Marja-Leenan blogi - Kaikenlaista elävästä elämästä

Tästä uuteen blogiini:

2011-10-09T21:32:00.002+03:00

Klikkaa click klick ☞ http://arjenaarteita.blogspot.com

Olen muuttanut!

2011-01-28T20:51:00.003+02:00

Tätä blogia en päivitä toistaiseksi.
Uuden blogini osoite on, my new blog is (klikkaa):

Arkea, juhlaa ja unelmia (clik clik!)

Tervetuloa lukemaan!

Rauhallista ja hyvää uutta vuotta kaikille!

2010-12-31T01:49:00.006+02:00

Uudenvuodenaatto perjantaina 31.12.2010

Hyvää ja antoisaa uutta vuotta 2011 kaikille blogiystävilleni!

Oikeastaan kirjoittelen nykyisin blogia Arkea, juhlaa ja unelmia. Nähdään siellä ensi vuonnakin.

Tästä pääsee Elävästä arkistosta kuuntelemaan uudenvuoden virsiä. (Klikkaa ja kuuntele kauniita virsiä.)

Arkea, juhlaa ja unelmia

2010-12-04T23:48:00.007+02:00

Kirjoittelen nykyisin enimmäkseen täällä: Arkea, juhlaa ja unelmia

http://arjenaarteita.blogspot.com . Klikkaamalla tästä pääsee sinne! :)

Adventin aika alkaa

2010-11-27T02:53:00.005+02:00

Lauantai 27.11.2010

Ihana joulunodotuksen aika jälleen käsillä. Sunnuntaina saamme laulaa tuon vaikuttavan Hoosianna-hymnin taas täysin rinnoin.

Sunnuntaina sytytetään jo ensimmäinen adventtikynttilä. Jouluun ei ole enää kuin muutama viikko.

HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ KAIKILLE! Ja mukavaa laskiaissunnuntaita!

2010-02-14T12:43:00.003+02:00

14.2.2010 sunnuntai

Ojennan kaikille kimpun värikylläisiä oksia!

Näin talven ja pakkasten keskellä voi muistella, miten värikästä oli vielä ennen näitä Helsingin ennätyslumia: Kuva ajalta, jolloin lehdetkin olivat kuin kukkia eli viime syksyltä.

Tervetuloa kaikilla kielillä

2010-01-23T18:26:00.011+02:00

Lauantai 23.1.2010

Keskiviikkona ahkeroimme Tervetuloa-tekstien parissa. Koulun aulassa on ennestään hieno keramiikkainen seinäreliefi, joka on syntynyt oppilaiden aherruksesta jo kauan sitten. Keramiikkaisista osista on koottu upea puu, lintuja lentelemään ympärille, lehtiä ja kukkia. Osa on lasitettu ja väritkin poltettu.

Tämä oppilaiden tekemä taideteos on ollut
eteisaulan seinällä jo vuosia.

Näistä kirjaimista pitäisi syntyä
Tervetuloa- toivotuksia eri kielisinä versioina.

Uusi projekti oli täydentää eteistä Tervetuloa-toivotuksilla. Alunperin tarkoitus oli saada tekstit kaikilla niilä kielillä, joita oppilaat puhuvat äidinkielenään. (Osa oppilaista osaa kuitenkin vain suomea etnisestä taustastaan riippumatta.) Projekti on hieman kesken, mutta tarkoitus on täydentää Tervetuloa-tekstejä vähitellen, niin että kaikkien oppilaiden puhumat kielet olisivat mukana.

Nämä kirjaimet ovat viides- ja kuudesluokkalaisten aikaansaannoksia. Kirjaimet ovat poltettua savea ja ne on sitten maalattu ja lakattu.

Kirjainten taakse on laitettava vahvaa liimaa, jotta kirjaimet pysyvät paikoillaan siellä minne ne asetetaan.

Kiipeilyssä mukana olivat sekä opettajat että oppilaat ja vähitellen tekstit alkoivatkin asettua oikeille paikoilleen. Kirjain kerrallaan.

Tarkkaa työtä sikäli, että kirjainten paikkaa ei teollisuusliiman takia oikein enää voinut muuttaa sen jälkeen, kun ne oli seinälle laitettu. Tässä vaiheessa jotain kirjoitusvirheitäkin huomattiin ja kirjaimiakin puuttui. Mutta niistäkin ongelmista selvittiin.

Kokonaisuus näytti hyvältä. Projekti tosin jäi vielä loppusilausta vaille. Se tehdään, kun aika antaa myöten.

Helsinki talven navassa ja valkoisen pitsin viikko jatkuu

2010-01-13T11:58:00.013+02:00

Keskiviikko 13. tammikuuta 2010 Knuutin päivä Tässä pieni katsaus Suomen pakanallisiin tapoihin ja yleensä 13.1. -päivään:
"13. tammikuuta on Nuutinpäivä. Joulurauha päättyy ja alkaa yleinen mekastus ja kaikenlainen mellastaminen!" (Kansanperinnenurkassa Juurakon Hulda Marttaliiton sivulla)

Joskus on hyvä, että jotkut kummalliset perinteet ovat väistyneet. Nuutin päivä "Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Knuutti poijes viepi. Joulukin loppui nyt sitten ihan virallisesti. Toisaalta Nuutinpäivä oli ennen vuotta 1708 pohjoismaisissa almanakoissa heti loppiaisen jälkeen 7. tammikuuta. Eli tämä "pidennys" ei ole alkuperäinen, vaan johtuu kai jostain joulunajan kirkollisista tavoista. Alkuaan Nuutin päivää tosiaan vietettiin 7. tammikuuta Tanskan kuningas Knuut Pyhän surma- ja muistopäivänä. Tänään viimeistään pitäisi pakata joulukoristeet pois ja kantaa kuusi pihalle, jos sellainen on huushollissa ollut. Viimeiset lanttulaatikot lämmitetään ja juodaan lämpöiset glögit jälkiruuaksi. Illan kohokohtana olisivat sitten pienet nuuttipukit, jotka vienosti laulamalla saisivat pussinsa pohjalle palkkioksi jotain makeaa.

Knuuttipukin kuva Joulusta jouluun -blogissa.

Ennen muinoin nuuttipukkeina olivat nuoret miehet isossa porukassa. Taloissa kerjättiin maistiaisia joulukauden tarjoiluista ja erityisesti alkoholipitoisesta juomapuolesta. Oluttynnyreiden loput olivat erittäin haluttuja: "Knuutinpäivänä kulki knuutipukkeja. Pukilla oli seiväs takana ja seipään nokassa märkä vihta. Se tulla möyrysi sisälle ja pyysi viinaryyppyä; jos ei saanut, niin se veteli ympäri korvia sillä märällä vihdalla." (Kankaanpää) "Hiivanuutti nuikuttaa, vesileili seljässä, suuri kakku kainalossa." (Kalanti) "Seuraavana päivänä kyselivät ihmiset toisiltaan: – Kävikö pukki teillä, kävikö? Sitä taloa. torppaa tai mökkiä, jossa pukki ei ollut käynyt, pidettiin hyvin ala-arvoisena." (Tyrvää) Edellä mainitut Juurakon Huldan juttuja Marttaliiton sivulta.

Talon antimista kiitettiin kauniisti laululla tai lorulla. Jos mitään ei herunut, laulettiin pilkkalaulu ja uhattiin jäädä pois talon elotalkoista. Maailmansotien välissä suomalainen nuuttiperinne oli hävitä kokonaan, mutta toisen maailmansodan jälkeen perinne alkoi jälleen elpyä, kun etenkin läntisessä Suomessa lapset ja kouluikäiset ottivat tavan omakseen. Vuosien vaarella isien vanhat karvalakit ja äitien hameet ovat saaneet tehdä tilaa myös varsinaisille karnevaaliasuille ja erilaisille fantasiahahmoille. Nuutittamisen perusajatus oli pääasia, kuinka paljon ehtii illan aikana laulamalla "tienaamaan". (Lähde ja lainaukset: Uusi Ajantieto 1989)

"Uskontotieteen teoriaan mukaan uskonnollinen rituaali karnevalisoituu ja pinnallistuu sitä mukaa kuin sen alkuperäinen uskonnollinen merkitys aikojen saatossa unohtuu. Jossain vaiheessa sykli taas alkaa alusta, kun joku taas oivaltaa sen kosmologisen totuuden, mitä rituaali alkuperäisessä muodossaan edusti. Nuuttipukitkin lienevät alun perin liittyneet juuri hedelmällisyyteen ja kevään tuloa juhlistaneisiin kosmologisiin riitteihin." (Taivaankannen takojat)

Nyt on siis Knuutin nuppi eli talvennapa ja kylmää aikaa. Jotenkin sen tuntee nahoissaan.
Tammi tarkoittaa murteesta riippuen sydäntä, keskikohtaa tai ydintä, myös napaa tai akselia. Tammikuu on näin ollen talven keskikohta. Nyt tammikuun keskivaiheilla on sydäntalvi, talven napa. Ja sen kyllä huomaa tänä vuonna. Aikoinaan vuosi jaettiin kahteen puolikkaaseen, talveen ja kesään. Vuoden aloitti talvipuolisko, joka alkoi marraskuun alussa kekriä seuranneen römppäviikon jälkeen. Kesäkausi alkoi jo huhtikuussa. Talvennapaa edeltää talvipäivänseisaus ja vuoden lyhin päivä, 21. joulukuuta. Aurinko 'syntyi uudelleen' talvipäivänseisauksen jälkeen ja talvennavan aikoihin palaavan keväisen 'Päivättären' merkit alkoivat näkyä luonnossa.

Muinaisessa maatalousyhteiskunnassa ei ollut tarpeen ajoittaa vuodenaikojen keskikohtia auringon liikkeiden vaan lämpövaihteluiden mukaan. Viljelijälle auringon lakipisteet eivät merkinneet juuri mitään, mutta helle sekä vilu tuntuivat luissa ja ytimissä. Meteorologinen tosiasia on, että sää lämpenee yleensä noin kolmen viikon ajan vanhan keskikesän (13.7.) jälkeen ja viilenee kolmen viikon ajan talvipäivänseisauksen (21.12.) jälkeen. Näiden päivien aikoihin sijoittuvat vuoden lämpö- ja kylmyyshuiput.

Talvennapa on tilastollisesti vuoden kylmintä aikaa.

Linnunrata "Vanha kansa tiesi sanoa, että talvennavan aikaan ”talven selkä katkeaa”. Vanhoissa riimukalentereissa talvenselän taittumisen merkki oli tammikuun 14. päivän kohdalla. Vanhan kansan käsityksissä talvenselkä on tarkoittanut myös Linnunrataa. Linnunradan ajateltiin esittävän talven kulkua. Linnunradan alkupää on idässä, mistä aurinko nousee ja alkupää vastaa alkutalvea. Korkein kohta merkitsee keskitalvea, länteen kaartuva pää kevättalvea. Karjalassa talvenselän taitetta nimitettiin harjaksi, siis korkeimmaksi kohdaksi

Linnunradasta tarkkailtiin ilmoja. Se kylmeni alkupäästä korkeimpaan kohtaan asti, josta

talvennavan jälkeen alkoi taas lauhtua. Sään tarkkailu aloitettiin Kalevankynnyksenkohdasta Linnunradan alkupäästä, joka vastasi nykyistä Martin päivää 10.11. Linnunrataan liittyy paljon maailmanpuusymboliikkaa, joten eräät tutkijat ovat esittäneet, että Ison tammen myyttinen kaataminen kuvastaisi talvennapaa. Kaataminen symboloisi vuodenkiertoa, jossa pimeyden selkäranka katkeaa talvipäivänseisauksen ja talvennavan välisenä aikana ja valo pääsee hiljalleen palaamaan maailmaan." (Hiitola)

Karhunpäivä

En tosiaankaan ennen tiennyt, että karhu synnyttää kesken talviuniensa. Vaan niin se vaan on, kuulemma:
"Karhu oli muinaissuomalaisille tärkeä jumalallinen hahmo, joka liittyi sekä keskitalveen että keskikesään. Suomessa on vanhastaan vietetty 13. heinäkuuta keskikesää ja karhunpäivää. Siinä missä keskikesäinen karhunpäivä on karhun myyttinen syntymäpäivä, niin talvennapana talviunta nukkuvan karhun ”kääntävän kylkeä”. Samalla se jakaa talvikauden kahtia. On mahdollista, että entisaikojen karhunkaato peijaisineen ja ohdonhäineen on keskittynyt sydäntalven päivään - lauletaanhan karhun riittirunoissa talvipesästä surmatun karhun hengelle. Ohdolla tuntuu siis olleen kaksi vuotuista juhlapyhää: heinäkuun (tai virolaisittain ”Karhun kuun”) karhunpäivänä juhlittiin Ohdon syntymää ja sydäntalvella kuolemaa - tai pikemminkin Ohdon ja ihmisten heimon pyhää sovintoa."

"Karhu synnyttää keskellä talvea, yleensä tammikuun pakkasilla. Koska hedelmöittynyt ja jonkin kerran jakautunut munasolu kiinnittyy kohdun seinämään vasta loppusyksyllä, tulee kantoajaksi vain muutama kuukausi. Näin pennut ovat varsin pieniä - vaaksan mittaisia ja korkeintaan puolen kilon painoisia. Hennon karvanukan peittämät pennut ovat sekä sokeita että kuuroja. Ne tarkenevat pesän tasaisissa lämpöoloissa ja osaavat vaistonvaraisesti hakeutua emon nisille imemään. Ne kehittyvät nopeasti rasvaisen maidon voimalla ja avaavat silmänsä jo parin viikon ikäisinä. Toukokuun alkuun mennessä, jolloin synnyttäneet naaraat jättävät karhuista viimeisinä pesänsä, pennut ovat ehtineet kymmenkertaistaa painonsa. " (Lapin maakuntamuseo)

"Talvisydän on lisäksi ikivanha skandinaavinen käräjäpäivä. Muun muassa Upsalan muinaiset Disæþing-käräjät pidettiin sydäntalven kohdille sattuneen täydenkuun aikaan."
Ylläolevan tekstin suorat ja vähemmän suorat lainaukset ja tiedot ovat pääasiassa seuraavista blogeista ym. : Joulusta jouluun, Hiitola, On se ilmoja pidellyt, 原文

Helsinki pitseissä

2010-01-10T21:57:00.011+02:00

Sunnuntai 10.1.10

Tänään Helsinki puettiin valkoisiin pitseihin. Lumisokerikuorrutuksella. Pakkasta –16 celsiusta.

Yllätys postitse

2010-01-09T01:54:00.005+02:00

Torstai 8. tammikuuta 2010

Posti toi minulle toissa päivänä paksun kirjekuoren, joka sisälsi mukavan yllätyksen: Pertti Niemisen runokirjan nimeltä Maailma pitäisi aloittaa alusta. Isoisä Nieminen siinä pukee runoiksi lastenlastensa tokaisuja. Lyhyitä runoja, mutta kiinalais- tai japanilaislaistyylisiä kuitenkin vain pituudeltaan. Kirja oli nätissä pakkauksessa joulupaketin tapaan. Kiitos T. !

Hotkaisin lapsiin liittyvät runot samantien. Monet runoista oli hauskoja, koska lasten pikkuvanhat ja totiset lausahdukset yms. jutut ovat useimmiten aikuisen korvaan aika huvittavia, niin näistäkin osa. Nieminen oli vain pukenut ne rauhallisiksi runohetkiksi. Lapsenlapsenlapsikin oli teksteissä mukana: "Meillä alkaa olla neljä polvea kirjanoppineita."

Kirjassa oli myös englantilaisen runoilijan ja taidekriitikon T. E. Hulmen (1883 – 1917) runojen suomennoksia selityksineen. Tässä yksi viehättävä runo häneltä:

"Joskus ennen minut saattoi hurmioon

viulujen houkutus,

kultakorkojen välke kovalla kiveyksellä.

Nyt ymmärrän,

että runon sisin olemus on lämpö."

Kirpputoriostoksia

2010-01-07T16:46:00.017+02:00

Torstai 7.1.2010

Alennusmyyntien aikaan voi myös käydä kirppareilla. Yhdellä kirpputorilla oli sielläkin - 50 % -ALE. Tosin meidän huusholli on itsessäänkin kuin kirpputori. Äidin ja tytön tavaroita on kaikkialla laatikkokaupalla edelleenkin. Katsotaan, miten selviän vielä siitä kaikesta.

Toisaalta kirppiksellä käynti on suhteellisen halpaa köyhän huvia. Ainahan ei ole pakko ostaa kaikkea, mitä mieli tekisi. Samahan se on hienompienkin kauppojen kanssa, ikkunaostokset ovat ilmaista hupia.

No, joka tapauksessa kävinpä tässä päivänä muutamana kolmella kirppiksellä samantien. Ensimmäisestä ostin kolme kirjaa eurolla.

Nämä kolme kirjaa ostin eurolla. Fabergén historia on mielenkiintoista. Kirja nimeltä Carl Fabergé ja hänen aikalaisensa" on Taideteollisuusmuseon julkaisu, joka painettiin kolmikielisenä (suomi, ruotsi, englanti) 1980 pidetyn näyttelyn yhteydessä. Tämä värikuvin varustettu näyttelyjulkaisu, sivuja peräti 98, antaa aika hyvän kuvan tästä firmasta ja toiminnssa mukana olleista suomalaisista taiteilijoista.

Dantesta Dickensiin oli kyllä oikea löytö! Lähes 700-sivua "Maailmankirjallisuuden suurimpien mestarien elämänkertoja, 436 kuvaa", kirjoittanut Vappu Roos. Kirja on vuodelta 1946 ja sisältä hyväkuntoinen eikä päällyksessäkään ole mitään pahempaa kulumaa. Kannet tehtiin silloinkin sangen vahvoiksi.

Kolmas kirjoista tarttui mukaan aivan erityisestä syystä: Kansi on itsensä Maija Karman tekemä ja vuosi 1956. Netta Muskettia en ole pahemmin koskaan lukenut. Katsotaan nyt tuleeko tämä luetuksi.

Kannen kuva on kuitenkin mielenkiintoinen. Selvästi Maija Karman tyylinen, mutta olen niin tottunut siihen, että Karma kuvitti lastenkirjoja, joten tämä kansi kiinnosti sen verran että siitä jonkun kymmensenttisen raaskin maksaa. Typografia on kyllä kaikenkaikkiaan aika keskinkertainen, mutta ei kuitenkaan huono. Nuoren tytön asento on kiva ja elävä, mutta takana jököttävä miehen profiilissa oleva pää on jotenkin kankea. Maalattu ilmeisesti vesiväreillä, kuten useimmat Maija Karman työt. Kai se mies tuohon kanteen tarvittiin, vaikka se pilaa koko kannen, koska se ei tosiaan ole niin taitavasti tehty kuin tuo nuori nainen. Kirjan sisältöä en tiedä, enkä ole jaksanut kahlata läpi takakannen täyttävää pientä pränttiäkään, mistä ehkä selviäisi jotain tuon jäykkäniskaisen miehen osuudesta kirjassa.

Toiselta kirppikseltä ostin taas kirjoja ja Karvinen 2 dvd:n. Siellä oli alennusmyynti tammikuun tyyliin ja melkein kaikista tavaroista sai 50 %:n alennuksen.

Nämä Päätalo-kirjat olivat alunperin euron kappale, nyt sain Mustanlumen talvi 1:n ja 2:n 50 senttiä kipale. Ja kansipaperitkin, Tapani Aartomaan käsialaa, ovat hyvässä kunnossa. Kotiin tultuani luinkin kohta muutaman sivun ensimmäisen osan alusta. Ei niinkään huonoa tekstiä, mutta hidaslukuista. Kieli on värikästä ja vilisee murrerepliikkejä, joita saa hiukan miettiä, koska tuo murrealue ei ole minulle kovin tuttu. Esimerkiksi: "Elähän tenistele..." tai "Taisi piru torrautua eikä ruppea millekkää kortteerin vaihetuksen kanssa" jne. Onneksi asiayhteydestä yleensä selviää, mistä on kysymys. Perusteksti kuitenkin on selkeää vaikkakin värikästä kirjakieltä.

Varmasti Päätalon kirjat, jos ovat samantapaisia ne muutkin, ovat aika hyvää dokumentaatiota suomalaisuudesta. Jatkan kirjojen lukemista pikkuhiljaa. Olen niitä lukijoita, joilla voi samaan aikaan olla meneillään kymmenenkin kirjaa. Onhan tietysti sellaisiakin kirjoja, jotka on pakko lukea samantien loppuun.

Urho Kekkosen kirjoja en myöskään ole pahemmin lukenut, joten tämä oli melkein pakko ottaa mukaan, kun sen hinta oli 20 senttiä miinus 50 %! Sisältöön en ole vielä tutustunut. Ilmeisesti osia on lisää, koska tämän kirjan nimi on Vuosisatani – 1. Kansipaperin sisäliepeessä kerrotaankin, että osia tulee olemaan kaikkiaan kolme. Hannu Tainan suunnitelema kansi on säästynyt siistinä ja ehjänä ja on mielenkiintoisesti kuvannee Kekkosen eräretkeilyä ja urheilullista nuoruutta.

Arja Tiaisen "Tää tojota ei lähe liikkeelle" – Ajopäiväkirja, runokirja vuodelta 2006 maksoi sekin peräti 25 senttiä (normaalihinta olisi ollut suorastaan 50 senttiä! ilman alennusta). Siinä on tosi mainio tilitys ajokortin hankkimisesta, autoilusta, autosta... Suorastaan hauska ja kansikin on hauska: Miina Äkkijyrkän oikea peltilehmä.

Sitten kaksi dvd:tä, toinen 50 %:n alennuksella:

Ihana huhtikuu maksoi 3 euroa kirppiksellä, jossa ei ollut erityisiä alennushintoja. Mutta jos dvd on kunnossa, se maksoi suunnilleen saman kuin jos olisin vuokrannut videon vuorokaudeksi. Nyt voin katsoa sen koska kerkiän ja vaikka kuinka monta kertaa ja antaa sitten vaikka eteenpäin lahjaksi jollekulle. Karvinen 2 sensijaan oli 50 %:n alennusmyyntikirppiksellä ja ostin sen 1,25 eurolla. Jassu sitä olisi varmasti katsonut innoissaan ja voi olla että hän sen sairaalassa katsoikin. Tytön tavaroissa on jossain se aikaisempi Karvinen-filmi.

Alennusmyyntikirppiksellä oli vielä laatikko kirjoja ym., josta sai ottaa ilmaiseksi mukaan, mitä halusi. Sieltä nappasin mukaan kansipaperittoman, mutta siistin kirjan, Aura Koiviston "Villiviinirunoilija".

Ja lopuksi lasiesineitä, kallein ostokseni. Olen vuosia kerännyt vihreää ja punaista lasia:

Nämä lasiset tuikkulyhdyt olivat 2 euroa kappale.

Uusi vuosi – uudet kujeet

2010-01-03T09:25:00.004+02:00

Vuoden 2010 ensimmäinen sunnuntai 3.1.2010

Koko uusi vuosi on edessämme. Laatikkomme on vielä täynnä " luvallisia omppuja" nautittavaksemme. Lähtekäämme uteliain mielin tutkimaan alkavaa vuotta! Mitähän mukavaa se tuo meille tullessaan? Vuoden ensimmäinen viikko on alkamassa. Toivottavasti jaksamme kaikki olla "ahneita elämälle" alkavanakin vuonna!

Pakkanen paukkuu nurkissa, viime yönä oli reippaasti yli 20 miinusastetta. Aurinko paistaa. Päivä pitenee kukonaskelin. Monilla on vielä lomaa loppiaiseen. Olen menossa uimahalliin sunnuntaiuinnille. Mukavaa päivää kaikille!

Hyvää uutta vuotta!

2010-01-02T10:58:00.019+02:00

Lauantai 2.1.2010

Terveiset lumisesta Helsingistä! Vuosi vaihtui. Nyt aurinko paistaa ja pakkanen paukkuu.

Lunta on tullut lähes joka päivä lisää viime viikkoina.

Liekö ollut uuden lainsäädännön vai kovien pakkasten ansiota, että ilotulitusmeteli näillä meidän nurkilla väheni varmaan peräti 80-90%!!! Uskomatonta. Kun muistelee tilannetta viime vuonna, niin koirakin oli suht rauhallinen verrattuna viime vuoteen, jolloin pauke alkoi jo välipäivinä ja jatkui vielä ainakin pari päivää uuden vuoden jälkeen. Oli se kyllä hirveää, kun koko ajan sai pelätä, milloin jokin ilotulite räiskähtää ikkunasta läpi.

Tällaista jälkeä tuli viime vuonna: Kurkkaa vanhoja blogikuviani.

Nämä kuvat on tältä uudelta vuodelta:

Eivät mitenkään vedä vertoja viime vuodelle, jolloin pauke jatkui yötä päivää melkein loppiaiseen ja varaslähtö otettiin muistaakseni jo tapanina. Nyt pauketta oli vaivaiset pari paukkua etukäteen ja hiukan uudenvuoden aattona ja muutaman kerran vielä kiellon päälle.

Vuosi loppui kuitenkin suomalaisen yhteiskunnan alueella huonosti: Vuoden viimeisenä päivänä maahanmuuttaja tappoi viisi hyvää veronmaksajaa ja itsensä. Ehkä hänkin maksoi veroja. Menetettiin siinä ainakin 100:n jollei useammankin työvuoden verot ja markkinatalouden pyöritys näiden ihmisten kohdalla. Tuli miehen tempaus yhteiskunnalle kalliiksi.

Itseasiassa en tosissaan ajattele asiaa rahan kannalta. Kunhan vain totesin. Surullista oli nähdä lööppejä asiasta eri puolilla kaupunkia. Ei kovin nostanut juhlamieltä. Kai oman elämäni viimevuosien tapahtumien takia jo pelkän lääkintämiesten valkoisen takin näkeminen iltalehden kansikuvassa saa kyyneleet nousemaan silmiin.

Vielä kaikenkukkuraksi otin tänään väärät avaimet koiran kanssa ulos lähtiessäni. Ovenavauksesta sain sitten maksaa 50 euroa.

Toivottavasti alkava vuosi kuitenkin tuo meille kaikille hyviä asioita ja tapahtumia. Hyvää uutta vuotta kaikille, kaikesta huolimatta!

Kalle Päätaloa välipalana

2009-12-29T21:35:00.005+02:00

Tiistai 29.12.2009

Sainpa vihdoin katsotuksi Päätalo-elokuvan. Sopiva välipala näin pyhien välissä. Vuokrasin vuorokaudeksi lähikaupasta 2,80 eurolla. Ehkä DVD-divarista olisin saanut vitosella omaksi. Helpointa oli nyt ottaa mukaan maitokaupasta.

Reilu vuosi sitten kirjoittelin jo tästä elokuvasta : Kalle Päätalo, 17 000 sivua. Näin kauan meni, ennen kuin todella näin tuon filmin. Kyllä se kovasti herätti tunteita, oli suorastaan liikuttava. Jopa sai aikaan sen, että todella ajattelin vihdoin lukea Päätalon kirjoja. Tosin vain siksi, että kiinostuin siitä, että hän oli ollut sodassa viisi vuotta kuten isänikin. Olisikohan Iijoki-sarjan jossain 26. osasta jotain noista sotavuosistakin?

Isäni syntyi muutamaa kuukautta myöhemmin kuin Päätalo. Päätalo syntyi 11. marraskuuta 1919, isäni 19. maaliskuuta 1920. Molemmat ovat olleet sodassa. Isäni viisi vuotta ja sitä ennen hän ehti vielä olla armeijassa vuoden, jonne hän oli mennyt jo 18-vuotiaana, vaikka silloin ei vielä olisi tarvinnutkaan, ja oli siis 19-vuotias sodan alkaessa. Päätalo-elokuva ei kerro mitään kirjailijan sotavuosista. Asia tosin mainitaan pankinjohtajan suulla eräässä Päätalon elämän kriisivaiheessa ja kotelon kannessa kerrotaan, että Päätalokin oli sodassa viisi vuotta.

Suunnilleen isäni ikäinen mies Päätalo kuitenkin oli. Isäni kuoli jo 1965, enkä oppinut häntä koskaan tuntemaan. Isäni opiskeli kone- ja vesijohtoinsinööriksi, mutta olisi halunnut opiskella vielä arkkitehdiksi, vaan sodan jälkeen oli niin tiukkaa, että tuo opiskelujen jatkaminen jäi vain haaveeksi. Isäni ei ottanut koskaan vastaan rintamamiestonttia, jonka hän olisi ollut etuoikeutettu Mäntsälästä saamaan.
Kalle Päätalo – Ellet yritä, et mitään saavuta.

Rauhaisaa joulua kaikille blogiystävilleni!

2009-12-24T01:31:00.011+02:00

Torstai jouluaatto 2009

Monia virtuaalisia joulukortteja olen saanut tänä jouluna ja jälleen monta oikeaa kartokista joulukorttia myös! Kiitos niistä kaikille lähettäjille! Tässä ystävieni virtuaalisia kortteja, kartonkikortteja en ole kerinnyt saattamaan digitaaliseen muotoon. Lumme on Juhani-setäni omasta lammesta:

Haluan ilahduttaa kaikkia blogiystäviäni myös näillä korteilla, koska olette niin eri puolilla maailmaa, niin ette voi tulla näitä korttejani tänne kotiini katsomaan.

Ja tässä kaksi ihanaa jouluun kuuluvaa musiikkikappaletta.

Näiden lasten laulun myötä toivotan Taivaan Isän siunaamaa jouluaikaa teille kaikille!

Entä jos jouluna ei ole lunta?

2009-12-22T04:50:00.007+02:00

Tiistai 22.12.2009

Luonto koristelee kuuset jouluksi. Paikoin ihmiset ovat ripustelleet puihin valoja ja kaikenlaista muutakin, mutta kyllä lumikin kuusen oksilla näyttää sangen hyvältä. Tällaisia hienoja joulupuita on tässä meidän lähiympäristössämme.

Kummatkohan ovat vinossa talot vai kuuset? Vai onko kysymyksessä perspektiiviin liittyvä asia tai obtinen harha?

Vähän auringonsäteitä ja kaikki kimaltaa. Koko maanantainkin tuli pikku hiljaa lumihiutaleita lähes koko päivän. Ja lisää lunta on luvassa. Näyttää siltä, että jouluna todellakin on lunta. Keskiviikoksi säätiedotus on luvannut aikamoista myräkkää. Ihmisiä on varoitettu aatonaaton liikenteen haitoista. Säävihjeitä voi saada nuoren meteorologin sivulta.

Jos rakastat

2009-12-21T02:28:00.006+02:00

Maanantai 21.12.2009

Nyt kun pikkujoulut alkavat olla takanapäin ja oikeaan jouluun on vain muutama yö, on mukava muistella tämän vuoden sananmukaisesti makeinta pikkujoulua. Meille tarjottiin työantajan toimesta makeimmista makeinta glögiä (alkoholitonta), joulutorttuja, pikkuleipiä, karkkeja ja suklaata. Todellakin makeaa mahan täydeltä! Lisää sai ottaa kaikkea niin paljon kuin halusi.
Tarjoilun jälkeen saimme katsella ennakkonäytöksenä tammikuussa ensi-iltansa saavan elokuvan Jos rakastat.

Mitä sitten sanoisin itse filmistä? Ihan hyvä pikkujouluelokuva? Kevyt? Liian kevyt? Kuitenkin aiheena nuoren rakkauden ohella on hyvin vakava aihe. Ehkä se toimii myös varoittavana esimerkkinä? Musiikki oli ihan OK. Useita tunnettuja kevyen musiikin esittäjiä.

Kuitenkin tanssiesitys vakavan liikenneonnettomuuden yhteydessa jäi jotenkin hiertämään. Voiko tosiaan noin vakavasta asiasta tehdä noin kevyen tyylisen elokuvan? Vastaus on tietysti, että voi, koska se on jo tehty. Taitavat näyttelijät, taitavaa kuvausta. Mutta... Ehkä en osaa sanoa, mitä ajattelen. Ehkä on parempi, että jokainen muodostaa itse mielipiteensä sitten kun on nähnyt elokuvan...

Elokuvan esittelysivut ja katkelmia elokuvasta voi katsella näistä linkeistä: Jos rakastat tai Elokuvan viralliset kotisivut tai Työryhmän blogit

Elokuvan ohjaus on Neil Hardwickin:


	JOS RAKASTAT

	Genre
	romantiikka / musikaali

	Vuosi
	2009

	Ohjaaja
	Neil Hardwick

	Pääosissa
	Elli Vallinoja, Chike Ohanwe, Taneli Mäkelä, Satu Silvo, Minttu Mustakallio, Meri Nenonen, Jenni Hakala.

	Käsikirjoitus
	Katja Kallio

	Tuotantoyhtiö
	Jarkko Hentula / Juonifilmi Oy

	Pituus (min)
	124

	Ikäraja
	K-7

Lisää lunta

2009-12-20T22:05:00.011+02:00

Sunnuntai 20.12.2009

Tänään iltapäivällä alkoi pyryttää ja lopulta pakkaslunta on tullut iltamyöhäiseen asti. Puhin kanssa uhmattiin useamman kerran tuulta ja pyryttävää pakkaslunta. Puh näytti välillä suorastaan lumiukolta. Kuva ei näytä koko tilannetta. Sitä paitsi Puh ei pidä poseeraamisesta ja katsoo siksi aina kuvattaessa toisaalle. Jotta koiran naaman saisi kuvaan mukaan, pitää aina keksiä kaikkea jekkua, että koiran saa katsomaan kohti.

Pakkasesta ja lumisateesta johtuen en jaksanut Puhia kovasti suostutella, joten tässä katsellaan tyylikkäästi muualle.

Näkymä tänään iltapäivällä lumisateessa

Talvinen maisema on kaunis, mutta kauan sitä ei ulkona tarkene ihailla, vaikka pakkanen onkin hieman lauhtunut. Viime viikolla mittari kävi Helsingissäkin noin -20 Celsiuksessa.

Näkymä eilen iltapäivällä

Hyvä on hiihtäjän hiihdellä

2009-12-17T23:35:00.003+02:00

Torstai 17.12.2009

Hyvä on hiihtäjän hiihdellä,
kun hanki on hohtava alla,
kun taivas kirkasna kaareutuu -
mut hauskempi hiihtää, kun ruskavi puu
tuul ulvovi, polku on ummessa
ja tuisku on taivahalla.

Hyvä on hiihtäjän hiihdellä,
kun ystävä häll on myötä,
kun latu on aukaistu edessään -
mut parempi hiihdellä yksinään,
tiens itse aukaista itselleen
ja yksin uhmata yötä.

Hyvä on hiihtäjän hiihdellä,
kun tietty on matkan määrä,
kun liesi viittovi lämpöinen, -
mut sorjempi, uljaampi hiihtää sen,
joka outoja onnen vaiheita käy
eikä tiedä, miss oikea, väärä.

Ja hyvä on hiihtäjän hiihdellä,
kun riemu on rinnassansa,
kun toivo säihkyvi soihtuna yöss -
mut käypä se laatuun hiihtäjän myös
hiki otsalla, suurissa suruissa
ja kuolema kupeellansa.

Eino Leinon runokokokelmasta Hiihtäjän virsiä vuodelta 1900.

Tänään näin pitkästä aikaa hiihtäjän ja vielä aika Helsingin keskustassa. Kuva on ohi viilettävästä hiihtäjästä nopeasti kännykällä napattu, joten se ei suinkaan ole paras mahdollinen. Oli vain niin hauska nähdä hiihtelijä Helsingissä, että halusi hänestä edes jonkinlaisen kuvan.

Omat hiihtomuistoni vievät jonnekin 90-luvulle, kun opettajien retkellä olimme Levillä yhden viikonlopun. Oli jo maaliskuun loppupuoli vai olikohan silloin jo huhtikuu, en nyt muista varmasti, enkä välitä mistään tarkistaakaan. Lumi oli jo aika rosoista ja sulamassa. Hiihtelin puusuksillani, joten tavallinen latu oli minulle liian kapea. En välittänyt hankkia yhtä retkeä varten uusia suksia, kun vanhoilla suksillani oli ihan hyvä hiihdellä, kun teki latunsa itse. Sen jälkeen ei ole hiihtämässä tullut käytyäkään. Täällä Helsingissä on harvoin hiihtosäitä. Ja kun päivät menevät töissä, ei viikonloppuna jaksa lähteä minnekään kauemmas hiihtelemään. Harrastuksia riittää muutenkin. Minulle uimassa käyminen vuoden ympäri on parasta huvia. Ei sen puoleen, pidin kyllä aika lailla hiihtämisestä, silloin kun sitä tuli harrastettua. Nyt saisi kyllä taas melkein opetella koko homman uudestaan, kun en ole todellakaan aikoihin ollut ladulla. Murtsikkaa voisi kyllä tässä meidänkin lähiympäristössä harjoittaa ja tuolla Kumpulan suunnalla on peltoaukeama, jossa voisi vetää ympyrää tasamaan tahtiin. Aikuisena vaan moinen ei oikein innosta, joskus penskana pellon ympäri hiihtäminen ei olisi tuntunut mitenkään turhauttavalta. Jäälle taas en välitä lähteä.

Joulua odotellessa

2009-12-16T01:13:00.008+02:00

Koulun Lucian päivä

Tiistai 15.12.2009

Eilen koulussa vietettiin Lucian päivää. Ylimmän luokan tytöt olivat Lucia-kulkueessa ja Lucia myös oli ysiluokkalainen. Lucia lauloi ja puhui ruotsiksi kaiken, minkä esitti eikä hänen esitystään suomennettu. Luciaan liittyvä historiikki kuitenkin puhuttiin sekä ruotsiksi että suomeksi. Tämä juhla on suhteellisen uusi kouluissa ja oikeastaan vain yksi tilaisuus lisää koulun yhteisiin juhliin. Kun koulussa on sekä ala- että yläluokat, on melko varmaa, että vain puolet ymmärsivät, mitä Lucia esitti. Kun historiikissä tultiin kohtaan, jossa kerrottiin Luciaa kuvattavan usein päästä revityt silmät käsissään, aikamoinen kohahdus kävi juhlasalissa, jossa koko koulu oli koolla. Onneksi uudet kauniit silmät kuitenkin kasvoivat takaisin revittyjen tilalle.

Kuva maanantai-illalta

Luntakin on taas satanut. Kirpeitä pakkaspäiviä on ollut muutama. En ole tykännyt yhtään. En pidä lumesta enkä talvesta. Olen kai syntynyt väärälle leveysasteelle. Moni kuitenkin toivoo valkoista joulua, joten olkoon menneeksi minun puolestani. :-) Tänään oli jo leudompaa. Minua ei kyllä haittaisi, vaikka jouluna sataisi vettä. Tietysti luminen maisema sinänsä on kaunis.

Tämä kuva on otettu noin klo 14 aikaan tänään.

Tässä alempana on kuva hyvin pelästyneestä kisumirristä. Mikku mokoma pujahti taas rappuun ja tällä kertaa minua vähän harmitti, koska oli olevinaan kiire, enkä ollut sillä tuulella, että olisin vain hymyillyt kissan uteliaisuudelle. Mikulla on nimittäin silloin tällöin tapana pujahtaa rappuun tutkimusmatkalle, kun avaan oven ja tuon koiran sisälle.

Mikku-kissa rapussa

Olin lähdössä asioille ja sanoin Mikulle ainakain pari kertaa, että menes nyt vain takaisin sisälle. Kissa vain kurkki portailla, jotein napsautin oven kiinni. Siitäkös Mikku säikähti: Ovi on kiinni eikä pääse takaisin sisälle turvaan. Rappu kun nyt kuitenkin on outo ja pelottava paikka kaikkine äänineen ja hissin kolinoineen. Avasin oven ja niin kissa pinkaisi kiireesti takaisin eteiseen ja minä pääsin lähtemään. Sellaista se on kun maailma on niin lavea.

Pikkujoulujakin on taas vietetty ja glögejä maisteltu. Onneksi kaikissa muissa pikkujouluissa on ollut tarjolla alkoholiton vaihtoehto, paitsi yhdessä jossa oli vain kivennäisvettä meille alkomahoolittomia maisteleville. Suomessa alkoholiton glögi onkin yleistynyt, mikä on ihan kiva kuuma juoma näin talvisaikaan ja käy hyvin lapsillekin. Joskus vain sokeria on kovin runsaasti, vähempikin riittäisi, kun sekaan yleensä lusikoidaan pähkinöiden ja mantelien lisäksi makeita rusinoita.

Tällaisen yllätyspaketin sain yhdeltä ystävältäni:

Jääkaappimagneetteja, vitsikirjanen, servettejä ja pikkuisia kynttilöitä.

Paketissa oli pienenpieniä kynttilöitä keramiikkaisissa sarvikuonoissa vai mikä tämä pikkuinen kaveri on? Kiitokset M.!

Hyvää joulunalusaikaa!

2009-12-08T00:54:00.006+02:00

Tiistai 8.12.09

Tällainen yllätys oli minua odottamassa, kun avasin tietokoneeni:

Kiitos Una!

Unan tunnustuksen mukana saapuneet säännöt:

Anna tämä tunnustus kaikille blogeille,
joille haluat toivottaa joulumieltä sekä hyvää joulua!

1. Tunnustuksen saaneet saavat laittaa kuvan blogeihinsa.
2. Linkitä blogiin jonka pitäjältä sait tunnustuksen.
3. Nimeä haluamasi blogit (määrä vapaa) joille haluat tunnustuksen antaa ja linkitä heidän bloginsa.
4. Jätä viesti heidän blogeihinsa, jotta he tietävät nimeämisestä

I want to give this little own made Christmas spirit- award already now wishing christmas spirit and happy christmas!

Give the award to 10 people whose blogs bring you happiness and inspiration and make you feel happy about blogland.
Let them know by posting a comment on their blog so they can pass it on.
Beware you may get the award several times.”

Tekisi kyllä mieli antaa tämä tunnustus ihan kaikille, jotka kurkkaavat tänne blogiini, mutta kun kerran pitää nimetä saajat, niin annan tämän nyt seuraaville:

Yaelian

äijä

Murphy

suloensio

Itkupilli

Natjale

Hane

Ritahelinä

Jehkotar

S.

Anita Konkka

Tinka

Maija

Karkki

Iines

Elegia

Pikakelauksella

2009-12-07T04:14:00.009+02:00

Maanantai 7.12.09

Vähiin menee, sanotaan, ennen kuin loppuu. Niin näyttää käyvän taas tällekin vuodelle 2009. Taas en ole jaksanut avautua tänne Blogilandian suuntaan. Wikipediaa sen sijaan on viime aikoina tullut seurailtua hieman enemmän.

Pikkujouluissa tulee kai tänä vuonna käytyä aikaisempaa useammin. Oman talon glögitykset olivat viime perjantaina. Tiistaina on glögi- ja elokuvailta työkavereiden kanssa, samoin 1o.12. graafikkoporukalla. Taitaa olla vielä edessä joku muukin pikkujoulu, kunhan katson kalenterista.

Torstaina ja lauantaina käväisin Naisten messuilla Wanhassa satamassa, en esillelaittajana, vaan tarkoitus oli tavata pari tuttavaa. Torstaina en siitä valtavasta pöytien runsaudesta löytänyt kumpaakaan. Itseasiassa toinen ystävistäni I. oli jo ehtinyt poistua kotiinsa päin, koska menin vasta klo 16 jälkeen häntä tavoittamaan. Hänellä on parin tunnin matka sinne, missä hän asustelee ja on siksi paikalla pöytänsä ääressä nimmareita kirjoittamassa vain klo 14–16. A:ta en kai tunnistanut (!!), hän kun oli käynyt ottamassa uuden kampauksen ja ostanut uudet silmälasit ja tullut aivan eri näköiseksi. Tämän huomion tein, kun lauantaina hän tunnisti minut ja niin tapasin sentään hänet. I. ei pitkän matkansa takia ollut lauantaina messuilla lainkaan.

Naisten messuilla oli niin valtavasti myyntipöytiä, että ne vastasivat Messukeskuksen isoja messuja. HUH! Oli siellä paljon katsottavaa ja tietysti ostettavaa. Varmaan useimmat saivat palata lähes täydellä kuormalla takaisin messujen päätyttyä, sillä kovin monella oli samanlaista käsityötavaraa notkuvat pöydät täynnä. Lapasia ja villasukkia, lapasia ja villasukkia oli varmaan sadassa pöydässä tarjolla. Ja erikoisuudet taas maksoivat aika lailla. Kuulin, että monet olivat tulleet messuille vain etsimään virikkeitä omiin käsitöihinsä. Omat ostokseni rajoittuivat kaalipiirakkaan ja kakkuun ja pikkuleipiin, joita oli edullisesti myytävänä. Kanelipiparilaatikko sisälsi niin hyviä pikkuleipiä, että ne menivät kotiin tullessa heti kuin kuumille kiville.

Oheiset kuvat ovat Naisten messujen tarjontaa.

Perjantaina vietimme koulussa itsenäisyyspäivää hieman ennakkoon. Koko koulu kokoontui yhdeksältä pihalle laulamaan Maamme-laulua, kun Suomen siniristilippu nostettiin salkoon. Pienimmätkin pojat seisoivat totisina lakitta päin laulun ajan. Pikkumiehet juhlapuvuissaan ja pienet tytöt juhlamekoissaan olivat hellyttävän näköisiä, kun menimme itsenäisyyspäivän lounaalle koulun ruokalaan, joka oli juhlakoristeltu. Koulun ylimmän luokan oppilaat harjoittelivat tarjoilijoina. Lohileikettä tartarkastikkeella ja jälkiruoaksi puolukka-punaherukkakiisseliä. Pöytiin tarjoilu sujui upeasti ja oppilaat saivat kokea sekä juhlaa että saada kokemusta tarjoilijantehtävistä. Tarjoilevilla tytöillä ja pojilla oli valkoiset paidat päällä ja osa näytti lähes aikuisilta.

Varsinainen itsenäisyyspäivä meni kotosalla, vaikka minua oli kyllä pyydetty yksiin itsenäisyyspäivänjuhliin. Ei tosin linnaan! Halusin kuitenkin olla sunnuntain rauhassa kotona.

Kiitos Jumalalle vapaasta Suomesta!

Pikkujouluaikaan

2009-11-29T01:29:00.009+02:00

Sunnuntai 29.11.09

Eräs vaikuttava muisto opiskeluajoilta on Hoosianna-hymnin laulaminen helsinkiläisessä koulussa, jossa auskultoin. Kuvaamataidonopettajana oli silloin Olli Vasa, keraamikko ja sisustusarkkitehti. Hän piti hienona asiana, että ensimmäisen adventin aikaan koulun juhlasalissa kaikki laulavat yhdessä Hoosianna-hymnin. Sen jälkeen en ole kuullut koulussa opettajien ja oppilaiden yhdessä laulamaa Hoosianna-hymniä. Nykyisin, kun maallistuminen on levinnyt kaikkialle, ei taideta enää aamunavauksissakaan soittaa levyltä tätä hymniä.

Jos kouluissa palattaisiin kristillisien arvojen esille pitämiseen eikä tanssittaisi jatkuvasti maahanmuuttajien pillin mukaan, väkivalta ja monet ikävät lieveilmiöt kouluissa ja ehkä muuallakin vähenisivät, sillä kouluhan luo perustaa moniin asioihin. Nyt ollaan saatu jo hävetä sveitsiläisten pedagogien edessä, kun Sveitsistä tullut valiokunta arvioi koulumme kuria ja oppilaiden käytöstapoja todella ala-arvoisiksi, vaikka kaikki lukutaitoarvot meillä ovatkin huippulukemissa.

Kaikkihan alkaa koulutapojen omaksumisesta jo ala-asteella. Rehtoreilla on siinä suuri vastuu erityisesti yläasteen puolella. Ala-asteen puolella luokanopettajat luovat perustaa. Kodin käytöskasvatuksella on tietysti myös merkityksensä, varsinkin kun sitä ei aina edes ole ja joissakin ala-asteen kouluissakaan ei ole hyvien käytöstapojen opetusta. Seikkailuagentit eli peruskoulunopettajat (ainakin Turun OKL:ssä ollut suuntaus), joita alettiin yliopistoissa kouluttaa 1990-luvulla, ovat tuoneet oppilaiden vapaan luokissa seilailun joihinkin kouluihin. Samaan aikaan alettiin valita testeillä opettajiksi opiskelemaan nimenomaan sellaisia, jotka eivät olleet "liian tunnollisia". Tämä saattoi kyllä johtua 90-luvun suurista itsemurhaluvuista ja masennuspoissaolojen runsaudesta opettajien keskuudessa. Asioilla on puolensa. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Pitäisi kuitenkin katsoa kokonaisuuksia, ei vain seurauksia. Syiden etsiminen voi olla vaikeaa, mutta en usko, että koulumaailman epäkohdat korjaantuvat sillä, että valitaan opettajiksikin niitä, joilla on valmiiksi hällä väliä asenne. Ehkä viimeiset kymmenen vuotta ovat jo tuoneet taas uudet tuulet.

Nyt olemme menossa kohti joulua, Vapahtajamme suurta syntymäjuhlaa, jota kuitenkaan kaikki eivät vietä Jeesuksen syntymäjuhlan ansaitsemalla tavalla, niin kuin eivät adventtiakaan. Pikkujouluja kun on niin monenlaisia.

Rauhaisaa ja hyvää adventtiaikaa kuitenkin kaikille!

Jos Tapiolan kuoron esitys ei näy yllä kokonaisena ruutuna klikkaa: Hoosianna, Tapiolan kuoro.

Syysväsymyksen torjunnasta

2009-11-25T20:51:00.007+02:00

Keskiviikko 25.11.09

Keväisin useimmat lehdet keksivät kaikenlaista keinoa kevätväsymyksen torjuntaan. Syksyllä ja näin vuoden viimeisinä viikkoina ei yleensä puhuta syysväsymyksestä, vaan kaamosmasennuksen torjunnasta. Oli miten tahansa, niin kyllä marraskuussa ollaan väsyneitä. Helposti tulee valvottua myöhäiseen ja sitten aamulla on kuitenkin jaksettava nousta aikaisin. Näin on ainakin minun kohdallani.

Tänään, kun tulin kotiin, oli heti miten koiralenkin jälkeen painuttava iltapäiväunille! Nukuin tosiaan töiden jälkeen pari kolme tuntia, mikä on sentään aika harvinaista meikäläiselle!! Tosin herätyskello soi meillä jo ennen kuutta aamulla. Myöhästyin saunastakin. Auttaiskohan vitamiinikuuri?

Oppilaat ovat ylivilkkaita tai nuutuneita. Opettajahuoneessa kulkee joku hengityssuojain naamallaan toivoen säästyvänsä flunssalta, influenssalta. Sairauslomalla olevalta opelta on mennyt ääni eikä hän pysty antamaan omien tuntiensa pitämisestä ohjeita puhelimessa. Porukka sinnittelee kahvin, teen ja sitrushedelmien voimalla. Koiran nuha ei ole kokonaan parantunut vielä kahden kuukauden antibioottikuurinkaan jälkeen.

Pikkujouluja tulossa. Mennäkö niihin vai eikö mennä? Päivät ovat lämpöisiä ja hämäriä. Tänäänkin +8 astetta. Joku totesi, että tällaisia päiviähän oli kesälläkin. Kohta saamme laulaa: "No onkos tullut kesä nyt talven keskelle...?" Tarkoitan siis joululaulujen aikaa. Koulun itsenäisyyspäivän juhliin harjoittelemme Maamme-laulua luokassa niin, että naapuriluokan ope koputtaa ovelle ja tulee nuhtelemaan oppilaita kovasta metelistä, vaikka oppilaat ovat laulaneet täysin rinnoin ja sydämensä halusta, mutta valitettavan epävireisesti.

Laulutunnit (siis harjoitukset) olisi pidettävä kaiketi pommarissa, jos sellainen koulussa edes olisi, jotta kukaan ei häiriintyisi. Tai sitten on vain kiellettävä osaa oppilaista laulamasta (ja pakkohan se on silloin tehdä, kun lapsukaisen suusta tulee enemmän mölinää kuin suloista lauleloa), siis niitä, joiden nuottikorva ei pysy mukana, jotka siis laulavat mieluusti täyttä kurkkua kuin Jukolan seitsemän jallia. Kuvittele, miltä kuulostaa kuudesluokkalaisten mölykuoro, kun porukassa on toistakymmentä poikaa ja vain muutama tyttö. Ja vain osa pojista OSAA laulaa.

Mistä sitten keinot väsymyksen voittamiseen? Pitäisikö hankkia se mahdottoman kallis kirkasvalolamppu? Tai tehdä retki viikonloppuretki johonkin lämpöiseen etelän maahan (eipä sitä kahdessa päivässä ehdi kuin kääntymässä käymään)? Päiväunia aurinkorannoista?

Kahdeksan tunnin yöunista ei kai kuitenkaan pitäisi tinkiä? Jos olisin karhu, talviunillahan tästä selvittäisiin.

Vielä kuvia messuilta ja jotain sikainfluenssastakin

2009-11-24T19:53:00.014+02:00

Tiistai 24.11.09

En malta olla laittamatta vielä muutamia kuvia Kauneus- ja terveysmessuilta, vaikka ne ovat laadultaan surkeita (en muistanut ottaa kameraa mukaan). Näissä kuvissa kilpaillaan puolialastomien ihmisten maalaamisesta. Ilmeisesti maalattavilla on asunaan vain pikkuhousut, muu on kaikki maalia ja esim. sammalta tms.:

Sitten on pakko(?) vähän murista. Sain sikainfluenssarokotteen kohta kolme viikkoa sitten ja minulla lienee immuniteettia kyseiseen sairauteen. Siitä en murise. Kaikki eivät kuitenkaan vielä ole saaneet ko. rokotusta, vasta noin miljoona suomalaista. Joissakin kouluissa aloitettiin oppilaiden rokotukset tämän viikon maanantaina (tai sitten se on ensi maanantai, en ole varma).

Mutta yksi aikuinen kollega on käynyt koulussa sairaana maanantaina, kesken jo aikaisemmin alkaneen sairastamisen, nimittäin eilen, pitänyt omassa luokassaan tunnit oppilaille ja sitten hän jäi sairaslomalle taas tiistaina, siis tänään. Hänellä on tuo sikainfluenssa, lääkäri on todennut asian ja hän sai loppuviikon sairauslomaa. Ainakin tänään hänellä oli vielä lämpöä. Nyt hän aikoo kesken sairauslomansa tulla hoitamaan jotain asioita koululle taas torstaina, siis ylihuomenna. Käsittääkseni tuo sikainfluenssa on tarttuvaa laatua niin kauan kuin on kuumetta. Ja sitä sairastava on myös vaarassa saada pahan jälkitaudin, jos ei lepää. Ja hän on riski myös muille ihmisille. Varsinkin lapsille. Ajatella, ettei aikuinen ihminen tajua pysyä poissa kouluyhteisöstä sairaana ja vielä sikainfluenssassa! Eihän kukaan ole niin korvaamaton, etteikö joku voisi sairauslomanaikana hoitaa hänen tehtäviään. Varmaan sanon huomenna tästä asiasta oman mielipiteeni opettajainhuoneessa. Jos ihminen ei itse ymmärrä olevansa tartunnan levittäjä, on varmaan jonkun sanottava se hänelle. Oliskohan reksistä tai kanslistista siihen?
Pakko päättää tämä juttu aasiparan kuvaan ELMA-messuilta.

Messuja ja marraskuuta

2009-11-23T22:02:00.015+02:00

Maanantai 23.11.09

Se hyvä puoli tästä pimeästä ajasta, marraskuusta on, että päivät tuntuvat lyhyiltä ja viikkokin vilahtaa ohi hujauksessa. Kohta on joulu ja sitten odotellaankin jo kevättä! Enää marraskuustakin on jäljellä enää vain rippeet.
Pari viikonloppua hujahti taas messuilla, oli Terveysmessut, oli ELMAa, Metsää, Kädentaitoa ja Tee Se Itse -messua jos mitä. Tänä viikonloppuna onneksi ei mitään.

Aikaa niissä kuluu ja katseltavaa riittää. Kädentaitomessut tuottivat lähes pettymyksen, mutta samalla olleet ELMA-messut olivat taas fantastisen kiinnostavat. Sain pitkästä aikaa nähdä kaikkia mahdollisia ja mahdottomia kotieläimiä ihan läheltä aina kanoista, kukoista ja possuista alkaen suomenhevoseen ja valtavaan sonniin. Näytteillä oli myös laamoja ja aaseja, söpöjä poneja ja muita pikku hevosia, lehmiä, lampaita, kilejä.

Sitten oli lemmikkejä, kaneja, kissoja, koiria ja turkiseläintenkin esittelyä. Mitä muuta vielä mahtoikaan olla. Kävijöitä oli sielläkin kuulemma yli 33 000.

Terveys-, Kauneus-, Muoti-, ja Hää- & Rakkausmessuilla kävimme M:n kanssa. Ei sielläkään mitään erityistä ollut. Jotenkin vaikutti jopa siltä, että nekin messut ovat aikaisempina vuosina olleet laajemmat. Niissä tehtiin kuitenkin kävijäennätys: yhteensä 39 000 messuvierasta.

Oheiset kuvat ELMA-messuilta.

Kirjoja yöpöydällä, tajunnan virtaa

2009-11-12T20:07:00.005+02:00

Torstai 12.11.09

Kirjapinot vain kasvavat. Marraskuu ryömii hitaasti ja hämäränä aamusta iltaan. Ikään kuin ei ehtisi mitään, tai jaksaisi. Hitaasti venyvää aikaa ja samalla niin nopeasti ohikiitävää. Aamulla herätessä on pimeää, nukkumaan käydessä on pimeää. Ja siinä välissä jotenkin niin ankean harmaata ja tasaista, että luulisi viikon kestävän ikuisuuden, mutta äkkiä huomaakin, että taas meni viikko eikä tullut tehtyä puoliakaan siitä, mitä olisi ehkä pitänyt.

Sellaista se on. Marraskuu. Rautatieaseman metrossa tapahtuu vedenpaisumus. Sataa lunta, sataa räntää. On kylmä, vaikka pakkastakaan ei ole paljon. Nukuttaa. Tekisi mieli nukkua pitempään, käydä levolle aikaisemmin. Mutta sitten valvotkin, yö humahtaa aamuksi. Taas on aika nousta, lähteä töihin, ehtiä bussiin, ratikkaan, metroon.

Kirjapinot ovat ainoat, jotka elävät. Ne kasvavat kirja kirjalta, kaikki kirjat, jotka haluat lukea pinoutuvat vuoriksi yöpöydälle, kirjahyllyyn, eteisen hattuhyllylle. Kaikkialle. Mutta et pääse alkusivuja pitemmälle. Haukotuttaa. Ei kiinnosta.

Koira haluaa ulos. Kiskot talvivaatteet niskaan. Kävelet, värjöttelet hämärässä illassa. Koiraa kiinnostavat kaikki hajut, karvaa lähtee. Harjaat ja harjaat. Koirankarvoista voisi tehdä lankaa, värjätä, kutoa villapaidan. Loputtomiin metri metriltä, tupsu tupsulta.

Ei vaiskaan. On mentävä ajoissa nukkumaan. Ei pidä unohtua tietokoneelle. Hyvää yötä.

Helsinki peittyi lumeen

2009-11-05T19:31:00.010+02:00

Tämän kuvan otin seitsemän jälkeen tänä aamuna
Torstai 5.11.09

Aamulla töihin lähtiessä maassa oli ohut lumikerros. Myöhään illalla ja yöllä oli satanut vähän lunta. Päivän mittaan lumisade yltyi ja kotiin tullessani lunta oli maassa jo sen verran, että lapset ehtivät jo lumisotasille.

H1N1-influenssa vei pari päivää sitten ensimmäisen lapsiuhrin. Pieni 8-vuotias tyttö menehtyi, koska hän ei saanut tähän sikaflunssaan asianmukaista hoitoa, mikä on todella surullista ja aiheuttanut paljon keskustelua joka puolella. Tyttö oli perusterve, mutta hän sai influenssan jälkitaudin. Vanhemmat olivat kyllä asianmukaisesti vieneet lapsen lääkäriin, mutta lapsi oli laitettu takaisin kotiin. Olisiko hän selvinnyt tehohoidossa, on mahdotonta tietää. Aikaisemmin noin 25-vuotias nainen menehtyi sikainfluenssaan, mutta hänellä oli joku perussairaus. Poliitikoilta on kysytty, miksi suomalainen terveydenhoito on jätetty niin hunningolle, ettei ole henkilökuntaa hoitamaan, sairaalatiloja on lopetettu ja rokottavaa henkilökuntaakin on liian vähän. Liian vähän on myös rokotetta, sitä ei ole vielä tarpeeksi kaikille paikkakunnille.

Sama paikka iltapäivällä kello 16 aikoihin.

Ihmiset ovat Helsingissä ottaneet rokotuksia. Nyt rokotetaan 1/2 - 3 vuotiaita terveitä lapsia ja riskiryhmiin kuuluvia. Kävin sitten ennen töihin lähtöä minäkin terveyskeskuksessa ja sain molempiin olkavarsiin kunnon piikin, tavallisen influenssarokotteen oikeaan ja sikainfluenssarokotteen vasempaan. Astmani takia, joka kyllä on onneksi viime vuosina pysynyt aisoissa. Rokotuksen teho kasvaa pikku hiljaa ja on kuulemma vasta kahden viikon päästä tehokas.

Rokotteen laittanut sairaanhoitaja varoitteli, että sikaflunssarokotteen saanut vasen käsivarteni voi tulla kipeäksi ja suositteli ottamaan Panadolia, muita särkylääkkeitä ei saa ottaa, ei ainakaan Buranaa. Puoli tuntia piti pysyä terveyskeskuksessa allergisen reaktiovaaran takia. Totta puhuen häivyin paikalta lähimpään sopivaan paikkaan nauttimaan cappusinoa jo viidentoista minuutin kuluttua, kun tuntui terveyskeskuksessa joka paikassa olevan tungosta. Menin rokotettavaksi heti aamusta, kun terveyskeskus aukesi, koska minulla oli ensimmäinen oppitunti tänään vasta yhdeltätoista. Vuoronumeroni oli 99, mutta itseasiassa ennen minua oli alle 30 jonossa.

Sitten pari kuvaa penkistäkin:

Tässä penkki 1.11.09

Penkki tänään 5.11.09 kello 16:n aikoihin

Picassoa lasten ehdoilla

2009-11-04T21:08:00.026+02:00

Keskiviikko 4.11.09

Helsingissä on monin tavoin huomioitu Ateneumin Picasso-näyttely. Annantalossa lapsille on rakennettu kokonainen huone Picasson maalauksen Lukijatar (La Liseuse, 1953, Musée National Picasson kokoelmista) sisään. Kuvataiteilija Alexander Reichstein on rakentanut Annantalon galleriaan tämän installaation, jonka sisälle voi astua, kunhan jättää kengät ulkopuolelle.

HUOM! Kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla.

Samaisen huoneen kautta pääsee myös tämän seinän kokoisen kolmiulotteisen taulun taakse, huoneeseen, jossa lapset ja aikuisetkin saavat kokeilla valolla maalaamista jos ei nyt aivan Picasson tapaan, mutta vähän sinnepäin.

Täytyihän minunkin kokeilla mokomaa ihmettä, mutta toisin kuin Picasson valojuova, tämä suostui tekemään vain suoria viivoja, ei siis mitään koukeroita tai ympyröitä. Pelkkää siksakkia. Tässä aikaansaannokseni; hui, ihan kuin Baskervillen koira! Toisaalta kenties on vaikea päättää, onko kysymyksessä lintu vai kala.

Valomaalaustilan on Teknillisen korkeakoulun opiskelijoiden Tuukka Takalan ja Teemu Merosen totetus, joka on tehty professori Tapio Takalan johdolla.

Sitten siellä oli mahdollisuus luoda omakuva Picasson tyliin. Tässä nyt sitten oma muotokuvani:

Voit myös katsella Picassoa käsitteleviä taidekirjoja tai yksittäisiä teoksia tv-ruudulta tai yli tunnin mittaisen elokuvan Picassosta. Lapsille on taulun sisällä myös puhelin, josta voi kuunnella seinällä tv-ruudussa pyörivää Picasso-filmiä.

Pihallakin on katseltavaa ja kokeiltavaa.

Jos Picasso kovasti innostaa, voi käydä Ateneumissa katsomassa Picasso-töiden näyttelyn ja ostaa vaikkapa Picasso-nuken Ateneumin kaupasta.

Synkän (?) kansan naurattajat

2009-11-03T21:13:00.014+02:00

Tiistai 3.11.09

Muistan hyvin ajan, jolloin Spede Pasanen ja Ere Kokkonen alkoivat naurattaa Uuno Turhapuro -filmeillä Suomen kansaa. Monet "Uuno numero ykköset" olen saanut olla mukana nauramassa. Jos nauru todella pidentää ikää, niin suomalaiset ovat saaneet lisäaikaa monien tunnettujen näyttelijöiden suorituksista.

Kuvat Uuno Turhapuro -elokuvista

Valitettavasti näyttelijät eivät pysy luonamme täällä maan päällä ikuisesti. Perjantaina kuoli Marita Nordberg, "Uuno Turhapuron anoppi, vuorineuvoksetar Tuura" 80-vuotiaana, tänään kuoli Jyrki Kovaleff, mm. poliisina Uuno Turhapuro -elokuvassa, 55-vuotiaana.

Ere Kokkonen, Spede-elokuvissa näytellyt käsikirjoittaja ja ohjaaja, oli 70-vuotias kuollessaan v. 2008 ja koko kansan Spede Pertti Olavi Pasanen kuoli 71-vuotiaana v. 2001. He ja monet toisetkin ovat jo poistuneet keskuudestamme. Tapio Hämäläinen, "Uuno Turhapuron appiukko vuorineuvos Jalmari Tuura 17 elokuvassa", kuoli v. 2008 86-vuotiaana ja Marjatta Raita, "Uunon vaimo", 63-vuotiaana v. 2007.

Tammikuussa 64 vuotta täyttänyt Vesa-Matti Loirikin, "Uuno numero yksi" on huonokuntoinen, mutta jaksaa vielä jotenkin esiintyä. Simo Salminen, insinööri "Sörsselsön" on hänkin jo 77-vuotias.

Monet ovat sytyttäneet Nordbergin ja Kovaleffin muistoksi kynttilän Lintukoto-sivulla.

Kuva: Helsingin kaupungin teatteri

Itsekidutusta

2009-11-01T20:32:00.008+02:00

Sunnuntai 1.11.09

Tänään tuli vietettyä taas aikaa "Kotisohvan elokuvateatterissa". Katsoin vihdoin kolmannen osan venläisen ohjaajan Sergei Bondarchukin Leo Tolstoin Sota ja rauha -teokseen perustuvasta filmauksesta. Lainasin sen kirjastosta ja olen uusinut lainauksen monta kertaa, koska halusin katsoa filmin, mutta aina on ollut jotain muuta tekemistä.

Ohhoijaa, pakkomielteet vievät joskus tolkuttomasti aikaa. Olin nimittäin päättänyt katsoa kyseisen elokuvan viimeiseen minuuttiin asti, eli kaikki viimeiset 147 minuuttiakin. Niin sitten sain ruudun täydeltä sotaa vanhanajan tyyliin yli kaksi tuntia. Jos olisin tosiaan tiennyt, että tuo kolmas osa sisältää lähes pelkästään tappelemista, raakuuksia, kauheita julmuuksia ja hirveyksiä, joita ei sanoin halua edes kuvata, en olisi tuhlannut aikaani enää tuohon elokuvan loppuosaan. Odotin jotain muuta, jotain paljon enemmän. Jollekin ns. sotahullulle tuon kaiken katsominen voisi tehdä hyvää, näkisi kaiken sodan ja väkivallan mielettömyyden.

Vaikka en vielä ole aivan ikäloppu, olen elämässäni kuullut ja nähnyt tarpeeksi väkivallan mielettömyyttä. En enää välitä enemmästä missään muodossa, en elokuvina, en kirjallisuutena saati sitten todellisuudessa, vaikka eihän nykyisessä informaatioyhteiskunnassa voi noilta asioilta välttyä. Kiitos Jumalalle, että Suomessa on rauha. Isoäitini ehti elämänsä aikana nähdä ja kokea monta sotaa, koska hän oli syntynyt 1898.

Jos tuon kolmannen osan joku haluaa katsoa, niin itsekidutusta se on minun mielestäni. Korkeatasoinen toteutus ei muuta asiaa miksikään. Hirveä elokuva.

Pyhäinpäivä

2009-10-31T17:05:00.007+02:00

Lauantai 31.10.09

Tänään on pyhäinpäivä (Lue tarkemmin lisää tästä linkistä ja tästä), päivä jolloin suomalaiset muistelevat omaisaan ja ystäviään, jotka ovat jo menneet edeltä pois tästä ajastamme. Suomessa, kuten myös Ruotsissa, vietetään pyhäinpäivää, vainajien muistopäivää aina lauantaina aikaisintaan 31. lokakuuta ja viimeistään 6. marraskuuta. Näin on ollut jo vuodesta 1955 lähtien, naapurissamme Ruotsissa jo aikaisemmin. Monissa muissa maissa pyhäinpäivä on aina 1. marraskuuta.

Suomessa tällaisena päivänä käydään viemässä haudoille kynttilöitä ja kirkoissa on muistotilaisuus seurakunnassa vuoden aikana kuolleille. Muistellaan edesmenneitä ystäviä ja omaisia.

Mekin olimme Jasminen isän kanssa menossa viemään tytön ja äitini haudalle kynttilöitä ja myös tarkoituksemme oli myös käydä kirkon muistotilaisuudessa, mutta aamulla vatsani oli sen verran kipeä, että peruin oman menoni. Viime viikko oli taas sangen rasittava, että katsoin parhaaksi pysyä petissä tämän päivän, mitä nyt koiran kanssa on pitänyt käväistä pikalenkillä. Ensi viikolla täytyy taas jaksaa yläasteikäisten, noiden ihastuttavien, mutta välillä kovinkin hankalien lasten kanssa. Onneksi nyt illalla voin jo paremmin.

Tänään sytytin kynttilän tänne:
http://toive24.fi/

Sytytin kynttilät myös vanhempieni, isovanhempieni ja pikkusisareni Lean muistolle. Lea kuoli vain 7-vuoden ikäisenä. Olin itse silloin 14-vuotias. Myös vuosia sitten syöpään kuolleen toimittajaystäväni Irja Tirrin muistoksi sytytin kynttilän. Irja oli vain kolmekymppinen, kun hänen aikansa täällä päättyi.
Huomenna varmaan haudalla käyntikin onnistuu. Silloinkin voi käydä sytyttämässä kynttilän äidin ja Jasminen haudalle.

"PÄIVÄ ON TULEVA"
(tästä linkistä voi kuunnella tämän laulun, mukana laulamassa Pekka Niemi)

"Päivä on tuleva, Herran Päivä Valtava,
Taivas ei pilveen käy, eikä kyyneleitä näy.
Silloin Rauha ikuinen, alkaa luona Jeesuksen,
Päivä tuo Ihana on tuleva.

Päivä tuo Valtava, kun saan Herran kohdata,
silloin katson kasvoihin tuon Rakkaan, kalliin Mestarin.
Ja Hän tarttuu käteen mun, ja levon antaa siunatun,
Päivä tuo Ihana on tuleva.

Siellä ei surua, eikä kuormaa kanneta,
sairaus poissa on, sekä muistot tappion.
Pääsen luokse Herrani, joka kuoli eestäni,
Päivä tuo Ihana on tuleva.

Päivä tuo Valtava, kun saan Herran kohdata,
silloin katson kasvoihin tuon Rakkaan, kalliin Mestarin.
Ja Hän tarttuu käteen mun, ja levon antaa siunatun,
Päivä tuo Ihana on tuleva.

Tahdothan sinäkin, tulla Taivaan Kotihin,
anna siis sydämesi, täysin Jeesuksellesi.
Jos vaan Herraan uskomme, Taivaan maassa kohtaamme,
Päivä tuo Ihana on tuleva.

Päivä tuo Valtava, kun saan Herran kohdata,
silloin katson kasvoihin tuon Rakkaan, kalliin Mestarin.
Ja Hän tarttuu käteen mun, ja levon antaa siunatun,
Päivä tuo Ihana on tuleva."

Löysin tämän laulun esitettynä tältä sivulta, missä on myös paljon muitakin hengellisiä lauluja.

Näin muuttuu maisema

2009-10-31T00:35:00.007+02:00

Perjantai 30.10.09

Tässä pari kuvaa sillalta.

Ruska on vielä parhaimmillaan ja lehdet kiinni puissa vielä tässä 23.10.09 ottamassani kuvassa.

Tämän toisen kuvan otin tänään aamulla. Lehdet ovat siirtymässä matoiksi kaikkialle, minne tuuli ne kuljettaa.

Viime viikolla oli vielä jopa +10 Celsiuastetta jonakin päivänä ja yleensä ainakin +5 astetta päivisin.

Tänä aamuna oli sitten paikoin jopa -5 astetta ja lätäköt jäässä.

Helsingin Kirjamessuista

2009-10-28T22:06:00.019+02:00

Keskiviikko 28.10.09

Viime viikonloppu meni Kirjamessuilla. Olin reilun parituntisen Messukeskuksessa molempina päivinä. Ajattelin, että käymällä kahtena päivänä välttyisin pahemmalta infoähkyltä, koska muistan aikaisemmilta vuosilta kirjamessujen ylenpalttisuuden. Nyt kun Messukeskuksessa oli samaan aikaan Ruoka- ja viinimessutkin - on tainnut olla aikaisemminkin samaan aikaan Kirjamessujen kanssa - kävin lauantaina lähinnä Ruokamessujen puolella ja tein yleissilmäyksen Kirjamessujenkin puolella.

Viinimessujen puolella en kauan viihtynyt, koska en ole alkoholin ystävä ja maistiaisiin piti ostaa maistiaislippuja ja jopa laseja. Kansaa näytti kyllä sielläkin puolella olevan tungokseen asti. Ovilla oli portsarit pitämässä alle 18-vuotiaat poissa.
Ruokamessuilla maistelin juustoja, espressoa, sinappia yms.

Yksi tuttavani ei lähtenyt messuille ollenkaan sikainfluenssan pelossa. Hän ihmettelikin, miten olin yleensä uskaltanut maistaa mitään siellä. Mutta olenhan koulussakin koko ajan alttiina tuolle pandemialle, joten en osaa enää pistää päätäni pensaaseenkaan. Viimeiset reilut kolme vuotta olimme Jasmiinen kanssa tytön infektioriskin takia melko täydellisessä eristyksessä. Opettajan infektioriskialtista työtä ei voinut tuolloin tehdä lainkaan ja olinhan muutenkin koko ajan tytön kanssa. Nyt sikainfluenssa on Pohjois-Suomessa levinnyt huomattavasti, joku päiväkotikin on siellä suljettu. Pohjanmaalla on joku nuori nainen kuollut sikainfluenssaan, mutta tuolla naisella oli jokin perussairaus.

Kirjoja oli taas esillä valtavat määrät. Kävijöitäkin messuilla oli ennätysmäärä, lähes 80 000. Kaikki tunnetuimmat kirjailijat olivat myös siellä esiintymässä. Ostin vain kolme kirjaa. Kaksi euron maksavaa kirjaa ja yhden tarjouskirjan 15 eurolla, joka normaalisti maksoi 35 euroa.

Tässä ostamani kirjat:

Vasta kotona tajusin, että tämä kirja on "huikeaa Jännitystä". Enpä ostaessani edes vilkaissut kirjan takaa esittelytekstiä. Toisaalta olen pikku hiljaa ostellut edullisesti erilaisia kirjoja, jotka vähitellen annan lahjaksi syntymä-, nimipäivänä tai joululahjaksi tai Marttojen arpajaisiin tai... Siis tilanteen mukaan.

Tämä vanhanajan tyttökirja oli jo aikanaan äidilläni, joten luin sen joskus kauan sitten. Tämä kirja, jonka ostin, on näköispainos. Olisi mukava lukea uudestaan noita vanhoja tyttökirjoja. Jos olisi aikaa...

Manga ei kiinnosta minua erityisemmin, mutta minua kiinnosti, millaisia ohjeita tällaisessa värityskirjassa nykyisin piirtäjälle annetaan.

VAMPULA POP Stoan 25-vuotispäivillä

2009-10-26T22:16:00.013+02:00

Maanantai 26.10.09

Tänään käväisimme pikaisesti Stoan 25-vuotispäivillä. Oikeastaan nimenomaan ja vain VAmpula POP -levyn takia. Halusimme käydä katsomassa Tapio Liinojan esitystä.

Esa Pulliainen oli minulle oikeastaan uusi tuttavuus, vaikka Agents-yhtye sinänsä on tuttu.
Heidän yhteistyönä tekemänsä VAMPULA POP, Kirjallinen äänilevy, Vol.1
kiinnosti minua aivan erityisestä syystä, mikä varmaan aikanaan selviää blogistani jHs. Olihan tuo levy pakko ostaa mukaan. Samalla sain kumppanusten nimmaritkin.

Saimme kuulla livenä tuolta levyltä tarinan Isokuppi-kaverista, Balettitossuista ym. Pulliainen soitti "rautalanka-tyyliin samalla. Hyvin sopivat yhteen sekä Pulliaisen musisointi että Liinojan kerronta. Tämä kirjallinen äänilevy on Johnny Kniga -tuotantoa.

Levyllä ovat seuraavat kappaleet Liinojan tarinoinnin ohella:

Paratiisi
Satumaa
Kissankultaa
Metsäkukkia
Suutarin tyttären pihalla
Besame mucho
Koskaan et muuttua saa
Yksi ainoa ikkuna
Monrepos
Laakson ruusu
Tie vie

Hesarikin on kirjoittanut VAMPULA POPista.
Levystä kerrotaan mm. seuraavaa Johnny Knigan sivuilla: "Tapio Liinoja ja Esa Pulliainen löivät kynän ja kitaran yhteen. Syntyi Vampula Pop Vol.1, ainutlaatuinen kirjallinen äänilevy. Tapsan kirjoittamat tarinat vievät mystiseen Vampulaan ja Suomeen, jota ei enää ole. Esan väärentämätön soitto ja Tapsan vangitseva kerronta tuovat tarinat eteemme kuin elokuvan: baari, maantie, seuraintalo, joki ja nuoruuden ensimmäinen rakkaus. "

Mikä sitten on Vampula? Se on paikkakunta Suomessa. Vuodenvaihteessa se liitettiin kaupunginosaksi Huittisiin. Naapurikuntia ovat mm. Säkylä ja Köyliö.

Seuraavana esiintymisvuorossa oli M.A. Numminen ja Pedro Hietanen. Meillä oli kuitenkin kello 18 sauna, joten lähdimme kesken esityksen.
Kovasti oli Numminenkin harmaantunut sitten minun opiskeluaikojeni, jolloin hänet taisin viimeksi nähdä livenä.

Paikalla oli myös tällainen sininen hahmo, elävä patsas, juhlistamassa Stoan 25-vuotispäiviä:

Tunnelukoista ja kuolemasta

2009-10-25T12:49:00.009+02:00

Sunnuntai 25.10.09

Laitan tähän muutamia sivustoja tunnelukkoasiasta. Sururyhmiä ei Suomessa ole näköjään moniakaan. Läheisensä menettäneille on kyllä joissain seurakunnissa, mutta ilmeisesti ihmiset eivät mene niihin, vaikka joillekin niistä varmaan olisi apua. En tiedä, olisiko minulle. Jasminen kuolemasta on nyt kohta vuosi.

Heräsin aamulla siihen, että itkin. Olin nähnyt sen tilanteen unessa uudestaan, jossa Jasmine Terho-kodissa lakkasi hengittämästä.

Äitini kuolinvuoteen ääressä olimme yhdessä sisareni kanssa. Äidin poislähtö oli toisenlainen kuin Jasminen. Hän ei samalla lailla vain lakannut hengittämästä ja ikäänkuin vaipunut uneen ja tajuttomuuteen rauhallisesti ennen kuolemaansa, vaan hänen elintoimintojensa lakkaaminen aiheutti monenlaisia kouristuksia. Sen tähden ajattelen, että hänellä saattoi olla tuskia siinä loppuvaiheessa, koska hän ei ollut kuten Jasmine Terho-kodin hyvien lääkärien hoidossa, vaan hänet oli siirretty yksinkertaisesti sairaalan sivuhuoneeseen kuolemaan. Hän oli täysin tajuissaan, kun tulimme, mutta aivoinfarktin takia hän ei kyennyt puhumaan, ojensi vain kättään meille. Kun elintoiminnot lakkasivat, hän putosi siinä edessämme ikäänkuin elämästä kuolemaan "tajuissaan". Kuluiko siinä puoli tuntia tai tunti vai enemmän, en osaa sanoa, koska olimme varmasti itse jonkinlaisessa shokissa. Mutta ei hänen kuolinkamppailunsa ihan minuutissa mennyt.

Olen alkanut ajatella, että hän olisi varmasti tarvinnut kivun lievitystä. Mitään sellaista hänelle ei ilmeisesti Helsingin Marian sairaalassa annettu. Kaikki tapahtui kylläkin aika lyhyessä ajassa, mutta ei niin nopeasti, että kivunlievitystä ei olisi tarvittu. Jotain outoa siinä hoidossa kaikenkaikkiaan oli. Äiti oli mielestäni täysin hereillä ja sitten alkoivat kouristukset. Lääketieteellinen ilmoitus oli sairaanhoitajan suusta, että sisäelimet lopettivat yksi kerrallaan toimintansa. Silloin en vielä tiennyt mitään saattohoidoista, en kivun lievityksistä, enkä ollut koskaan kuullutkaan Terho-kodista. Ymmällämme vain katsoimme äidin kärsimyksiä hänen siirtyessään ajasta ikuisuuteen..

Nykyisin yritetään Suomeen saada eutanasiaa, armomurhaa. Mutta kuka sitten valvoo tuota asiaa. Nykyisinkin vanhuksien "annetaan" kuolla eli jätetään hoitamatta, mikä on varmasti rinnastettava jonkin asteiseen murhaan.

Olisi parempi kehittää saattohoitoa, jolloin kuoleva saisi kivunlievitystä ja hoitoa asianmukaisesti. En tarkoita, että pidettäisiin koneilla väkisin hengissä, vaikka olisi jo aivokuollut.

Ilmoittauduin yhteen sururyhmään, mutta kuulin sitten, ettei sitä ehkä kuitenkaan pidetä, koska siihen ei ole tulijoita. Luulisi, että nykyaikana, jolloin avioeroja on valtavasti, työpaikat menevät alta ja lama kuristaa, surutyötäkin tehtäisiin hartiavoimin. Tässä kohtaa pitäisi kai naurahtaa.

Taitaa ollakin niin, että kieriskelemme vähän jokainen jonkinlaisissa tunnelukoissa, vahvoissa tai heikommissa. Emmekä osaa tietä ulos.

Tässä testi, jonka tekeminen auttaa käsittämään, missä vaiheessa sitä milloinkin on.

Tunnelukot
Tunnelukkotesti
Skeematerapia
Leffaterapia

Kiva muisto

2009-10-25T00:37:00.008+03:00

Lauantai 24.10.09

Tätä en välitä laittaa työnäytteisiin, mutta kiva muisto tämä minulle on. Löysin sattumalta yhdestä divarista tämän vanhan Nasta-lehden numeron. Olen tosiaan piirtänyt tuon kannen joskus kauan sitten. Enpä enää muistanutkaan, millainen töherrys se oli.

Helsinki on kaunis myös lokakuussa

2009-10-25T00:14:00.006+03:00

Perjantai 23.10.09

Vielä hetki värien hehkua...

Kesääkin vielä hiukan jäljellä syksyn lehtikimaran keskellä

Graffiteja

2009-10-22T11:45:00.008+03:00

Torstai 22.10.09

Ovatko graffitit katutaidetta parhaimmillaan vai pahimmillaan? Tai ovatko ne taidetta lainkaan? Pelkkää töhrimistäkö, jota puhdistetaan sitten pois kalliisti ja yhteisin verorahoin?

Graffiti

Puhdistettu näkymä

Graffiti

Puhdistettu näkymä

Mielestäni tällaisia betoninurkkauksia voisi todella jotenkin koristella. Nuorison tekemät kirjainrykelmät voivat olla kauniitakin, mutta voisihan noihin paikkoihin maalata jotain muutakin kuin pulleita kirjaimia.

Varmaan gfaffitit pahimmillaan lietsovat levottomuutta. Jos kaikki tyhjät seinät, betonipinnat olisivat graffitien peitossa, voisi vaikutelma olla aika sekava ja törkyinen, mutta jos noille pinnoille maalattaisiin kauniita maisemia tms. muita suunniteltuja maalauksia, tulos voisi olla näyttävä ja hieno. Nyt moni kohta on aika rumannäköinen sellaisenaan harmaana betoniseinänä tai lautarakennelmana.

Muistopäivä

2009-10-21T12:38:00.034+03:00

Keskiviikko 21.10.09

Tämä päivä 21. lokakuuta on ollut minulle tärkeä päivä. Äitini Alli Irene nimittäin syntyi 21.10. 1925. Jos hän vielä eläisi, täyttäisi hän tänään 84 vuotta. Vuosikymmeniä, hänen ollessaan vielä hyvässä kunnossa, suunnistimme aina jos mahdollista 21. lokakuuta hänen luokseen kukkakimpun ja lahjapaketin kanssa ja aina äiti oli ovella vastassa hyvän tuulisena kauniissa kodissaan. Viimeiset vuodet äiti asui meidän kanssamme. Hän menehtyi aivoinfarktiin. Nyt hänen poismuutostaan luotamme Taivaan kotiin on jo viisi vuotta.

Tällaisena päivänä muistelen häntä ja on tietysti ikävä. Muistan, miten hän aina jaksoi toivoa ja odottaa tulevaisuudelta hyviä asioita. Hän oli optmisti elämänsä vaikeuksista huolimatta.

Hän oli vasta 14 vuotias, kun sota alkoi ja hän joutui äitinsä kanssa marraskuisessa säässä polkupyörällä lähtemään Koiviston Humaljoelta evakkoon. Jotain olen kirjoittanut noista asioista blogissani viime keväänä. Äitini oli jäänyt orvoksi isästään parivuotiaana, jolloin hänen isänsä, oma isoisäni, oli hukkunut Suomenlahteen 27-vuotiaana.

Tämä kuva on otettu ymmärtääkseni vuonna 1926 tai 1927, jolloin äitini oli vuoden tai kahden ikäinen. Kuva ei ole oikein hyvänlaatuinen, koska olen skannannut sen valokopiosta. Jos se olisi selvempi, niin siinä näkyisi oikealla äidin isän käsi, joka siinä tukee tuolilla seisovaa pientä tyttöstään.

Koiviston yhteiskoulun I lk vuonna 1937. Kuva näkyy klikkaamalla isompana.
Sota väritti koko äitini nuoruusvuodet. Koulunkäyntikin oli vaikeaa sodan takia.

Olen poiminut esiin tuosta luokkakuvasta äitini ja hänen edessään olevan kummitätini Hilkan. He ovat tuossa luokkakuvassa 11-12 -vuotiaita.

Tässä äitini on Sylvi-serkkunsa häissä 1.5.1938 Kuva näkyy klikkaamalla isompana.
Olen pikkukuvaan poiminut äitini tuosta hääjoukosta.

Tässä pari kuvaa, joissa äitini on kummitätini Hilkan kanssa uimarannalla Humaljoen Maitomäellä vuonna 1942. Äitini oli tuolloin vasta 17-vuotias.

Isäni ja äitini avioituivat sodan päätyttyä. Äiti oli silloin 19- ja isäni 24-vuotias. Isäni oli sanonut, ettei häneltä sotaleskeä jää. Minä synnyin, kun rauha oli vihdoin taas Suomessa ja kuulun suuriin ikäluokkiin.

Vanhempani olivat sota-aikana kirjeenvaihdossa ja kirjeitä muistan olleen kaksi kenkälaatikollista. Molempien vanhempieni kirjeet olivat tallessa lapsuudessani, mutta niiden myöhemmistä vaiheista en tiedä. Sisäreni sanoo äidin polttaneen ne joskus siihen aikaan, kun itse opiskelin Helsingissä. Olisin halunnut lukea ne kirjeet ja äiti jopa lupasi, että saan ne aikuisena. Vaan hänenhän ne olivat.

Tässä kuvassa äitini on Koivistolla kello 5 aamulla, jolloin taas oli lähdettävä pois kotoa ja jätettävä vasta uudestaan aloitettu elämä siellä. Vuosi on 1944.
Tässä alimmassa kuvassa äitini on kotonaan Helsingissä Riki-kissa sylissään joskus 1980-luvun puolivälin jälkeen.

Iloa syksyyn!

2009-10-20T21:09:00.007+03:00

Tiistaina 20.10.09

Tämä tunnustus lennähti
blogiini Anna Amnellin blogista.
Monet kiitokset!

Tähän kuvaan liittyvät
seuraavat ohjeet:
Anna tämä tunnustus blogeille, jotka tuovat sinulle iloa ja innostusta syksyn harmauteen.

1. Tunnustuksen saaneet saavat laittaa kuvan blogeihinsa.
2. Linkitä blogiin jonka pitäjältä sait tunnustuksen.
3. Nimeä haluamasi blogit (määrä vapaa) joille haluat tunnustuksen antaa
ja linkitä heidän bloginsa.
4. Jätä viesti heidän blogeihinsa, jotta he tietävät nimeämisestä.

Lähetän syysiloa seuraaville:
S.:lle , jonka välillä suorastaan hurjat luontokuvat linnuista, eläimistä ym. saavat minut aina ällistymään Jumalan luoman luonnon ihmeellisyyksistä.

Harakalle , jonka valokuvat ovat aivan omaa luokkaansa.

Bloggaajalle nimeltä SusuPetal , jonka lukuisat blogit milloin järkyttävät, milloin ärsyttävät, mutta aina herättävät ajatuksia. Nämä lapsiin liittyvät pikkurunot ovat viehättävintä SusuPetalia.

Isopeikolle , joka useimmiten kirjoittaa yllättävin sanakääntein vaikka mistä.

Äijäblogi II:lle , jonka joskus synkätkin tarinat kannustavat meitä jokaista miettimään tekojen seurauksia.

Koska listastani tulisi loppujen lopuksi valtavan pitkä, katkaisen tunnustustusvyöryni nyt näihin kolmeen, neljään, viiteen, joita en halua laittaa mitenkään paremmuusjärjestykseen. Monet, jotka voisin tässä mainita, ovatkin jo saaneet tämän kannustuksen blogiinsa.

Syysiloa!

Moskovan taivaalla nähtyä

2009-10-20T01:35:00.005+03:00

Maanantai 19.10.09

Mitä tämä on?

Elämme merkillisiä aikoja. Jouko Piho kommentoi blogissaan kohdassa Uusinta ajankohtaista 13.10.09 tätä ilmiötä sivullaan seuraavasti:
"Ja on oleva merkit auringossa ja kuussa ja tähdissä, ja ahdistus kansoilla maan päällä ja epätoivoa, kun meri ja aallot pauhaavat.
Ja ihmiset menehtyvät peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä maanpiiriä kohtaa; sillä taivaitten voimat järkkyvät." Luuk.21:25-26.

"Ja minä annan näkyä ihmeitä ylhäällä taivaalla ja merkkejä alhaalla maan päällä, verta ja tulta ja savupatsaita." Apt.2:19.

Mikä tekee päivästä hyvän

2009-10-16T23:46:00.017+03:00

Perjantai 16.10.09

Kiireisinä päivinä saa juosta tukkaputkella aamusta iltaan. Lomapäivä on päivä, jolloin voi unohtaa kiireet. Ei tarvitse ajatella tehokkuutta, ei tuijotella kelloa. Ja jos mahdollista voi itsekkäästi keskittyä omiin asioihinsa, toiveisiinsa, unelmiinsakin. Minulla nuo ruuhkavuodet ovat muutenkin jo takana, ei tarvitse arkisin viedä ennen töihin menoa lasta päiväkotiin, lomapäivinä pitää huolehtia vain kissasta ja koirasta.

Mikä sitten tekee päivästä hyvän? Jokainen päivä on erilainen, joten kerronpa nyt tästä päivästä ja siitä, mikä teki tästä päivästä hyvän.

Turhautumiselta vältyin hyppäämällä tänään ratikkaan ja katselemalla taas kerran ohimennen ihmisiä, tietysti vältän tuijottamista. Useimmat eivät edes huomaa omissa touhuissaan, että katselen heitä.

Kivointa minusta on seurata Jasminen ikäisten nuorten puuhia. Joskus juttelenkin noin vain junassa, bussissa, ratikassa, ties missä nuorten kanssa. Toisinaan mietin, millainen itse olin 18-19 -vuotiaana. Joidenkin nuorten nenärenkaita, kulmalävistyksiä ja kielikoruja ihmettelen. Harvemmin heille itselleen. Ehkä tuo nuorten seuraaminen on osa surutyötäni, kun Jasmine ei enää ole täällä kanssani.

Itseasiassa olisi kiva olla vielä itsekin kaksikymppinen. Nyt ottaisin asiat ihan toisin. Stressaisin vähemmän. Ymmärtäisin monien elämän valintojen ehdottomuuden ja tärkeyden. Kyselisin lähisukulaisilta enemmän asioista, joista nyt tässä iässä olen kiinnostunut, mutta en silloin nuorena ollut, kun molemmat mummoni elivät, kun kaikki setäni ja tätini elivät, kun vanhempani elivät.

Tänään oli lämmin päivä. En tiedä, johtuiko se siitä, että olin kaivanut talvitakkini naftaliinista (kuvaannollisesti) vai mistä. Olin melkein kuumissani. Joka tapauksessa ei satanut räntää eikä tuullut jäätävästi pohjoisesta kuten esimerkiksi viime keskiviikkona.

Ajelin lähijunalla, tulin kotiin ratikalla. Monenlaista saa kaupungilla nähdä perjantaina. Juttelin yhden nuoren myyjän kanssa Stieg Larssonista. Hän jopa tarkisti netistä, joka hänellä oli siinä myyntitiskillä käytössään, mihin Larsson nuorehkona miehenä niin yllättäen menehtyi. Puhuimme myös Larssonin testamenttiin liittyvästä kiistasta. Tällaiset ihmisten kohtaamiset ovat mukavia arkipäivän keskellä.

Tänään en käynyt tutussa kahvilassa syömässä keittoa, niin kuin usein teen. En viitsi aina tehdä kotona ruokaa ja kantapaikastani saa lähes aitoa kotiruokaa suht edullisesti, tosin vain keittoja. Mutta oikeastaan ne eivät ole minulle VAIN vain, sillä pidän keitoista. Kun lautasellinen maksaa 3,80 euroa, niin ei se paljon halvemmaksi tulisi kotonakaan tehtynä ja yksi kukkura lautasellinen riittää minulle kerrallaan. Kotona tulisi tehtyä kattilallinen. Ei tarvitse lämmittää samaa keittoa kotoa jääkaapista seuraavana päivänä, vaan voin käydä ko. kahvilassa syömässä taas uutta keittoa. Ruokalistalla päivästä riippuen aina kaksi vaihtoehtoa, kalakeittoa, jauhelihakeittoa, kaalikeittoa tai lihakeittoa ja torstaisin on usein hernekeittoa ja pannukakkua. Minä tosin en syö pannaria. Kunhan tästä ryhdistäydyn, alan itse tehdä keitot ja muut sörsselit. Pistä ylijäävät pakkaseen ja syön sitten kun on tarvis.

Kirjastossakin on mukava poiketa. Käväisin tänäänkin. Lastenosastoa käyn usein ihailemassa. Siellä on monia satuhahmoja isoina paperiveistoksina ja pehmoleluina. Tässä kameran uumenista muutama kuva tähän blogiin. Pääkirjastossa on myös runokirjojen huone. Kokonaista kolme seinällistä runokirjoja, suomalaisia ja muunkin kielisiä. Lehtiä on myös suuret määrät.

Tavarataloissa on mukava kierrellä ja katsella. Välttämättä en osta mitään. Katselen vain. On muotia, uutuuksia, kauniita vaatteita ja esineitä. Kirjaosastolla voi vilkaista uutuuskirjoja ja kenties ostaa jonkin tarjouskirjan. Tänään vilkaisin isä Puhemiehen tyttären ikäisen vaimon uutuutta. En pitänyt kannesta. Tosi vanhanaikainen typografia. Runot ilmaisevat aika paljon tuosta naisesta, ilmeisen laskelmoivaa tyyppiä. Pitäisi lukea kaikki runot, jotta voisin sanoa enemmän. Nyt en välittänyt laittaa siihen rahojani.

Kerään runokirjoja ja jos sellainen on tarjouksessa, niin ehdottomasti se lähtee mukaani, varsinkin jos hinta on todella edullinen.

Viimeisimpiä runokirjaostoksiani ovat olleet Arto Mellerin Runot, Sevenpokkari maksoi vitosen.

Tänään ostin Pekka Kejosen kootut runot, Eletyt - Runot 1965 - 2000, WSOY 2001, hintaan 4,95. Sivuja siinä on peräti jotain 632.

Törsäsin myös uutuuslehden nimeltä Evita, kun se maksoi nyt 2,50, normaalisti tuon 7,80 euroa, mikä on tavallisin aikakauslehden hinta nykyisin. Yleensä en osta kalliita aikauslehtiä, jollei niissä ole jotain nimenomaista juttua, jonka takia haluan lehden itselleni. Monesti saan milloin mistäkin noin kuukauden viiveellä vaikka mitä aikauslehtiä ihan liiankin kanssa.

Evitassa kerrottiin kymmenestä ruoasta, jotka puhdistavat kehoa. Lehdessä on myös mielenkiintoinen artikkeli D-vitamiinista ja ihmisen sisäisestä kellosta. Minulla ei todellakaan ole ns. kiurumutaatiota eli en mene nukkumaan kello 8 illalla enkä nouse ylös kello neljä aamuyöstä. En nyt sentään pöllömutaation edustajakaan kai ole eli en mene säännöllisesti nukkumaan kello neljä nuku sitten koko päivää. Tai mistä sen tietää, jos tilaisuus olisi, maalaisin ja kirjoittelisin ehkä kaiket yöt ja nukkuisin sitten päivät? Aamu-uninen kyllä olen ja kahdeksaksi töihin meneminen ei minusta ole kaikkein mukavinta, koska joudun heräämään niinä aamuina jo kuuden maissa.

Tuosta uudesta lehdestä vielä sen verran, että ihmettelen, mistä ostajia ja tilaajia riittää niille kaikille lehdille, joita Suomessa ilmestyy. Ja että vielä uuttakin lehteä pukkaa, nytkin lama-aikana. Ei ihme, että lehdet ovat niin kalliita.

Tänään en tavannut ketään ystävistäni. X:n kanssa vaihdettiin jokunen sana puhelimessa. Mies oli vaihtamassa autoonsa talvirenkaita. Olemme nykyisin hyviä ystäviä ja meillä on kirjoittamaton YYA-sopimus.

Sain tänään lahjaksi CityShoppari-etukortin, joka tuli tosiaan yllättävän myöhään Divaani, lehden kylkiäisenä. Tilasin Divaani-lehden loppuvuoden numerot joskus elokuussa kesätarjouksena. Muita lehtiä minulle ei nykyisin tilattuna tulekaan. Hesarin tilaamisenkin lopetin jo ammoin, kun aamuisin unenpöpperössä vain kävelin sen yli, työpaikan lehteä sitten vilkaisin, jos aikaa sattui olemaan. Lähinnä tuosta kalliista lehdestä tuli jätepaperia talomme paperinkeräyslaatikkoon. CityShopparia tietysti hyödynnämme ystävieni kanssa koko loppuvuoden. Mikäs minun on nyt kysyessä lähtisikö joku syömään tai kahville ulos kanssani, kun etukortilla saa monesta paikasta ruoan tai kahvia kaksi yhden hinnalla.

Tässä tämä tältä päivältä. Viimeinen syyslomapäivä meni mukavasti ja viikonloppu edessä. Tietysti mikä tahansa muukin päivä voi olla hyvä, ei ole pakko olla lomapäivä.

Laiskottelu kunniaan

2009-10-16T12:43:00.015+03:00

Perjantai 16.10.09

Viimeinen virallinen lomapäivä. Maanantaina alkavat taas koulut. Tietysti tämä oli aika kylmä viikko perunannostolomaksi, mutta ei se mitään kun en täällä kivikylässä kasvata perunoitakaan.

Selitykseksi sen verran, että koulujen syyslomat olivat aikoinaan ns. perunannostolomia, kun lapset tarvittiin kotona aputyövoimaksi, jotta sato saatiin ylös myös maasta. Lainaan tähän tuon Finfoodin tekstin kokonaan, kun en saanut linkkiä toimimaan:

"Syysloma oli alun perin perunannostoloma

Koululaisten syysloma ei ollut ennen vanhaan lepäilyä vaan raskasta

työtä varten.Maaseutukouluissa syysloman syynä oli perunannosto,

johon lapsetkin osallistuivat - totta kai.

- Jos perunaa ei perheessä viljelty, syysloma voitiin käyttää

sienestämiseen ja marjastamiseen, kouluneuvos ILHAN HAMID

Opetushallituksesta kertoo.

Lapset osallistuivat pitkälle 1900-lukua tiiviisti maatilan töihin.

Kesällä harvennettiin ja harattiin turnipsi- ja lanttumaat ja

syksyllä nostettiin perunat omasta ja koko kylän pelloista.

- Joissain perheissä perunaa nostetaan edelleen syyslomalla.

Jos lapsi on tottunut tekemään työtä, se näkyy kotitaloustunnillakin,

ylitarkastaja MARJAANA MANNINEN Opetushallituksesta kertoo.

Perunannostoloma otettiin käyttöön maaseutukunnissa 1940-luvulla,

joissain kunnissa vielä aiemmin. Loma pidettiin yleensä syyskuun

lopussa tai lokakuussa.

Perunannostoloman pituus vaihteli paikkakunnittain kahdesta päivästä

jopa kymmeneen päivään. Joidenkin lähteiden mukaan perunannostoloman

pituus vaihteli oppilaan iän mukaan. Ylimmät luokat saivat esimerkiksi

kaksi viikkoa ja alimmat luokat muutaman päivän. Perunannostoon sai

monesti vielä pyynnöstä lisälomaa.

Perunannostoloma muutettiin syyslomaksi viisipäiväiseen työviikkoon

siirryttäessä 1970-luvulla. Samalla menetettiin Suomessa pitkään

perinteenä ollut toukokuun viimeisestä päivästä syyskuun ensimmäiseen

kestävä kesäloma. (Finfood)"

Nykyisin nostan perunat kaupan laarista. Ei siis tarvitse pellolla

hikoilla. Ainakaan toistaiseksi.

Ihanaa, kun saa aamulla vetelehtiä tai nukkua, jos nukuttaa ja

valvoa myöhaan, jos huvittaa. Siis tämän viikon on saanut.

Ei tarvitse laittaa kelloa soimaan aamukuudelta vielä kahteen päivään.

Silti, jos on kertynyt univelkoja, ne ehtiivielä korjata.Viikonloppuna.

Vaikka en ole mikään Lasse Mårtensonin ihailija, niin tänään pidän

tästä laulusta:Laiskotellen

Voiko Helsingissä olla ruskaa?

2009-10-15T23:24:00.022+03:00

Torstai 15.10.09

Niin kauan kuin muistan, ajattelin aina, että oikeastaan vain Lapissa on ruska-aika. Muualla Suomessa ei niinkään. Kunnes asuin pitkään Lapissa, tosin vain ihan siinä Lapin portilla Rovaniemen maisemissa, mutta etelän lapsena, Naantalissa kouluja käyneenä, Ruissalossa kesiä viettäneenä Rovaniemi edustaa minulle täyttä Lappia.

Kun palasin Helsinkiin, huomasin kummallisen asian: Täälläkin on ruska-aika ja usein aika hieno onkin.

Pelkästään pudonneet lehdet voivat tehdä hienon vaikutelman. Se kestää niin kauan kuin lehdet pysyvät kadun reunassa tai missä ne sitten ovatkin, jollei niitä korjata pois. Vähitellen ne kyllä kuivuvat tumman ruskeiksi, mutta silloin yleensä ne jo peittää lumi.

Kerrostalojen pihoiltakin voi löytää näin hienoja näkymiä:

Jos huomaa katsoa maahan.

Tai hieman ylöspäin.

Olin kai aikaisemmin Helsingissä asuessani ajatellut, että eihän Etelä-Suomen syksy ole niin värikäs kuin Lapin syksy, mutta silmäni ovat avautuneet tässäkin asiassa.

Jos piha ei ole tarpeeksi värikäs, niin lähin puisto varmaan on.

Ja jos omistat värikkään pyörän, voit olla itsekin väripilkku ajaessasi Helsingin syksyssä.

Vaatteethan suomalaisilla ovat yleensä tummia tai jopa mustia.

Surutyöstä

2009-10-14T23:44:00.012+03:00

Keskiviikko 14.10.09

Tänään päätin mennä mukaan yhteen surutyöryhmään. Huomenna saan tietää, mahdunko mukaan.

Olen miettinyt noita surutyön vaiheita.

Yksi tapa on nähdä ne näin (Elisabet Kübler-Ross, katso sivua A&O ):

1. Shokkivaihe, 2. Tunteiden heräämisen vaihe, 3. Kaupankäynnin vaihe, 4. Lopullinen irrottautuminen, 5. Hyväksymisen vaihe

Kuvassa Elisabet Kübler-Ross

Shokkivaiheessa tuskin uskotaan tapahtuneeseen, ajatellaan, että tämä ei ole totta, kohta kaikki on taas hyvin ja ennallaan. Tunteita ei ole, ollaan jotenkin kylmiä, turtia. Kielletään tapahtunut tunnetasolla. Eletään kuin robotti, voidaan puhua asiasta, mutta se ei tunnu miltään.

Tunteiden heräämisvaiheessa ilmenee syyllisyyttä, epäilyjä, tehtiinkö kaikki voitava, turhautumista, kiukkua. Voi ilmetä syömishäiriöitä, syömättömyyttä tai jatkuvaa syömistä. Nopeita mielialan muutoksia ja itkuisuutta.

"Surevan ihmisen on hyvä lakata puhumasta epäolennaisista asioista ja alettava ilmaisemaan aitoja surun tunteita: pettymystä, vihaa, katkeruutta, masennusta, epätoivoa, yksinäisyyttä, avuttomuutta, syyllisyyttä, hulluksi tulemisen pelkoa … helpotusta, hyväksymistä, anteeksiantoa…. Suru on usein tyhjä tunne sisällä, jonka odotetaan jonkun muun täyttävän. Silloin voidaan kaivata ystävän apua ja saman aikaisesti työntää hänet pois: kipu on liian kova." (Suora lainaus A&O:n sivulta)

Kaupankäyntivaiheessa alkaa jossittelu: Jos olisin tehnyt niin... tai jos olisin tehnyt toisin tai jos toiset olisivat tehneet enemmän jne.

Lopullinen irrottautuminen on tyypillistä masennusvaihetta, kun mikään ei ole auttanut ja tilanne on se mikä on, niin tässä vaiheessa kaikki tuntuu tarkoituksettomalta. Joskus tarvitaan ammattiauttajaa, jos itsemurha-ajatukset ovat voimakkaita. Myös ystävien apu on tärkeää. Masennusvaihe kuuluu surutyöhön eikä ole varsinainen masennussairaus.

Hyväksymisvaiheessa ollaan jo surutyön loppuvaiheessa ja tunnepuolella alkaa helpottaa.

"Aika on itkeä ja aika nauraa. Aika on valittaa ja aika hypellä" (Saar.3:4)

Suru on siis osa elämää ja on opittava myös luopumaan.

Erik Ewalds (Sielunhoito ja terapia, Karas-sana 1990) taas jakaa surutyön kymmeneen lohkoon:

1. Shokki

Lamaannusvaihe, joka kestää muutaman päivän. Jos se kestää yli kolme viikkoa, se on epänormaalia ja silloin tarvitaan ammattiapua.

2. Tunteiden purkautumisvaihe

Tunteiden on annettava vapaasti purkautua. Sitä ei pidä estää, koska silloin tulee patoutumia ja estoja.

3. Depressio

Muistuttaa depressio-sairautta ja koetaan samoin. Ihminen tuntee alakuloisuutta ja yksinäisyyttä. Käydään läpi "pieni kuolema". Vähitellen löydetään oikea näkökulma elämään.

4. Fyysiset oireet

Voi ilmetä monenlaisia kipuja, särkyjä, hengenahdistusta, ruoansulatushäiriöitä ja pahempaakin. Kannattaa kahden kuukauden aikana tapahtuneesta käydä lääkärintarkastuksessa, jotta "oikeat" sairaudet voidaan todeta ja hoitaa. Psykosomaattisia sairauksia voi ilmetä juuri tässä vaiheessa.

5. Paniikki

Joskus suru voi saada paniikinomaisia piirteitä. Tässä viidennessä vaiheessa voi ilmetä psykoottisia oireita. Ihminen ei nuku eikä syö ja on hyvin levoton.

6. Syyllisyys

Sureva alkaa analysoida itseään ja muita asianosaisia.

7. Katkeruus ja kauna

Tässä vaiheessa kielteiset tunteet ovat voimakkaimmillaan, sekä itseä koskevat että muihin liittyvät.

8. Työkyvyttömyys

Joskus ihminen voi joutua kokemaan tämänkin vaiheen voimakkaana, niin ettei kykene palaamaan työhön. Tämä koskee erityisesti yksinäisiä ihmisiä. Ewalds pohtiikin, milloin yhteiskuntamme saavuttaa vaiheen, jossa surevaa ei jätetä yksin.

Kuvassa Erik Ewalds sivulta Puheet

9. Valonpilkahduksia

Sureva huomaa ajattelevansa joinakin yllättävinä hetkinä myönteisiä tulevaisuuteen liittyviä asioita, pimeys, raastava ahdistus ja toivottomuus hellittävät. Ihminen alkaa toivoa taas jotain tulevaisuudeltaan.

10. Takaisin elämään

Sureva huomaa oppineensa uutta, ymmärtää kuoleman merkityksen elämässä. Jos surutyö on käyty läpi oikealla tavalla, elämää eletään taas hieman vahvempana ja viisaampana.

Tässä tiivistelmänä näiden kahden Ewaldsin ja Kübler-Rossin ajatukset surutyön vaiheista. Surutyö vie normaalisti kaksi kolme vuotta, joten en varmaan ole vielä käynyt läpi näitäkaikkia vaiheita, mutta kumman paljon tuttua noissa vaiheissa minulle on.

Erik Ewalds oli teologian tohtori, sairaalapastori ja terapeutti. Elisabet Kübler-Ross oli lääkäri, jonka kirjoja on käännetty 30 kielelle.

Ensilumi Helsinkiin

2009-10-12T21:36:00.016+03:00

Silta räntäsateessa tänään

Maanantai 12.10.09

Parsikaa villahousunne, talvi tulee! Ensilumi satoi Helsinkiin tänään. Lumi tuli räntänä, joka suli samantien asfaltille. Vähitellen räntäsade muuttui vesisateeksi. Ilma oli suhteellisen lämmin koko päivän. Osa puiden lehdistä on pudonnut ja lennellyt ympäriinsä. Toisaalta yleisilme koko Helsingissä on vielä aivan vihreä.

Tältä sillalla näytti 1.10.09:

Lehdet alkoivat pudota puista joskus syyskuun lopulla.

Vielä meillä on täällä paikoin hieno ruska. Vaikea sanoa, kuinka kauan. Viime aikojen myrskyt eivät kuitenkaan vielä ole tyhjentäneet puita lehdistä. Mutta pian kai siirrytään risuisempaan aikaaan.

Syksy on värjännyt Helsingin puistot ja viheralueet ruskan väreillä.

Paikoin kadutkin ovat saaneet osansa syksyn sadosta, kun kadun reunaan jäänyt iso omenapuu on pudotellut satoaan asfaltillekin. Puu on kai valkea kuulas. On vahinko, ettei sen omenia voi syödä. Liikenne on myrkyttänyt ne raskasmetalleilla.

Kuvat, paitsi ensimmäinen, otettu 1.10.09

Blogeja ym. nettisivuja kiertelemässä

2009-10-10T15:17:00.008+03:00

Lauantai 10.10.09

Tällaisena aurinkoisena lauantaina päätin tehdä pienen kiertoajelun tutuissa blogeissa, joissa muutenkin käyn silloin tällöin ja blogeissa, joissa en ole vielä koskaan aikaisemmin käynyt.

Erinomainen alku on käväistä sivulla, jossa voi suorastaan muuttaa maailmaa. Harvoinhan jalanjälkemme näkyy näin merkittävästi Telluksellamme kuin tekemällä jotain vaikka kuinka pientä juuri tämän sivun kautta: Suomen World Vision.

Menet vain lahjakauppaan ja jo eurolla saat jotain vaikuttavaa aikaan. Hiilijalanjäljistä puhutaan paljon, mutta onhan meillä muitakin jalanjälkiä.

Sitten loikkasin Tampereelle ja kurkkasin Sisäistä villapaitaa. Sielläpä on bloggaaja, joka osaa vaikka mitä!

Matkustellakin voi näin bloggaamalla. Siispä kohteeksi Iso-Britannia. Mitähän kuuluu Neiti Nimettömälle? Katsotaanpa: Neiti Nimettömän aarreaitta

Ruotsiin muuttanut ystäväni on mukana telemässä ruotsinsuomalaisten omaa sivustoa. Katsotaanpa tuota verkkolehteä nimeltä Tukholma.net. Joskus kirjoittelen siihenkin. Sivulta löytyy mm. ystäväni ylläpitämä kuvablogi Tukholmasta.

Sitten seuraavaksi Yaelianin ihmeelliseen keittiöön herkkuja katselemaan Israeliin ja Unan runolliset sivut ovat aina sydäntälämmittäviä.

Vielä jotain uusimmasta kiinnostuksen kohteestani eli eräästä ns. katutaiteesta. Ja onhan se eräs ympäristötaiteen muotokin. Netissä on paljon sivuja tämän teeman tiimoilta. Tässä muutamia sivuja:

Lankataidetta

Knittag

Orangen graffitit

Flickr-kuvia

Stickkontact

Kirjat kiinnostavat useimpia ja myös tietysti minua ja niin päätän suomalaisten Bookcrossaajien sivustoon tällä kertaa. Tyttäreni kuoleman jälkeen on tämäkin harrastus ollut tauolla. Täällä on oma nettikirjahyllyni, tosin pitkään päivittämättä ollut.

Mukavaa lauantaita kaikille!

Kuninkuutta Suomeen ja joulukin tulossa...

2009-10-09T20:16:00.012+03:00

Perjantai 9.10.09

Hyvä kun tässä on jotenkin selvinnyt kahdesta järkytyksestä, ensin elokuussa siitä, että koulut taas alkoivat ja syyskuussa siitä, että kesä tosiaan loppui, kun kalenteri vaihtui syyskuuksi, niin kulman takana jo odottaa uusi järkytys. Tosiaan suurin piirtein kulman takana eli krääsäkaupassa, jossa käyn aina silloin tällöin ostamassa jotain ns. superhalpaa. Tänään esim. cashewpähkinöitä, joita saa sieltä lähes puolet halvemmalla kuin muualta. Siellä myyjät keskustelivat siitä, mihin kohtaan myymälää HUOMENNA alkavat laittaa joulukampanjatarjouksia, siis JOULUKAMPANJATARJOUKSIA!!! (Ei sen puoleen, reksi puhui tänään jotain pikkujouluista.) Toisaalta mielestäni on super hyvä asia, JOS ollaan jo melkein joulussa, sillä joulu loppuu uudenvuoden aikoihin ja sittenhän ollaankin jo kevättalvessa eikä kesään ole enää kuin kukonharppaus.

Kuitenkin sanotaan, että syksy tulee seitsemällä hevosella, mikä tarkoittaa luultavasti seitsemää syysmyrskyä. Helsingissä ensimmäinen oli vasta viime viikonloppuna, kun metrosta ei tahtonut joka paikassa päästä ulos, koska alikäytävät tulvivat ja kehäykkösellä suljettiin veden valtaan joutunut ajokaista, kun laitureita irtosi myrskyn mukana, puu romahti omakotitalon päälle ja puita kaatui muutenkin eri puolilla Helsinkiä mm. Annankadulla. Ja Mellunmäessä kaatuivat korkeat rakennustelineet kerrostalon pihalla. Myräkkä rikkoi jopa ikkunoita Fredrikinkadulla.

Toinen myrsky oli nyt tällä viikolla keskiviikkona, jolloin tuulilukemat kovimmillaan olivat 25 metriä sekunnissa (Rajavartiolaitoksen tiedote). Myräkkä katkoi sähköjä eri puolilla Suomea, vettä tuli taas lisää ja rakeita ja lunta ainakin Lapissa.

Ehkä Pohjois-Suomessa on ollut pari myrskyä jo elokuun puolella, mutta varmaan vielä ennen talven tuloa saadaan lisää myrskyjä. Ehkä vielä peräti ne puuttuvat viisi.

Laitan tähän pari kuvaa syyskuun viimeiseltä viikolta. Otin kuvat 26.9.09, jolloin oli yhtä lämmintä kuin elokuun lopulla. Kuvat ovat siis ei viime vaan edellisperjantailta. Tänä aamuna lämpötila oli jotain +4 celsiusastetta, silloin parinkymmenen plusasteen tuntumissa.

Tässä kuvassa on juuri kilpailuun valmistautuvia tyttöjä ja päivä on tosiaan kahden viikon takaa. Tänään oltiin sitten jo miltei talvivaatteissa. Tuo 26.9. oli suomalaittain ajatellen "melkein hellepäivä".

Maljakkokuva ylinnä on opettajahuoneen pöydältä ja napattu eilen torstaina 8.10.09.

Muistaako muuten kukaan, mistä tämä lokakuun 9. päivä on aika merkittävä? Paitsi että tänään oli myös Ugandan kansallispäivä? Ehkä joku tietää, että noin 90 vuotta sitten 9.10.1918 Suomen eduskunta valitsi Hessenin prinssi Friedrich Karlin maamme kuninkaaksi. Päätös ei ollut yksimielinen, vaan mm. maalaisliitto ja nuorsuomalaiset vastustivat sitä. Prinssistä piti tulla Väinö I, mutta länsivallat eivät halunneet tunnustaa ensimmäisen maailmansodan aikana saksalaisen prinssin hallitsemaa Suomea itsenäiseksi valtioksi. Kun Saksa kärsi sodassa tappion, kuningasmielisten toiveet (tässä linkissä myös kruunu, jollainen aiottiin valmistaa Suomen kuninkaalle) romahtivat lopullisesti. Muistan myös TV-ohjelman, joka oli tehty tämän miehen vieraillessa Suomessa 80-luvulla (?).

Kurkkaa myös Metten mietteitä Suomen kuninkaasta. Lue myös Kaltio-lehden linkkistä mm. "Kruununprinssi Wolfgang ehti aikanaan myös Suomeen. Hän oli jatkosodan aikana tiedotusupseerina Lapissa lähes kahden vuoden ajan ja palasi Saksaan vuonna 1943. Ansioistaan aseveliarmeijan edustajana hänelle myönnettiin Suomen Vapaudenristi. "

Elokuvalla edelleen flunssaa torjumassa

2009-10-08T21:05:00.006+03:00

Torstai 8.10.09

Niinpä niin, taas tökkädin dvd:n läppärin sisuksiin ja aloin tuijottaa. Vuoteessa.

Flunssa ei vaivannut töissä. Aurinko paistoi ja tänään oli mitä kaunein syyspäivä. Kotiin tullessa tuntui, että flunssan torjuntaa pitää vielä jatkaa. Siis Panadol Hotia naamaan ja pötkölleen. Hieman puolikuntoinen olo ei sallinut muita kotitöitä kuin tavanomaiset koiranulkoilutukset.

Katsottavan elokuvan valitsin umpimähkään joskus hankkimistani ja katsomatta jääneiden dvd-filmien pinosta.

Vain koiraihmisille

(Must Love Dogs)
USA 2005
Ohjaaja: Gary David Goldberg
Pääosissa: Diane Lane, John Cusack, Dermot Mulroney, Elizabeth Perkins
Laji: Komedia, Romantiikka
Ikäraja: S

No, kai se oli komedia. Kuitenkaan en kauheasti tykännyt. Ostin sen aikanaan neljällä eurolla kuvitellen sitä jotensakin koirien ympärillä pyöriväksi hauskaksi tarinaksi. Vaan enpä olisi vaivautunut katsomaan saati ostamaan tätä filmiä, jos olisin tiennyt sisällön.

Nyt, kun onneksi ja toivottavasti selvisin tästä kytevästä flunssanalusta vain säikähdyksellä, voin taas siirtyä katsomaan kenties jotain jykevämpää elokuvaa kuin tällaista surkeaa siirappia. Sota ja rauha -elokuvankin kolmas dvd-kiekko on vielä katsomatta.

Elokuvalla flunssaa vastaan

2009-10-07T23:08:00.007+03:00

Keskiviikko 7.10.09

Aamulla töihin lähtiessä kurkku oli niin kipeä, että tuskin saatoin nielaista. Aamu-uutiset uhkasivat myrskyllä, joka hankaloittaisi työhön menijöitä. Kurkku tokeni väkevällä pastillilla ja siistiä sisätyötä tekevää eivät syysmyrskyt pahemmin haittaa ja bussikin kulki normaalisti. Tosin minulla oli yksi välituntivalvonta pihalla sateessa. Oppilaat hyppivät lätäköissä kaikista mahdollisista kielloista huolimatta. Sitä nuoruuden intoa, HUH!

Kun tulin kotiin, painelin heti pehkuihin tehtyäni pikaisen koiralenkin. Puhilla on korvatulehdus ja nuha ja silmäkin rähminyt. Yli viikon on koiraa jo lääkitty, mutta antibiootilla mennään ainakin muutama viikko vielä eteenpäin. Siis koiralla menee antibioottitabletti aamuin illoin, korvatipat ja voidetta silmään.

Oma vointini ei töistä palatessa ollut kaksinen. Panadol Hot, särky- ja kuumelääke juoman muodossa, yleensä on pelastanut minut tällaissa tilanteissa. Niin toivottavasti käy nytkin. Nukuttuani monta tuntia oloni oli kohentunut huomattavasti. Nyt saatoin hyvällä omallatunnolla katsoa jonkin elokuvan, tällä kertaa valitsin tunnettujen näyttelijöiden tähdittämän filmin Painajainen perheessä, sekin parin euron ostos tutusta videokaupasta.

DVD-kotelon takakannessa lukee kielletty alle 11-vuotiailta. Hieman ihmettelin, minkälainen komedia tuo on, kun se on pitänyt kieltää perheen nuorimmilta. Katsottuani elokuvan en enää ihmetellyt. Oikeastaan ihmettelin, miksi samaan elokuvaan on tungettu niin vahva näyttelijäkaarti kuin Robert De Niro, Dustin Hoffman, Barbara Streisand, Ben Stiller ja ketä muuta siinä vielä onkaan.

Genre: Komedia (K11)
Ohjaaja: Jay Roach
Pääosissa: Robert de Niro, Ben Stiller, Dustin Hoffman, Blythe Danner, Barbra Streisand, Teri Polo
Kesto: 1h 57min

Kyllähän sitä touhua katsellessa välillä naurattikin, mutta tuskin olen hullumpaa hömppää katsellut pitkään aikaan. Tosi noloja juttuja täynnä ja jotenkin väkinäinen. Toista kertaa en kyllä enää viitsisi tuota elokuvaa katsoa. Hyvät näyttelijät kieltämättä. Ja kyllä tuo leffa sopi hyvin flunssan karkottajaksi kuitenkin. Päänsärky katosi nukkumalla, nuha hiukan on, mutta eiköhän tämä tästä. Kello on tuttuun tapaan soimassa kuudelta aamulla.

Sota-ajan muonitus

2009-10-07T01:48:00.010+03:00

Tiistai 6.10.09

Kyllä minä olen enemmänkin Maria kuin Martta. Näin ainakin olen aina ajatellut. Kesällä Aulikki kyseli minulta, lähtisinkö mukaan Marttoihin. Minä tietysti vastasin myöntävästi, elämälle uteliaana ihmisenä. Ja kun jokin asia on minulle outo, pyrin ottamaan mahdollisuuksien mukaan siitä selvää, ainakin silloin kun asia vähänkin kiinnostaa minua. "Maria-tyyppisenä", tämä siis lainausmerkeissä, olen aina pitänyt Martta-liiton touhuja jollakin tavalla mystisinä. Siihen suuntaan, että ajatella miten jotkut jaksavat ja pystyvät ja osaavat... Isoäitini Lyyli Maria, äitini äiti siis, oli mielestäni Martta-tyyppi niin Maria kuin hän oikeasti toiselta etunimeltään olikin. Lyyli Maria oli aikoinaan KOP:n prokuristi, nuorena hän oli kotikylällään vaikuttajanainen, lotta sota-aikana. Eläkkeelle jäätyään hän hoiti kotiamme yksinhuoltaja-äitimme käydessä töissä pitkää päivää, mummo ompeli meille vaatteita, leipoi, hoiti keskuslämmityksen omakotitalossamme, loi jopa lumia pihalta jne.

Jos sanon omat ajatukseni suoraan, niin oma äitinikin oli Maria-tyyppinen, niin paljon kuin hän töitä meidän lastenkin hyväksi elämässään teki. Äiti moitti minua aina haaveilijaksi. Sitä ehkä olinkin ja olen, vaikka pienestä asti olen kyllä saanut osallistua tai joutunut osallistumaan moniin kotimme töihin. Vanhimpana lapsena nuorempien sisarusten hoitamiseen, kaupassa kävin jo 8-9 vuotiaana sekä lähikaupassa ja että linja-autolla Raisiosta Turussakin asti, kun piti Puutorin varrelta sekatavarakaupasta hakea jotain. Ja 13-vuotiaana olin paljon äidin kioskissa myymässä Littoisten hiekkarannalla.

Tiistai-iltana lähdin Marttoihin. Illan aiheena oli "Sota-ajan muonitus". Siitä en tosiaan etukäteen paljon tiennyt. Sen verran kuitenkin, että kaikesta oli silloin pulaa. Äitini vatsa reistaili, kun lanttua piti usein syödä, sekin usein puoliraakana. Äitini oli vasta 14-vuotias sodan alkaessa. Isäni oli sodan alkaessa 19 ja sodan loppuessa 25-vuotias. Hän oli niitä nuoria miehiä, jotka joutuivat tai pääsivät Laguksen komppaniaan. Lapin sodassa isäni oli motissa, ruokaa ei ollut muuta kuin joku sokeripala. Haavoittunutta kaveriaan hän kantoi jossain Lapin soilla, kuumuudessa, sääsket purivat käsiä, jotka olivat haavoittuneen kaverin veressä. Isäni oli siis vain 19-vuotias sodan alkaessa. Viisivuotta sodassa, muonitus, josta illan puhuja tänään Martoissa kertoi, aiheutti sen, että hampaat heiluivat. Äitini kertoi syöttäneensä sodasta palanneelle puolukoita niin paljon kuin mahdollista ja niin isäni hampaat lakkasivat heilumasta ja säilyivät.

Illan puhuja oli Anneli Pranttila, sota-aikana pikkulotta. Hän kertoi monia asioita sota-ajan muonituksesta, mutta valitettavasti tiedot olivat ns. "virallisia", joita paikalla olevat sota-aikana lottina palvelleet 80-90 -vuotiaat naiset pitivät todella kummallisina ja puistelivat vähän väliä päätään. Kovin hyvältä tuo muonitus Pranttilan kertomana kuulostikin. Ja täytyy minunkin sanoa, vaikka omat tietoni ovat todella niukkoja, niin jotain lisättävää tuohon muonitusasiaan varmasti olisi ollut noilla "oikeilla" paikalla olleilla lotilla, jos aika olisi riittänyt. Valitettavasti "ilta loppui kesken" ja piti lähteä sieltä, jotta paikan vahtimestari sai sulkea ovet ja pääsi hänkin illaksi kotiin.

Ei varmasti turhaan sanota, että "armeija marssii vatsallaan". Huonokuntoisten nälkäisten miesten joukko ei ole missään parhaimmillaan. Siksi onkin sanottava, että voimme kiittää Jumalaa siitä, että maamme sai pitää itsenäisyyden. Ajatelkaa, viisi vuotta sotaa! Isälläni ei ollut nuorena miehenä vielä mitään koulutusta, siksi hän sai jääkärinä konekiväärikomppaniassa raahata polkupyörää ja yli 20 kiloa painavaa asetta vaikka millaisissa olosuhteissa "siellä jossakin" lähes tiettömillä taipaleilla viisi pitkää loputonta vuotta.

Päällimmäiseksi minulle jäi mieleen Pranttilan toteamus, että 2/3 sodassa menetetyistä sotilaista menehtyi joko suoraan tai välillisesti keripukkiin, kulkutauteihin ja haavoittuneista osa välskärien raakoihin hoitotoimenpiteisiin .

TV7:n mukana lehtimajanjuhlilla

2009-10-03T23:43:00.012+03:00

Sunnuntai 4.10.09

Käväisin myöhään lauantai-iltana Jerusalemissa vuoden 2008:n Lehtimajanjuhlilla TV7:n kautta ja kaappasin ohjelmasta muutaman kuvan. Mukana oli noin 400 suomalaista ja paljon ihmisiä eri puolilta maailmaa. Eräs mies kertoi olevansa Israelissa 66. kertaa!

ICEJ eli Jerusalemin kansainvälinen kristillinen suurlähetystö järjestää vuosittain ns. kristilliset lehtimajanjuhlat, joihin virtaa tuhansia kristittyjä joka maan kolkasta. Ohjelma oli dokumentti vuoden 2008 juhlilta.

Eri maista tulleita ihmisiä haastateltiin ohjelmassa ja näytettiin osia juhlan ohjelmasta ja kansainvälisestä kulkueesta.

Ohjelma tulee uusintana tänään sunnuntaina kello 14.10 TV7:n kautta.

Lehtimajanjuhlaan liittyviä kuvia on myös ICEJ:n sivulla. (Klikkaa ko. sivuilla pikkukuvia niin näet ne suurempina.)
Myös tämä allaoleva kuva on sieltä.

Ylen mediamaksu pakkorahastuksena kaikille?

2009-10-03T11:22:00.013+03:00

Lauantai 3.10.09

Tästä asiasta en voi olla kirjoittamatta. Siis mikä ihmeen MEDIAMAKSU! ? Nyt on sitten päätetty, että jokaisen talouden on Suomessa maksettava MEDIAMAKSU. Siis TV-lupa, sitähän se tarkoittaa, on maksettava, olipa käytössä TV tai ei. Maksu astuu voimaan 2012 ja sen suuruudeksi on arveltu 175 euroa. Kaksikolmasosaa suomalaisista vastustaa mediamaksua.

"- Maksu ei perustu enää television omistukseen ja tv-ilmoitukseen vaan kohdistuu kaikkiin asuntokuntiin ja maksuvelvollisiin yrityksiin ja yhteisöihin.

- Lupatarkastajat jäävät historiaan.

- Kaikki asuntokuntaan kuuluvat täysi-ikäiset henkilöt olisivat yhteisvastuussa maksun suorittamisesta. Asuntokunnalla tarkoitetaan henkilöitä, jotka asuvat vakituisesti samassa asunnossa tai osoitteessa.

- Maksuvelvollisia olisivat myös yritykset ja yhteisöt, joiden vuotuinen liikevaihto ylittää 400 000 euroa. Maksusta vapautetaan valtio, kunnat ja seurakunnat niiden liiketoimintaa lukuun ottamatta.

- Kukin asuntokunta maksaisi noin 175 euron suuruisen maksun. Yrityksille ja yhteisölle maksu olisi kolminkertainen. Nykyinen televisiomaksu on 224,30 euroa."
(STT)

Kun Suomi liitettiin EU:hun, kansalaisten mielipidettä ei kysytty. Tässä taas päätös, joka on tehty demokratian ulkopuolella. Suomi rypee taas lamassa, työttömiä oli Tilastokeskuksen mukaan

" ...elokuussa 203 000. Työttömiä oli 52 000 enemmän kuin viime vuoden elokuussa. Työttömiä miehiä oli 45 000 enemmän ja naisia 8 000 enemmän kuin vuotta aiemmin.

...Työvoimaan kuulumattomia työikäisiä oli elokuussa 1 354 000, mikä oli 63 000 enemmän kuin vuotta aiemmin."

(Tekniikka&Talous)

Ja minkähän verran opiskelijoita on Suomessa?

"Tutkintotavoitteisen koulutuksen opiskelijoiden kokonaismäärä oli 1,26 miljoonaa vuonna 2007. Vuoden 2008 ennakkotietojen perusteella opiskelijamäärä vähenee 1,5 prosentilla edellisvuodesta monen vuoden kasvun jälkeen." (Tilastokeskus)

Arvelen, että kaikilla työttömillä ja opiskelijoilla ei ole televisiota. Tiedän ainakin muutaman. Tiedän myös eläkeläisiä, joilla ei ole televisiota. Monilla ei ole televisiota uskonnollisista syistä, esimerkiksi lestadiolaiset pitävät kyseistä hilavitkutinta syntinä. Jos mediamaksu tulee pakolliseksi, niin että joka talouden pitää se maksaa, niin taitavat perintätoimistot rikastua ja ulosottomiehet saada lisähommia.

Mediamaksu voisi myös olla varallisuuden mukainen, opiskelijat ja eläkeläiset mm. voisivat olla tällaisia.

Luovuimme televisiosta siinä vaiheessa, kun Suomi siirtyi digiaikaan. Scart-liittimellä varustettu telkkarimme oli simahtanut jossain vaiheessa ja katselimme TV:tä viimeisinä analoogisina aikoina vanhasta scart-liittimettömästä aparaatistamme. Digiaikaan siirryttäessä olisi pitänyt ostaa uusi masiina tai korjauttaa vanha.

Vietimme niin paljon aikaa sairaalassa, että kotona viettämämme vähäisen ajan takia tuntui turhalta hankkia uusia laitteita tai korjauttaa mitään vanhaakaan.

Totuin elämään ilman TV:tä, eipä sieltä aikaisemminkaan paljon mitään tullut katsottua, uutiset ja jokunen dokumentti ja elokuva. Jasmine oli katsellut pääasiassa videoita ja viimeisinä aikoina tietokoneella DVD-elokuvia.

Totesin televison turhaksi ja aikaa vieväksi kapineeksi. Tietokoneen kautta tulee silloin tällöin katsotuksi TV7:ää, joka ei ole tietääkseni mitenkään sidoksissa Yleen. En todellakaan kaipaa televisiota. Radioluvan voisin maksaa, koska usein kuuntelen YLE PUHE -kanavaa, mutta 175 euroa radioluvasta on mielestäni aika paljon.

Lisätietoja mm. Wikipediassa

Vieläkin näitä mediamaksua vastustavia adresseja voinee allekirjoittaa:

Mediamaksua vastustava adressi

Protesti ja kansalaisadressi mediamaksua vastaan

Olen aina luullut, että television katselu on vapaaehtoista. Ilmeisesti se ei kohta enää ole, vaan televisio pitää olla joka tuvassa ja jokaisen talouden on siitä maksettava?

Taas elokuvissa

2009-10-02T23:35:00.010+03:00

Perjantai 2.10.09

On ollut taas sen verran rankkaa, että katselin tuossa keskellä viikkoa yhden kevyen leffan kotisohvalla, nimittäin elokuvan nimeltä Kreikkalainen naimakauppa. Kiva hömppäkomedia ja nätit näyttelijät.

Jos haluat tietää enemmän filmistä, googlaamalla löytyy monia elokuva-arvosteluja ja ajatuksia kyseisestä filmistä. Elokuvaa katseli ihan mielikseen, kepeä ja hauska välipala, ei vaadi pahempaa aivotyötä. Korkeintaan pikkuisen jää kaipaamaan ympärilleen samanlaista vilinää, kun omasta ympäristöstä ei löydy sellaista sukurakkautta kuin kreikkalaisilla ko. filmissä.

Kreikkalainen naimakauppa (My Big Fat Greek Wedding)

Maa: USA (2002)
Kesto: 96 min
Genre: Komedia
Ohjaaja: Joel Zwick
Näyttelijät: Nia Vardalos, John Corbett, Michael Constantine, Lainie Kazan
Musiikki: Alexander Janko, Chris Wilson
Muut tekijät: Tuotanto: Tom Hanks, Rita Wilson ym. Käsikirjoitus: Nia Vardalos - näytelmästään. Kuvaus: Jeff Jur

Ostin tuon elokuvan tutusta videomyymälästä kahdella eurolla. Eipä siis ollut kallis "elokuvalippu". Kierrätykseen varmaan jossain vaiheessa lähtee tämänkin DVD.

Helsingin syksyä

2009-09-20T01:28:00.023+03:00

Sunnuntai 20.9.09

Tule syyskuu, kehotti aikoinaan Françoise Sagan. Tai ainakin hän kirjoitti sen nimisen kirjan. Oikeastaan hänen nimensä oli Françoise Quoirez. Kirjailijanimensä hän keksi Marcel Proustin romaanisarjasta Kadonnutta aikaa etsimässä. Luin tuon kirjan Tule syyskuu joskus hyvin hyvin kauan sitten. Minä sanoisin kuitenkin mieluummin "Tule toukokuu". Ja tuleehan se toukokuu jHs joskus yli puolen vuoden päästä.

Kulunut viikko oli taas aika työntäyteinen. Lauantaipäivänä on sitten aina kaikenlaista tekemistä, mitä ei viikolla kerkiä. Pyykinpesua yms. Uimassakin tuli käytyä. Saunomista, vesijuoksua ja tietysti kävin uimahallin isoimman vesisuihkun alla "hartiahieronnassa".

Kaunis syksyinen päivä jälleen. Vielä kukitaan, vielä kuljetaan t-paidassa - en tosin minä, joka muutenkin olen vilukissa ja kaipaan etelän aurinkoa useimmiten.

Metsämansikka kukkii vielä, samoin Kurtturuusu.

Napostelen koiran kanssa kulkiessani ruusunkiulukoita, vaikka ei kai niitä kaupungissa raskasmetallien ym. saasteiden takia pitäisi ollenkaan syödä, varsinkaan Helsingissä, jossa pahimmillaan ruuhka-aikaan kulkee joillakin väylillä yli 4000 autoa tunnissa. Mutta sama se on kaiken muunkin kanssa. Omakotitalot, siirtolapuutarhat, Keskuspuiston marjat, sienet - kaikki jollain tavalla kaupungin liikenteestä osansa saaneet. Ja muutenkin saamme kuulemma noin 6 kiloa lisäaineita ruoasta vuodessa. Ja onhan meillä elimistössämme jo kilon verran erilaisia mikrobeja ym. bakteereja (suurin osa tosin tarpeellisia, mutta vastustuskyvyn laskiessa ne käyvät kimppuun), joten... No, joskus juoma-astiat olivat tinaa ja ihmiset saivat niistä lyijyä ja Egyptissä maalattiin muinoin silmiin paksut rajaukset mustalla värillä, joka tehtiin lyijystä ja mitä ainetta silloinen puuteri olikaan.

Syyskuu on kaunis. Helsinki saa uusia herkkiä värejä kohta kokonaan katoavan kukkaloiston tilalle. Puut ja pensaat, ruohot, melkein kaikki kasvit värjäytyvät ruskan sävyihin.

Lauantaina myöhään illalla katsoin toisen osan elokuvasta Sota ja rauha, josta olin viime lauantaina katsonut ensimmäisen osan. Tässä kaksituntisessa oli raastavaa rakkautta oikein runsas annos ja venäläisten rikkaiden tanssiaisia ja pukuloistoa 1700-1800 lukujen vaihteesta. Sotakin tuli taas jakson lopussa kuvaan mukaan. Ehkä ensi viikolla katson jonakin iltana tuon viimeisen reilun kaksituntisen. Elokuva on kai aika hyvä, mutta ehkä sen olisi saanut tiivistettyä ainakin tunnilla parilla hieman lyhyemmäksi, jos olisi leikannut pois joitakin kovin pitkiä kohtauksia ja napsinut joitain turhia kuvia pois sieltä täältä. Luulen, että siten sen saisi nykyaikaisemmaksi ja ehkä kiinnostavammaksikin. Silti olen sitä mieltä, että se on katsomisen arvoinen elokuva.

Tumpelo kielissä!

2009-09-19T13:13:00.009+03:00

Lauantai 19.9.09

Olen niin huono kielissä, että olen alkanut opetella huvikseni erilaisia sanontoja eri kielillä. Tämän päivän fraasi on tärkeä ja kuuluu seuraavasti:

Onnea! Kaikkea hyvää!

Saksa: Alles Gute! Viel Glück!
Enkku: All the best! Good Luck!
Ranska: Plein de bonnes choses! Bonne chance!
Venäjä: всего хорошего!
Afrikaans: Pac rasvaa!
Eesti: Koulutuk!
Jiddis: ZOL zayn mit mazl!
Urdu: Jesus ka fazal ho!
Ruotsi: Lycka till!
Espanja: Buena Suerte!
Romania: Noroc!
Portugali: Boa sorte!
Puola: Powodzenia!
Unkari: Sok szerencsét kivánok!
Kreikka: Kali tihi!
Heprea: Belatslacha!
Italia: Buona fortuna!
Japani: Gokoun o inorimasu!

Hain nämä sanonnat netistä, joten en ole varma, ovatko aivan oikein! On kuitenkin mukava, jos osaisi toivottaa onnea monella kielellä. Tiedän, että monet osaavat sanoa "Minä rakastan sinua!" ainakin viidellä kielellä. Muitakin sanoja olisi kiva osata useammalla kielellä, esim KIITOS, PÄIVÄÄ, NÄKEMIIN, OLKAA HYVÄ!
Löysin äsken vielä tällaisen sivun Omniglot.

Mutta ääntäminen, mitenkähän se onnistuu oikein?! En sentään aivan kaikkia näitä aio opetella, mutta ehkä on hyödyllisempää opetella eri kielillä sanontoja kuin esim. piin (3,1415926535897932384626433...) desimaaleja. Tässä linkissä on piin 1500 desimaalia. Pii (Π , π) on kreikkalaisten aakkosten 16. kirjain eli latinalaisissa aakkosissa P ja matematiikassa vakio π tarkoittaa ympyrän kehän suhdetta halkaisijan pituuteen, ja sen likiarvo on 3,14159. Minulle on koulun jälkeen riittänyt, että tiedän piin olevan 3,14 enkä ole sitäkään tietoa paljon tarvinnut.

Lisäys:

Pakko lisätä vielä tämä linkki, kun sanonnoista puhutaan:
Speak Finnish like a Restless Native
(http://kisa.ca/finnish-phrases.html) Nauraako vai loukkaantua!?

Nuori Urho Kekkonen

2009-09-19T03:04:00.008+03:00

Perjantai 18.9.09

Tässä muuan divarilöytö. Ostin tämän kirjan joskus elokuun puolella eräästä antikvaarisesta kirjakaupasta eurolla:

Uino, Ari (toimittaja)
NUORI URHO
Kustantaja: OTAVA
Painovuosi: 1999
Sidottu, kovakantinen, 304 sivua
ISBN: 9511159925

mustavalkokuvitus

Elämäkerrat on mielikirjallisuuttani. Luen mielelläni päiväkirjoja, elämäkertoja yms. Varsinkin tunnettujen henkilöiden, kirjailijoiden ja taiteilijoiden jne. nuoruus ja lapsuus kiinnostaa minua. Aivan tavallistenkin ihmisten elämä.

Muistan hämärästi vaalin, jossa Kekkonen valittiin pressaksi. Meillä oli kotona radio auki ja miesääni luetteli monotonisesti: Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen, Fagerholm, Kekkonen...

Vasta viime aikoina olen alkanut lukea poliitikkojen elämäkertoja. En tiennyt aikaisemmin, että Kekkonen käytti kirjoituksissaan monia nimimerkkejä.

Kekkosen salanimet:

Erasmus
Esa
Esaijas Kohennuskeppi
Esaijas Ranstakka
Huoltomies
Itsenäinen suomalainen
Karjalainen talousmies
K. Y. Laaksonen
Känä
Köpi
Lakimies
Lautamies
Liimatainen
Maalaisliittolainen
Mies suomalainen
Olli Tampio
Pekka Peitsi
Pentti
Puhuva kivi
Simo Sakari
Suomalainen
Urho Sorsimo
Veljenpoika
Vienalaisia
Yksi monista

Tämän listan löysin Kansalliskirjaston sivuilta.

Jos Kekkonen eläisi, hän olisi 9. päivä tätä kuuta täyttänyt 109 vuotta. Tunnetuimpia nimimerkkejä oli Känä. Mietin, olisiko hänen suvussaan ollut Känä-nimisiä. Äitini kertoi joskus Känän Matista , joka oli jotain sukua meille. Tämä Känän Matti sanoi usein ruoasta kiitettyään ja saatuaan kehotuksen ottaa lisää: "Suu söis ja maha vetäis mut kun ei kanna nuo väärät sääret".

Kekkonen oli Suomen tasavallan presidenttinä peräti 25 vuotta vuodesta 1956 vuoteen 1981.

Nuori Urho -kirjan on toimittanut filosofian tohtori Ari Uino. Uino oli myös Sylvi Kekkosen tyttönimi.

Elokuvailta pitkästä aikaa

2009-09-13T02:44:00.015+03:00

Lauantai 12.9.09

Nykyisin ei tarvitse lähteä kotoa minnekään, jos tahtoo katsoa elokuvia. Tosin teatterissa elokuva kyllä tuntuu enemmän elokuvalta kuin kotisohvalta käsin katsottuna. Joitakin elokuvia kuitenkin katselee ihan mieluusti kotonakin.

Tällainen elokuva on mm. mammuttielokuva Sota ja rauha, joka perustuu Leo Tolstoin samannimiseen kirjaan. Lainasin sen kirjastosta, koska en koskaan ole lukenut tiiliskiven paksuista Tolstoin Sota ja rauha -teosta kunnolla. Lukuisia kertoja olen kyllä aloittanut ko. kirjan lukemisen pääsemättä kuitenkaan loppuun asti.

"Sota ja rauha on loistava kuvaus Venäjästä ja sen kansasta Napoleonin ajan myrskyissä. Henkeäsalpaavan upea elokuva perustuu Leo Tolstoin romaaniin vuodelta 1869, ja sen viisi vuotta kestänyt tuotanto maksoi aikanaan yli satatuhatta dollaria. On arvioitu, että saman kokoluokan filmi nykypäivänä maksaisi yli miljardi dollaria ollen kallein koskaan tehty elokuva. Sota ja rauha voitti vuoden 1969 parhaan ulkomaisen elokuvan Oscarin ja oli ehdokkaana parhaasta taiteellisesta suunnittelusta ja lavastuksesta.

Ohjaaja Sergei Bondarchukin filmaus tekee Leo Tolstoin mestariteokselle täyttä oikeutta kuvaamalla pienimmätkin yksityiskohdat ja klassikkoromaanin käsin kosketeltavat tunteet ja ilmapiirin. Mahtavat taistelukohtaukset kuvaavat ilmasta kilometrikaupalla Venäjän joukkoja pukuloiston hivellessä vaativankin silmää.

Genret Draama, Sota
Ohjaaja: Sergei Bondarchuk

Pääosissa: Ludmila Saveljeva, Vjatseslav Tikhonov, Gennadi Ivanov, Irina Gubanova, Antonina Shuranova, Sergei Bondarchuk"

Näin mainostaa Ruslania-kauppa tätä filmiä. Boxissa on 3 dvd-levyä. Yhteensä elokuva kestää peräti 400 minuuttia! Katsoin tänään ensimmäisen osan, 2 tuntia 20 minuuttia. Aika sotainen osa. Aika järkyttävää katseltavaa, miten 1800-luvun ihmiset marssivat ja ratsastavat kuolemaansa. Kyllä siinä sodan mielettömyys tulee suorastaan koomisena esiin: kävellään suoraan kohti täyttä tulitusta! Tuo historiasta tuttu aika, lähinnä Napoleonin sotien takia, on silti sen verran outoa historiaa, että vaatteet ja hiuslaitteet vaikuttavat sangen oudoilta.

(War and Peace, USSR, 1967, Director: Sergei Bondarchuk

Production: Mosfilm; Sovcolor, 35mm, scope; running time: originally 373 minutes (some sources list 507 minutes), and released in two parts, later cut to 170 minutes. Released 1967. Cost: rumored to have been anywhere between 40 and 100 million dollars.)

Normaali värielokuva, vaikka tämäkuva onkin mustavalkoinen.

Sota ja rauha -elokuvaa tehtiin viisi vuotta ja se maksoi yli satatuhatta dollaria, joka nykyrahassa olisi jotain yli miljardi dollaria. Dvd:n takakansi kertoo tämän elokuvan olevan kallein koskaan tehty elokuva. Jo tästä syystä haluan viekä katsoa nuo kaksi muuta Dvd:eetä, vaikka osa 2 kestää melkein kaksi tuntia (113 min.) ja osa 3 on jopa pitempi kuin osa 1 (140 min.) ja kestää peräti 2 tuntia 27 minuuttia.

Tämä Sota ja rauha-elokuva vuosimallia 1968 sai Oscar-palkinnon parhaana ulkomaisena elokuvana. Se oli myös ehdokkaana parhaasta taiteellisesta suunnittelusta ja lavastuksesta, joten kyllä siinä on monenlaista mielenkiintoista katsottavaa.

Kirjan paksu pokkariversio on minulla maalla. Tammi mainostaa vuoden 2005 painosta seuraavasti:

"Tolstoin Sota ja rauha on maailmankirjallisuuden tunnetuimpia romaaneja, josta on myös tehty useampia elokuvasovituksia, mutta sen laajuus, lähes 2000 sivua, ja runsaat filosofiset pohdiskelut ja taistelukuvaukset ovat pelottaneet lukijoita sen ääreltä. Tolstoi-museon tutkija Evelina Zaidenshnur (Seidenschnur) onnistui kuitenkin 1980-luvulla rekonstruoimaan romaanin ensimmäisen version, joka oli valmistunut 1866 ja jonka Tolstoi sitten 1867--69 muokkasi ja laajensi tähän asti tunnetuksi versioksi.

Tämä ensimmäinen versio julkaistiin kirjana Venäjällä 2000 varustettuna mainoslausein:

“Puolta lyhyempi ja viisi kertaa kiinnostavampi”, “Paljon enemmän ‘rauhaa’ ja vähemmän ‘sotaa’”, “Sata kertaa helpompi lukea”. Siitä huolimatta se on täyttä Tolstoita, elämää ja tunteita, aatteita ja moraalia pursuava romaani, joka esittelee kolme aivan erilaista perhettä, huvittelulle ja nautinnoille omistautuneet pietarilaiset Kuraginit, elämäniloiset ja tunteikkaat moskovalaiset Rostovit ja ankaran aatteelliset ja velvollisuudentuntoiset maalaisaateliset Bolkonskit, sekä Pierre Bezuhovin, kömpelön mutta viehättävän vilpittömän nuoren perijän, keskellä Napeoleonin sotien ja Venäjän-retken aiheuttamaa myllerrystä. On yllättävää huomata, miten samanlainen Eurooppa olikaan jo silloin, 200 vuotta sitten."

Tunnustan, että en ole koskaan lukenut Väinö Linnan Tuntematonta sotilasta ihan tarkkaan aivan kannesta kanteen, vaikka ammatinkin puolesta olisi pitänyt. Oppilaiden kanssa on katsottu monet kerrat pätkiä eri ohjaajien tekemistä elokuvaversioista ja tekstiäkin on tarkasteltu useista näkökulmista.

Sota ei ole milloinkaan kiinnostanut minua ja olenkin yrittänyt jättää sen niin kirjallisuudessa kuin elokuvissa jos mahdollista aina väliin tai ainakin mahdollisimman vähälle huomiolle. Ehkä olen saanut verenperintönä sotainhon. Eikä ihme, sillä isäni oli viisi vuotta sodassa. Hän ei koskaan kertonut tuosta ajasta elämässään mitään, mutta sota varmasti pilasi hänen elämänsä, sillä isäni oli vasta 19-vuotias sodan alkaessa 1939. Äitini oli 14-vuotias, kun hän marraskuussa 1939 lähti oman äitinä kanssa polkupyörällä evakkoon Koivistolta, joten sotainhoa olen varmasti saanut häneltäkin.

Kerran kouluikäisenä, olin kai 13-14 -vuotias silloin, kysyin isältäni sodasta jotain ja hän kehotti minua lukemaan Sakari Lappi-Seppälän kirjan Haudat Dneprin varrella. Löysin kyseisen kirjan aikuisena kerran jostain divarista, mutta se on yhä lukematta. Nyt syksyllä ilmestyi uusi kirja Sotilaiden lapset. Kirjoittaja on Irja Wendisch, joka asuu nykyisin Berliinissä. Kirjoitinkin siitä jotain blogissani Suorat sanat, mutta vielä en ole tuota kirjaa saanut käsiini.

Asiaa poliisilaitokselle

2009-09-12T13:47:00.012+03:00

11.9.09 perjantai

Olen vuosia luullut, että ajokortti riittää henkilöllisyyden selvittämiseen kotimaassa ja ainakin Ruotsissa ja Tallinnassa, mutta näinhän asia ei ole. Tyttären kolme vuotta kestäneen sairauden takia matkustaminen ei ole ollut minulle mitenkään ajankohtainen asia. Elimme eristyselämää tytön kanssa infektioriskin vuoksi ja käytimme pääasiassa taksia kulkiessamme kodin ja sairaalan väliä. Julkisia liikennevälineitä kun ei saanut käyttää. Keväinen Teneriffalle v. 2oo6 suunniteltu matkammekin peruuntui heti leukemiadiagnoosin varmistuttua.

Viime helmikuussa käydessämme U:n kanssa Tukholmassa en tiennyt vielä, että ajokortti ei olekaan mikään virallinen henkilöllisyystodiste. Vasta myöhemmin, jonkun selvitettyä minulle viralliten paperien tarinoita, tajusin asian oikean laidan. Minulla oli silloin Tukholmassakin mukana vain ajokortti, mutta onneksi kukaan ei koko tuon reissun aikana kysynyt henkilöllisyyttäni. Itse asiassa minun olisi jo silloin pitänyt ryhtyä asianmukaisiin toimenpiteisiin, mutta vasta nyt sain itseni liikkeelle kohti poliisilaitosta. Eilen käväisin passikuvassa ja kuva onnistui niin hyvin, että voin nyt ulkomaille matkustaessani säikytellä passillani kuvaani rohkeasti tuijottelevia virkailijoita maassa kuin maassa ja Suomessakin, jos tarve vaatii.

U:nkin jossain passissa oli ollut joskus kuva, josta tullivirkailijat eivät häntä tunnistaneet, vaan hän oli joutunut jollain matkalla aikamoiseen syyniin ja selvitykseen. Siinä oli sitten tutkittu kaikkia mukana olleita papereita ajokortista lähtien. Lopulta olivat kuitenkin uskoneet, että U. oli se U., jonka kuva oli passissa.

"Kun alkaa muistuttaa passikuvaansa, asiat ovat aika huonosti", sanotaan. Passikuvan pitää olla ilmeetön - mitähän sekin tarkoittaa? Ainahan sitä naamalla jokin ilme mielestäni on. Mutta kai tuo ilmeettömyys tarkoittaa hymyttömyyttä. Se on kai sitten ns. neutraalia. "Silmät eivät saa olla sirrillään eikä suu auki." Hymyilevät kasvot voisivat tullissa herättää kaiketi liikaa epäilyksiä. No, tällaisista asioista ei varmaan saisi laskea leikkiä. Yllättävää kyllä tukka saa olla peitossa, vaikka huivi päässä saa olla passikuvassa! Vai koskeeko tämäkin vapaus vain yhden uskontokunnan edustajia, jotka jo muutenkin ovat saaneet runsaasti määräysvaltaa jopa Suomen kouluissa.

Joka tapauksessa käväisin poliisilaitoksella passia hankkimassa. Koska minulla ei ollut muuta kuin ajokortti ja vanha jo ajat sitten vanhentunut passini lienee jossain maalla tai ties missä paperieni joukossa, jouduin selvittämään passitoimiston virkailijalle monta asiaa. Vastatessani persoonaani koskeviin kysymyksiin sain tietää, että poliisilaitoksellapa tiedetään minusta vaikka mitä. Loppujen lopuksi minulta kuitenkin meni passin hakemiseen vain vajaat viisitoista minuuttia sormenjälkien ottamisineen. Ja valmiin passinkin saan piakkoin. Koko lysti maksoi 48 euroa.

En muuten tiennyt, että poliisin tunnuksen, miekkakuvan, on suunnitellut vuonna 1936 Antti Salmenlinna (Emblem of Finnish police. Designed by Antti Salmenlinna in 1936). Kurkkaa linkkejä! Sisältää mm. mielenkiintoisen nostalgisen filmin lasimaalauksen tekemisestä.
Salmenlinnasta on myös tietoja Wikipediassa.

Tunnistatko ötökän?

2009-09-10T23:23:00.015+03:00

10.9.9 torstai

Pitäisikö jatkaa penkin tarinaa? Ja sillan? Olen kyllä kuvannut molempia paikkoja aika ajoin, joten kuvia kyllä on.

Olen tainnut laittaa sillasta kuvan viimeksi joskus keväällä, ilmeisesti huhtikuussa. Penkin kuvat ovat kai samalta ajalta.

Tämän kuvan laitan nyt tähän joka tapauksessa:

Pelastin tämän otuksen, toukan(?) sillalta jäämästä pyöräilijöiden, kävelijöiden, poliisiauton (tai jonkin muunkin kulkuneuvon, joita sillalla välillä liikkuu, vaikka se itseasiassa on kävelijöitä ja pyöräilijöitä varten vain) alle. Olen kauhean huono tunnistamaan ötököitä. Osaisiko kukaan sanoa, mikä elukka tämä on. Se oli aika iso, monta senttiä pitkä ja jännän värinen. Olisko perhosen toukka? Kuvasin otuksen 28.7.09 keskipäivällä klo 12:29

Ja tässä pikakatsaus sillalle läpi kesän:

5.5.09 ja 9.5.09

Vaahterat ovat puhjenneet kukkaan viikkoa myöhemmin 17.5.09. Vaihteeksi kuva uimahallilta päin.

Pari viikkoa eteenpäin ja sillan liepeillä näytti jo tällaiselta:

Ja sillalla tällaiselta:

Kirkas päivä ja ylivalottunut kuva. Kellon aika 16:44, siis vähän ennen viittä iltapäivällä 31.5.09

Tämä kuva on juhannuksen aikoihin otettu varhain aamulla eli 22.6.09 klo 6:05.

Tämä kuva on otettu 17.7.09 iltapäivällä noin kello puoli kolme.

Intiaanikesää Helsingissä koulun liikuntapäivänä

2009-09-09T17:27:00.011+03:00

Keskiviikko 9.9.09

Luoja soi meille intiaanikesän, ainakin täksi päiväksi. Lämmintä on ollut ainakin +20 astetta Celsiusta. Eilinen kolea sää ja tihuuttava vesisade ei luvannut todellakaan näin hienoa ilmaa! Liikuntapäivä sujui aivan suunnitelmien mukaan. Kävelyannos oli 7-10 kilometriä. Kun viiden sadan oppilaan letka lähtee liikkeelle, niin siinä on hieman sähinää. Kaikki meni kokonaisuudessaan hyvin.

Perillä pelattiin erilaisia pelejä ja virkistäydyttiin kunnon välipalalla. Myös opettajjien tradiotionaalinen lentopallopeli taas kerran pelattiin.

Tässä kilpaillaan lannevanteen pyörityksessä, ei tosin vyötäröllä vaan kaulassa.

Pallon kuljettaminen haarojen välissä merkkipaalun ympäri oli yksi "kovimmista" lajeista. Eikä pallon heittäminen muoviämpäriinkään ihan helppoa ole.

Koulumaailman kuulumisia yms.

2009-09-08T21:22:00.011+03:00

8.9.09 tiistai

Tänä aamuna mennessäni koululle poissa olivat kanslisti, terveydenhoitaja ja ainakin yksi koulunkäyntiavustaja. Tärkeitä henkilöitä koulumaailmassa kaikki. Käsityönopettaja tarvitsi koulunkäyntiavustajaa äänitorvekseen, koska astmansa oli siinä vaiheessa, että ääntä tuli vain pihisemällä. Myös useita oppilaita oli tietenkin tavanomaiseen tyyliin poissa. Flunssakausi alkanut, toivottavasti ei influenssakausi. Kuulemma 29.7.09 Laaksoon avattu influenssaterveysasema on jo niin tukossa, että toisen influenssa-aseman avaaminen alkaa olla ajankohtainen.

Tänään sataa tihuutti lähes koko päivän ja oli sangen viileää. Saa nähdä millainen huomisesta päivästä tulee sään suhteen. Koululla on liikuntapäivä ja suunnitteilla on ainakin seitsemän kilometrin mittainen kävelylenkki. Liikuntapäivä siis satoi tai paistoi.

Huomenna olemme siis sään armoilla kuin kuvassani pupu pusikossa. Tämä on tämän päivän arkea, mutta viime viikolla oli säiden puolesta upean kesäistä ja juhlaakin.

Varoituksien syksy

2009-09-02T13:27:00.010+03:00

Tiistai 2.9.09

Eilen uutiset kertoivat kahdesta kuolemantapauksesta: N0in kolmekymppinen mies kuoli Ruotsissa sikainfluenssaan ja Suomessa joku nainen oli syönyt valkoista kärpässientä ja kuollut.

Onkohan Helsingin Sanomilla jotain yhteyttä viime päivien sienimyrkytystapauksiin ? Katso keskustelu.

Tässä muutama suora lainaus:
- Totoroki: "Hesarissa ihmeteltiin valkoinen kärpässieni -sairaalatapauksia. Sunnuntaina ne oikaisivat jutun jonka mukaan se on parhaimmillaan nuorena."
- TAir: "Tai ei varsinaisesti juttua vaan kuvatekstin, johon joku tietämätön oli valinnut kuvan huolimattomasti."
- Totoroki: "Joo niin just. Oli merkit kortilla :) Kirjoittelin niille että vaikka tapauksilla ei ehkä ole suoraa yhteyttä niin ehkä voisi olla hyvä hetki miettiä miten hengenvaarallista väärää tietoa voisi oikaista näyttävämmin."
- Tair: "Ai niin 140 ;) Kyllä mäkin ihmettelin, kun se oli vaan oikaisuissa, ikään kuin kyseessä olisi ollut kirjoitusvirhe tai muu pikkujuttu."

- Tässä Hesarin kommentti asiaan (Totorikin siteeraamana)
"HS.fi:n keskustelupalstalla on käyty vilkasta keskustelua viime viikonlopun sienimyrkytysten ja Helsingin Sanomien virheellisen kuvavalinnan yhteydestä. Lauantain (22.8.) lehden sivulla A3 oli yhden palstan kokoinen kuva valkokärpässienistä, jonka kuvatekstissä luki "Sienet ovat parhaimmillaan nuorina". Kuvaa käytettiin kuvitustarkoituksissa viittaamaan sisäsivulla olleeseen kirjoitukseen pääkaupunkiseudun sienipaikoista. Varsinaisessa tekstissä muistutettiin sienten, myös myrkyllisten, tuntemisen tärkeydestä. Virheellinen kuvavalinta oikaistiin seuraavan päivän lehdessä. Toimitus pahoittelee virhettä.

Toimituksella ei ole tietoa siitä, että viikonlopun myrkytystapauksilla ja virheellisellä kuvavalinnalla olisi yhteyttä keskenään. Siksi uutisoinnissa näitä kahta asiaa ei ole kytketty toisiinsa. Asiantuntijoiden mukaan valkokärpässieniä on tänä vuonna paljon, joten myrkytystapausten uutisoiminen on erityisen tärkeää sienestäjien varoittamiseksi.

Kaius Niemi
Toimituspäällikkö
Helsingin Sanomat"

Itse en tuota virheellistä kuvaa ja tekstiä huomannut Hesarista, jäi kai kyseinen lehti kokonaankin lukematta. :)

En kyllä tekisi sienimuhennosta tuntemattomista sienistä. Valkoisen kärpässienen näköistä sientä en edes poimisi metsästä mukaani. Lisäksi on viisi kuusi muuta sienimyrkytystapausta nyt ainakin Helsingissä ja ilmeisesti Hämeenlinnassa, mistä tuo vanhempi sienimyrkytykseen kuollut nainenkin oli. Uutisten mukaan tuo nainen oli kokenut sienestäjä. Kumma, jos sekoitti myrkyllisen sienen herkkusieneen.

"Suomessa kasvaa runsaat kaksikymmentä sellaista sienilajia, jotka käytännössä voivat aiheuttaa myrkytyksiä. Sienimyrkkyjen vaikutustavan perusteella myrkylliset sienet on tapana jakaa viiteen ryhmään:
1) solumyrkkyjä sisältävät lajit, 2) hermomyrkkyjä sisältävät lajit, 3)
alkoholin kanssa oireita aiheuttavat lajit, 4) ruoansulatuskanavaa ärsyttävät lajit ja 5) muut lajit."
Katso pdf Erkki Elonen: Sienimyrkytykset

Wikipediasta voi vilkaista infoa kärpässienistä. Onnea kärpässienet tuottavat vain punaisina ja silloinkin muovisina koristeina ja postikorteissa, - jos silloinkaan! :)

Punainenkin kärpässieni on myös myrkyllinen, vaikkakin sangen kaunis. Saduissa noidat keittävät liemiään juuri kärpässienistä sammakonkoipien ja hämähäkinseittien kera.

Suomalaisia on jo jonkin aikaa katujulistein opetettu hygienian avulla torjumaan influenssaa. Ehkä valkoisien kärpässienienkin kuvia olisi pitänyt ripotella eri puolille varoituksen sanoilla varustettuna.

Nyt on sitten hihaan yskiminen (ja niistäminenkin?) sallittua. Ehkä pitäisi myös neuvoa pesemään likaiset puserot ja takit vai voiko hihaan yskiä surutta pitempäänkin?

Saman saa tehdä myös på svenska!

Kesän viimeinen sunnuntai

2009-08-31T03:47:00.007+03:00

30.8.09 sunnuntai

Tänään oli sitten kalenterissa kesän viimeinen sunnuntai. Oikein virallisesti. Ylihuomenna alkaa syyskuu ja se on sitten menoa kohti talvea. Kesäaika tosin on merkitty loppuvaksi lokakuun 25. päivä, mutta se on vain paperitietoa. Ei sen puoleen, muistan lukioluokilla sinnitelleeni itseppäisesti vielä marraskuun puolella päänsisäisessä väittämässäni, että elettiin vielä MYÖHÄISKESÄÄ. Kävin Naantalin yhteiskoulua ja ruusut "kukkivat" tumman mustanpuhuvina (rehellisesti sanoen kai puoliksi pystyyn jäätyneinä ja kuivuneina? Joka tapauksessa ruusut kukkivat vielä) penkeissään seinän vierellä.

Tästä voi vetää sen johtopäätöksen, että en ole varsinaisesti talven ystävä ja syksykään ei erityisemmin saa minua innostumaan. Ehkä olen syntynyt väärälle leveysasteelle. Ei auta kuin yrittää taas sopeutua. Onneksi ei aivan vielä tarvitse kaivaa villahousuja naftaliineista. Tämä sunnuntai nimittäin oli sään puolesta mitä upein. Aurinko lämmitti mukavasti ja tuuli oli lempeän vilpoinen. Paikoin pihlajat notkuvat punaisenaan marjoista.

Tuoretta tulta! Morris Cerullo

2009-08-17T00:13:00.015+03:00

(Kuva Saalemin sivulta)

Sunnuntai 16.8.2009

Tällaisia iltoja ei ollut Ylivainionkaan aikana. En muista suomalaisten koskaan innostuneen niin kuin tänä iltana Saalemissa.
Olin hieman myöhässä. Kello taisi olla jo 19, kun käännyin Sörnäisten rantatieltä Näkinkujalle. Seurakunnan rakennuksen oven edessä oli suuri joukko ihmisiä.

Minulla oli ollut yksi ylimääräinen ohjelmaesite ja olin tarjonnut sitä eräälle vastaantulijalle ja sanonut, että tilaisuuteen vielä voisi mennä, vaikka se olikin juuri alkamassa. Mies oli katsonut esitettä ja sanonut minulle, ettei sinne pääse sisälle. - Kyllähän sinne pitäisi päästä, olin vastannut ihmetellen miehen asennetta. - Käyhän katsomassa, mies vain väitti minulle.

Tosiaan. Saalemin edessä seisoi suurehko joukko ihmisiä. Hämmästyin todellakin, kun näin nuo jonottajat. Vahtimestarit päästivät muutamia sisälle pariinkin otteeseen. Ilmeisesti lähes parille tuhannelle ihmiselle tarkoitettu huoneisto oli täynnä. Jäin sitten juttelemaan parin ihmisen kanssa, vaikka ajattelinkin samantien lähteä pois. Ilmeisesti jälkeeni paikalle tulleet työsivät minua siinä jutellessamme sen verran eteenpäin, että yhtäkkiä olin aivan oven luona. Vahtimestari avasi jälleen oven ja sanoi, että neljä pääsisi taas sisälle. Yllätyksekseni olin siinä neljäntenä, mutta takanani oleva nainen työnsi minut sivuun ja tunki edestäni sisälle. Ajattelin, että OK, olenhan käynyt monissa hengellisissä tilaisuuksissa, että voinhan mennä sitten taas joku kerta ja olin juuri perääntymässä, kun vahtimestari osoitti minua ja sanoi: "Sinä pääset sisälle myös."

Ilta oli hämmästyttävä. Vaikka tulin uskoon jo Ylivainion kokousten aikoihin, niin tällaisessa innossa ja riemussa en ole koskaan ollut mukana. Morris Cerullon lapsenlapsi, nuori mies, aikuinen siis, aloitti kokouksen palavasti ja voimakkaalla julistuksella. Luulen, että useat antoivat elämänsä ensi kerran Jeesukselle ja Jumalan haltuun hänen kehotuksestaan. Kaikki tapahtui valtavalla innostuksella.

Morris Cerullo on jo vanha mies, 63 vuotta työssä ollut. Hän kertoi viettäneensä juuri vaimonsa kanssa 58. hääpäivää. Hän sanoi, ettei hän saarnaa. Hän juttelee uskoville. Lue lisää Cerullosta Netmissionin sivuilta. Kun hän alkoi puhua, muutamia lähti pois, sillä hän tosiaan ikäänkuin jutteli kuten oli sanonutkin, mutta vähitellen jotain ihmeellistä tapahtui. Ihmiset taputtivat, vilkuttivat, rukoilivat ääneen kielillä Cerullon kehotuksesta. Ihmiset olivat valtavan innoissaan.

Klikkaa tästä, niin pääset lukemaan kuvan tekstiä
En olisi uskonut olevani tavallisten suomalaisten kanssa hengellisessä tilaisuudessa. Se oli ihmeellistä! Olen todella iloinen, että kaikesta huolimatta pääsin sisälle. Cerullo sanoi, että 1620 ihmisen kokoustila on liian pieni, niin kuin tällä kertaa olikin. Monet tilaisuuteen halunneet eivät mahtuneet nyt mukaan. Ja kun nämä Pyhän Hengen koskettamat ihmiset lähtevät evankelioimaan Helsinkiä, tarvitaan taas jäähalli, messukeskus tai muu suurempi tila, jotta kaikki halukkaat mahtuvat kuulemaan Jumalan sanaa ja julistusta Jeesuksesta. Tilaisuus päättyi vasta noin kello 22. Ihmiset lähtivät kotiinsa iloisina ja rohkealla mielellä, niin kuin aikanaan Paavalinkin pitämästä kokouksesta (vrt. Ap.t.20:12). Kokousta oli mahdollisuus seurata myös Netmission kautta (katsojakapasiteetti 600 kpl). Tilaisuudesta on myös saatavana CD-äänitys.

Netistä löytyy myös tietoa Morris Cerullon työstä:

Videoita Googlessa
Videoita Youtubessa.

LISÄYS: Sekä Benjamin Cerullon että Morris Cerullon puheet 16.8.09 voi katsoa Netmissionin Streaming-arkistosta.

Omituista kauneudenhoitoa, kummia reseptejä?

2009-08-10T03:05:00.012+03:00

Sunnuntai 9.8.09

Minua ovat aina kiinnostaneet luonnonmukaiset hoidot, terveys- ja kauneusniksit, kierrätys, tahranpoisto-ohjeet ja ties mitkä keksinnöt ja ideat, joilla ihmisten elämää on voitu helpottaa, lisätä hyvinvointia, sisäistä ja ulkoista kauneutta ja parantaa elämänlaatua. Olisi myös kiinnostavaa tietää, onko niissä jutuissa, jotka itse tiedän, muiden mielestä mitään itua.

Otetaan nyt ensimmäiseksi vaikka tarkastelun kohteeksi kauneus- ja hygienianiksit:

PERÄPUKAMAVOIDE
Estääkö peräpukamavoide ryppyjen muodostumista, kuten olen antanut itselleni kertoa?
Peräpukamavoidetta yöksi naamaan ja iho pysyy sileänä?

RISIINIÖLJY
Silmäripsien pidennykseen?

VESI JA SAIPPUA
Hikihän ei varsinaisesti itsessään haise. Iholla olevat bakteerit aiheuttavat pahan hajun. Kunnon suihku aamulla ja puhdas pusero päälle ja sama toimenpide ennen iltarientoihin lähtöä riittää? Ja samalla pääsevät elimistön tuottamat omat feromonit ja hien kaikki vetovoimaominaisuudet oikeuksiinsa?

KUOHUVIINI
Kuohuviinihuuhtelu kirkastaa vaaleita hiuksia?

SITRUUNA
Sitruunamehukäsittely kirkastaa vaaleita hiuksia?

OLUT
Huuhtelu oluella vahvistaa ja antaa kiiltoa hiuksiin? Muistettava lopuksi tavallinen vesihuuhtelu olutkäsittelyn jälkeen.

SUOLAA JA TUOKSUÖLJYÄ/TUOKSUSAIPPUAA
Jalkakylpy näistä aineksista?

SUUVETTÄ JA OMENAVIINIETIKKAA
1 dl suuvettä
1 dl omenaviinietikkaa
- Huuhtele hiukset lämpimällä vedellä, tee jakauksia ympäri päätä ja tuputtele pumpulilla tämä sekoitus päänahkaan ja anna vaikuttaa 5 minuuttia ja huuhtele.
Pese lopuksi hiukset normaalisti sahampoolla.
Näillä hoituu rasvainen päänahka?

VAUVANHOITOÖLJY
Meikinpoistoon

TOMAATTIMÖSSÖ
Kasvonaamiona torjuu mustapäitä ja supistaa huokosia?

KURKKUMÖSSÖÄ+VETTÄ+ PIENI TILKKA VODKAA
Kasvovesi? Kosteusvoidetta lopuksi reilusti.

PERSILJAKASVOVESI
Nippu persiljaa haudutetaan vedessä. Jäähtymisen jälkeen valmista. Kuivattaa rasvaista ihoa?

HUNAJAA
Pikku haavoihin ja naarmuihin? Paranevat nopemmin?

PERUNAVIIPALEET
Poistaa tummia silmänaluksia?

KYLMÄPURISTETTU KOOKOSÖLJY
Pitääkö kookosöljy kainaloista hienhajun loitolla?

Jotain reseptejä
Kerätty eri lähteistä ja kursseilta ym.

HUULIRASVA

2 rkl (30ml) kookosöljyä
1 tl (5ml) pihatähtimöuutetta
Pihatähtimön kukkia voi laittaa koristeeksi.

Lämmitä kookosöljy pienessä kulhossa kuuman veden päällä.
Lisää uute joukkoon ja sekoita.
Laita kukat pienen kirkkaan lasipurkin pohjalle, kaada öljy päälle ja laita kylmään paikkaan jähmettymään.

Sopii erityisesti halkeileville huulille.

(Lähde: Luonnollinen tie kauneuteen -kirja)

KUUSENPIHKAVOIDE
valmistetaan perinteisesti kuusen pihkasta ja suolattomasta voista. Pihka ja voi keitetään miedolla lämmöllä, kunnes aineet ovat kunnolla sekoittuneet toisiinsa. Siivilöidään lämpöisenä ja purkitetaan. Mielellään lasipurkki, värillistä lasia. Säilytetään viileässä ja valolta suojattuna. Säilyy myös huoneenlämmössä jonkin aikaa. Sekoitussuhde löytyy kokeilemalla.
Säilyvyyttä parantaa voin korvaaminen esim. rypsiöljyllä
(Reseptin lähde jostain netistä)

PURUKUMI
Kuusenpihkaa voi pureskella purukumina ja samalla se desinfioi suun ja ikenet. Makuun vain täytyy ensin tottua.

ELOTTOMAT HIUKSET
"Laita raaka kananmuna puoleen kupilliseen lämmintä vettä ja levitä seos jo pestyihin hiuksiin. Anna vaikuttaa 5min ja huuhtele. Sen voi myös levittää ennen nukkumaan menoa ja antaa vaikuttaa koko yön. Pese vain sitten hiukset aamulla.
Tämä on halpa ja hyvä hoitoaine saada hiukset kiiltämään." (Tämä ohje poimittu jostain netin jutusta)

LINKKEJÄ
Essu
ja lusikka
Pieni tuoksukauppa

KEHÄKUKKAVOIDE
"Kehäkukkavoide

½ tl booraksia
92 g kehäkukkauutetta (vähän päälle desi kuumaa vettä kehäkukkien päälle ja annetaan hautua)
152 g vettä
15 g mehiläisvahaa
15 g kookosrasvaa
12 g avokadoöljyä
8 g jojobaöljyä
18 g karitevoita
6 g emulsiovahaa

Kaikki vahat ja öljyt laitoin sulamaan kattilaan ja toiseen kattilaan laitoin veden, kehäkukkauutteen ja booraksin. Kun vahat olivat sulaneet öljyihin ja booraksivesi kiehui sekoitin seokset keskenään ja laitoin kylmävesihauteeseen. Surruutin nesteen voiteeksi sauvasekoittimella. Oli uusi kokemus ja yllättävää kyllä melko heti alkoi voide paksuuntua oikeaan olomuotoonsa. Vesiprosentti on noin 70 ja saisi olla ehkä vielä himpun verran vähemmän. Imeytyy melko hyvin ja tuntuu kivalta käsissä. Toivottavasti vesi ei erotu voiteesta, koska tästä mie tykkään! Laitoin yhteen voidepurkkiin lisäksi 3 tippaa piparminttuöljyä, kun talon miesväki väitti voiteen tuoksuvan kummalliselta... Avokadoöljy ei mielestäni olekaan tuoksunsa puolesta paras mahdollinen voideraaka-aine, mutta sitä on onneksi melko vähän jäljellä. Ehkä seuraavaan voidesatsiin saan sen käytettyä. Olisin halunnut laittaa tähän vielä manteliöljyä, mutta se nyt jäi." (Merith, Tunturin tällä puolen)

En muista, onko oma reseptini tällainen, koska se on jossain papereissani maalla ja siitä, kun olen voiteita tehnyt, on ikuisuus.

YRTTITIETOA

A. Vogelin Terveydenhoitouutiset

YRTTITARHAN KEITTOKIRJA/juomat
YRTTITARHAN RESEPTEJÄ
Nämä tiedot ovat Yrttitarhan sivuilta, mutta ovat niin tärkeitä, että otan ne tähän erikseen näkyviin:
Yrttien poimijan perusohjeet lyhyesti

* Kerää yrttejä vain kuivalla säällä ja aamukasteen haihduttua.
* Kerää yrtit ilmavaan koriin.
* Kerää vain terveitä ja virheettömiä kasvinosia.
* Älä koskaan kerätessäsi sekoita eri yrttejä. Rohdosyrtit on kaikissa vaiheissa pidettävä ravinnoksi tarkoitetuista yrteistä täysin erillään.
* Älä milloinkaan kokeile tuntemattomia kasveja ravinnoksi tai rohdoksi
* Yrttejä ei saa poimia:
* 50-200 m lähempää maantietä
* kaupunkien ja taajamien keskustoista
* saastuttavien teollisuuslaitostten läheisyydestä
* kaatopaikkojen lähistöltä
* keinolannoitetuilta tai torjunta-ainein käsitellyiltä alueilta
* Jos et käytä yrttejä tuoreena, pane ne kuivumaan heti poiminnan jälkeen
* Ennen kuin keräät yrttejä myyntiin, varmistu ostajasta. Ota ennakolta selville ostajan laatu- ja käsittelytoivomukset. Tee kirjallinen keruusopimus.
* Maanomistajan luvan tarvitset aina, kun keräät puiden lehtiä ja neulasia, ja myös silloin, kun keräät kasveja paljon myyntiä varten.
* Noudata aina luonnonsuojelun vaatimuksia, äläkä yrttejä kerätessäsi jätä luontoon jälkiä.

Lue myös tämä:
Varoituksen sanat

Myrkyllisiä putkilokasveja on Suomessa noin sata lajia, joista 20 on erittäin myrkyllisiä. Kaikkien kasvien myrkyllisyydestä ei vielä edes olla selvillä. Siksi on syytä kerätä ja käyttää vain sellaisia kasveja, jotka varmasti tietää ja tuntee myrkyttömiksi. Myrkyllisiä kasveja kannattaa välttää, vaikka niitä on saatettu perinteisesti käyttää rohtoina. Luonnossa elävät eläimet saattavat käyttää ravinnokseen sellaisia kasveja, jotka ihmiselle ovat tappavan myrkyllisiä (esim. näsiän marjat). Kotieläimet eivät välttämättä tunnista myrkyllisiä kasveja ja saattavat saada niistä myrkytysoireita. Yleensä myrkkyä on koko kasvissa, mutta joskus sitä on vain tietyssä kasvinosassa. Myrkyllisyys voi myös muuttua kasvin iän mukaan. Toisinaan taas maaperän saastuneisuus tai kasvitaudit aiheuttavat myrkyllisyyden
...jatkuu
(Lue kokonaan alusta lähtien)

JOS TEET ITSE NIIN HUOMIOI TÄMÄ:

"Emulsiovoiteen tekeminen

Emulsiovoiteen tekeminen ei ole vaikeaa, mutta se on myös altis virheille. Näiden ohjeiden tarkoitus ei ole johdattaa ammattimaisen voiteenteon saloihin - siihen minulla ei olisi edes riittävästi tietoja - vaan auttaa alkuun. Näppituntuma tulee kokemuksen kautta.

Tarvikkeet:

Kaikki tarvikkeet - ainekset, valmistusastiat ja työvälineet - tulee steriloida ennen käyttöä. Sterilointitapoja:
- Kuumennus ja kuumana (80C) pitäminen vähintään 20min.
- Kloriitti
- Desinfiointiaine (apteekista)

Tarvitset seuraavat, steriloidut astiat ja työvälineet:
- Sekoitusastia joko terästä tai kuumankestävää lasia
- Teräksisiä ruokalusikoita
- Mahdollisesti sähkövatkaimen tai sauvasekoittimen (BTMS:n kanssa ei)
- Tratti, jos aiot täyttää pulloja
- Teräskattila
- Sopivia purkkeja tai pulloja valmiita tuotteita varten
- Kloriittiliuosta suihkepullossa (25% kloriittia, 75% vettä) siltä varalta, että tarvitaan nopea putsaus jossain työvaiheessa.
- Paljon talouspaperia"
(Katso Pieni Tuoksukauppa)

Onko Sinulla tiedossa jotain hyviä yrttivoiteiden yms. reseptejä?

Tietäisikö joku, miten kissanpissanhajun saa pois kengistä? Mikku-mokoma pissasi yhtenä päivänä koiranulkoilutuskenkiini (vaaleat nahkaiset Eccot). Olen jopa pessyt ne kaksi kertaa pesukoneessa!!! Tosin hienopesuohjelmalla. Haju ei lähtenyt. Sitten ostin kaupasta desinfiointispraytä, jolla kuulemma saa mm. hienhajun lenkkitossuista.Ei auttanut kissanpissanhajuun! Sitten kaadoin kenkiin ETIKKAA! Ei auttanut sekään. Kengät ovat muuten ihan hyvät, mutta...
Suruissani ostin itselleni sitten uudet, punaiset, vaan ne valkoisetkin olisivat vielä käyttökelpoiset, jolleivat haisisi.

Lisää luettavaa

2009-08-08T01:53:00.006+03:00

Lauantai 8.8.09

Viidakkokirjat ovat vielä kesken, mutta yöpöydälleni ilmestyi tänään kolme uutta kirjaa: Juhani Syrjän Juhani 2002 - Kirjailijan päiväkirja, Mari Mörön Kolmen ruudun kalifi ja Vesipajatso. Ostin tunnelin jämäkirjojen kaupasta 2 euroa kipale. Mörön kirjat ovat nuorten kirjoja, mutta kiinnostuin niistä, koska haluan tutustua tämän kirjailijan tuotantoon. Päiväkirjat taas ovat minusta aina olleet kiinostavia, joten ilman muuta nappasin sen mukaan, koska Syrjä, vaikka onkin julkaissut useita kirjoja, on minulle melko tuntematon kirjoittaja.