurolla saat jotain vaikuttavaa aikaan. Hiilijalanjäljistä puhutaan paljon, mutta onhan meillä muitakin jalanjälkiä.
Sitten loikkasin Tampereelle ja kurkkasin Sisäistä villapaitaa. Sielläpä on bloggaaja, joka osaa vaikka mitä!
Matkustellakin voi näin bloggaamalla. Siispä kohteeksi Iso-Britannia. Mitähän kuuluu Neiti Nimettömälle? Katsotaanpa: Neiti Nimettömän aarreaitta
Ruotsiin muuttanut ystäväni on mukana telemässä ruotsinsuomalaisten omaa sivustoa. Katsotaanpa tuota verkkolehteä nimeltä Tukholma.net. Joskus kirjoittelen siihenkin. Sivulta löytyy mm. ystäväni ylläpitämä kuvablogi Tukholmasta.
Sitten seuraavaksi Yaelianin ihmeelliseen keittiöön herkkuja katselemaan Israeliin ja Unan runolliset sivut ovat aina sydäntälämmittäviä.
Vielä jotain uusimmasta kiinnostuksen kohteestani eli eräästä ns. katutaiteesta. Ja onhan se eräs ympäristötaiteen muotokin. Netissä on paljon sivuja tämän teeman tiimoilta. Tässä muutamia sivuja:
Kirjat kiinnostavat useimpia ja myös tietysti minua ja niin päätän suomalaisten Bookcrossaajien sivustoon tällä kertaa. Tyttäreni kuoleman jälkeen on tämäkin harrastus ollut tauolla. Täällä on oma nettikirjahyllyni, tosin pitkään päivittämättä ollut.
Mukavaa lauantaita kaikille!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)